Verkot yhdistävät; tämän tietää erinomaisesti kiinalainen Jack Ma - Alibaban perustaja ja suuri omistaja. Alibaba on nyt maailman suurin verkkokauppa - odotamme Venäjän Karjalaan Muurmannin radan varteen Alibaban Pohjois-Euroopan logistiikkakeskusta ja Suomeen myös radan varteen suurta - vielä meiltä puuttuvaa kiinalaista datakeskusta - vaikkapa Alibaba' n tarpeisiin.
Meillä tuttu markkinatalous on kasvuhokeman vallassa - pitää kasvaa, myynnin pitää lisääntyä entisestään - katettakin pitäisi tulla, mutta Suomessa palkkakustannukset kaupan logistiikassa ovat liian korkeat. Verkkokauppa on ylivertainen - jopa kaukaa Kiinasta, jossa työvoimakustannukset kohta robotoiduilla maailman suurimmilla liukuhihnoilla ovat murskaavan kilpailukykyiset.
Katukauppa edellyttää pitkää logistiikkaketjua ja välissä on monta kättä ottamassa "leipää" - verkkokauppa toimii suoraan netissä, ja ostava asiakas on aktiivinen - myyjää ei enää laittalle tarvita ... asiakaspalvelukin on kohta robotoitu.
Mihin kaikki myyjät joutuvatkaan? Seuraa työttömyyttä, jolla on yhteiskunnallinen merkitys - sosiaaliset tukisiirrot lisääntyvät ja näin ostovoima kokonaisuutena vähenee - siis tulemme jo ylihuomenna ostamaan yhä vähemmän ... hyvä niin, sillä ympäristö kiittää. Emmekä enää hoe kasvua - vaan kestävyyttä ...
... Luonnon, ympäristön ja tuotteiden laadun kestävyyttä. Olisiko niin, että kilpaileva verkkokauppa joutuu oikeasti mietimään mitä ostetaan - yhä vähemmän ja yhä harvemmin.
Kiinalaistyyppinen miljoonien tuotteiden tuotekehitys loputtomasti kyltymättömille ostajille so. kuluttajille ei ole enää merkitsevää, koska ihminen herää ja kokee, että ympäristön kestokyky on ylitetty - enkä minä enää niin paljon tarvitse - minmalismi tuntuukin mukavalta - on tilaa hengittää.
Elämme nyt kulutushuippua - ainakin meillä kehittyneissä kulutusjuhlamaissa, ja sielläkin epätasaisesti, mutta vähäistenkin osalta huomattavasti enemmän kuin kehitysmaissa. Onko meidän aika näyttää kulutusvähenemän esimerkkiä!
2 - Virukset tekivät omaa "eloansa" soveltuvaksi ja lisääntymiskykyiseksi eilen, ne tekevät sitä tänään ja vielä huomennakin, kun moni nykyinen eliö on poistunut mahdottomana osasena kokonaisjärjestelmästä. Virus evaluoituu kaikin keinoin kuten muutkin; sen tehtävä on jatkaa omaa eloansa sopeutuen ympäristöön.
Ihminen on elon väkevyydessään tuhonnut ympäriltään huomattavat määrät elinkelpoisuutta apuvälineillään ja jumalallisella siunauksella lisääntyä ja täyttää maa.
On luonnonmukaista, että ympäristö toimii samankaltaisesti ottaen omaa osuuttaan kasvunvarannoista, joita kierroksi kutsutaan. Ihmiset keskenäänkin ottavat kansallisuuksittain osuutensa. Aika, jossa länsimaat - USA etunenässä, käyttävät, jopa tuhlaavat suurimman osan varannoista on kestämätön. Kehittyvät uudet maat tulevat ottamaan osuutensa yhteisestä elonvarannosta.
Viruksetkaan eivät tule häviämään, ne ottavat osansa ja leviävät sekä kehittyvät. Virus ei ole uhka ihmisyydelle, se on vain uhka hallitsemattomalle kasvullemme. Ihmisen valtakauden päättyessä virukset jatkavat, kuten muurahaisetkin. Kaikilla oli sijansa ja aikansa.
Pandemia voi olla varoitus ja opastus arvostukseen, jossa tasapaino on hyväksytty luonnollisena yhtälönä elämän keskipisteessä. e
1 - Virus on pienin muuntumiskykyinen reagoiva kohde, jolle voidaan tehdä vastatoimenpiteitä. Virukset ilmestyivät ennen monisoluisia eliöitä; virukset ovat harjoitelleet evoluutiota ja ohjailleet tasapainoa vuosimiljoonien ajan tappaen ympäriltään, ollen itse yleensä kaikkein haavoittuvin.
