1 -Mies on ensimmäisen aidon kohdalla sinisilmäinen
Naaras valitsee eläinkunnassa, liki aina. Usein se odottaa kaksin- kolmin kamppailun jälkeen voittajaa, koska sillä on todennäköisesti ne parhaat siittiöt, siis paras todennäköisyys luoda elinkelpoisinta elämää. Tämän myötä epäkelvot eivät voisi saada kuviaan kuin jatkoelämääkään. Ihmiset kehittivät inhimillisyydessään keinoja luoda elämää ”vaillinaisemmistakin” geeneistä.
Ehkä tuo ”vaillinaisuus” tuottaa sitten myöhemmin kaatuvia sukupuita, kun se elinkelpoisen lisääntymisen mahdottomuus tulee vääjäämättä vastaan. Lajinvalinta on kylmää genetiikan matematiikkaa – jossain vaiheessa elämää valvova stoppibitti vain nousee lopullisesti pystyyn.
Miehen hyväuskoisuus hullaantui alussaan ja loi haitallista kyynisyyttä seuraaviin, tai sitten yksilösopeuma osasi korjata ”virheen” ja uusi rakkaus alkoi ikään kuin tyhjältä pöydältä. Miestä ajaa eteenpäin halu lisääntyä, jopa maksimaalisesti, naaraan valvoessa todennäköistä elämänkamppailua myös lukumäärän osalta.
Naisen hedelmällisyys alkaa jo 15 - 16 – vuoden iässä ja jo 40 vuoden kohdilla kerrotaan ensisynnyttäjän olevan jo riskeille altis. Mies sen sijaan luo elämää tehokkaasti – lukumääriä valvomatta, jopa 90 – vuoteen saakka. Tosin miehet kuolevat jo kohta 10 vuotta aiemmin kuin naiset.
Mies reviirin vartijana koettaa ”luoda armeijaa”, ja sen vuoksi mielellään lisääntyy – ainakin mielikuvituksessaan. Miehelle ei luoda ylen määrin noita mahdollisuuksia ja yksinäinen mies tippuu elonluomisen kelkasta jo helposti ennen 50 ikävuottaan. Ikääntyneen miehen geenejä epäillään, eikä uskota enää hänen reviirivalvojan kykyyn – siis jo paljolti alitajuisena naarasmietteenä. Kivikaudella ei eletty juurikaan yli 40 vuoden – erityisesti miesten – reviirinpuolustajien osalta. >
Jokainen muistaa oman ensirakkautensa. Se koetaan väkeväksi, koska se oli uusi ilmiö. Se oli usein myös harjoitus, jonka piti tulla, että toinen ja ehkä kolmas olisivat niitä oikeita. Mikä on se oikea? Se on vain kerran, kahdesti tai useamminkin – aika on niin suhteellista ja armeliasta. Ihmisillä on vahva sopeumatarve, se tekee laihemmastakin rakkaudesta syvemmän, vaikka armeliaalla harhalla – onhan miehellä erityisesti se jatkuva sisäinen palo luoda lisää kuviaan ja elämää. Mies on ensimmäisen aidon kohdalla sinisilmäinen
Naaras valitsee eläinkunnassa, liki aina. Usein se odottaa kaksin- kolmin kamppailun jälkeen voittajaa, koska sillä on todennäköisesti ne parhaat siittiöt, siis paras todennäköisyys luoda elinkelpoisinta elämää. Tämän myötä epäkelvot eivät voisi saada kuviaan kuin jatkoelämääkään. Ihmiset kehittivät inhimillisyydessään keinoja luoda elämää ”vaillinaisemmistakin” geeneistä.
[!] Lääketiede saattaa olla evoluution pahin vihollinen, sillä evoluutio on harjoittanut peliään jo satoja miljoonia vuosia ja varsinainen lääketieteen ryöpsähdys on vasta parisataa vuotta vanha – muistamme evoluution olevan hidas liikkeissään, mutta lopulta vääjäämättömän.
Ehkä tuo ”vaillinaisuus” tuottaa sitten myöhemmin kaatuvia sukupuita, kun se elinkelpoisen lisääntymisen mahdottomuus tulee vääjäämättä vastaan. Lajinvalinta on kylmää genetiikan matematiikkaa – jossain vaiheessa elämää valvova stoppibitti vain nousee lopullisesti pystyyn.
