Ilmaston osalta Korona tuli "taivaan lahjana", sillä sen ilmestyminen jarrutti kulutuksemme 30-70 prosenttiin "normaalista", mikä on ollut kasvuhokeman seurannaista meitä kaikkia elättävälle biosfäärille. Olemme osa tuosta Elämän monimuotoisuuden kirjosta, joka tosin muun muassa kulutustoimiemme myötä on kutistumassa.
Tähän koronalliseen aikaan sijoitellaan jo "uutta normaalia", mikä lienee vielä tarkemmin määrittelemättä. Eräs looginen määritelmä tuolle PM Sanna Marininkin NNV-hallituksen käyttämälle uudelle normaalille on vähentäminen - kulutushoetun kasvun sijasta.
On tosiasia, että viimeisen ~100 vuoden kulutushypetyksen ja kasvutavoittelun kumuloitunut ympäristöhaittajälki juuri meiltä läntisiltä kasvutalouksilta on ryöstäytynyt vauhtiin ja esimerkiksi muille, mikä taas lopulta tukehduttaa Pallomme hengenahdistukseen, jos kaikki kiinalaiset ja intialaiset saavuttavat läntisen ihmisen per capita kulutustahdin.
On hienoa, kun Suomen suurin laatumedia, joka peräänkuuluttaa faktisuuden hyvettä, ottaa nyt esille tämän kiperän tapahtumaketjun, jossa ihmisen osuus on ylittänyt reippaasti sen kulutusjäljen, mikä meille olisi luontaisesti suhteelliseen biomassaamme nähden "evoluutiosallittua".
Entä nyt, kun todellisuus puhaltaa yhä kuumempana omiin otsiimme?
Mitä meidän olisi tehtävä? Helppoa kuin aiempi heinän teko, sillä me Suomesta voimme näyttää esimerkkiä ja aloittaa hallitun vähentämisen ja tehdyn työn sopeuttamisen ostovoimallisiin tarpeisiimme. Näin voisimme ratkaista muitakin kiireentyneen ja stressaantuneen mielenterveyden sivuvaikutuksia.
Nyt on aika nähdä 'metsä puilta ja se kuuluisa aita sen seipäiltä'. Meidän on kyettävä siirtämään laskennallista vuoden ylikulutuspäivää tuonne Joulukuun lopulle tämän toukokuun sijasta. Onnistuuko? Keskimäärin otettuna - olisitko Sinä valmis reilun neljänneksen-kolmanneksen kulutusvähentämiseen?
Onko nyt näin tuo ihmisinhimillinen näyttö- ja vertailutalous illassaan?
Lama on kauhistus ihmisille, jotka kokevat, ettei saavutetuista eduista ole luopuminen
Jokainen ihminen luopuu lopulta kaikesta - käärinliinoissa ei tunnetusti ole taskuja. Luopuminen on myös siinä kohdin, kun sairaus iskee - eikä nykyinenkään lääketiede osaa sitä korjata.
Talous on mittaroitu rahasta, materiasta ja energian käytöstä. Tämä merkitsee viimeisen 100 vuoden aikana huimaa kehitystä - esimerkiksi täällä meillä Suomessa. Olemme kasvaneet, kuluttaneet ja lopulta järjestäneet ympäristöllemme mittavan haittajäljen - erityisesti keskimääräisenä per capita jälkenä, verrantona esimerkiksi kehitysmaihin.
Meillä on, jälleen keskimäärin, mennyt erittäin hyvin
Me syömme kylmästi muiden riisikupeilta - eikä vain muiden ihmisten, jälleen lähinnä kehitysmaista - vaan koko muulta biosfäärilliseltä eliökunnalta. Meidän vuotuinen ylikulutuspäivä kohtaantuu silmillemme tässä touko-kesäkuun aikana. Maailmallinen keskiarvo on tuolla syksyn korvilla.
On opittava luopumaan
Luopuminen ei tarkoita Elämän laadusta luopumista, ainoastaan elintasollisesta - emme enää tarvitse "lisää, nopeammin ja suuremmissa erissä" - meidän ei myöskään tarvitse päästä yhä useammin yhä kauemmaksi ja useammin vuodessa.
