Känni on kemiaa ja alkoholismi kemiallinen sairaus

Kemiallinen mielentila on ainoa malli mikä päässämme vaikuttaa tekoihimme tai tekojemme suunnitteluun. Alkoholi on kemiaa, sillä on jopa tarkka ja yksiselitteinen kaava. Aivotapahtumat ovat myös kaikkinensa kemiaa, ja niillekin saatetaan esittää kaavat ja kaavastot. Olemme siis kaavojemme vankeja  - kaavoihin vaikuttavat luonnonvalinta 1], perimä ja elettävä ympäristö.

Suomalainen identiteetti on vallitsevan käsityksen mukaan heikko;

ehkä näin heidän taholta, jotka keksimällä keksivät meille tiimejä ja kadonnutta identiteettiä ^2]. Kansa, joka maksaa vallassaolijoiden tekemien päätöksien laskut, niin hyvässä kuin pahassa – on taas hyvin tietoinen voimakkaasta ja kansallisesta identiteetistämme, joka vahvistuu kaavan mukaisesti ahkeroituamme lasien ja pullojen ääressä.

Suomalaisten alkoholinkulutus on noussut reippaasti

[ ^TIEDE … myös naiset, jopa kokeneet naiset ottavat osaa kulutuskäyrän kasvattamiseen ~  http://www.tiede.fi/keskustelut/laaketiede-ja-terveys-f11/onko-alkoholista-tullut-naisille-laajempi-ongelma-t2859.html -  ]

Meillä nousuprosentti on noin 30, parissa vuosikymmenessä, kun taas perinteellisillä olut- ja viinimailla Saksalla ja Ranskalla prosentti saa toisen etumerkin – miinuksen. Me suomalaiset kippaamme reippaasti  - me myös annamme kuulua, kun olemme kännissä. Jälkikännistäkään emme ole hiljaa, emmekä kätke sitä kannen alle, vaan olemme ”ylpeitä vuosisadan kanuunasta”.

Meidän suomalaiskansallinen identiteetti kumpuaa osin melonkolisesta slaavilaisuudesta, itäisenä piirteenä – kun taas läntinen ominaisuutemme esiintyy mahtipontisuutena, usein ’ryssävihana’ (laantuvasti) ja monina muina näyttö- ja vertailutalouteen 3] liittyvinä ilmiöinä.

Miksi me juomme, kuten juomme?

Sehän on selvää; meitä kuritettiin historiassa jo kieltolailla. Meillä huikka on maksanut paljon – valtio on kuitannut verotulot, joilla ei ole edes peitetty alkoholista aiheutuvia kokonaiskuluja.  Känni on ollut ja on kansallishuvi, jota on peitelty – mutta sen kemioista nautittu.

Jotkut sanovat meidän olevan jurnuttavia hautojia; emme puhu emmekä pukahda – noinhan se osin onkin. Me teemme enemmän kuin puhumme. Haudomme asioita päässämme – emmekä aukene kuin pullon hengellä. Usein avautumiseen tarvitaan kirkasta, jonka tuloksena nauretaan,  rintarottingoidutaan, itketään ja taas ollaan nenät verellä ystäviä tai naapuri tuli tapettua – lähinnä puukolla. Näin äärilaidallaan.

Pakotie arjesta

Perjantaita odotetaan – kuten aikoinaan Irwin Goodman lauloi – ”ettei mittään” … pakenemme; itseämme, toisiamme, epäluulojamme, vihaamme, pelkoamme jopa odotuksiamme. Alkoholi kemiassaan on pakotie, joka johtaa liian usein umpikujaan. Umpikujasta piirtyy lukittu ovi, jonka avaamiseen tarvitaan kärsivällisyyden avaimet. Avaimet ovat hukassa; kunnes koputtavalle avataan. Uskosta voi löytyä lohtu, sekin on kemiaa – ja näin saattaa pako saada päättönsä – ollaan perillä, mutta missä?

