Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvuhuuto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvuhuuto. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. joulukuuta 2013

Tonnikalat huutavat tuskaansa!

Kuluttaa voi vain lajinsa verran – tonnikalatkin loppuvat viimeisen tullessa syödyksi. Japanilaiset ovat tonnikalojen massiivisia pyytäjiä – lähinnä susheisinsa, siis ihmisen ravinnoksi ja makunautinnoksi. Muodikkaasti kaiken pitäisi kasvaa, myös tonnikalasaaliideenkin ja niihin liittyvän liiketoimen. Lopultahan se viimeinenkin tonnikala jää verkkoihin – ja siihen loppuu erään eliölajin tarina.




Japani sairastaa, kun ostaakaan ei voi lajiaan enempää. Japanilaisen ihmispopulaation biomassallinen jalanjälki muuhun eliökuntaan on suhteettoman suuri – kuten se on myös kaikilla kehittyneillä markkinatalousmailla, jotka tukeutuvat kasvun hokemaan. Kasvaa ei voi loputtomiin – elantoamme ylläpitävä biosfääri rasittuu ja hajoaa rakenteiltaan sellaisiin osioihin, ettei se voi tarjota elinvoimaa hiilielämälle, siis meille.


Japanissa velkaantuminen on maailmanluokkaan, ainoana ”onnena” se, että ovat velkaa itselleen, mutta myös muulle biosfäärille, josta muun muassa tonnikalansa ovat saalistaneet. Japani ei ole ainoa merien rosvoaja, vaan apajilla ovat kaikki suuret rantavaltiot – Kiina suurimpana kasvajana.




Olisiko viisasta levätä välillä horroksessa


näinhän luontokin tekee pohjolassa talven tullen, jolloin kulutus minimoituu. Miten ihminen voisi tasalämpöisenä levätä, siis talvehtia yli sellaisen ajan, jolloin syödään varantoja, jotka eivät enää uusiudu 1]. Pitäisikö lainsäädännöllä ja siihen liittyvällä valvonnalla määrittää minimikulutuksen kuukaudet.

1] Huolehdi ympäristösi, jotta se jaksaa ruokkia sinut! ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2009/11/29/huolehdi-ymparistosi-jotta-se-jaksaa-ruokkia-sinut - [US_P/il]




Näyttää siltä, että näyttö- ja vertailutalouskiihkossaan ihmiset usein hermostuvat olotilaansa ja ”vaativat” puhdistuksen, joka usein merkitsee sotaa 2]; elimoitumista osalle. Sota on paineenpurkua, kun pää ei enää kestä kasvuhokemaa ja kateuskin on saavuttanut rajat, joiden yli pääsee vain mittelemällä kansalliskiihkoissaan paikasta elintilasta.

2] Vaadimme aina lopulta sotamme! ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/46819-ihmiskunta-vaatii-aina-sotansa-olemmeko-valmiina - [US_P/il]




...
Tonnikalat ovat uineet valtamerissa vuosimiljoonat


Parvien määrä on ollut runsas ja niiden elopaino biomassana ilmeisen tarkkaan määrittynyt jostain evoluution kaavastosta – antaen ravintoketjuun juuri sen osuuden, mikä oli tonnikaloille määrittynyt.




Kulutuksellisesti valtalajiksi noussut ihminen on energian ja materian nälässään ahminut suhteettoman osuuden biomassasta – vain omiin tarkoituksiin, jakaen senkin lajinsa sisällä epätasaisesti – kansallisuuksittain ja jopa niiden sisälläkin. Reviirit ne ovat ihmisilläkin.




Tonnikalojen loppuessa käydään innokkaammin muiden kalalajien kimppuun


ravintoa on saatava, nälkäkin kasvaa syödessä. Milloin löydämme oivalluksen nähdä biosfäärille luodut lajien biomassatasapainojen evolutiiviset kaavastot – joiden pohjalta nykyinen harveneva biodiversiteetti on alun ”yksinkertaisista” partikkeleista syntynyt ja kehittynyt – keskinäissopeumien kautta.


Parempi myöhään kuin ei milloinkaan – vai jääkö Elämän mustapekka käteemme.