Voimme perehtyä omaan jälkeemme omassa maassamme
Siinä samalla tuemme omia suomalaisia omalla ostovoiman kierrätyksellä omassa enemmän itsenäisessä maassa. Samalla voimme suosia omia tuotteita, omaa ravintoa - siis lisätä voimallisesti omavaraisuutta - riippumattomuutta sellaisista, joihin ei aina välttämättä voi luottaa. Olkaamme "norjalaisia!"
Talousviisas Vesa Vihriälän raportti on hätähuuto perinteen kasvutalouselämästä, jossa ei tosiaan osata luopumista - vaan pidetään kiinni saavutetuista eduista. Saavutetut edut, tuosta herää kysymys mistä se on ammennettu? Ikävä vastaus on aina tähän kohdin: "Meitä kaikkia elättävästä luontobiologiasta".
Olisiko aika testata, tutkia ja sopeutua uuteen normaaliin, jota PM Sanna Marinin NNV-hallitus jo vihjeenomaisesti vilkuttaa.
2 - Tässä ei ole mitään syytä lähteä arvioimaan mitenkään tämän 'uuden normaalin' kehityskelpoisuutta pidemmässä juoksussa. Herää ainostaan kysymys miten yksilö kehittyy yksipuolisena kasvatusmetodina, josta puuttuu isän vaikute? Edelleen on huomattava, että pidemmän aikaa lasten kasvatus ja käytännön huolehdinta on sälyttynyt äidille.
Viimeisen noin 20 vuoden aikana on tapahtunut kasvatuksellinen ja osallistumisen suuri muutos!
Yhä useampi isä on ryhtynyt aktiivisemmin kasvatukseen, lasten kehitykseen vaikuttamiseen ja osallistumiseen arkiperhe-elämään. Tasa-arvoa on havaittavissa - aina lastentarhojen aamuovilta, kun yhä useampi isä on tuojana ja hakijana.
Omakohtaisesti voin todeta, että ensimmäisen lapseni osalta, vajaa 40 vuotta sitten, olin ainoa isä synnytysvalmennuksessa parinkymmen odottavan äidin joukossa. Nyt viimeisten kaksostemme osalta seitsemän vuotta sitten olin myös siinäkin itse synnytyksessä mukana - kuten noin 40 vuotta sitten.
Maailma on muuttunut, ja nyt äidit voivat odottaa toinen toisilleen - isien jäädessä "pimentoon"; tosin tässäkin syntyneillä lapsilla on myöhemmin täysi oikeus saada tietää heidän geneettiset isät. Se on lapsen oikeus, jota on kaikin osin kunnioitettava.
Toivotan vilpittömästi menestystä kasvatustyöhön. e
1 - Evoluution näkökulmasta ihminen itse on kehittänyt uteliaisuutena ja kehittämisen herkkyytenä tiedollisuuttaan ja osaamistaan toimialueille, jotka ovat olleet pelkästään evoluution käsissä satojen miljoonien vuosien ajan. Ihmisenkin osalta koko ajan - pois lukien viimeiset muutamat kymmenet vuodet.
Evoluutio loi lisääntymishalukkuuden jo "alun alkuhämärissä", todisteena olemme me itse - edelleen elollisina olioina - ihmisinä. Meillä kaikilla on on suora geneettinen jatkumo tuonne "alkuhämäriin saakka". Mainittakoon, että evoluution näkökulmasta me ihmiset olemme "vain yksi eliölaji" muiden biosfäärissä elävien monikirjossa.
Nyt vallitseva tapa lisääntyä ja erityisesti kasvattaa ja huolehtia jälkikasvu on naisen ja miehen "jonkinasteinen liitto" ('nykyään perinneavioliitto' on harvinaistunut) - toimivana perheenä ja toivottuna lisääntymisenä sopeumallisesti muuhun luotoelämään nähden.
Tässä HS-kirjoituksessa esitellään uusi keino "uutena normaalina"
Geneettisesti mikään ei ole sinällään muuttunut, sillä ilman isää ei uutta elämää synny. Lapsi tarvitaan myös kasvatukseen - vähintäänkin myös isäkuvan muodostamiseen, näin valtaosa ajattelee ja toimii myös käytännössä. Isäkuvan on hyvä muotoutua niin tytölle kuin pojalle.