Moni kätkeytyy yksinäisyydessään piirongin ääreen kaappijuopoksi –

… ei uskalleta, eikä edes haluta. Näin harjoitamme salajuopottelua, ja työmme teemme silti säntillisesti ja vastuuta kantaen. Alkoholin rinnalle on liimautunut mielenterveys- ja rauhoittelulääkkeet sekä miedot huumeet – kärytellään pilveä. Osa siirtyy voimistettuihin suonensisäisiin – kun miedommat kemiakaavat eivät riittäneetkään. Kaikki jututhan aivoissamme on pelkkää kemiaa – niin ilot kuin surut; niin – nämäkin ovat ”vain” kemiaa!.

Känni maksaa,

ei vain perhesuhteita, lapsikasvatuksen vinoutumisina ja eroina, joista usein alkaa miehisen sukupuolen syöksy siltojen ja veneiden alle 4] – vaimon ja lasten jättäessä. Syyllisyys painaa, ja päättö koittaa itsemurhana 5], kun mikään kaava ei enää tehonnut. Elämä oli näin menetetty.

Viina viisaille suotavaa ja tyhmille ei tuotavaa –

näin sanoo vanha kansa, joka lääkekonjakin hyväksyi sydänvaivoihin – kaava se oli tämäkin. Uskomus on voimakas kemia vesipitoisessa fysiikassamme. Meillä on uskomus omasta erilaisuudesta – olemmehan idän ja lännen vedenjakajalla. Meissä vaikuttaa itäiset ja läntiset tavat ja perinteet.

Viina ei juomalla lopu

Me voimme loppua ennen, koska aivokaavamme menevät lopulta sekaisin liiasta alkoholin käytöstä. Osa on raivoraittiita, olemmehan usein on-off  ihmisiä, niin hyvässä kuin pahassa. Noista lähtökohdista seuraa suomalaisen ihmisen kaava, joka toimii voimakkaan identiteetin vallassa ja on kaavoittanut elämänsä ymmärrykseen ’turhapuroista’, ’pekka puupäistä’, ’eemeleistä’, ’matti nykäsistä’ ja muista kummallisista ilon lähteistä, joita oppineet ja itseään kunnioittavat kultturellit eivät piittaamisellaan ole osoittaneet.

Olemme suomalaisia, emme venäläisiä, eikä meistä ruotsalaisia saa juomallakaan –

… mutta sympatiaa koemme saksalaisuuteen – siihen voiman kaipuuseen, jota Euroopassa vain saksalaiset ja venäläiset kykenevät osoittamaan. Voimme olla ylpeitä identiteetistämme, meidän ei tarvitse hävetä – meissä on virheitä kuten muissakin – meissä on myös erinomaisia puolia, jotka tunnustetaan. Meitä on vain niin vähän, että suojelijamme meidän on aina valittava.

Kippis ja kohtuullinen kulaus – kemiaahan se lopulta on.

…

^VIITTEET

^1] Evoluutiolla on sittenkin tiukka kuri? ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/05/evoluutiolla-on-sittenkin-tiukka-kuri.html -

^2] Suomalaiskansallinen identiteetti, hukassako? ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/130454-kansallinen-itsetunto-hukassa -

^3] Näyttö- ja vertailutalous – ”häiriköile omat kerrostalot!” ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/144726-hairikoille-omat-kerrostalot -

^4] ”Keski-ikäisten miesten kiirastuli” ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/10/keski-ikisten-miesten-kiirastuli.html -

^5] Itsemurha – ”hyppy tuntemattomaan” ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/05/itsemurha-on-benjihyppy-tuntemattomaan.html -

^EKSTRA

Terve, itsensä kemialla sairastutti itsemurhaan – alkoholi ja huumeet olivat tehneet tehtävänsä – toisaalla monia ylläpidetään ”toivottomassa tilassa”; hengissä – vaikka halu olisi ollut poistua täysissä järjissä … ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/04/armollisesti-kuolema-sinut-ottakoon.html -  

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.fi

…

AL – Fb – US

^BLOG 21 255 | 1 712  - IL

---23072013---

doc.: huikkakansa_23072013.doc  [MS-Word]

709 | 6180

A-klinikkasäätiön ihmiskasvoinen hirviö

A-klinikkasäätiö herättelee shokeeraavalla informaatioiskulla vanhempia pohtimaan omaa alkoholin käyttöä lastensa kehitykseen. On sanottu, että ”viina viisaille suotavaa, muttei tyhmille tuotavaa”. Alkoholinkäyttö on lisääntynyt voimakkaasti sitten 1970 –luvun, noin seitsemän litraa puhdasta 100 prosenttista alkoholia per capita per vuosi on kasvanut noin 11 litraan ja edelleen per nenä.