...
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.blogspot.fi
https://www.facebook.com/first.ilkka



doc.: japanilainen_tonnikala_14122013.doc – OpenOffice Writer


BLOG 27883
---14122013---


ALUSVf – IL



366 | 3305

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Toimeliaisuus korvaa kasvuhokeman

[ … ”Seitsemäntenä päivänä luoja lepäsi” -näin on kirjoitettu kristittyjen Raamatussa. Tämä tarkoittaa, että kuusi päivää on oltu ahkerina ja toimeliaisuus on täyttänyt maan. Tänään markkinatalous ja näyttö- sekä vertailuhuuruinen ihminen kohkaa kasvusta – jopa lasittunein silmin, näkemättä ympäristötekijöitä, jotka meille elämän ja ”lepopäivän” ovat mahdollistaneet … ]


Työ tekijäänsä toimeliaisuutena kiittää – kasvun ollessa epäoleellista
[ … meitä kaikkia ohjaava evoluutio toimeliaistaa meidät vain jatkamaan sukua ja kasvattamaan suvunjatkamiskelpoisia jälkeläisiä … ]

Työllä tarkoitetaan sellaista toimeliaisuutta, jossa jokapäiväinen elintarve täytetään ravintona, tarvittavana lämpönä ja suojana, ei muuta. Kasvu huudettiin peliin, kun opittiin vertailemaan itseämme toisiin ihmisiin; piti olla suurempi, vahvempi ja komeampi. Viisaus tuli peliin myöhemmin, jääden harmonisena ilmiönä tänään liian harvojen käsiin. Nyt voisimme odottaa viisauden kasvua.


Ympäristö ei kestä loputonta kasvuhuutoa

Ympäristö on rakentunut biosfääriksi, jossa olemme yksi pieni osa biomassana ja näin osakuluttajana yhteisistä elinvarannoista/ elintilasta, joista harmonian nimissä pitäisi riittää voimaa ylläpitämään paljon puhuttua, mutta vähän ymmärrettyä biodiversiteettiä. Luonnon ja ympäristön monimuotoisuudella tarkoitetaan evoluutiosopeumaa ja -kilpailua, miltei harmonisesta elintilakamppailusta.


Liika on liikaa -tyhjästä on paha nyhjästä

Ympäristö on monimutkaisten, meille avautumattomien yhtälöiden summa, joista muodostuu elämänlauseke, jota voidaan myös aksioomaksi 1] kutsua. Tämä elämänlauseke on suvereeni, ja siinä on kokonaisuutena kaikki se tieto, mitä on vuosimiljoonina tarvittu tämän maapallomme monimuotoisuuden synnyttämiseen. Tässä lausekkeessa ei ole loputonta kasvua, koska kaava pitää sisällään niukkuusparametrin, joka patoaa rönsykasvua – siis kasvua, joka käy liiaksi luonnonvoimille.


Ihmisen ymmärrys näkyy hyvin suomalaisessa susikeskustelussa
[ … maahamme ei mahdu 5,4 miljoonan ihmisen joukkoon edes 300 sutta!2] ]

Kristittyjen Raamattu kertoo ihmisen luodun Jumalan omaksi kuvaksi; samaan hengenvetoon Raamattu kertoo Jumalan luoneen muun eläimistön ja kasviston ihmisen käyttöön – olisiko kaiken luoja niin yksipuolinen, että se asettaisi yhden samoista ja yhteisistä elämänpalikoista muodostuneen lajin kaikkien yläpuolelle -uskallan sanoa, että ei.

Uskallan myös sanoa, että biosfääri kaikkinensa on suurenmoisen syntymekanismin tulos, jossa on tarvittu ”jumalallisia kaavoja”, jotta tämä kokonaisuus on syntynyt 3] – meidän keinosynnytetyt kaavat ylivertaisuudestamme eivät yksinkertaisesti riitä selittämään monipuolista harmoniaympäristöämme, jossa mellastaa se kuuluisa ”lasiliikkeiden norsu”.


Toimeliaisuus korvaa puhkihuudetun kasvujargonian

Me tiedämme, että ”saavutetuista eduista ei luovuta”, me tiedämme myös, että pitää saada lisää palkkaa, lisää hevosvoimia, suuurempi asunto, komeampi kesähuvila – enemmän kaukomatkoja, lisää eksoottisempia ruoka-aineksia, siis yleensäkin kaikkea lisää – olemmehan näyttö- ja vertailutalouden ilmentymiä – juuri nyt tässä markkinahöyryisessä kulutushokemassamme.