Viruksista on tehty elokuvia, se mystifioi, se laitattaa pelkoa, koska emme näe vihollistamme. Millainen vihollinen on elollisen ja elottomuuden rajamailla vaikuttava yksinkertaisen tehokas eliminoija, jota esiintyy joka paikassa.
Aiheesta on syntynyt oma tieteenhaara, jossa koulukunnat jakautuvat laidasta laitaan julistaen loputonta sotaa tai hyväksyen taipuneena lopullisen häviön näille olemattoman pienille systemaattiseen työhön kykeneville itsensä säilyttäjille.
Maailmassa malariaan kuolee miljoonia, mutta riittävän etäällä meidän markkinamekanistisesta kulutusyhteiskunnastamme. Ripuli, mikä kuivattaa lapsia kuolemaan myöskin miljoonittain, on ongelma, jota ei kohdata sen kaukaisen etäisyyden vuoksi. Kuolevat joutsenet herättivät meidät täällä pohjolassa; emme olekaan turvassa. Viruksilla lienee myöskin tehtävä, kuten luulemme meillä olevan
Maailmanlopun maalarit ovat ristineet virukset luonnon lähettiläiksi palauttamaan tasapainon *], jonka ihminen on kiistatta tuhonnut. Verratkaamme esimerkiksi muurahaispopulaatioiden aikaansaannoksia luonnon tasapainoon versus ihminen. Muurahaisia on biomassaltaan noin saman verran kuin ihmisiä; ne ovat asemoituneet taidokkaasti eläen osana kokonaisuutta aiheuttamatta ylimääräistä kuormaa ympäristölleen. >
"Sopu sijaa tekee", sanotaan. "Ennen oli kaikki aivan toisin", tämäkin todetaan usein
Nykyään markkinatalous innostaa mainonnallaan ja näyttö- ja vertailutalousesimerkein suuntaamaan kohden: 'Enemmän, nopeammin ja suuremmissa erissä' - niin asuinneliöitäkin per asukas ja lisää myös talviasuttaville vapaa-ajan asunnoille - entisille kesämökeille. ..
Savonlinnan Inkerinkylässä on suojeltu kaupunginosa - ehkä vähän hieno nimitys Inkerinkylälle, jonne rakennettiin muinoin 1940-luvulla Oy Wilh. Schauman Ab' n tehtaan työntekijöille, siis tovereille tai vaikkapa duunareille Suomi -tyyppitaloja. Vuokra vähennettiin palkasta.
Nykyään osa alueesta on museoviraston suojeluksessa.
Yhdessä Suomi talossa oli kaksi asuntoa - nykyään ne ovat yhdistetty ja on saatu noin 80 neliötä asuinpinta-alaa. Silloin ennen, kun kaikki oli niin paljon "paremmin", tai oltiin vähempään tyytäväisiä oli talossa kaksi asuntoa.
Erään Suomi-talon kirjoista käy ilmi, että toisessa asunnossa asui isä, äiti ja kolme lasta. Toisessa - seinän takana taas asui äiti, isä ja neljä lasta - siis yhteensä koko talossa neljä aikuista seitsemän lasta eli 11.
Suomi-taloissa oli puulämmitys, ulkopuucee ja yhteinen vesipiste kadun pielessä.
Koko kadullinen kävi töissä Schauman' lla - töitä oli - kolmessa vuorossa. Asuttiin ahtaasti, onnesta en tiedä, mutta tehdas tuotti turvan koko kadun perheille ja lapsia oli paljon, nykyään lähinnä vanhuksia.
Eräässä Inkerinkylän talossa oli aikanaan noille 11' sta vajaa kuusi neliötä per persoona. 1970-luvulla purettiin neliöitä ahmineet väliseinät ja tiilihormit.
Nykyään noissa taloissa on monissa vain kaksi ihmistä (osassa vain yksi) - siis noin 40 neliötä persoonaa kohden. Ovatko onnellisempia kuin aiemmin - en tiedä.
Mikä laittaa meidät tavoittelemaan lisää, enemmän ja nopeammin?
Ehkä tuo elintason nousu nähdään neliöinä, hevosvoimina, ulkomaan matkoina ja muina yhä lisääntyvämpinä tavaroina, jotka ahmivat sitten asunnoistamme noita neliöitä.