Lapsi tarvitsee reilu 20 vuotta vanhempiaan kehittyäkseen täyteen valmiuteen jatkamaan sukunsa geenejä eteenpäin, yhteistyöhenkisenä – sillä tarvitsemme monimutkaistuvassa yhteiskunnassa yhä enemmän verkostoja. Lopulta kasvaminen on elämän mittainen prosessi – ”talo kestää tuulet ja tuiskut, kun pohja on vakaa ja kestävä”.

Olemme vanhempina malli ja esimerkki

Vanhempiin pitäisi pystyä luottamaan ja turvautumaan kun pelko iskee. Nyt pelko iskee vanhempien muuttuneesta käytöksestä, kun kännissä koetamme olla ”mukavia, filmaattisia, vitsinokkelia ja lopulta uhkaavan väkivaltaisia – ainakin äiti saa kyytiä ja isä äidiltä myrkyttävää sanankäyttöä.

A –klinikkasäätiö onnistui saamaan maailman hereille erittäin vakavasta aiheesta – känni tuhoaa perhesuhteita, siteitä lapsiin ja luo epävarmuutta itse kehittyviin nuoriin. Mikä onkaan osuutemme nyt juuri ajelehtivaan, etääntyvään ja erakoituvaan nuorisoryhmään, joka ammensi oppinsa ja koulutuksensa kaduilta – missä menee meidän vanhempien vastuu?

...

Kirjoitimme aiheesta jo vuosia sitten, mutta teksti ei kiinnostanut ... onko ongelmat vasta nyt oivallettu, vaikka ongelmat ovat olleet pinnalla jo vuosikaudet?

[2007] [ ... isä pyörähtää pystypubilta kotiin ovenkarmit kaulassaan, luulee vaimonsa olleen taas vieraissa tai vähintään silmäillyt töissä esimiestään. Lasten isä kaatuu rähmälleen sohvalle ja sammuu huudettuaan äänensä käheäksi - tuskissaan nukahti syyttäen maailmaa katalaksi ja epäymmärtäväiseksi, uskoen kuitenkin tehneensä parhaansa syyllistäen itseään sisimmässään... ]

LINK ---   http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2007/04/vanhemmat-intoutuivat-pohtimaan-omaa.html   ---

LINK ---   http://www.a-klinikka.fi/arkisto/humalainen-vanhempi-voi-olla-lapsen-silmin-hirvio   ---

YLE 1:n AamuTV 11.4. innostui polemisoimaan asiantuntijoiden kanssa mitä merkitsee lapselle vanhempien alkoholinkäyttö. Tunnustettiin sen aikaansaavan mm. pelkoa, luottamuksen menetystä ja surua huomioimattomuudesta. Lapset eivät ymmärrä pieninä, että vanhemmilla on hätä jostain - he vain näkevät, että heistä ei huolehdita, he jäävät tuuliajolle ja kokevat turvattomuutta.

Alkoholin käyttö on kasvanut

Veroa alennettiin markkinoiden ja kilpailun takia. Sosiaaliviranomaiset ja työterveyslaitos tiesivät, mitä seuraa hinnan alennuksista. Kaikki nuo ennusteet ovat toteutuneet. Nyt puuhataan korotuksia oppineina seurauksista, jotka tuhosivat jo parissa vuodessa satoja perheitä ja työpaikkoja.

Alkoholinkäyttö on lisääntynyt kautta linjan;

lapset jopa 12-vuotiaina, nuoret, nuoret aikuiset, nelikymppiset ja eläkeläiset, myös niin naiset kuin miehet - kaikki ovat maistaneet lohduketta yksinäisyydestä, huolista, ajelehtimisesta ja välinpitämättömyydestä, mikä vallitsee kiihkeärytmisessä markkinataloudessamme.

