Olemme erään päättyvän aikakauden
kynnyksellä – liika-ahneuden kita on nyrjähtämässä. Kansakunnat ovat valmiit
taistelemaan tasaisemmasta tulonmuodostuksesta – ehkä ei niinkään meillä, mutta
katsotaanhan mitä tapahtuu Etelä-Euroopassa, Kreikassa, Espanjassa jne … mitta
on täysi. Liika-ahneus tullaan kitkemään pois, keinolla jos toisella. Muutumme
oikeudenmukaisemmiksi – pakon edessä.
Kilpailu pitää huolen osaamisen
eriarvoisuudesta – näin on aina ollut ja tulee olemaan. Kaikki me emme ole
lääkäreitä tai tuomareita – osan täytyy olla suutareita ja räätäleitä, kaikkia
tarvitaan. Tuloerot revähtivät – nyt se tullaan likeistämään äärilaidoiltaan.
Kunnia ja vastuu ovat huomisen kiinnepisteitä, sillä kaikkia tarvitaan
talkoisiin, joss huomioidaan täysilla luonto ja ympäristö.
Mutta, millaista olikaan vastuu
ja kunniantunto tehtävissä, joissa kaikki oli laitettava peliin – tuolloin oli
mobilisaation aika – puhallettiin yhteen hiileen; kuri oli kovaa, mutta
asioista selvittiin selvää tekemällä – kunnia henkensä antaneille.
[ ... Tänään keskustellaan aktiivisesti palkoista, palkkaeroista, tehdystä
työstä, vastuusta ja sen kannosta. Palkkaerot ovat suurentuneet ja vastuun
rajapinnat hämärtyneet kvartaalien valvontaan; mihin on jäänyt vastuu
yhteiskunnasta ja sen osallisista - kansalaisista, missä on se
yhteenkuuluvuuden henki, jolla vanhempamme ja isovanhempamme pelastivat tämän
maan? ... ]
Toisessa
maailmansodassa käytiin maailmanhistorian suurimmat taistelut, joissa tulos ja
vastuu olivat ehdottomia vaatimuksia. Henkilöjohtaminen oli yhteenkuuluvuuden
ratkaisu. Työt tehtiin henkensä kaupalla antaen sen ainoan, mitä kullakin oli.
"Katselen mietteissäni kuinka
suhtautuisi, jos tuollainen olisi vastaan tullut. Kuinka olisi hermo, vastuu ja
taistelutahto kyennyt voittamaan pelon, mitä tämä II-maailmansodan tehokas rautahirviö
tuolloin miehistössä aiheutti"
LINKKI KESKUSTELUUN ....... TIEDE
...
Rintamakenraali
oli taistelurajapinnassa oikeasti kosketuksissa "asiakas-" tai
oikeastaan viholliskuntaansa. Tämän päivän 'siviilikenraali' on tornissaan -
nähden harvoin joukkojaan - niin omia, asiakkaita kuin vihollisiakaan. Kenraalilla oli
johdettavanaan "yhtiössään" noin 10.000 alaista.
Tuloerot ovat suurentuneet
Ihmiset ovat todella eriarvoisia.
Johtamista ei usein sen varsinaisessa merkityksessä ole. Johtamisen periaate on
raha viivan alla, jos sitäkään. Johtaminen on liian usein omien etujen
valvontaa.
Johtajat eivät ole riittävästi rintamassa
kohtaamassa asiakastansa tai vihollistaan, kuten olivat sotien kuuluisimmat
johtajat. Alaiset saavat aina motivoituneisuutta yhteisen tavoitteen edessä
huomatessaan, että johto panee itseään peliin myös "taistelukentällä".
...
Neuvostoliiton marsalkka Georgy Zukov, saksalainen sotamarsalkka Erich von Manstein, sotamarsalkka Erwin Rommel, suuramiraali Karl Dönitz sekä Suomesta jalkaväen kenraali, 1. lk.:n Mannerheim ristinritari Erik Heinrichs (hän komensi Suomen kautta-aikain suurinta sotilaskeskittymää, Karjalan Armeijaa / 100.000 miestä), Karjalan kannaksen ratkaisutaistelujen komentaja, kenraaliluutnantti Karl Oesch ja kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari, 3. divisioonan päällikkö, kenraalimajuri Aaro Pajari.
Kenraaleiden
päiväraha Talvisodassa oli 75 markkaa, kun miehistö sai 5 markkaa. Tuolloin
bensiini maksoi 2,78 markkaa per litra ja naudanlihaa sai 7 markalla kilon.
Kunnia oli arvo kentillä,
jossa mies koki suurimmat tekonsa - siellä
ei säästelty tai pakoiltu, vaan vastuu kannettiin viimeiseen saakka.
