tiistai 25. syyskuuta 2012

Äidin kohtu on ensimmäinen reviirimme!


Elämämme ensimmäinen reviiri on äidin kohtu – turvallinen vesiallas, lämmin ja varma ravinto. Luonto on ensimmäisen reviirin järjestänyt hämmästyttävän monipuoliseksi ja miljoonien vuosien kehityksen tuloksena lähes täydelliseksi.

Seuraava reviiri on oma perhe – isä, äiti ja sisarukset, kunnes huomataan oma itsemme, jolloin alkaa minä-minä vaihe, oppia ikä kaikki, ja monille tuo vaihe jää päälle loppuiäksi. Reviirikamppailu alkaa jo koulussa – mihin ryhmään kuulutaan ja mihin ei haluta kuulua. Omia puolustetaan ja vieraita aliarvoidaan.


Kolmas reviiri on puhuttu äidinkieli –

suomalaiset suomea puhuvat muodostavat aitosyntyisinä oman reviirinsä – joka esiintyi väkevänä muun muassa Talvisodan taistelukentillä, hyvin mieleenpainuvasti – siellä miehet puolustivat omaa itseään, perhettä, sukuä, naapurin poikia ja lopulta omaa isänmaata, jossa kiinnikkeenä on kansallinen kulttuuri ja identiteetti – josta muuten voimme olla ylpeitä.

...
Nyt yritetään tehdä reviiriä EU:sta ja sitä ennen Saksan johteisesta euro-EU:sta

Tämän reviirin rakentaminen on tuskallista – ei ole yhteistä kieltä, ei yhteistä kulttuuria, ei uskontoa – ei edes historiaa. On vain keskinäiset sodat ja erimielisyydet. EU on vielä keinotekoisempi reviiri kuin hollywoodkyllästetty USA, jossa yhtenäistäjänä on toistaiseksi maailman voimakkain armeija ja sen iskukyky, mihin tahansa. Lisäksi yksi kieli.


Voimakkaimmat reviirit nousevat idästä

EU:lle pelottavia reviiriytymiä ovat nouseva Venäjä ja koko ajan vahvistuva Kiina, ja mikäli nuo kaksi löytävät toisensa – jää Euroopalle vain yksi keino pärjätä maailman suurimmille – se on liittovaltio Saksan johdolla *], mutta kun meillä EU:ssa ei ole juuri mitään yhteistä – ei edes länsimaalaisuutta markkinataloutena – siksi eri tavalla vastuuta kannetaan omista ja toisen asioista.


Mutta Suomi kuuluu Saksan ja Venäjän reviiriin ja siellä olemme kuin kotonamme ---

miksi ihmiset, perheet, suvut, valtiot ja muut liitttoumat hakeutuvat yhteenkuuluvuus-ryhmiin?

...

*]
Muokkaako Saksa Euroopan haluamakseen?




[2005] Ihmiset reviiriytyvät edun ja hyödyn edessä


Suomi ja maailma on täynnä veljespiireistä salaseuroihin saakka ryhmittymiä, joíssa samankaltaiset hakevat hyväksyntää ja tarpeelliseksi tuntemisen oloa toinen toisistaan. Pelkästään Suomessa on kymmeniä tuhansia eri yhdistyksiä ajamassa tarkkaan säädetyn kurssin mukaisesti yhteisönsä etuja ja hyödyntavoittelua.

Osa reviiriyhteisöistä on yhteismitallisia ja osa puhtaan itsekkäitä rahantekomasinoita epäsuoralla tavalla. Vapaaehtoinen yhdistyksellisyys on ihmisille kokoontumisen tyydytys; entisaikojen poliittinen yhteisöllisyys on kadonnut aatteettomuuden vuoksi.





Mikä saa ihmisen blokkiutumaan?