Nyt on kiire saada rahaa, tavaroita, näyttövälineitä. Kiire on aina, on niin kiire, ettei huomaa viereltään lohduttomuutta, yksinäisyyttä ja epätoivoa, koska itse on herkästi ajautumassa samaan pyörteeseen.

Aika on rahaa - raha on valtaa

Kiire hermostuttaa - irtiottoja pitää saada, stressiä hukutetaan viiniin, harmittomiin sohvanreunamäyräkoiriin, iltadrinkkeihin ja kaappijuopotteluun. Alkoholi on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Lapset huomaavat herkästi jo hyvin nuorena erilaisen isän ja epävarman äidin

Nämä pienen pienet muutokset rakentavat mielikuvaa syvälle pienen lapsen mieleen esimerkeistä, epäluottamuksesta, pettämisestä - kun ei tultukkaan, vaikka oli sovittu. Lapset taltioivat malleja huomiselle. Välinpitämättömyys ja silkka jaksamattomuus vanhemmilta "ajavat" lapset steissille, kartsalle ja kaduille.

Kasvamisen mallit saadaan kovasta katuelämästä –

jengiydytään, haetaan esikuvia ryhmästä - ryhmää pitää palvella tai siitä joutuu ulos. Jengissä on johtajat, jotka korvaavat esimerkillään sen luontaisen kasvatuksen, mikä piti saada kotoa. Isällä ja äidillä ei ollut aikaa, eikä aina edes hermoja arkipäivän kestämiseen.

Aikuiset ihmettelevät mikä meni vikaan –

jotkut antoivat runsaat viikkorahat, automaattikortin, harrasteet ja kesälomat kaukomailla, jossa vain unohtui se pieni osatekijä, että ei matka ja sight-seeingit, vaan osallistuminen ja yhdessäolo. Lapset tarvitsevat esimerkkejä - lapsien paras esimerkki pitäisi olla oma isä ja äiti. Mikäli tämä jää puuttumaan, olemme laiminlyöneet velvollisuutemme rakentavasta esimerkistä. Puhutaan laatuajasta.

Eläinkunnassa molemmat tai jompi kumpi kouluttaa, harjoittaa, osallistuu ja huolehtii juuri tarkasti tiettyyn ikään geenisiirtonsa - elämän eväät ja mallit esimerkein ja osallistumalla koulitaan, jotta valmius kohtaamaan oma alkava itsellinen elämä on mahdollista.

Paras ratkaisu geenisiirron onnistumiseksi on vuosituhansia vanhat tapojen ja toimien siirrot, joilla niin vanhemmat kuin niiden vanhemmat ovat oppikokoelmansa saaneet. Meiltä ihmisiltä liiaksi nuo ohjaavat opit, esimerkit ja yhteiset osallistumiset usein jäävät väliin ja seuraukset näkyvät nyt.

Ihmettelylle ei ole sijaa, sillä aina lapsen vanhemmat kantavat vastuun - selitykseksi ei käy se, että katu opetti. Kysymys kuuluu mieluumminkin, miksi me emme opettaneet, miksi me emme osallistuneet.

Ei ole syytöksiä, on vain toteamuksia vastuusta;

lapsien teko on prosessi, jossa velvollisuus itsestään selvyytenä ajaa huolehtimista ja kasvatusta kädellä, joka tuntee rakkautta, ohjaamista, esimerkkiä ja oikeudenmukaisuutta. Lapsi vaistoaa epäoikeudenmukaisuuden jo hyvin nuorena - mikäli tuolloin emme ole vaateliaita itseämme kohtaan, kylvämme siemenen huomiselle, jolloin muutokset toivottuun suuntaan eivät enää onnistu, ... kovinkaan helposti.

Jokainen meistä oli täysin viaton ja vilpitön – 2 -vuotiaana

Jokainen voi miettiä omaa, isänsä ja äitinsä sekä lapsiensa 2-vuotisvalokuvia ja ihmetellä, kuinka viattomia kaikki olivatkaan - mikä meni pieleen, mikä meni vikaan, missä tapahtui se ratkaiseva käänne? Kasvatus ja osallistuminen ovat prosessi, joka kantaa historian perinnettä. Tuossa prosessissa luottamus on suurin tae kokea onnistumista, jota jokainen vanhempi haluaa kokea.