Tänään perheongelmia äiti-isä suhteissa on enemmän kuin ennen, tai sitten uutiskynnykset ylittyvät herkemmin ja olemme muutoinkin jatkuvassa informaatiovirrassa - niin hyvin kuin huonoin lopputuloksin. Luuloilu ja arvelu ovat lisääntyneet - tarkoitushakuisen (-kin) uutisvirran myötä > [2]
1
Tutkimus: Ilmastonmuutos uhkaa kuumentaa miljardien ihmisten elinolot sietämättömiksi
Ilmaston osalta Korona tuli "taivaan lahjana", sillä sen ilmestyminen jarrutti kulutuksemme 30-70 prosenttiin "normaalista", mikä on ollut kasvuhokeman seurannaista meitä kaikkia elättävälle biosfäärille. Olemme osa tuosta Elämän monimuotoisuuden kirjosta, joka tosin muun muassa kulutustoimiemme myötä on kutistumassa.
Tähän koronalliseen aikaan sijoitellaan jo "uutta normaalia", mikä lienee vielä tarkemmin määrittelemättä. Eräs looginen määritelmä tuolle PM Sanna Marininkin NNV-hallituksen käyttämälle uudelle normaalille on vähentäminen - kulutushoetun kasvun sijasta.
On tosiasia, että viimeisen ~100 vuoden kulutushypetyksen ja kasvutavoittelun kumuloitunut ympäristöhaittajälki juuri meiltä läntisiltä kasvutalouksilta on ryöstäytynyt vauhtiin ja esimerkiksi muille, mikä taas lopulta tukehduttaa Pallomme hengenahdistukseen, jos kaikki kiinalaiset ja intialaiset saavuttavat läntisen ihmisen per capita kulutustahdin.
On hienoa, kun Suomen suurin laatumedia, joka peräänkuuluttaa faktisuuden hyvettä, ottaa nyt esille tämän kiperän tapahtumaketjun, jossa ihmisen osuus on ylittänyt reippaasti sen kulutusjäljen, mikä meille olisi luontaisesti suhteelliseen biomassaamme nähden "evoluutiosallittua".
Entä nyt, kun todellisuus puhaltaa yhä kuumempana omiin otsiimme?
Mitä meidän olisi tehtävä? Helppoa kuin aiempi heinän teko, sillä me Suomesta voimme näyttää esimerkkiä ja aloittaa hallitun vähentämisen ja tehdyn työn sopeuttamisen ostovoimallisiin tarpeisiimme. Näin voisimme ratkaista muitakin kiireentyneen ja stressaantuneen mielenterveyden sivuvaikutuksia.
Nyt on aika nähdä 'metsä puilta ja se kuuluisa aita sen seipäiltä'. Meidän on kyettävä siirtämään laskennallista vuoden ylikulutuspäivää tuonne Joulukuun lopulle tämän toukokuun sijasta. Onnistuuko? Keskimäärin otettuna - olisitko Sinä valmis reilun neljänneksen-kolmanneksen kulutusvähentämiseen?
Onko nyt näin tuo ihmisinhimillinen näyttö- ja vertailutalous illassaan?
2
Vihriälän ryhmä: Suomi tulee tarvitsemaan miljardien eurojen ”kipupaketin”, edessä leikkauksia ja veronkorotuksia
Jokainen ihminen luopuu lopulta kaikesta - käärinliinoissa ei tunnetusti ole taskuja. Luopuminen on myös siinä kohdin, kun sairaus iskee - eikä nykyinenkään lääketiede osaa sitä korjata.
Talous on mittaroitu rahasta, materiasta ja energian käytöstä. Tämä merkitsee viimeisen 100 vuoden aikana huimaa kehitystä - esimerkiksi täällä meillä Suomessa. Olemme kasvaneet, kuluttaneet ja lopulta järjestäneet ympäristöllemme mittavan haittajäljen - erityisesti keskimääräisenä per capita jälkenä, verrantona esimerkiksi kehitysmaihin.
Meillä on, jälleen keskimäärin, mennyt erittäin hyvin
Me syömme kylmästi muiden riisikupeilta - eikä vain muiden ihmisten, jälleen lähinnä kehitysmaista - vaan koko muulta biosfäärilliseltä eliökunnalta. Meidän vuotuinen ylikulutuspäivä kohtaantuu silmillemme tässä touko-kesäkuun aikana. Maailmallinen keskiarvo on tuolla syksyn korvilla.
