[ver
1.00]
Kuva ~ https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/asiantuntija-markan-voisi-palauttaa-kolmessa-kuukaudessa/1930194 -
*
Suomi haki aikanaan EY-jäsenyyttä – tänään monien mielestä
samassa yhteydessä luotiin polku myös myöhempään yhteisvaluuttaan
siirtymisestä. EY-jäsenyydestä järjestettiin kansanäänestys, jossa enemmistö
antoi mandaatin valtiovallalle hakea jäsenyyttä. Yhteisvaluuttaan siirtymisestä
ei koskaan järjestetty kansanäänestystä. Tänään itsenäisyyden palauttajat teetättivät tarkan selvityksen EY-, EMU
ja sen kolmannesta vaiheessa.
On aika
tutkia asia uudelleen ja kantaa kansalle mahdollisuus uuden seikkaperäisen
selvityksen jälkeen päättää omasta rahasta – markan palauttamisesta.
…
Tapahtumia, jotka liittyvät Euroopan Unioniin ja
eurojärjestelmään, ja yhteisvaluutan selontekoihin kansanedustuslaitoksessamme
…
[ …. Koska
neuvoa antanutta kansanäänestystä 16.10.1994 käytetään
legitimiteettiperusteluna (PeVL 14/1994) – eli EU-jäsenyyden laillisuusperusteluna,
oli selvää, että kansalta piti saada myönteinen enemmistö – äänestystuloksessa.
On siten loogista, että EMU:n kolmannen vaiheen suhteen on menetelty, kuten
tässä kirjoituksessa on tuotu esiin. Lisäksi pitää muistaa, että eduskuntaa
painostettiin em. äänestystuloksen perusteella – vetoamalla kansalaisten
enemmistön myönteiseen kantaan jäsenyyssopimuksen hyväksymisen suhteen.
Kun
hallitusmuodon 2§:n mukaan ylin vallankäyttäjä on kansa, joita kansanedustajat
edustavat ja lisäksi kansalta kysyttiin kantaa suoraan – on kaikki tämä
petollisuus tapahtunut raskauttavien asianhaarojen vallitessa.]
I TAUSTA
Suuri valiokunta 1997
”Tammikuussa 1992
hallitus antoi eduskunnalle selvityksen EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomelle
(VNS 9.1.1992)”.
Selonteon johdosta antamassaan mietinnössä
(UaVM 6/1992 vp)(kirj.huom. 4.6.1992) ulkoasianvaliokunta totesi EY-jäsenyyden
merkitsevän Suomelle osallistumista sekä EMS-valuuttajärjestelmään että
aikanaan myös EMUun. Valiokunta totesi EMU:n olevan johdonmukainen jatko
sisämarkkinakehitykselle ja katsoi sen vaatiman kurinalaisen talouspolitiikan
omaksumisen parantavan investointiedellytyksiä ja vakauttavan tuotantoa” [1]
…
[1] SuVM 2/1997 vp, sivu 2
Hyväksyikö eduskunta EMU:n kolmannen vaiheen ja kumosiko
eduskunta samalla Suomen Hallitusmuodon 72§ ja 73§:t? Minkä lakiesityksen
perusteella eduskunta on päätöksen tehnyt? Näinhän olisi pitänyt tapahtua
valtioneuvoston selonteon (20.5.1997 vp) mukaan … [myöhemmin tarkemmin]
Näiden kahden toimenpiteen välissä – VNS 9.1.1992 ja UaVM 6/
4.6.1992 – hallitus antoi 5.3.1992 tiedonannon eduskunnan EY-jäsenyyden
hakemiseksi. Eduskunta äänesti 18.3.1992, ei jäsenyyshakemuksesta vaan
hallituksen luottamuksesta. Presidentti teki samana päivänä päätöksen
jäsenyyden hakemisesta ja hakemus vietiin saman tien Brysseliin.
Tiedonannossa
(5.3.1992) EMU-asia esitetään:
”EY-jäsenyys edellyttää Suomelta yhteisön voimassaolevan
säännöstön ja menettelytapojen, poliittisen yhteistyön saavutetun tason sekä
yhteisön peruskirjoissa mainittujen tavoitteiden hyväksymistä”.