Jokainen isä ja äiti haluaa lapsistaan onnistujia, kukaan ei toivo menestymättömyyttä eikä epäonnistumista. Ei ole vaatimuksia, ei saa olla itsestään selvyyksiä - on vain luottamus ja sen hoito sekä rehtiys oikeudenmukaisuudesta, jossa lapset ovat tarkkaavaisia ja tässä kohtaan ratkaistaan monta huomisen kohtaloa.

Alkoholin ja muiden päihteiden vaikutukset ovat kemiallisia prosesseja,

jotka laukaisevat mielenkuvasta riippuen mahtipontisuutta, näyttämisen halua, suurellisuutta, hiljaisuutta, avoimuutta, sulkeutumista sekä myös väkivaltaa ja henkistä julmuutta - ja aina jostain syystä, koska asioita ei voitu selvittää aikaisemmin.

Alkoholi ei juuri koskaan välitä uteliailleen sitä kuvaa, josta me kaikki olisimme olleet ylpeitä hyvinä isinä ja äiteinä. Jokainen syntynyt lapsi on elämän ja selvitymisen ihme pitkässä jatkumossa ja on jo itsessään voitto selvitymisestä - sitä ei tulisi tuhota hetkelliselläkään osallistumattomuudella. Laatuaika on kuitenkin aina niin vähissä.

KESKUSTELU ---  TIEDE  

...
Aikaisempia kirjoituksia aiheesta, keskusteluja palstoilta [ 17. syyskuuta 2005 ]

--- http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=2859

 (Miksi elämää nähnyt nainen juo enemmän kuin ennen)

--- http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=9984&highlight

(Nuorille pahoinvointia vanhempien tavoitellessa hyvinvointia)

...
Kuvakokoelma kirjoitukseen [ 1-3 ]

1)
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/455908463/ --- [ IMG_0569.JPG ]

Lapset ja nuoret saavat vaikutteet, opit ja esimerkit vanhemmiltaan ja nykyisin myös runsaasti ympäristöstään. Vastaanottokyky on herkkää, mutta rikkoutuvaa, kuten kuvan paperista tehdyt juhlatamineet. Saamaton oppi ja - neuvo elämäntielle on kuin päättömyys nuoressa ihmisessä kohdata vaikeuksia ja haasteita, mitä ympäröivä yhteiskunta kosolti jakaa kunkin elontielle. --- [ nuorien suunnittelemia ehdottoman kierrätettäviä pukuja paperista, vaatesuunnittelun taidetta ennakkoluulottomasti - EVTEK --- http://www.evtek.fi/ --- ] .

2)
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/455908495/ --- [ DSC_7145.JPG ]

Vanhempien ja lähipiirin alkoholinkäyttö puhuttaa juuri nyt kun ollaan huomattu lisääntyvän käytön vaikutukset. Markkinatalouden kulutusjuhla on lisännyt elintasokilvoittelun sille tasolle, että vanhempien osallistuminen, huomioonotto ja neuvonantokyky huomiselle on kutistunut vuosi vuodelta saadun tavarallisen elintasohamuamisen suhteessa. Lapset ja nuoret ponnistavat omaan elämänsä aina siitä lähtökohdasta mitä heille kotona on tarjottu. -- "Ei pelkkä suunnan osoitus, vaan esimerkki ja teot"

3)
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/455908497/ --- [ IMG_0500.JPG ]

Nuorien saamassa esimerkissä vanhemmiltaan alkoholilla onkin suurempi vaikutus kuin arvaammekaan. Humala ja sen tuoma muutoskäyttäytyminen ovat tuntematonta, turvatonta ja jopa pelkoa aiheuttavaa peilikuvaa harhaisesta maailmasta, missä elämän realiteetteja ei tarjota sellaisena kuin ne todellisuudessa kohtaavat varttuvan nuoren. -- "Elämä ei ole peilikuvien heijasteita, vaan malleja todellisuudesta kokemuksella ja pohdinnalla".

...
Kuvalinkkien alta tulevia kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä.Copyright by Ilkka Luoma ja Irma Miettinen 2007.

 

...

Sent

Cc: jutta.urpilainen@vm.fi ; paavo.arhinmaki@eduskunta.fi ; jukka.gustafsson@minedu.fi ; eero.heinaluoma@eduskunta.fi ; kimmo.tiilikainen@eduskunta.fi ; puheenjohtaja@keskusta.fi ; taru.tujunen@kokoomus.fi ; timo.soini@eduskunta.fi ; olavi.kaukonen@a-klinikka.fi ; arkkipiispa@evlut.fi ; paivi.rasanen@intermin.fi ; paula.risikko@stm.fi ; maria.guzenina-richardson@stm.fi ; presidentti@tpk.fi

Sent: Wednesday, September 19, 2012 9:38 AM

Subject: KANSALAISMIELIPIDE - A-klinikkasäätiön ihmiskasvoinen hirviö!

...

A-klinikkasäätiön ihmiskasvoinen hirviö

Valuvikainen arvomaailmamme

(Perhe- ja koulusurmat lisääntyvät, huumeiden käyttö lisääntyy, yksinäisyys lisääntyy ja nuorisotyöttömyys lisääntyy ... -elämä on muutakin kuin kulutuksen kasvua ja materiaalisen elintason kasvutavoittelua)

 

 

Yhteiskunnallisessa arvomaailmassamme on valuvika. Muotti tehtiin näyttö- ja vertailutalouden elementeistä – piti olla kyvykäs, piti olla parempi ja piti olla tehokkaampi. Meidät innostettiin kuluttamaan.

Kulutus mittaroitiin menestyksen tasoiksi – suurempi, kalliimpi, nopeampi ja voimakkaampi. Näillä adjektiiveilla rakennettiin muotti, johon kansalaiset valettiin – tämä valutuotos musertaa nyt ihmisiä kuin kärpäsiä; perhe- ja koulusurmia, huumeita, ajelehtimista, hätää, osallistumattomuutta, nuorisotyöttömyyttä ja yksinäisyyttä.

Evoluution ihme ja tylyys jäytää nyt kokoomuslaista arvomaailmaa, jossa teho, materian määrä ja kykyily kerskana ja lisääntyvänä kasvuna nitistää heikompia – evoluution tilannepakko –ko? Tämä elintasomenestyksen sävel riuduttaa heikommat ja nostaa vahvemmat, eläinkunnan vuosimiljoonaisten lakien mukaisesti – onko markkinatalousmekanismi tarkoitettu lajinvalitsijaksi voiman ja näyttökyvyn funktioina?

...

Mitä me kirjoitimme jo vuosia sitten, kun jäävuoresta oli huippu jo näkyvillä, ja pinnan alle emme uskaltaneet katsoa [2007] [2007] ---

Aikuiset moralistavat itseään lapsista ja vanhuksista

LINK ---    http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/01/aikuiset-moralistavat-itsen-lapsista.html   ---

Otsikot kirkuvat alle 20-vuotiaista tytöistä tulleen uusin huumeneulojen vaihtajaryhmä. Yhä useampi iäkäs eläkeläinen on entistäkin yksinäisempi. Poliitikot ja ehdokkaat vannovat vanhuksien nimeen ja heidän arvokkaaseen elämänkokemukseen. Lastenklinikka saa runsaimmat lahjoitusvarat. Uusia innovaatiota keksittäessä niitä usein sovelletaan juhlapuheissa vanhushuoltoon ja eläkeläisten elon helpottamiseen.

Aikuisväestö, joka tekee käytännön päätökset yhteiskunnassamme, on rakentanut kulutusjuhlansa ja tulotasonsa lähtökohdista, joissa lapset ovat tarhoissa, iltapäiväkerhoissa ja harrasteissa. Lisäksi aktiivinen aikuisväestö on rakentanut eläkeläisillemme laitoskulttuurin, vanhain- ja päättöhoidon terhokodit.

Arkipäiväinen etäisyys lapsiimme ja vanhuksiimme on kasvanut vuosi vuodelta pidemmäksi.