Kiinalaiset ottavat yhteisistä varannoista osuutensa – ~1,345/7,1

Maapallo ei yksinkertaisesti kykene järjestämään länsimaisittain materialisoitunutta elin- ja näyttötasoa kaikille maapallon ihmisille – meillä ei ole käytettävissämme sitä toista ja kolmatta maapalloa.

Mikäli kiinalaiset ja intialaiset söisivät ja kuluttaisivat kuten me eurooppalaiset ja pohjois-amerikkalaiset (per capita) -ei muille sitten mitään muuta riittäisikään – näin toki näkisimme sen mahdottuuskonkretian, jos huutoomme jatkuvasta kasvusta saataisiin luonnoton hyväksymiskuittaus.

Nyt me sen sijaan olemme kuitanneet itsellemme sen kolminkertaisen haasteen: Ilmasto lämpenee, vedenpuute arkipäiväistyy yhä useammalle ja maaperä kuivuessaan aroutuu ja lopulta aavikoituu – toisaalle sataen vettä aivan liikaa … vai olisivatko nämä aika-ajoittaisia ”normaaleja ympäristökiertoja”?


Millaisen elinmahdollisuuden me kuittaamme lapsillemme?

Huuto palkoista perustuu epäluuloon, jossa työnantaja ”käärii yhdessä aikaansaadun ylijäämän omaan liiviinsä” - toverin pitää saada osa tuosta yhteishyvästä, jota voitoksi kutsutaan. Entä jos voittoa ei todellisuudessa tule, niin mihin silloin perustetaan huuto palkankorotuksista?

Miksi meidän pitää saada lisää?

Tietääkö toveri sen, että olemme täällä läntisessä lintukodossamme maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa? --- Miksi meidän pitää saada enemmän kuin mitä todellisuudessa tuotamme? Ja lopulta – miksi meidän pitää saada koko ajan lisää ostovoimaa *?


Off-switch
[ … säästäväisyytemme merkkivalo Stand-by kuluttaa Saksassa noin yhden atomivoimalan verran sähköä! … ]

Maapallolla sammutetaan ihmisten toimesta yhä useampi valo **] – kerran vuodessa, tunniksi. Me harjoittelemme supistamista, vähentämistä ja aivovoimistelemme itsellemme protominimalismia, joka tulee pakolliseksi, … ellei ihmisten toimesta – niin sitten ympäristön ”määräämänä”.

Rajallisesta kun et voi äärettömästi repiä. Avaruus on rajaton, mutta äärellinen – vaikea yhtälö, yhtä vaikea kuin se, ettemme voi kasvaa kokoamme suuremmiksi. Meille on ”tarkoitettu” elintarvemäärä [SELITE], joka vastaa meidän populaatiomassaa pallomme biosfäärin kokonaisbiomassasta.


Annetaanko me ihmiset luonnon ja meitä elättävän ympäristön (biosfäärin) milloin levätä – opettelemmeko vähentämään?

 
...
VIITTEET
1] Aksiooma
2] Miksi riivaamme susia?
3] Meissä elää väkevä ja rajallinen ”kuolemattomuus”, joka on katkolla joka sukupolvessa!
*]
Ostovoimamme käyttäytyy tänään lisääntyvästi, koska ”haluamme kasvaa”. Kasvumme käy luonnon päälle, koska jokainen ostovoimatapahtuma ottaa määränsä muuntomateriaa muunteluprosesseihin (joista tosin muodostuu työtehtäviä), muuntamiseen tarvittavaa energiaa ja jättää, tullessaan hyödyttömyysvaiheessaan jäljen meitä elättävään biosfääriin, osin luonnottomana muuntumisena (ongelmajätteinä) – täältä muodostuvat ne todelliset kestävän kulutuskäytänteen rajat, kaavat ja parametrit.
**]
Earth60h+ --- http://www.earthhour.org/ -

 