Saksalaiset menettivät suurimman määrän kenraaleja rintamilla. Kenraali oli
tuolloin divisioonansa, "yhtiönsä toimitusjohtaja" täydellä
vastuulla. Vastuu ei ollut vain päämäärä, vaan myös henki, niin oma kuin
alaistenkin.
Tämän päivän moni toimitusjohtaja useissa yhtiöissä ei itseasiassa tiedä
juuri mitään yhteisestä vastuusta ja nimenomaan sen kannosta. Rintamilla
vastuut kannettiin. Divisioonassa oli tyypillisesti 10.000 miestä, siis suuri
'osakeyhtiö'. Tuossa yhtiössä ei ollut yt-neuvotteluja, eikä myöskään lakkoja.
Siellä oli tavoite, kunnia ja pakottava tarve menestyä tuhlaamatta omia voimia
turhaan. Kaikilla oli tehtävänsä.
Kenraalit saivat myös palkkaa,
olivathan he vakinaisessa palveluksessa nauttien myös erilaisia etuisuuksia
vastapainoksi vastuulle, jonka laajuus ja paino olivat eri dekadeilla kuin
rauhanajan kvartaalipelinappuloilla, jossa yhteenkuuluvuudesta ei ymmärretä
mitään, on vain raha, ei kunniaa ja panostusta täysillä yhtiönsä, 'divisioonansa'
eteen.
Kenraalien nykypalkka on noin 6.000 - 10.000 euroa kuukaudessa, Talvi- ja
Jatkosodassa palkat kenraaleilla olivat suhteessakin vähäisemmät. Suurimmat
toimitusjohtajapalkkiot kaikkinensa tänään ovat luokkaa 100.000 - 400.000 euroa
kuukaudessa.
...
[Z] Neuvostoliiton armeijassa kuuluisin marsalkka, Stalinin
Suuren Isänmaallisen sodan aikainen luottomies Zukov komensi
suurimmillaan armeijaa, jonka kokoista yhtiötä saa maailmalta etsiä. Zukovilla
oli alaisia enimmillään yli kaksimiljoona. Zukov sai myös kuukausipalkkaa,
tosin ilman veronmaksuvelvollisuutta. Palkka olisi tänä päivänä
vastaavuudeltaan noin 30.000 euroa.
Zukovilla oli myös vapaa-panssariautoetu
kuljettajalla, sekä esikunta. Vastuu seurasi jatkuvasti kintereillä. Vastuu oli
miehistä, vastuu oli saavutuksista ja vastuu oli tavasta toimia, siten että
ylipäällikön tahto toteutui. Zukov kantoi vastuunsa, ylennettiin Neuvostoliiton
sankariksi useaan kertaan, sai ratsastajapatsaan ja paikan Stalinin
"sydämessä".
[M] Kolmannen valtakunnan vastine Zukoville oli von Manstein. Hän oli myös marsalkka ja komensi vajaata puoltatoista miljoonaa miestä. Von Mansteinin palkka oli vastaavuutena noin 20.000 nykyeuroa kuukaudessa samalla vapaalla-panssariautoedulla ja esikunnalla sekä sotilaspalvelijoilla kuin neuvostoliittolainen vastineensa.
Vastuu miehistä, vastuu esimiehelle, vastuu Isänmaalle ja vastuu miestensä
hengistä oli raskas. Työaika oli jatkuva. Saksalaiset von Manstein kuten
sotamarsalkka Erwin Rommel olivat ihailtuja miestensä silmissä. He
antoivat itsensä kokonaan peliin, erityisesti Rommel. Rommel viihtyi aivan
etulinjassa, hän kohosi vihollisen keskuudessa legendaksi.
Rommel sai palkkansa (nykyarvo noin 10.000 euroa kuukaudessa) ohella kantaa
hinnan kunniastaan, uskollisuudestaan Isänmaalle, sen kaikkein kalleimmalla
tavalla. Rommel riisti itseltään hengen vaihtoehtona teloituksesta omiensa
taholta, ollen vainoharhaisesti epäiltynä korkeimman esimiehensä
salamurhahankkeeseen.
Rommel kuoli syyttömänä. Hän jäi alaistensa
mieliin esimiehenä, jolle joukot, sotilaat - siis alaiset olivat kaiken
ratkaisu. Rommel menestyi loistavalla johtamistyylillään ja miehiään
säästävillä taistelutavoilla.
...
Suomalaiset kenraalit rintamalla tekivät erityisesti Talvisodassa ja Jatkosodan -44 kesällä pienoisen ihmeen taistellen miestensä rinnalla sodassa, joka maksoi heille palkkaa ja päivärahoja noin 3.000 - 5.000 nykyeuroa kuukaudessa ilman optioita ja bonuksia. Tai oikeastaan heillä oli optio; se oli Isänmaan vapaus ja kunnia palvella maatansa.