Lapsuuden loppu, jo liian aikaisin

Lapsen 18 ensimmäisen elinvuoden aikana hän viettää valveilla olon kehittymisajastaan reilusti yli puolet muualla kuin vanhempiensa seurassa ja sekin useasti yksinhuoltajuusteemalla. Lapsemme saavat entistä suuremman osuuden vaikutteista, normimalleista ja esikuvista ulkoa tarhoista, kouluista, iltapäiväkerhoista ja harrasteryhmistä, eikä vähäisimpänä omasta ikäryhmästään kadulta, jossa toimii useasti viidakon lait.

Päättäjät ihmettelevät,

mikä on mennyt vikaan, kun nuorten alkoholinkäyttö, huumeet ja väkivalta lisääntyvät. Vanhemmat ihmettelevät, mikä on mennyt vikaan, kun viikkorahatkin ovat moninkertaiset omiin aikoinaan saatuihin. Vanhemmat ihmettelevät, miksi lapsi kapinoi, saihan hän juuri Joulunakin uuden tietokoneen, nintendon, kitaran, mopon ja kännykän.

Aktiiviväestö herää omantunnon hellävaraiseen kolkutukseen,

kun juhlapuheissa muistellaan menneiden aktiivisukupolvien hyviä töitä antaen keräyksiin rahaa helpottamaan heidän yksinäisyyden tuskaa. Onpa nyt kehitetty operaattorien toimesta etähallintajärjestelmä, jossa omaiset ja läheiset voivat korvata kylässä käynnin telkkarin välityksellä; on ikäänkuin jatkuva läsnäolo.

Isä ja äiti juoksevat juoksemistaan, ja lyyhistyvät

"Parantaaksemme" lapsiemme tulevaisuutta, juoksemme entistä lujempaa palkkamme, optioidemme ja bonuksiemme perään jättäen entistä suuremmat perinnöt tapeltaviksi uusjakoon. Uurastaessamme unohdimme ajankäytön ja läsnäolon, kunnes lapsemme, vanhempamme ja isovanhempamme ajautuivat entistäkin kauemmaksi arkisesta elämästä.

Yhteinen aika on minimaallistunut ja henkinen kontakti on kadonnut tuoden tilalle vain ihmetyksen, mikä meni vikaan.

Juhlapuheet eivät ole osallistumista

Osallistumista on vilpitön mielenkiinto ja huolehdinta sekä yhteisöllisyys. Mieleen on aina jäänyt erään viime vuosikymmenen Joulun jälkeinen aika, jossa tuttavaperheen viisivuotias poika kysyi pyörein silmin isältään:

"Miksei me enää leikitä sillä lailla aivan vain kahdestaan tai kolmistaan äidin kanssa, se olisi mukavampaa kuin yksinleikki kaikkien kummallisten joululahjojen kanssa."

Raha ja tavarat eivät korvaa läheisyyttä, osallistumista ja yhteiseloa niin lapsien kuin vanhuksienkaan suhteen. Omat henkilökohtaiset "optiomme" ovat ylittäneet jo inhimillisyyden ja yhteiselon rajat. Mikä ja missä meni vikaan?

http://www.facebook.com/first.ilkka

http://ilkkaluoma.blogspot.com

http://ilkkaluoma.kuvat.fi

Sent

Cc: ben.zyskowicz@eduskunta.fi ; Terho Pursiainen ; arkkipiispa@evl.fi ; lauri.ihalainen@tem.fi ; paivi.rasanen@intermin.fi ; pertti.virtanen@eduskunta.fi ; timo.laaninen@keskusta.fi ; juha.sipila@eduskunta.fi ; ossi.sandvik@perussuomalaiset.fi ; timo.soini@eduskunta.fi ; taru.tujunen@kokoomus.fi ; jyrki.katainen@vnk.fi ; jutta.urpilainen@vm.fi ; paula.risikko@stm.fi ; presidentti@tpk.fi 

Sent: Wednesday, June 20, 2012 7:09 AM

Subject: KANSALAISMIELIPIDE - Valuvikainen arvomaailmamme?

...

 

Kauniiden sanojen takana on armoton valuvika arvomaailmassamme