”Neuvotteluissa
pyritään saamaan aikaan sellaiset liittymisehdot ja järjestelyt, jotka ovat
tarpeen Suomen erityisolosuhteiden huomioon ottamiseksi. EY-jäsenyyteen
sopeutumista helpotetaan lisäksi kansallisilla toimenpiteillä” [2]
…
[2] Valtioneuvoston tiedonanto
eduskunnalle Euroopan yhteisön jäsenyydestä, etusivu (s.5)
”EY-jäsenyys
edellyttää, että inflaatio ja korot saadaan alhaiselle tasolle, valuuttakurssi
säilytetään vakaana sekä julkisen talouden alijäämä ja velka rajoitetaan
mahdollisimman pieneksi. Hallitus selvittää talous- ja rahaunionin eri
vaiheiden vaikutukset Suomen kansantalouteen ja päättää tarvittavista
talouspoliittista toimenpiteistä” [3]
…
[3] Valtioneuvoston tiedonanto
eduskunnalle Euroopan yhteisön jäsenyydestä sivu 6
Oliko kansanedustajilla mahdollisuus syventyä
valtioneuvoston selontekoon 9.1.1992 niin, että he olivat 18.3.1992 selvillä
eduskunnan ennakkositoumuksista? Olihan eduskunta lähettänyt valtioneuvoston
selonteon (9.1.1992) ulkoasiainvaliokunnan valmisteltavaksi 16.1.1992.
Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan
18/1997, että EMU-asia on epämääräinen [4] liittymissopimuksen hyväksynnän aikana (huom.
Voimaansaattamislaki/HE 135/1994 vp), mutta talous- ja rahaliittoa koskevat lait saatettiin silti voimaan jo
voimaansaattamislailla.
…
[4] PeVL 18/1997 vp, sivu 7
Suuri valiokunta 1997
”Hallituksen
esityksessä Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden
määräysten hyväksymisestä (HE 135/1994 vp) Euroopan talous- ja rahaliittoa
koskevat yleis- ja yksityiskohtaiset perustelut (Nide I, s. 71-77; 407-423) lähtivät siitä, että Suomi oli sitoutunut
talous- ja rahaliitoa koskeviin perustamissopimuksen VI osaston määräyksiin”
[5]
…
[5] SuVM 2/1997 vp, sivu 2
Miksi Esko Ahon
hallitus ja silloinen perustuslakivaliokunta tekivät näin?
Kun EU-liittymissopimusta käsiteltiin vuonna 1994 (HE 135),
eduskunnalle annettiin seuraava lausunto:
Esityksen
säätämisjärjestyskannanotosta ilmene, ettei
hallituksen mielestä jäsenyyden toteuttamiseksi tarvita hallitusmuodon muutosta.
Hallitusmuodon muuttamista voitaisiin valiokunnan käsityksen mukaan pitää
oikeudellisesti välttämättömänä siltä
osin kuin jokin sen säännös kokonaan ja muutoin kuin tilapäisesti menettäisi
nykyisen sisältönsä EU:n jäsenyyden myötä. Tällaistä vaikutusta ei kuitenkaan
valiokunnan arvion mukaan aiheudu liittymissopimuksesta miltään osin” [6]
…
[6] UaVM 9 –
HE 135 – 1994 vp, sivu 94 (PeVL 14)
Miten tämän lausunnon
perusteella EMU:n kolmatta vaihetta koskevat lait olisi voitu hyväksyä niiden
edellyttäessä HM 72§ ja 73§:ien kumoamista?
Valtiovarainvaliokunta
sekä talousvaliokunta käsittelivät talous- ja rahaliittoa hallituksen esityksen
johdosta antamissaan lausunnoissa. Valtiovarainvaliokunta totesi lausunnossaan
(VaVL 6/1994 vp s 110/II), että Suomi hyväksyi
jo jäsenyyshakemuksessaan EU:n talous- ja rahaliittoon tähtäävän politiikan,
jonka tavoitteena on yhteinen rahapolitiikka ja yhteinen rahayksikkö” [7]
…
[7] SuVM
2/1997 vp, sivu 2
Tämä valiokuntalausunto on lisätodiste siitä, että perustuslakivaliokunta ja hallitus johtivat
eduskuntaa harhaan (viite: PeVL 14/1994 EMU:n kolmas vaihe ei kuulu
sopimukseen).
…
Eduskunnan tietoa ennakkositoumuksesta perustellaan 9.1.1992
valtioneuvoston selonteolla ja 4.6.1992 ulkoasiainvaliokunnan mietinnöllä ja 1.2.1993 jäsenyysneuvottelujen alkaessa
hallituksen antamalla ilmoituksella EMUun siirtymisestä ensimmäisessä vaiheessa.
Miksi hallitus ja perustuslakivaliokunta sitten selittivät,
ettei liittymissopimus muuta hallitusmuotoa ja miksi perustuslakivaliokunta
selitti, ettei EMU:n kolmas vaihe sisälly hallituksen esitykseen 135/EU-liittymissopimuksen
voimaansaattamislakiesitys/1994 vp.
On siten täysin loogista, että perustuslakivaliokunta toteaa
1997 lausunnossaan (18), ettei eduskunnalla ollut juridista OIKEUTTA edellyttää
lopullisen päätösvallan pitämistä Suomen eduskunnalla. Tällöin on kuitenkin kysyttävä, missä vaiheessa eduskunta on sitten
tehnyt päätöksen hallitusmuodon kumoamisesta Suomen markkaan ja Suomen Pankkia
koskien (HM 72§ ja 73§)?