Tuolloin oli vielä arvot, oli päämäärä,
oli kyky huolehtia alaisista ja kyky kantaa vastuu. Heinrichs, Oesch
ja Pajari 1] tekivät sen, mitä heiltä odotettiin. He
olivat mukana tehden tuloksen, jossa saavutettuja optioita ei kadehdittu, vaan
koko kansa oli yhtenä miehenä ja naisena yhteisen asian puolesta tekemässä sen,
mistä vieläkin suomalaiset voivat olla ylpeitä.
1] Valtiomme suuri teko --- http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/03/suomen-valtio-osoitti-merkittv.html ---
Palkka tai palkkiot, optiot sekä muut etuisuudet eivät olleet se
ratkaisevin vaikute. Oleellista oli tehdä työnsä joukkueena, johtajana,
vastuunkantajana ja esimerkkinä kunniantunnosta, jossa alaisten taistelukyky
(työskentelykyky) ja hyvinvointi oli yksi päällimmäisiä tavoitteita. Tuolloin
ymmärrettiin, kuinka tulos ja tavoite saavutetaan.
Tulos tehtiin yhdessä;
kurilla, komennolla, mutta kunnioituksella ja oikeudenmukaisuudella
arvostaen kunkin panosta kuten omaansa. On huomattavaa, että osa reservin
kenraaleista sai vain päivärahan, tuon 75 markkaa, sianlihakilo maksoi vuonna
1939 13 markkaa per kilo.
Kuinka nyt johdetaan rauhanajan 'divisioonia',
omia sotilaita yhtä kuin työntekijöitä, jotka samalla tavalla tekevät
joukkona sen tuloksen, mitä odotetaan omistajilta? Suurena erona on se, että
ennen sodassa tämä omistaja oli kansa ja valtio. Nyt se on pääoma, tuo raha,
jolla ylläpidetään kulutusyhteiskuntaa ilman kunniantuntoa ja arvostusta joukkueesta,
joka lopulta tänä päivänäkin tekee sen todellisen työn päämäärän eteen.
Mihin
on kadonnut osalta nykypäivien "upseereista" - toimitusjohtajista
kunniantunto ja aito vastuunkanto? Onko niin, että vasta suurimmat vaikeudet
nostavat todelliset johtajat näkyville?
Ilkka Luoma
Kuva:
Digicam 024.jpg. 30.kesäkuuta 2003. Copyright by Irma Miettinen 2003. Kuvaa saa käyttää yllä olevan tekstin yhteydessä vapaasti.
Digicam 024.jpg. 30.kesäkuuta 2003. Copyright by Irma Miettinen 2003. Kuvaa saa käyttää yllä olevan tekstin yhteydessä vapaasti.
Kuvateksti:
Venäläinen Sotka -panssarivaunu, joka oli vahva ja tehokas. Suomen miehet kohtasivat nämä sellaisella vastuulla, joka hakee vertaistaan tältä päivältä. Rivimies sai Talvisodassa 5 markkaa päivärahaa (bensiini maksoi tuolloin 2,78 mk/litra). Kuvan entisöity T-34 venäläinen panssarivaunu Kerimäellä Itä-Suomessa. Näitä tankkeja tuohoamalla punkaharjulainen Mannerheim-ristin ritari Eero Seppänen rivimiehenä ja 19-vuotiaana nuorukaisena teki sen, mitä meiltä odotetaan vaikeina ja totuuden edessä olevina hetkinä.
Venäläinen Sotka -panssarivaunu, joka oli vahva ja tehokas. Suomen miehet kohtasivat nämä sellaisella vastuulla, joka hakee vertaistaan tältä päivältä. Rivimies sai Talvisodassa 5 markkaa päivärahaa (bensiini maksoi tuolloin 2,78 mk/litra). Kuvan entisöity T-34 venäläinen panssarivaunu Kerimäellä Itä-Suomessa. Näitä tankkeja tuohoamalla punkaharjulainen Mannerheim-ristin ritari Eero Seppänen rivimiehenä ja 19-vuotiaana nuorukaisena teki sen, mitä meiltä odotetaan vaikeina ja totuuden edessä olevina hetkinä.
Kuvalinkki, missä Eero Seppänen on yhtenä
Mannerheim-ristin ritareista laskemassa muistoseppelettä jalkaväenkenraali
Adolf Ehrnroothin arkulle LINKKI --->http://www.mil.fi/jalkavaenkenraali/data/images/40_press.jpg (julkaistaessa
lähde mainittava)
Linkki jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin hautajaisista LINKKI --->http://www.mil.fi/jalkavaenkenraali/281.dsp (julkaistaessa lähde mainittava)