"Sopu sijaa tekee", sanotaan. "Ennen oli kaikki aivan toisin", tämäkin todetaan usein
Nykyään markkinatalous innostaa mainonnallaan ja näyttö- ja vertailutalousesimerkein suuntaamaan kohden: 'Enemmän, nopeammin ja suuremmissa erissä' - niin asuinneliöitäkin per asukas ja lisää myös talviasuttaville vapaa-ajan asunnoille - entisille kesämökeille. ..
Savonlinnan Inkerinkylässä on suojeltu kaupunginosa - ehkä vähän hieno nimitys Inkerinkylälle, jonne rakennettiin muinoin 1940-luvulla Oy Wilh. Schauman Ab' n tehtaan työntekijöille, siis tovereille tai vaikkapa duunareille Suomi -tyyppitaloja. Vuokra vähennettiin palkasta.
Nykyään osa alueesta on museoviraston suojeluksessa.
Yhdessä Suomi talossa oli kaksi asuntoa - nykyään ne ovat yhdistetty ja on saatu noin 80 neliötä asuinpinta-alaa. Silloin ennen, kun kaikki oli niin paljon "paremmin", tai oltiin vähempään tyytäväisiä oli talossa kaksi asuntoa.
Erään Suomi-talon kirjoista käy ilmi, että toisessa asunnossa asui isä, äiti ja kolme lasta. Toisessa - seinän takana taas asui äiti, isä ja neljä lasta - siis yhteensä koko talossa neljä aikuista seitsemän lasta eli 11.
Suomi-taloissa oli puulämmitys, ulkopuucee ja yhteinen vesipiste kadun pielessä.
Koko kadullinen kävi töissä Schauman' lla - töitä oli - kolmessa vuorossa. Asuttiin ahtaasti, onnesta en tiedä, mutta tehdas tuotti turvan koko kadun perheille ja lapsia oli paljon, nykyään lähinnä vanhuksia.
Eräässä Inkerinkylän talossa oli aikanaan noille 11' sta vajaa kuusi neliötä per persoona. 1970-luvulla purettiin neliöitä ahmineet väliseinät ja tiilihormit.
Nykyään noissa taloissa on monissa vain kaksi ihmistä (osassa vain yksi) - siis noin 40 neliötä persoonaa kohden. Ovatko onnellisempia kuin aiemmin - en tiedä.
Mikä laittaa meidät tavoittelemaan lisää, enemmän ja nopeammin?
Ehkä tuo elintason nousu nähdään neliöinä, hevosvoimina, ulkomaan matkoina ja muina yhä lisääntyvämpinä tavaroina, jotka ahmivat sitten asunnoistamme noita neliöitä.
1
Kysely: Korona sai monet suomalaiset ostamaan tavaraa ensimmäistä kertaa verkosta
Meillä tuttu markkinatalous on kasvuhokeman vallassa - pitää kasvaa, myynnin pitää lisääntyä entisestään - katettakin pitäisi tulla, mutta Suomessa palkkakustannukset kaupan logistiikassa ovat liian korkeat. Verkkokauppa on ylivertainen - jopa kaukaa Kiinasta, jossa työvoimakustannukset kohta robotoiduilla maailman suurimmilla liukuhihnoilla ovat murskaavan kilpailukykyiset.
Katukauppa edellyttää pitkää logistiikkaketjua ja välissä on monta kättä ottamassa "leipää" - verkkokauppa toimii suoraan netissä, ja ostava asiakas on aktiivinen - myyjää ei enää laittalle tarvita ... asiakaspalvelukin on kohta robotoitu.
Mihin kaikki myyjät joutuvatkaan? Seuraa työttömyyttä, jolla on yhteiskunnallinen merkitys - sosiaaliset tukisiirrot lisääntyvät ja näin ostovoima kokonaisuutena vähenee - siis tulemme jo ylihuomenna ostamaan yhä vähemmän ... hyvä niin, sillä ympäristö kiittää. Emmekä enää hoe kasvua - vaan kestävyyttä ...
... Luonnon, ympäristön ja tuotteiden laadun kestävyyttä. Olisiko niin, että kilpaileva verkkokauppa joutuu oikeasti mietimään mitä ostetaan - yhä vähemmän ja yhä harvemmin.
Kiinalaistyyppinen miljoonien tuotteiden tuotekehitys loputtomasti kyltymättömille ostajille so. kuluttajille ei ole enää merkitsevää, koska ihminen herää ja kokee, että ympäristön kestokyky on ylitetty - enkä minä enää niin paljon tarvitse - minmalismi tuntuukin mukavalta - on tilaa hengittää.