Jokainen ihminen kuuluu johonkin ryhmään, jos ei viralliseen yhdistykseen, niin vähintään juuri siihen omaan "kuppikuntaan", joka kokoontuu kivijalkapubissa tai sitten jossain epävirallisessa merenrantakalastustempauksessa. Meillä jokaisella on lisäksi se paras ystävä -mentaliteetti ylläpitämässä omaa piskuista yhteenkuuluvuusryhmäämme.




Humans push out management

Nykymodernisaation markkinahenkisessä "humans push out" -systeemissä tehdään kovalla vauhdilla tyytymättömiä kansalaisia neljännesvuosirahantasaus ja -jako mentaliteetissa. Silmitön taseanalyysi- ja tulosimprovisointinäytelmät hiovat juustohöylällä humaanin vaikutuksen tuotantokoneistosta olemattomiin.


Orwellin automatisoitu tuotantokoneisto ei lakkoile ja sillä voi teetättää 24 tunnin päiviä ilman nurinoita ja kahvitaukoja. Ihmisillä kuitenkin tulisi olla aina se oleellisin: yhteisöllisyys, työnteko ja hyväksyntä osallistumisesta.




Reviirit valvovat tehokkaimmin etujaan

Veljes/ sisarjärjestöt valvovat etujansa kilpaa yhteiskunnan hitaan, mutta valvojiltaan inhimillisen byrokratiajärjestelmän kanssa. Valtio ja kunnat koettavat keksiä tekemistä ja yhteenkuuluvuutta demokratian tasapäistämisen ja tulontasauksen periaatteilla.


Samalla tuotantokoneisto hakee omistajilleen osinkoa ja päätösvaltaa yli rajojen ulottuvassa kilpailussa. Rahankierto on globaalia ja työtä tekevä jää paitsioon, koska työpaikka siirtyy nopeammin kuin paikallisbussi lähiössä. Mainosta siteeraten: "Minne ne työpaikat menneet on - voitontavoittelu ne halpapalkkamaihin vienyt on"




Kansallinen vastavoima kumpuaa itse syvistä kansan riveistä!

Vastavoimana mille tahansa epäkohdalle on perustettu yhdistys tai järjestö äänihuutotorveksi kirkumaan epäoikeudenmukaisuutta jotain asiaa tai ihmisryhmää kohtaan. Suo siellä, vetelä täällä: aina huutaessasi epäkohtaa, on se jotain vastaan.


Yhteisöllisesti on vaikea löytää kaikkien hyväksymää julkipuhetta; poliitikko on siinä kylläkin mestari, koska vaalitilaisuudessa sanat asetellaan kuulijoiden mukaan sisällyksettömäksi sanahelinäpuuroksi, mutta kauniisti artikuloiden :-)

...


Parhaillaan on perusteilla monia aivan uusia reviiriliittymiä

Meneillään on varsin luotettava huhu talouselämää laajasti koskettelevasta yli rajojen yhteenliittymästä, jossa tavoitteena olisi rehottavan kähminnän, tasepuoskaroinnin, suoranaisen huijauksen ja vero- yms. kikkailujen eliminointi. Lisäksi älykköpiireissä pohdiskellaan kansantuomioistuimien perusperiaatteita.



Reviireissä vallitsee ehdoton luottamus jäsenistön kesken

Globaalissa kaupankäynnissä lopulta parhaat tulokset tuottavat luottamus, tiukasti sovitut menettelytavat sekä selkeä ja toteutukseen ulottuva kaikkia koskeva sanktiointi. Mikäli yhteenkuuluvuusajattelu kykenee hyväksymään nuo ajatukset, olisi mahdollisuus toimivaan systeemiin. Varjopuolena asialle on se, että aina syntyy mille tahansa ryhmälle vastavoima, joka haluaa nähdä asiat tavallansa.



Sota on valmis – ihmiskunta tarvitsee valitettavasti aina sotansa. Pisimmät rauhanajat ovat olleet Euroopassa satoja vuosia sitten 300 vuotta kestänyt Pax Romana, jolloin keisarit olivat jumalista seuraavia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti