2 - Meriraja on aina veteen piirretty viiva, kuten ilmassakin
Tältäkin osin kansa kehottaa malttiin ja sopivaan rauhallisuuteen. Useat ilma- ja merirajaloukkaukset ovat (puoli)vahinkoja - niin idän kuin lännen puolelta. Selviin loukkauksiin reagoimme napakasti - ollaan hereillä, ei lapsuilla.
Suomen pakolliseen asepalvelukseen määräävä laki on erinomainen, ja tavallinen normaali suomalainen käy varusmiespalveluksen vastuullisesti. Nuoret naisetkin voisivat olla osa sitä.
Se mitä hankitaan merillemme on teknologiaa ja parviälyistä roboautomaatiota - huomenna jo, sillä meidän merialueet ovat saarivoittoisia, rikkonaisia ja vedeltään matalia - tänne ei purjehditä pullein purjein - suuret sotalaivat karahtavat karille. Ylihuominen on pienien tekoälyohjautuvien droneautomaatioiden - niin ilmassa kuin vedessä - päällä ja alla!
Havaitseminen on ensiarvoista, ja oma piilossa olo viimeiseen saakka - hengissä pysymistä. Ennen suuruus oli valttia - nyt pienuus on etu, sillä se havaitaan vasta, kun on liian myöhäistä - hyökkääjälle!
Toivottavasti vastuusotilaat ja vieläkin ymmärtävämmät vastuupoliitikot oivaltavat mistä on huomenna kysymys - olemme erikoisvaltio idän ja lännen vedenjakajalla ja pärjäämisemme perustuu aina taitoon neuvotella diplomaattisesti kuin ollen sekaantumatta vieraiden omiin sisäisiin asioihin. Tämä on erityisen ratkaisevaa laajan rajapinnan osalta itään - jossa on valtio, joka on se toinen ydinasesuurvalta. e
Isossa kuvassa lapsillemme on taattava niin yksilöllistä kotikasvatusta kuin myös yhteiskunnallista varhaisopastusta.
Yhä tiukemmin integroituva ja verkottuva yhteiskunta edellyttää jäseniltään yhteistoimintakykyä kuin myös toistemme sietokykyä (empatiaa sallittua erilaisuutta kohtaan) - olemmehan kuitenkin yksilöitä ja erilaisia - monilta ajatuksiltamme.
Universaali markkinatalous mainoksineen koettaa kuitenkin samankaltaistaa tottumuksiamme kuluttamaan .. [tämä onkin jo oman kirjoituksensa arvoinen].
Yhteiskunnan päiväkotitoiminta on osa "opastus- ja koulutusputkea", ei ehkä aivan nyt, mutta jo viimeistään ylihuomenna, jolloin "opintojen uraputki" alkaa 3-vuotiaana ja päättyy 18 vuoden iässä - jatkuakseen "tuulee omaan otsaan" -menetelmin ja kyvyin.
Kirjoitan nyt kahden kuusivuotiaan esikouluikäisen tyttären kasvatuskokemuksella - Helsingistä (yhden päiväkodin kokemuksella), jossa päiväkodit ovat yhä kansainvälisempiä. Sanoisin tällä kohdin, että varhaisopastustoimintaan osallistuvilta nähdään laajaa ymmärrystä - oli väri, kulttuuriperinne tai uskomusnäkemykset mitkä tahansa.
Päiväkodeissa toteutetaan ydinajatusta: "Kun meille ollaan hyväksytysti tultu - huolehdimme kaikki lapset - katsomatta lapsen kotiin", vaan kannetaan vastuu, jotta lapsesta tulee osa yhteiskuntaa, jossa ryhmätoiminta, tiimityöskentely ja elo yhteiskuntaosasena tulisi tuottamaan kaikkea sitä, mitä yhteiskuntamme edellyttää - erityisesti osallistumista toivotusti ja halutusti.
Kun sain selville päiväkotihenkilöstön palkat, hämmästyin. Kuinka pieni rahallinen korvaus annetaan sellaisesta työstä, joka on ratkaisevaa huomiselle yhteiskunnalle. Päiväkodeissa "tätien ja setien" työ on ensiarvoista, merkitsevää ja pohjaavaa - kun odotamme yhteiskuntaamme lapsista vastuullisia nuoria oppimaan "maassa maan tavoille" - kuitenkin siten, että kunkin oma yksilöllinen ajatusmaailma saa tilaa - vahingoittamatta muita.
Yhteiskuntamalli luodaan yhteismitallisemmin juuri ryhmähenkisesti päiväkodeissa.
1
Suomen uudet sotalaivat saavat huipputarkat vedenalaiset korvat, ja jatkossa sukellusveneiden piileskely Suomen vesillä vaikeutuu huomattavasti
Tältäkin osin kansa kehottaa malttiin ja sopivaan rauhallisuuteen. Useat ilma- ja merirajaloukkaukset ovat (puoli)vahinkoja - niin idän kuin lännen puolelta. Selviin loukkauksiin reagoimme napakasti - ollaan hereillä, ei lapsuilla.
Suomen pakolliseen asepalvelukseen määräävä laki on erinomainen, ja tavallinen normaali suomalainen käy varusmiespalveluksen vastuullisesti. Nuoret naisetkin voisivat olla osa sitä.
Se mitä hankitaan merillemme on teknologiaa ja parviälyistä roboautomaatiota - huomenna jo, sillä meidän merialueet ovat saarivoittoisia, rikkonaisia ja vedeltään matalia - tänne ei purjehditä pullein purjein - suuret sotalaivat karahtavat karille. Ylihuominen on pienien tekoälyohjautuvien droneautomaatioiden - niin ilmassa kuin vedessä - päällä ja alla!
Havaitseminen on ensiarvoista, ja oma piilossa olo viimeiseen saakka - hengissä pysymistä. Ennen suuruus oli valttia - nyt pienuus on etu, sillä se havaitaan vasta, kun on liian myöhäistä - hyökkääjälle!
Toivottavasti vastuusotilaat ja vieläkin ymmärtävämmät vastuupoliitikot oivaltavat mistä on huomenna kysymys - olemme erikoisvaltio idän ja lännen vedenjakajalla ja pärjäämisemme perustuu aina taitoon neuvotella diplomaattisesti kuin ollen sekaantumatta vieraiden omiin sisäisiin asioihin. Tämä on erityisen ratkaisevaa laajan rajapinnan osalta itään - jossa on valtio, joka on se toinen ydinasesuurvalta. e
2
Valtaosa vanhemmista on tyytyväisiä päiväkotiin
Yhä tiukemmin integroituva ja verkottuva yhteiskunta edellyttää jäseniltään yhteistoimintakykyä kuin myös toistemme sietokykyä (empatiaa sallittua erilaisuutta kohtaan) - olemmehan kuitenkin yksilöitä ja erilaisia - monilta ajatuksiltamme.
Universaali markkinatalous mainoksineen koettaa kuitenkin samankaltaistaa tottumuksiamme kuluttamaan .. [tämä onkin jo oman kirjoituksensa arvoinen].
Yhteiskunnan päiväkotitoiminta on osa "opastus- ja koulutusputkea", ei ehkä aivan nyt, mutta jo viimeistään ylihuomenna, jolloin "opintojen uraputki" alkaa 3-vuotiaana ja päättyy 18 vuoden iässä - jatkuakseen "tuulee omaan otsaan" -menetelmin ja kyvyin.
Kirjoitan nyt kahden kuusivuotiaan esikouluikäisen tyttären kasvatuskokemuksella - Helsingistä (yhden päiväkodin kokemuksella), jossa päiväkodit ovat yhä kansainvälisempiä. Sanoisin tällä kohdin, että varhaisopastustoimintaan osallistuvilta nähdään laajaa ymmärrystä - oli väri, kulttuuriperinne tai uskomusnäkemykset mitkä tahansa.
Päiväkodeissa toteutetaan ydinajatusta: "Kun meille ollaan hyväksytysti tultu - huolehdimme kaikki lapset - katsomatta lapsen kotiin", vaan kannetaan vastuu, jotta lapsesta tulee osa yhteiskuntaa, jossa ryhmätoiminta, tiimityöskentely ja elo yhteiskuntaosasena tulisi tuottamaan kaikkea sitä, mitä yhteiskuntamme edellyttää - erityisesti osallistumista toivotusti ja halutusti.
Kun sain selville päiväkotihenkilöstön palkat, hämmästyin. Kuinka pieni rahallinen korvaus annetaan sellaisesta työstä, joka on ratkaisevaa huomiselle yhteiskunnalle. Päiväkodeissa "tätien ja setien" työ on ensiarvoista, merkitsevää ja pohjaavaa - kun odotamme yhteiskuntaamme lapsista vastuullisia nuoria oppimaan "maassa maan tavoille" - kuitenkin siten, että kunkin oma yksilöllinen ajatusmaailma saa tilaa - vahingoittamatta muita.
Yhteiskuntamalli luodaan yhteismitallisemmin juuri ryhmähenkisesti päiväkodeissa.