Elämme nyt kulutushuippua - ainakin meillä kehittyneissä kulutusjuhlamaissa, ja sielläkin epätasaisesti, mutta vähäistenkin osalta huomattavasti enemmän kuin kehitysmaissa. Onko meidän aika näyttää kulutusvähenemän esimerkkiä!
2 - 2
Kun reissussa sairastuu, hoitona on aina holtiton antibioottikuuri – Jos meno ei muutu, seuraavaksi kuollaan superbakteereihin
Ihminen on elon väkevyydessään tuhonnut ympäriltään huomattavat määrät elinkelpoisuutta apuvälineillään ja jumalallisella siunauksella lisääntyä ja täyttää maa.
On luonnonmukaista, että ympäristö toimii samankaltaisesti ottaen omaa osuuttaan kasvunvarannoista, joita kierroksi kutsutaan. Ihmiset keskenäänkin ottavat kansallisuuksittain osuutensa. Aika, jossa länsimaat - USA etunenässä, käyttävät, jopa tuhlaavat suurimman osan varannoista on kestämätön. Kehittyvät uudet maat tulevat ottamaan osuutensa yhteisestä elonvarannosta.
Viruksetkaan eivät tule häviämään, ne ottavat osansa ja leviävät sekä kehittyvät. Virus ei ole uhka ihmisyydelle, se on vain uhka hallitsemattomalle kasvullemme. Ihmisen valtakauden päättyessä virukset jatkavat, kuten muurahaisetkin. Kaikilla oli sijansa ja aikansa.
Pandemia voi olla varoitus ja opastus arvostukseen, jossa tasapaino on hyväksytty luonnollisena yhtälönä elämän keskipisteessä. e
2 - 1
Kun reissussa sairastuu, hoitona on aina holtiton antibioottikuuri – Jos meno ei muutu, seuraavaksi kuollaan superbakteereihin
Viruksista on tehty elokuvia, se mystifioi, se laitattaa pelkoa, koska emme näe vihollistamme. Millainen vihollinen on elollisen ja elottomuuden rajamailla vaikuttava yksinkertaisen tehokas eliminoija, jota esiintyy joka paikassa.
Aiheesta on syntynyt oma tieteenhaara, jossa koulukunnat jakautuvat laidasta laitaan julistaen loputonta sotaa tai hyväksyen taipuneena lopullisen häviön näille olemattoman pienille systemaattiseen työhön kykeneville itsensä säilyttäjille.
Maailmassa malariaan kuolee miljoonia, mutta riittävän etäällä meidän markkinamekanistisesta kulutusyhteiskunnastamme. Ripuli, mikä kuivattaa lapsia kuolemaan myöskin miljoonittain, on ongelma, jota ei kohdata sen kaukaisen etäisyyden vuoksi. Kuolevat joutsenet herättivät meidät täällä pohjolassa; emme olekaan turvassa.
Viruksilla lienee myöskin tehtävä, kuten luulemme meillä olevan
Maailmanlopun maalarit ovat ristineet virukset luonnon lähettiläiksi palauttamaan tasapainon *], jonka ihminen on kiistatta tuhonnut. Verratkaamme esimerkiksi muurahaispopulaatioiden aikaansaannoksia luonnon tasapainoon versus ihminen. Muurahaisia on biomassaltaan noin saman verran kuin ihmisiä; ne ovat asemoituneet taidokkaasti eläen osana kokonaisuutta aiheuttamatta ylimääräistä kuormaa ympäristölleen. >
4
Ullanlinnalaiskaksiossa lapset nukkuvat kolmikerrossängyssä, sillä sijainti on kaikki kaikessa: Valtaosa ahtaista kodeista on kuitenkin muualla kuin Helsingissä
Nykyään markkinatalous innostaa mainonnallaan ja näyttö- ja vertailutalousesimerkein suuntaamaan kohden: 'Enemmän, nopeammin ja suuremmissa erissä' - niin asuinneliöitäkin per asukas ja lisää myös talviasuttaville vapaa-ajan asunnoille - entisille kesämökeille.
..
Savonlinnan Inkerinkylässä on suojeltu kaupunginosa - ehkä vähän hieno nimitys Inkerinkylälle, jonne rakennettiin muinoin 1940-luvulla Oy Wilh. Schauman Ab' n tehtaan työntekijöille, siis tovereille tai vaikkapa duunareille Suomi -tyyppitaloja. Vuokra vähennettiin palkasta.
Nykyään osa alueesta on museoviraston suojeluksessa.