Olennaista
ei ole se, mitä selitetään. Olennaista on se, että kerrotaan miten asiat olivat
ja mikä päätös tehtiin. On epä-älyllistä väittää jälkikäteen, että oli päätetty
jotain muuta, kuin mitä päätettiin.
Se, että vuonna 1997 kerrotaan asioiden olleen 1994 toisin,
kuin mitä kansalaisille ja eduskunnalle kerrotaan niiden olevan ennen päätöksiä,
ei anna oikeutusta hyväksyä tapahtunutta. Kysymyshän
on petoksen tunnustamisesta – EU-jäsenyyspäätöksen perustana. Lisäksi on
huomioitava, että kysymys oli suvereenin valtion perustuslaista. Mutta jotenkin
tuntuu, että se onkin ansio 1999, että oli onnistuttu pettämään eduskuntaa.
…
”Yhteiskunnan säilymisen ja sen olojen kehittämisen
tärkeimpiä edellytyksiä on sellaisen järjestyksen olemassaolo, jota
yhteiskunnan jäsenet noudattavat. Ellei oikeutta ja oikeuskäskyjä pidetä
pyhinä, ei ihmisten kesken kehittynyt yhteiselämä eikä sivistyskään ole
mahdollinen”
Näin
vakuuttaa tunnettu oikeusoppinut R.A. Wrede ja jatkaa: ”Oikeus on lähinnä
ihmisten keskinäisen yhteiselämän järjestys, yhteiskunnallinen järjestys” [8]
…
[8] WSOY:n PIKKU-JÄTTILÄINEN
Rabbe Axel Wrede (1851-1838)
Siviiliopin ja
siviiliprosessioikeuden tutkija
...
II YKSILÖLLISEMMIN
1.
Perustuslakivaliokunnan lausunto 1994
Ulkoasianvaliokunnalle antamassaan lausunnossa
perustuslakivaliokunta toteaa (PeVL 14/1994 vp) seuraavaa:
”Valiokunnan saaman selvityksen
mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous-
ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan
eduskunnan myötävaikutusta. Tähän
viitaten valiokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä
sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen”
2.
Ministerin lausuma perjantaina 4.3.1994
eduskunnan keskustellessa pääministerin ilmoituksesta: ”Pääministerin ilmoitus
Euroopan unionin kanssa saavutetusta neuvottelutuloksesta:
Ministeri Pertti
Salolainen (Kok., pääneuvottelija jäsenyysneuvotteluissa):
Mitä yleensä
aikatauluun tulee, siinä ei ole mitään uutta todettavissa. On edelleenkin epätietoista täsmällisesti, aikooko EU toteuttaa
yhteiseen rahaan siirtymiset ja nämä. Ne ovat sitten myöhempien aikojen
ongelma” [9]
…
[9] Eduskunnan pöytäkirja sivunumero 223
Kun eduskunnalle näin oli selkeästi ilmoitettu, ettei EMU:n
kolmas vaihe kuulu Hallituksen lakiesitykseen 135 (EU-liittymissopimuksen
voimaansaattamislakiesitys), eduskunta tietenkin edellytti asiasta aikanaan
sitä koskevaa lakiesitystä:
Eduskunnan
vastaus hallituksen esitykseen 135/1994 vp: ”Eduskunta edellyttää, että Suomen mahdollisesta liittymisestä
rahaliiton kolmanteen vaiheeseen päätetään aikanaan eduskunnassa hallituksen
erillisen esityksen perusteella, jolloin hallituksen on arvioitava Suomen
osallistumista mm. (ulkoasianvaliokunnan) mietinnössä mainittujen seikkojen
valossa” [10]
…
[10] Eduskunnan vastaus hallituksen
esitykseen 135/1994 vp
(Suomen lain – valtiopäiväjärjestyksen 28§ - mukaan
Hallituksen esitys on lakiesitys, erillinen esitys on erillinen lakiesitys.
Tässä tapauksessa sen olisi pitänyt olla Lipposen hallituksen lakiesitys EMU:n
kolmanteen vaiheeseen liittymisestä ja Hallitusmuodon 72 ja 73§:ien
kumoamisesta, mutta asia käsiteltiin hallituksen tiedonantona siitä, että EMU:n
kolmatta vaihetta koskevat lait ovat jo voimassa ja että HM 72 ja 73§:t eivät
ole enää oikeudellisesti sitovia EU-liittymissopimuksen voimaansaattamislain
perusteella)
Tämä eduskunnan vastaus (EV) on asiakirjassa käsitteenä
”varauma”. Eduskunta omasi siten päätöksensä (EV) perusteella päätösvallan
EMU:n kolmannen vaiheen ja samalla Suomen Hallitusmuodon 72 ja 73§:ien suhteen
– sitten kun asia myöhemmin tulee ajankohtaiseksi. Eduskunnan päätöksen ymmärtää,
sillä on toinenkin keskeinen peruste sille, miksi eduskunta vastasi niin kuin
vastasi:
A.