Ilkka Luoma


 
...
[SELITE]
Elintarpeella (elintarvemäärä) tarkoitetaan juuri sitä määrää elämiseen tarvittavaa ravintoa, materiaa ja energinakäyttöä, jolla täyttyy evoluution määrittämä sopeumallinen lisääntyminen jatkumona, kuitenkin siten, että seuraava polvi saadaan lisääntymiskelpoiseksi – tarpeellisin tiedoin ja taidoin – siis ihmismäisesti ajatellen yhteisökelpoisiksi, koska lisääntymiskumppani pitää saada hankituksi – täältä löytyy muuten se perustelu homouden mahdottomasta pariteettibittivirheestä – sillä homot eivät lisäänny.


Sent

CC: heidi.hautala@formin.fi; oras.tykkynen@eduskunta.fi; anni.sinnemaki@eduskunta.fi; kimmo.tiilikainen@eduskunta.fi; presidentti@tpk.fi; satu.hassi@europarl.europa.eu; sirpa.pietikainen@europarl.europa.eu; taru.tujunen@kokoomus.fi; paavo.vayrynen@keskusta.fi; timo.laaninen@keskusta.fi; juha.sipila@eduskunta.fi; eija-riitta.korhola@europarl.europa.eu; sampo.terho@europarl.europa.eu; lauri.ihalainen@tem.fi; jan.vapaavuori@tem.fi; alexander.stubb@formin.fi; jyri.hakamies@ek.fi; lauri.lyly@sak.fi; leo.stranius@luontoliitto.fi; sixten.korkman@aalto.fi; pasi.holm@ptt.fi; kari.tanskanen@kolumbus.fi; jutta.urpilainen@vm.fi; jyrki.katainen@vnk.fi; vesa.vihriala@etla.fi;
ekpaloheimo@hotmail.com


Subject: KASVUMIELIPIDE - "Toimeliaisuus korvaa kasvuhuudon"
Date: Tue, 19 Mar 2013 14:59:39 +0300


OT
Toimeliaisuus korvaa luonnottoman kasvuhokeman!

(Tänään media, poliitikot, tiedemiehet, talousasiantuntijat, virkanaiset, kansantaloustieteilijät, jopa valistuneet ”vihreätkin” huutavat talous- ja muuhun hätäänsä avuksi kasvua, kasvua ja vielä kerran varmuuden vuoksi kasvua – ironista, mutta tämä kasvuhokema on ”viisautensa illassa”)

 
 
...
BLOG15830IL
---19032013---

lauantai 2. helmikuuta 2013

Näyttätaloudesta luonnostaan sopeutumistalouteen


Evoluutio on sopeutumista. Voimme tutkia ja havainnoida maailmaamme omista ja muiden näkökulmista – yleensä huomioimme vain oman tulokulman tuotantoon, voittoon ja lisääntyvään kasvuun. Näin tekee luontokin – tosin heillä siellä on hallitsemattoman kasvun rajoitteet ja kilpailun mukanaan tuoma populaatiovähenemä eli -rajoittaja.

Me elämme juuri nyt talouden kasvuhokeman aikakautta. Kaiken pitäisi kasvaa. Kun olemme huomanneet vihdoin, ettei rajallisesta saa loputtomuutta kuin harmonisena kiertona, olemme oivaltaneet hyötysuhteet, automaation ja resurssimaksimoinnin – siis enemmän vähemmällä – tähän sisältyy se ihmiskunta-ahneus 1].



Kulutusintomme lähtee näyttö- ja vertailutalouden filosofiasta

Emme halua jäädä jälkeen muista, meidän on kyettävä näyttämään kykymme, ja nyt me näytämme niitä materiaalisilla saavutuksilla. Suurempi talo, enemmän neliöitä, kaikki mukavuudet mökille, leikkimökin kokoinen pihagrilli ja heinäladon kokoinen citymaasturi.

Evoluution sopeuma järjesti uskomattoman lajikirjon monimuotoisuuden, biodiversiteetin 2] siniselle planeetallamme, jossa vesi virkisti elollisuuden ja hiili tähtien sisuksista ajattelukyvyn nähdä muutakin kuin oma napapiiri – kun 300 suttakin 3] on Suomen 5,4 miljoonan ihmisen seassa liikaa. Emme ole vielä oivaltaneet, että Telluksemme ei ole kokonaan meidän.