Yhdessä Suomi talossa oli kaksi asuntoa - nykyään ne ovat yhdistetty ja on saatu noin 80 neliötä asuinpinta-alaa. Silloin ennen, kun kaikki oli niin paljon "paremmin", tai oltiin vähempään tyytäväisiä oli talossa kaksi asuntoa.
Erään Suomi-talon kirjoista käy ilmi, että toisessa asunnossa asui isä, äiti ja kolme lasta. Toisessa - seinän takana taas asui äiti, isä ja neljä lasta - siis yhteensä koko talossa neljä aikuista seitsemän lasta eli 11.
Suomi-taloissa oli puulämmitys, ulkopuucee ja yhteinen vesipiste kadun pielessä.
Koko kadullinen kävi töissä Schauman' lla - töitä oli - kolmessa vuorossa. Asuttiin ahtaasti, onnesta en tiedä, mutta tehdas tuotti turvan koko kadun perheille ja lapsia oli paljon, nykyään lähinnä vanhuksia.
Eräässä Inkerinkylän talossa oli aikanaan noille 11' sta vajaa kuusi neliötä per persoona. 1970-luvulla purettiin neliöitä ahmineet väliseinät ja tiilihormit.
Nykyään noissa taloissa on monissa vain kaksi ihmistä (osassa vain yksi) - siis noin 40 neliötä persoonaa kohden. Ovatko onnellisempia kuin aiemmin - en tiedä.
Mikä laittaa meidät tavoittelemaan lisää, enemmän ja nopeammin?
Ehkä tuo elintason nousu nähdään neliöinä, hevosvoimina, ulkomaan matkoina ja muina yhä lisääntyvämpinä tavaroina, jotka ahmivat sitten asunnoistamme noita neliöitä.
4[U]
Ullanlinnalaiskaksiossa lapset nukkuvat kolmikerrossängyssä, sillä sijainti on kaikki kaikessa: Valtaosa ahtaista kodeista on kuitenkin muualla kuin Helsingissä
Nykyään markkinatalous innostaa mainonnallaan ja näyttö- ja vertailutalousesimerkein suuntaamaan kohden: 'Enemmän, nopeammin ja suuremmissa erissä' - niin asuinneliöitäkin per asukas ja lisää myös talviasuttaville vapaa-ajan asunnoille - entisille kesämökeille.
..
Savonlinnan Inkerinkylässä on suojeltu kaupunginosa - ehkä vähän hieno nimitys Inkerinkylälle, jonne rakennettiin muinoin 1940-luvulla Oy Wilh. Schauman Ab' n tehtaan työntekijöille, siis tovereille tai vaikkapa duunareille Suomi -tyyppitaloja. Vuokra vähennettiin palkasta.
Nykyään osa alueesta on museoviraston suojeluksessa.
Yhdessä Suomi talossa oli kaksi asuntoa - nykyään ne ovat yhdistetty ja on saatu noin 80 neliötä asuinpinta-alaa. Silloin ennen, kun kaikki oli niin paljon "paremmin", tai oltiin vähempään tyytäväisiä oli talossa kaksi asuntoa.
Erään Suomi-talon kirjoista käy ilmi, että toisessa asunnossa asui isä, äiti ja kolme lasta. Toisessa - seinän takana taas asui äiti, isä ja neljä lasta - siis yhteensä koko talossa neljä aikuista seitsemän lasta eli 11.
Suomi-taloissa oli puulämmitys, ulkopuucee ja yhteinen vesipiste kadun pielessä.
Koko kadullinen kävi töissä Schauman' lla - töitä oli - kolmessa vuorossa. Asuttiin ahtaasti, onnesta en tiedä, mutta tehdas tuotti turvan koko kadun perheille ja lapsia oli paljon, nykyään lähinnä vanhuksia.
Eräässä Inkerinkylän talossa oli aikanaan noille 11' sta vajaa kuusi neliötä per persoona. 1970-luvulla purettiin neliöitä ahmineet väliseinät ja tiilihormit.
Nykyään noissa taloissa on monissa vain kaksi ihmistä (osassa vain yksi) - siis noin 40 neliötä persoonaa kohden. Ovatko onnellisempia kuin aiemmin - en tiedä.
Mikä laittaa meidät tavoittelemaan lisää, enemmän ja nopeammin?
Ehkä tuo elintason nousu nähdään neliöinä, hevosvoimina, ulkomaan matkoina ja muina yhä lisääntyvämpinä tavaroina, jotka ahmivat sitten asunnoistamme noita neliöitä.