Kun
EU-liittymissopimusta käsiteltiin vuonna 1994 (HE 135), eduskunnalle annettiin
seuraava lausunto: ”Esityksen säätämisjärjestyskannanotosta ilmenee, ettei hallituksen mielestä jäsenyyden
toteuttamiseksi tarvita hallitusmuodon muutosta. Hallitusmuodon muuttamista
voitaisiin valiokunnan käsityksen mukaan pitää oikeudellisesti välttämättömänä siltä osin kuin jokin sen säännös kokonaan
ja muutoin kuin tilapäisesti menettäisi nykyisen sisältönsä EU:n jäsenyyden
myötä. Tällaista vaikutusta ei kuitenkaan valiokunnan arvion mukaan aiheudu
liittymissopimuksen miltään osin” [11]
…
[11] UaVM 9 – HE 135 – 1994 vp, s. 94 (PeVL 14)
B.
Vuonna 1996
TV1:n ohjelmassa ”K Tervo” kansanedustaja Erkki
Tuomioja (SDP) ilmaisee asian niin, että jos EMU-sidos olisi kerrottu
kansalle ennen 16.10.1994 neuvoa antanutta äänestystä, äänestystulos olisi
ollut toinen, kuin oli. [12]
…
[12] 18.12.1996/ TV1/ K Tervo
C.
Arvovaltaiselta
taholta tulee myöskin vahvistus: Suomen Kuvalehden haastattelussa vuonna 1997
eduskunnan puhemies kertoo, ”ettei hänkään tiennyt nappia painaessaan (1994),
että samalla äänestettäisiin Suomen markan kohtalosta” [13]
…
[13] Suomen Kuvalehti no 15/ 11.4.1997, s.
19
III EMU:n 3. VAIHE V.
1997/ 1998
1.
Eduskunnalle vuonna 1994 selvitetty
oikeudellinen varauma muuttuu ponneksi vuonna 1997!
Hallituksen
esityksen johdosta antamassaan mietinnössä (UaVM 9/1994 vp s. 21/II-22/I)
ulkoasiainvaliokunta totesi, että Suomen osalta rahaliiton hyväksyminen on
Maastrichtin sopimuksen muiden määräysten tavoin ollut edellytys
liittymissopimuksen synnylle. Valiokunta kiinnitti huomiota epäilyksiin, jotka
koskevat kansan- ja valtiontalouden valmiuksia osallistua ilman
tasapainohäiriöitä talous- ja rahaliittoon. Valiokunta liitti mietintöönsä
ponnen, jonka mukaan ”Suomen mahdollisesta liittymisestä rahaliiton kolmanteen
vaiheeseen päätetään aikanaan eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen
perusteella, jolloin hallituksen on arvioitava Suomen osallistumista muun
muassa mietinnössä mainittujen seikkojen valossa” [14]
…
[14] SuVM 2/1997 vp, s.3
2.
EMU:n kolmannen vaiheen osalta EY-lainsäädäntö
onkin jo voimassa ja yhteisön lainsäädäntö on syrjäyttänyt Suomen Hallitusmuodon
72 ja 73§:t vuonna 1994 voimaansaattamislailla perustuslakeihin tehtyinä
poikkeuksina
2.1
Perustuslakivaliokunta v. 1997:
”EU-liittymissopimuksen voimaansaattamislain säätäminen
supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä on tehnyt poikkeuksen useasta hallitusmuodon säännöksestä, mukaan luettuna myös
72§”
”EU-liittymissopimusta
voimaan saatettaessa käytetyn poikkeuslakimenettelyn vuoksi Suomen siirtyminen
yhteiseen rahaan ei ole valtiosääntöoikeudellisesti riippuvainen hallitusmuodon
72§:n sanamuodon muuttamista tai kumoamista” [15]
…
[15] PeVL 18/1997 vp, s 10
Näin todistetaan,
että hallitusmuodon 72 ja 73§ menettivät oikeudellisen sisältönsä 18.11.1994.
Samalla tulee todistetuksi, että Suomen hallitusmuotoa on kumottu ilman eduskunnan
päätöstä.