Sopeutumistalous


Biosfääri elää jatkuvassa niukkuudessa – vain silloin tällöin on tällä kokonaisuudella maistuva yltäkylläinen jälkiruoka tarjolla, jonkin lajin ylituotannollisena lisääntymisenä (olemmeko me muuten siinä nyt?) – Biomassojen keskinäissuhde on maapallollisen ”hyvinvoinnin” lähtökohta – mehän ihmisinä olemme vain häviävän pieni osa siitä.

...

Taloussuunnittelumme lähtee tänään voiton ja tuotannon maksimoimisesta

Uusi uljas talouselämä lähtee sopeutumisesta kahteen asiaan:

Maapallollisesti katsottuna tarpeemme tulisi tyydyttäytyä biomassamme suhteessa muuhun eliökuntaan ja ihmisnäkökulmasta kansallisten populaatiomassojen 3] keskinäiseen tasa-arvoon nähden – mikäli haluamme vielä ylläpitää kansallista valtioajattelua.

3] Populaatiomassalla tarkoitetaan kansakunnan ominaispainoa eli helpommin ilmaistuna väestömäärää; esimerkiksi kiinalaiset hallitsevat ihmasmassasta suhdetta 1,354/7,12 – ja meille suomalaisille lohkeaa noin 0,0054/7,12 – EU:lle noin 0,502/7,12.



Massiivinen luonto

Luonto massiivisena toimijana ei koe ”kansasallisvaltioajattelua”, vaan ainoastaan reviirinäkökulman 4] – kukin puolustaa sopeuma- ja kilpailukäyttäytymisellä omaansa eli suhteellista reviirialuettaan, ts. hankinta- eli ansaintareviiriään.




Haluammeko massiivisesti lisää?

Taloutemme kasvuhokemana ei ole koskaan tyydyttyneessä tilassa, koska haluamme lisää, lisää ja kasvun täytyy kasvaa. Tämä tie romahtaa, koska lopulta ”tyhjästä on paha nyhjästä” (loputon kasvuhuuto johtaa lopulta 0 – käyttökelpoisiin varantoihin 5]).

5] Vain rahaa eli ostovoimaa voidaan luoda tyhjästä - http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/92553-ekp-painaa-tyhjasta-rahaa -


Sen sijaan uusi sopeutuva talouskulttuuri perustuu täyteen biosfäärikestävyyteen,
jossa aiheuttamamme ympäristöjälki korjautuu täysin toimestamme 6] – ja kukin materiaalikäyttö palautuu lopulta luonnonkiertoihin aiheuttamatta mitään luonnosta poikkeavaa ympäristömuuntumista.

6] Turhuus- ja haittatarrat joka tuotteeseen! - http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2007/01/turhuus-ja-haittatarrat-jokaiseen.html -


Energiantarve tulee tyydyttymään puhtaasti auringosta ja maan vetovoimasta

Yksinkertaista, mutta edellyttää resurssien uusjakoa ja uusajattelua – joudumme luopumaan eli saavutettua etuutta ei voida säilyttää, sen ollessa ylirasite ympäristölle, joka meidät viime kädessä loi ja elättää.


...
Asiasta kiinnostuneille lisäluettavaa


...

PS

Voimme käyttää sopeutumistaloudesta myös nimistystä sopeumatalous tai jo yleisemmin käytössä olevaa huomiotalous -sanaa, josta voidaan myös johtaa sana huomioimisen talous. Jari Sarasvuo käsittää huomiotalouden kuitenkin erilaiseksi kuin tämä kirjoitus, jossa luonto ja biosfääri on määrittävässä asemassa tavoiteltaessa sopeumataloutta.



Ilkka Luoma



AL    US

...
Sent
Sent: Friday, February 01, 2013 4:51 PM
Subject: TALOUSMIELIPIDE - Vertailutalouden jälkeen sopeutumistalous
...


Vertailutalouden jälkeen sopeutumistalous

(Oivalluksen kasvaessa on huomattu, ettei "loputonta kasvua" ole - lisäksi tunnustusta saa yhä enemmän luontoympäristön arvostus, joka tosiasillisesti elättää meidät täysin)