On opittava luopumaan
Luopuminen ei tarkoita Elämän laadusta luopumista, ainoastaan elintasollisesta - emme enää tarvitse "lisää, nopeammin ja suuremmissa erissä" - meidän ei myöskään tarvitse päästä yhä useammin yhä kauemmaksi ja useammin vuodessa.
Voimme perehtyä omaan jälkeemme omassa maassamme
Siinä samalla tuemme omia suomalaisia omalla ostovoiman kierrätyksellä omassa enemmän itsenäisessä maassa. Samalla voimme suosia omia tuotteita, omaa ravintoa - siis lisätä voimallisesti omavaraisuutta - riippumattomuutta sellaisista, joihin ei aina välttämättä voi luottaa. Olkaamme "norjalaisia!"
Talousviisas Vesa Vihriälän raportti on hätähuuto perinteen kasvutalouselämästä, jossa ei tosiaan osata luopumista - vaan pidetään kiinni saavutetuista eduista. Saavutetut edut, tuosta herää kysymys mistä se on ammennettu? Ikävä vastaus on aina tähän kohdin: "Meitä kaikkia elättävästä luontobiologiasta".
Olisiko aika testata, tutkia ja sopeutua uuteen normaaliin, jota PM Sanna Marinin NNV-hallitus jo vihjeenomaisesti vilkuttaa.
3 - 2
Äidiksi puolison munasolusta
Viimeisen noin 20 vuoden aikana on tapahtunut kasvatuksellinen ja osallistumisen suuri muutos!
Yhä useampi isä on ryhtynyt aktiivisemmin kasvatukseen, lasten kehitykseen vaikuttamiseen ja osallistumiseen arkiperhe-elämään. Tasa-arvoa on havaittavissa - aina lastentarhojen aamuovilta, kun yhä useampi isä on tuojana ja hakijana.
Omakohtaisesti voin todeta, että ensimmäisen lapseni osalta, vajaa 40 vuotta sitten, olin ainoa isä synnytysvalmennuksessa parinkymmen odottavan äidin joukossa. Nyt viimeisten kaksostemme osalta seitsemän vuotta sitten olin myös siinäkin itse synnytyksessä mukana - kuten noin 40 vuotta sitten.
Maailma on muuttunut, ja nyt äidit voivat odottaa toinen toisilleen - isien jäädessä "pimentoon"; tosin tässäkin syntyneillä lapsilla on myöhemmin täysi oikeus saada tietää heidän geneettiset isät. Se on lapsen oikeus, jota on kaikin osin kunnioitettava.
Toivotan vilpittömästi menestystä kasvatustyöhön. e
3 - 1
Äidiksi puolison munasolusta
Evoluutio loi lisääntymishalukkuuden jo "alun alkuhämärissä", todisteena olemme me itse - edelleen elollisina olioina - ihmisinä. Meillä kaikilla on on suora geneettinen jatkumo tuonne "alkuhämäriin saakka". Mainittakoon, että evoluution näkökulmasta me ihmiset olemme "vain yksi eliölaji" muiden biosfäärissä elävien monikirjossa.
Nyt vallitseva tapa lisääntyä ja erityisesti kasvattaa ja huolehtia jälkikasvu on naisen ja miehen "jonkinasteinen liitto" ('nykyään perinneavioliitto' on harvinaistunut) - toimivana perheenä ja toivottuna lisääntymisenä sopeumallisesti muuhun luotoelämään nähden.
Tässä HS-kirjoituksessa esitellään uusi keino "uutena normaalina"
Geneettisesti mikään ei ole sinällään muuttunut, sillä ilman isää ei uutta elämää synny. Lapsi tarvitaan myös kasvatukseen - vähintäänkin myös isäkuvan muodostamiseen, näin valtaosa ajattelee ja toimii myös käytännössä. Isäkuvan on hyvä muotoutua niin tytölle kuin pojalle.
Tänään perheongelmia äiti-isä suhteissa on enemmän kuin ennen, tai sitten uutiskynnykset ylittyvät herkemmin ja olemme muutoinkin jatkuvassa informaatiovirrassa - niin hyvin kuin huonoin lopputuloksin. Luuloilu ja arvelu ovat lisääntyneet - tarkoitushakuisen (-kin) uutisvirran myötä > [2]