2.2
Vuonna 1998 Valtioneuvosto/ hallitus ei voi antaa lakiesitystä EMU:n kolmannen
vaiheen osalta, koska ko. lait ovat
jo voimassa. Vaikka valtiosääntöuudistuksen 1995 jälkeen Suomen
hallitusmuodon mukaan HM 72 on voimassa:
”Tällaisen esityksen antaminen olisi
kuitenkin euroalueeseen liittymisestä päätettäessä ongelmallista, koska
päätöksenteko kohdistuisi jo
hyväksyttyihin ja voimaansaatettuihin Maastrichtin sopimuksen talous- ja
rahaliiton kolmatta vaihetta koskeviin määräyksiin” [16]
…
[16] VNS 20.5.1997, sivu 38
Tämä kohta 2.2. tarkoittaa sitä, että:
Voimaansaattamislailla (HE 135) kumottiin
HM 72 ja 73§:t vastoin sitä, mitä hallitus ja perustuslakivaliokunta olivat
ilmoittaneet: Ettei mikään hallitusmuodon pykälä menettäisi merkitystään
sisällön osalta.
Näin ollen, eduskuntaa johdettiin harhaan
hallitusmuotokysymyksen suhteen, harhanjohtajina hallitus ja
perustusvaliokunnan (EU-myönteinen?) enemmistö.
Kun eduskunta siis saattoi voimaan
tietämättään EMU:n kolmannenkin vaiheen, perustuslakivaliokunta johti
eduskuntaa harhaan väittämällään, ettei kolmas vaihe neuvottelutietojen
perusteella kuulu EU-liittymissopimukseen/ lakiesitykseen 135.
Kolmantena seikkana tässä todistetaan,
ettei eduskunta ole koskaan saanut päätettäväkseen todellista
EU-liittymissopimusta, eikä ole olemassa sellaista eduskunnan päätöstä, jolla
eduskunta oli hyväksynyt voimaansaattamislailla hallitusmuodon 72 ja 73§:ien
kumoamisen ja EMU:n kolmannen vaiheen lainsäädännön.
3.
Perustuslakivaliokunta paljastaa
vuonna 1997, että silloisen perustuslain mukaan Suomen täysivaltaisen
tasavallan eduskunnalla ei ollutkaan päätösvaltaa 18.11.1994
EU-liittymissopimusta koskevasta lakiesityksestä päätettäessä:
”Voimaansaattamislakia koskevassa
vastauksessaan eduskunta edellytti, että Suomen mahdollisesta liittymisestä
kolmanteen vaiheeseen (oikeastaan: yhteisen rahan käyttöön) päätetään aikanaan
eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella (kts. myös PeVL
14/1994 vp, s. 4/I).
Kun otetaan huomioon, mitä edellä on
esitetty Suomelle jäsenvaltiona kuuluvista velvoitteista osallistua EMU:n
kolmanteen vaiheeseen ja euroaluetta koskevan neuvoston päätöksenteon sidonnaisuudesta
nimenomaisiin sopimusmääräyksiin, on
eduskunnan vastauksessa tarkoitettua myöhempää päätöstä pidettävä luonteeltaan
poliittisena.
Kysymys
ei siis ole siitä, että eduskunta olisi tällä lausumallaan voinut tehdä
oikeudellisesti merkityksellisen varauman jatkossa noudatettavan kansallisen
päätöksentekoprosessin muodostumisesta juridiseksi edellytykseksi Suomen
osallistumiselle yhteisen rahan käyttöön” [17]
…
[17] PeVL 18/1997 vp, sivu 7
Eduskunnan päätösvalta Suomen markkaa,
Suomen Pankkia ja siten samalla Suomen hallitusmuotoa koskevassa asiassa on
evätty – jo ennen EU-liittymissopimuksen käsittelyä.
Miten
eduskunnalle oli ilmoitettu 18.3.1992 EY-jäsenhakemusta koskeneessa
tiedonannossa?