Miehen hyväuskoisuus hullaantui alussaan ja loi haitallista kyynisyyttä seuraaviin,
… tai sitten yksilösopeuma osasi korjata ”virheen” ja uusi rakkaus alkoi ikään kuin tyhjältä pöydältä. Miestä ajaa eteenpäin halu lisääntyä, jopa maksimaalisesti, naaraan valvoessa todennäköistä elämänkamppailua myös lukumäärän osalta. e
1 - 1
Puolisottomuus on yleistynyt kolmekymppisillä lyhyessä ajassa: ”Parisuhteiden dynamiikka vaikuttaa syntyvyyteen”, tutkija sanoo
Naaras valitsee eläinkunnassa, liki aina. Usein se odottaa kaksin- kolmin kamppailun jälkeen voittajaa, koska sillä on todennäköisesti ne parhaat siittiöt, siis paras todennäköisyys luoda elinkelpoisinta elämää. Tämän myötä epäkelvot eivät voisi saada kuviaan kuin jatkoelämääkään. Ihmiset kehittivät inhimillisyydessään keinoja luoda elämää ”vaillinaisemmistakin” geeneistä.
Ehkä tuo ”vaillinaisuus” tuottaa sitten myöhemmin kaatuvia sukupuita, kun se elinkelpoisen lisääntymisen mahdottomuus tulee vääjäämättä vastaan. Lajinvalinta on kylmää genetiikan matematiikkaa – jossain vaiheessa elämää valvova stoppibitti vain nousee lopullisesti pystyyn.
Miehen hyväuskoisuus hullaantui alussaan ja loi haitallista kyynisyyttä seuraaviin, tai sitten yksilösopeuma osasi korjata ”virheen” ja uusi rakkaus alkoi ikään kuin tyhjältä pöydältä. Miestä ajaa eteenpäin halu lisääntyä, jopa maksimaalisesti, naaraan valvoessa todennäköistä elämänkamppailua myös lukumäärän osalta.
Naisen hedelmällisyys alkaa jo 15 - 16 – vuoden iässä ja jo 40 vuoden kohdilla kerrotaan ensisynnyttäjän olevan jo riskeille altis. Mies sen sijaan luo elämää tehokkaasti – lukumääriä valvomatta, jopa 90 – vuoteen saakka. Tosin miehet kuolevat jo kohta 10 vuotta aiemmin kuin naiset.
Mies reviirin vartijana koettaa ”luoda armeijaa”, ja sen vuoksi mielellään lisääntyy – ainakin mielikuvituksessaan. Miehelle ei luoda ylen määrin noita mahdollisuuksia ja yksinäinen mies tippuu elonluomisen kelkasta jo helposti ennen 50 ikävuottaan. Ikääntyneen miehen geenejä epäillään, eikä uskota enää hänen reviirivalvojan kykyyn – siis jo paljolti alitajuisena naarasmietteenä. Kivikaudella ei eletty juurikaan yli 40 vuoden – erityisesti miesten – reviirinpuolustajien osalta. >
2
Miehen kuolema
Jokainen muistaa oman ensirakkautensa. Se koetaan väkeväksi, koska se oli uusi ilmiö. Se oli usein myös harjoitus, jonka piti tulla, että toinen ja ehkä kolmas olisivat niitä oikeita. Mikä on se oikea? Se on vain kerran, kahdesti tai useamminkin – aika on niin suhteellista ja armeliasta. Ihmisillä on vahva sopeumatarve, se tekee laihemmastakin rakkaudesta syvemmän, vaikka armeliaalla harhalla – onhan miehellä erityisesti se jatkuva sisäinen palo luoda lisää kuviaan ja elämää.
Mies on ensimmäisen aidon kohdalla sinisilmäinen
Naaras valitsee eläinkunnassa, liki aina. Usein se odottaa kaksin- kolmin kamppailun jälkeen voittajaa, koska sillä on todennäköisesti ne parhaat siittiöt, siis paras todennäköisyys luoda elinkelpoisinta elämää. Tämän myötä epäkelvot eivät voisi saada kuviaan kuin jatkoelämääkään. Ihmiset kehittivät inhimillisyydessään keinoja luoda elämää ”vaillinaisemmistakin” geeneistä.
[!] Lääketiede saattaa olla evoluution pahin vihollinen, sillä evoluutio on harjoittanut peliään jo satoja miljoonia vuosia ja varsinainen lääketieteen ryöpsähdys on vasta parisataa vuotta vanha – muistamme evoluution olevan hidas liikkeissään, mutta lopulta vääjäämättömän.
Ehkä tuo ”vaillinaisuus” tuottaa sitten myöhemmin kaatuvia sukupuita, kun se elinkelpoisen lisääntymisen mahdottomuus tulee vääjäämättä vastaan. Lajinvalinta on kylmää genetiikan matematiikkaa – jossain vaiheessa elämää valvova stoppibitti vain nousee lopullisesti pystyyn.
Miehen hyväuskoisuus hullaantui alussaan ja loi haitallista kyynisyyttä seuraaviin,
… tai sitten yksilösopeuma osasi korjata ”virheen” ja uusi rakkaus alkoi ikään kuin tyhjältä pöydältä. Miestä ajaa eteenpäin halu lisääntyä, jopa maksimaalisesti, naaraan valvoessa todennäköistä elämänkamppailua myös lukumäärän osalta. e