1- PM Sanna Marin jatkaa puoluepolitiikalle vierasta ja osin tuntematonta linjaa - esittää asiansa suoraan, ymmärrettävästi ja vahvasti kantaa omiensa puolesta ottavasti. Lause pitä paikkansa - katsottuna toisesta suunnasta - toverin ja työtätekevän näkökulmasta.
Kuitenkin työnantaja/yritys johtajina huolehtivat työntekijöistään, jos he ovat tuottava osa liiketoiminnan yhä pitenevässä ja monimutkaistuvassa tapahtumasarjassa - osana voitonmuodostajia.
Tehdyn/ teetetyn työn täytyy tuottaa - tuottamatonta työtä ei voi olla -näin perustelee nykyinen kilpailutilanteessa oleva markkinatalous, joka esimerkiksi Suomessa osakeyhtiölain myötä keskittyy huolehtimaan osakkeenomistajista ja heille muodostuvista voitoista eli osingonjaoista - olihan alun sijoituksissa otettu riskejä.
Jos taas työnteko tuotantolinjoilla on muodostunut rasitteeksi - on edessä yt' een jälkeinen lomautus, irtisanominen ja/tai ulkoistaminen. Moni toveri voi pitää yllättäen paikkansa, jos hän vaihtaa verokorttinsa arvonlisäverolliseen laskutukseen - eli Sopimussuhteeseen liike-elämän tavoin - tällöin ei ole irtisanomisia eikä ikäviä jälkivelvollisuuksia/ eikä henkilösivukuluja - kunhan vain pysytään Sopimuksissa.
Ympäristövastuuta kannetaan aina ja vain tehokkaasti kysynnän puitteista!
Jos toveri eli kuluttaja hoksaa omien valintojen olevan ainoita seurattavia tapahtumia voittoa tavoitteleville yrityksille, niin hän (=toveri eli kuluttaja) huomaa olevansa kuningas/ kuningatar valinnoillaan - ostajahan on aina oikeassa.
Boikotit ovat tehokas tapa laittaa yritys nöyrään asentoon kuluttajan edessä. Näin myös ajetaan yrityksiä ympäristöä huolehtivalle linjalle. Ympäristövastuu nousee esille juuri kysynnän tekijöistä. Jos toveri haluaa vain ympäristösertifioitua tavaraa ja palvelua - niin siihen kilpailutekijät pakottavat kaikki yritykset, ellei kyseessä ole monopoli.
Tosiasia on se, että 'yritys joutuu katsomaan työntekijää vain yhtenä tuotannontekijänä', jota saneerataan, ehkä vuosihuolletaan >[2]
Kuitenkin työnantaja/yritys johtajina huolehtivat työntekijöistään, jos he ovat tuottava osa liiketoiminnan yhä pitenevässä ja monimutkaistuvassa tapahtumasarjassa - osana voitonmuodostajia.
Tehdyn/ teetetyn työn täytyy tuottaa - tuottamatonta työtä ei voi olla -näin perustelee nykyinen kilpailutilanteessa oleva markkinatalous, joka esimerkiksi Suomessa osakeyhtiölain myötä keskittyy huolehtimaan osakkeenomistajista ja heille muodostuvista voitoista eli osingonjaoista - olihan alun sijoituksissa otettu riskejä.
Jos taas työnteko tuotantolinjoilla on muodostunut rasitteeksi - on edessä yt' een jälkeinen lomautus, irtisanominen ja/tai ulkoistaminen. Moni toveri voi pitää yllättäen paikkansa, jos hän vaihtaa verokorttinsa arvonlisäverolliseen laskutukseen - eli Sopimussuhteeseen liike-elämän tavoin - tällöin ei ole irtisanomisia eikä ikäviä jälkivelvollisuuksia/ eikä henkilösivukuluja - kunhan vain pysytään Sopimuksissa.
Ympäristövastuuta kannetaan aina ja vain tehokkaasti kysynnän puitteista!
Jos toveri eli kuluttaja hoksaa omien valintojen olevan ainoita seurattavia tapahtumia voittoa tavoitteleville yrityksille, niin hän (=toveri eli kuluttaja) huomaa olevansa kuningas/ kuningatar valinnoillaan - ostajahan on aina oikeassa.
Boikotit ovat tehokas tapa laittaa yritys nöyrään asentoon kuluttajan edessä. Näin myös ajetaan yrityksiä ympäristöä huolehtivalle linjalle. Ympäristövastuu nousee esille juuri kysynnän tekijöistä. Jos toveri haluaa vain ympäristösertifioitua tavaraa ja palvelua - niin siihen kilpailutekijät pakottavat kaikki yritykset, ellei kyseessä ole monopoli.
Tosiasia on se, että 'yritys joutuu katsomaan työntekijää vain yhtenä tuotannontekijänä', jota saneerataan, ehkä vuosihuolletaan >[2]