5.3.1992
tiedonannon sisällöstä, muun muassa:
”Hallitus on päättänyt, että Suomi hakee
Euroopan yhteisön jäsenyyttä, jos eduskunta hyväksyy tässä tiedonannossa
ilmaistun hallituksen kannan”
”Uudessa tilanteessa Suomen kansalliset
edut näyttävät olevan parhaiten turvattavissa Euroopan yhteisön jäsenenä”
EY-jäsenyys edellyttää Suomelta yhteisön
voimassaolevan säännöstön ja menettelytapojen , poliittisen yhteistyön saavutetun
tason sekä yhteisön peruskirjoissa mainittujen tavoitteiden hyväksymistä”
Euroopan yhteisöstä kehittyy Euroopan
unioni, jonka ulko- ja turvallisuuspolitiikka kattaa periaatteessa kaikki
turvallisuuteen liittyvät kysymykset. Sen tavoitteena on yhteisten arvojen,
perusetujen ja itsenäisyyden takaaminen … ”
”Suomi tukee ETYK:in periaatteiden kuten
ihmisoikeuksien, demokratian, ja oikeusvaltion vahvistamista ja yhteisen
Euroopan rakentamista”
Maastrichtin sopimuksessa yhteisön piiriin
hyväksyttiin puolustuspoliittisen yhteistyön kehittäminen”
”EY-jäsenyys edellyttää, että inflaatio ja
korot saadaan alhaiselle tasolle valuuttakurssi säilytetään vakaana sekä
julkisen talouden alijäämä ja velka rajoitetaan mahdollisimman pieneksi [18]. Hallitus selvittää
talous- ja rahaunionin eri vaiheiden vaikutukset Suomen kansantalouteen ja
päättää tarvittavista talouspoliittista toimenpiteistä”
…
[18] Ns. EMU:n lähentymisehdot
”Kansantalouden saattamiseksi EY-jäsenyyden
edellyttämään kuntoon ja teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi laaditaan
kattava talous- ja teollisuuspoliittinen ohjelma, jota toteuttamalla nostetaan
teollisuuden ja viennin osuutta kansantaloudessa, kehitetään verorakennetta
yhteisön verorakenteen suuntaan, parannetaan P&K –teollisuuden toimintaedellytyksiä,
sopeutetaan julkisen sektorin kehitystä taloudelliseen kehitykseen, lisätään
joustavuutta työelämässä ja parannetaan muutenkin talouselämän toimivuutta”
”Poliittiseen päätöksentekojärjestelmään ja
oikeusjärjestykseen sekä Ahvenanmaan erityisasemaan liittyvät kysymykset on otettu
selvitettäviksi. Hallitus on asettamassa komitean, jonka tehtävänä on
selvittää, miten Suomea koskevat yhdentymisratkaisut vaikuttavat eduskunnan,
tasavallan presidentin, ja valtioneuvoston ulkopoliittisiin ja kansainvälisiä
asioita koskeviin valtaoikeuksiin ja niihin liittyviin päätöksenteko- ja
työnjakojärjestelmiin. Selvityksen perusteella tehdään tarvittavat ehdotukset
muutoksiksi valtiosääntöömme” (Näin viitataan valtiosääntöuudistukseen,
perustuslaki 2000, tosin myös valtiosääntöuudistuksen 1995 EU-jäsenyyden
seurauyksena).
”Hallitus pitää tärkeänä, että
jäsenyysneuvottelut voidaan käydä samaan aikaan jäsenyyttä hakeneiden muiden
EFTA-maiden kanssa”
”Hallitus
pitää huolen siitä, että eduskunta ja sen valiokunnat voivat tiiviisti seurata
hakemuksen käsittelyä sekä neuvottelujen aloittamista ja kulkua”
”Ennen jäsenyyteen johtavan neuvottelutuloksen lopullista hyväksymistä
on tarkoituksena järjestää asiasta neuvoa-antava kansanäänestys”
III TODISTEAINEISTO
Vuonna 1997, muun muassa
perustuslakivaliokunnan, suuren valiokunnan ja valtioneuvoston selvitysten
mukaan perustuslakivaliokunta johti lausunnollaan 14/1994 vp eduskuntaa harhaan
sekä hallitusmuodon, että EMU:n kolmannen vaiheen suhteen. Eduskunta sai
päätöksentekonsa perusteiksi neuvottelujen ja jäsenyyssopimuksen sisällön totuudenvastaista tietoa, eli
valiokunnan EMU-lausuma oli perätön:
Perustuslakivaliokunnan lausuntoon (14/1994)
liittyen valtioneuvosto toteaa 1997:
”Tosin perustuslakivaliokunta viittaa
lausuman yhteydessä myös Suomen puolelta neuvotteluvaiheessa esitettyihin
poliittisluoteisiin lausumiin (4). Tällaisilla lausumilla ei ole kuitenkaan
muita sopimuspuolia oikeudellisesti velvoittavaa luonnetta [19]
…
[19] VNS 20.5.1997, sivu 35
(4) Jäsenyysneuvottelujen viidennessä
ministeritason tapaamisessa 21.12.1993, jolloin talous- ja rahaliittoa koskeva
osa suljettiin, Suomi totesi, että eduskunta ja hallitus tekevät asianmukaisena
aikana tarpeelliset päätökset Suomen osallistumisesta kolmanteen vaiheeseen
perustamissopimuksen mukaisesti Englannin kielisenä teksti kuuluu seuraavasti:
”The national decisions necessary for Finland´s participation in the
third phase in accordance with the provisions of the Treaty shall be taken in
due time by the Parliament and the government”
Lausumaa
ei ole kirjattu liittymissopimukseen tai siihen liitettyihin asiakirjoihin eikä
liittymissopimuksen päätösasiakirjan allekirjoittamisen yhteydessä ole annettu sen
sisältöistä julistusta [20]
…
[20] VNS 20.5.1997, sivu 35
Hallituksen voimaansaattamislakia
koskevassa esityksessä todetaan useissa kohdin talous- ja rahaliiton kolmanteen
vaiheeseen liittyvien sopimusvelvoitteiden edellyttävän
perustuslainsäätämisjärjestyksen käyttämistä. Perustelujen mukaan tällaisia,
valtiosääntöön vaikuttavia Suomen suvereniteettia rajoittavia sopimusmääräyksiä
ovat keskuspankille nykyään kuuluvien tehtävien tekeminen rahapolitiikassa,
Euroopan keskuspankin (EKP) päätösvalta, EY:n tuomioistuimen toimivalta, EKP:n
oikeus asettaa sanktioita, yhteisen rahan (yhteisvaluutan) käyttöönotto ja
EKP:n suora kannevalta jäsenvaltioiden keskuspankkeihin nähden (HE 135/1994 vp,
s. 76)” [21]
…
[21] VNS 20.5.1997, sivu 35
Sitten
vielä todetaan:
”Kun vielä otetaan huomioon, että
liittymissopimuksessa yhteinen raha on nimenomaan mainittu kysymyksenä, jonka
vuoksi liittymissopimuksen voimaansaattamislaki on säädetty supistetussa
perustuslainsäätämisjärjestyksessä, hallitus katsoo, että yhteiseen rahaan siirtymisen
edellyttämät perustuslakiongelmat ovat jo tulleet ratkaistuiksi
voimaansaattamislain säätämisellä valtiopäiväjärjestyksen 69§:n 1 momentin
mukaisesti [22]
…
[22] VNS 20.5.1997 sivu 37
HUOM! Valtioneuvosto
käsittelee Suomen perustuslakia ongelmana, joka on ratkaistu
voimaansaattamislailla 1994.
ja
”Suomi
ei ole tehnyt Euroopan unioniin liittyessään varsinaisia oikeudellisia
varaumia, jotka rajoittaisivat Maastrichtin sopimuksen sovellettavuutta ja
velvoittavuutta Suomeen nähden. Voimaansaattamislailla on Maastrichtin sopimus sitten tullut voimaan
saatetuksi Suomessa lainsäädännön alaan kuuluvin osin koko laajuudessaan ja
Suomi on sitoutunut kaikkiin unionin jäsenyydestä seuraaviin velvoitteisiin”
”Sopimus Euroopan unionista sisältää
määräyksiä yhteiseen rahaan, yhtenäisvaluuttaan siirtymisestä” [23]
…
[23] PeVL 18/1997
”EU-liittymissopimuksen voimaansaattamislain
käytetyn poikkeuslakimenettelyn vuoksi Suomen siirtyminen yhteiseen rahan ei
ole valtiosääntöoikeudellisesti riippuvainen hallitusmuodon 72§:n sanamuodon
muuttamisesta tai kumoamisesta” [24]
…
[24] PeVL 18/1997 vp, sivu 10
”Siltä osin kuin nämä määräykset ovat
ristiriidassa perustuslain kanssa, on perustuslakiongelma tullut ratkaistuksi
voimaansaattamislailla” [25]
…
[25] PeVL 18/1997 vp, sivu 2
HUOM! Perustuslakivaliokunta käsittele
Suomen perustuslakia ongelmana, joka on ratkaistu voimaansaattamislailla 1994.
Kysymys kuuluu ---
Mitä
kansalaisille kerrottiin ennen 16.10.1994 tapahtunutta neuvoa-antanutta
kansanäänestystä?
Eduskunta ei saanut päätettäväkseen
Korfulla 16.10.1994 allekirjoitettua jäsenyyssopimusta, vaan – paitsi, että
eduskunta oli evätty päätösvalta sopimuksen sisällön suhteen, sille oli annettu
perätöntä tietoa neuvottelutuloksesta, mikä edellä on todistettu.
Kysymys kuuluu ---
Millä lakiesityksellä ja millä eduskunnan
päätöksellä EMU:n kolmannen vaiheen lainsäädäntö on saatettu voimaan? Eduskunta
päätti hallituksen esityksestä 135 ilman sitoumusta EMU:n kolmanteen vaiheeseen
ja siihen liittyvään lainsäädäntöön neuvottelutietojen ja perustuslakivaliokunnan
lausunnon perusteella.
Jos asiat ovat, kuten
perustuslakivaliokunta selittää vuonna 1997, milloin valtio-oikeudellinen
päätös sitoutumisesta EMU:n kolmanteen vaiheeseen on tehty – millä lakiesityksellä?
Ja kuka tai ketkä päätöksen olisivat tehneet ennen 18.11.1994? Jos asia näin
on, millä hallitusmuodon määräyksellä kansalaisia voitiin johtaa harhaan ennen
äänestystä? Jos näin on, kuten 1997 sanotaan, miksi hallitus ja
perustuslakivaliokunta antoivat lausunnon, ettei voimaansaattamislaissa ole
kysymys hallitusmuodosta? Miksi eduskunnalle kerrottiin, ettei EMU:n kolmas
vaihe kuulu jäsenyyssopimukseen?
Onko
vastaus kysymyksiin tässä:
Ulkoasianvaliokunnalle antamassaan
lausunnossa perustuslakivaliokunta toteaa (PeVL 14/1994 vp) seuraavaa:
”Valiokunnan saaman selvityksen mukaan
Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja
rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan
eduskunnan myötävaikutusta. Tähän viitaten valiokunta katsoo, että
liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja
rahaliiton kolmanteen vaiheeseen” [26]
…
[26] UaVM 9/HE 135/1994 vp, sivu 94
Eriävä
mielipide:
”Käsitykseni mukaan valiokunnan kuulemat
asiantuntijat eivät esittäneet asiaa näin, vaan valiokunnan enemmistö tulkitsi
asian tällä tavoin” 7.10.1994 [27]
…
[27] UaVM 9/HE 135/1994 vp, sivu 102
”Unioniin liittyminen merkitsee jo
liittymishetkestä alkaen laaja-alaista sidonnaisuutta Suomen ulkopuoliseen
normistoon ja päätöksentekoon. Kaiken lisäksi tämä sidonnaisuus aivan
ilmeisesti unionin kehityksen myötä edelleen laajenee, ja kun unionista
eroamistakaan ei voida pitää reaalisena mahdollisuutena, voidaan perustellusti
kysyä, onko legitiimiä luoda tällainen sidonnaisuus eduskunnan 2/3 osan
enemmistön tekemällä päätöksellä. Mielestämme se ei olisi legitiimiä, vaan
tällöin voitaisiin puhua legitimiteettivajeesta aivan kuten EU:ssa puhutaan
demokratiavajeesta.
Legitimiteettivaje olisi voitu korjata
hyväksymällä tavallisessa perustuslainsäätämisjärjestyksessä hallitusmuodon
muutos tai poikkeuslaki. Legitimiteettivajeen
poistaminen kansanäänestyksellä on kyseenalaista, koska kansanäänestyksessä
edellytetään kannanmäärittelyä neuvoteltuun sopimukseen. Tämä ei oikein ole
mahdollista, ellei ole lukenut koko sopimusta, sen tulkinnoista puhumattakaan.
On
selvää, ettei VJ 69§:n säätämisen aikaan voitu kuvitellakaan, että säännös
tulisi sovellettavaksi näin laajaan perustuslaista poikkeamiseen” [28]
…
[28] UaVM 9/HE 135/1994 vp, sivu 97
”Valiokunnan
enemmistö on perustellut valitsemaansa säätämisjärjestystä myös sillä, että
rauhansopimukset on alusta alkaen luettu VJ 96§:n 1 momentin soveltamisalaan.
Rauhansopimuksessa on kuitenkin kyse pakkoratkaisusta. Sitä paitsi
rauhansopimus on tarkasti rajattu, tässä sen sijaan on kysymys
blankovaltakirjan antamisesta yhteisön toimielimille niiden toimivalta-alueilla”
7.10.1994 [29]
…
[29] UaVM 9/HE 135/1994 vp, sivu 98
4.
Vuonna 1996 TV-1:n ohjelmassa ”K Tervo” [30] kansanedustaja Erkki Tuomioja (SDP) ilmaisee asian niin, että jos EMU-sidos olisi
kerrottu kansalle ennen 16.10.1994 neuvoa-antanutta äänestystä, äänestystulos
olisi ollut toinen, kuin oli.
...
[30] 18.12.1996 TV1/ K Tervo
Koska neuvoa antanutta kansanäänestystä
16.10.1994 käytetään legitimiteettiperusteluna (PeVL 14/1994) – eli EU-jäsenyyden
laillisuusperusteluna, oli selvää, että kansalta piti saada myönteinen
enemmistö – äänestystuloksessa. On siten loogista, että EMU:n kolmannen vaiheen
suhteen on menetelty, kuten tässä kirjoituksessa on tuotu esiin. Lisäksi pitää
muistaa, että eduskuntaa painostettiin em. äänestystuloksen perusteella –
vetoamalla kansalaisten enemmistön myönteiseen kantaan jäsenyyssopimuksen
hyväksymisen suhteen.
Kun hallitusmuodon 2§:n mukaan ylin
vallankäyttäjä on kansa, joita kansanedustajat edustavat ja lisäksi kansalta
kysyttiin kantaa suoraan – on kaikki tämä petollisuus tapahtunut raskauttavien
asianhaarojen vallitessa.
… jatkuu… TIIVISTEEN muodossa myöhemmin … [18122014]
[IL_merk] [128.]
