Espanja rypee kasvufilosofian jälkeisessä
velkaturbulenssissa. Kreikka äänestää kasvun jälkeiseksi ajaksi velkojensa
maksamattomuutta. Me kaikki söimme itsemme näyttötalouden vertailuboomissa
turpeiksi, velalla. – Suomikin velkaantuu koko ajan lisää, koska pitää myös
saada lisää ja vielä kerran lisää. Mikä on muuten se riittävä määrä?
Työ on mittari, ja työn pitää tuottaa lisää
työtehtäviä – koska työ on meidän eliksiiri ja oikeus kuin velvoite. ---
...
[BLOG][ ... toimitusjohtajilla ja
poliitikoilla on yksi sana; se on kasvu. Kaupalliset opinahjot ovat saaneet
markkinatalouden merkittävimmän ja pitkällä tarkastelulla mahdottomimman sanan,
kasvu –sanan, siis kasvun hegemonian istutettua hyvin kaikkien päähän. Jo
vuosien ajan Kiinassa on ollut meneillään elintasokasvu ja se purkautuu
voimistuvana kysyntänä, jonka seurauksena on menossa maailman laajuinen työn
uudelleenjaon taistelu ... ]
Hokemana kasvu on absurdi, mutta niin
turvallinen sana käyttää
Tosiasiassa kasvua sen syvällisessä tarkoituksessa ei ole; se on vain
materian ja energian käytön lisäämistä sekä markkinaosuuden valtausta joltain
toiselta. Maapallo kasvoi omiin mittoihinsa jo miljardeja vuosia sitten.
Jos ei ole kasvua, on taantuma ja sehän tuo mieleen heti uhan työpaikkoihin
ja kulutukseen
Todellisuudessa kasvu on matemaattinen laskenta, jossa numeriikka osoittaa
suurempia lukemia yhdelle ja pienempiä toiselle. Oleellista on vain
työtilanteiden luonti, siis tekeminen. Ihmisen arki on tehty työlle. Vapaa-aika
maistuu työn jälkeen. Nykymallin mukainen "kasvu" koko maapalloa
ajatellen muokkaa entistä enemmän haitallisia aineyhdisteitä luonnon kiertoon,
jolla on vääjäämättä merkitystä elinolosuhteisiimme.
Kulutus määrää kaiken
Markkinataloudessa mainonta säätelee trendejä ja kulutusvirtauksia. Viime
kädessä on aivan sama mitä valmistamme ja mitä kulutamme, koska ratkaisevin
asia on työllisyys. Työnteko kuuluu ihmisyyteen, koska emme enää tarvitse luonnollista
energiaamme ruokamme metsästykseen. Näinmuodoin on kansantaloudellisesti sama
mitä teemme, kunhan se on mahdollisimman vähän luonnonkierron vastaista.
Ihminen ohjaa kiihtyvällä vauhdilla tasapainossa ollutta luonnon
kiertokulkua, muokkaamalla valmistusmenetelmissään puhtaasti omin itsekkäin
ehdoin materiaa sellaisiin muotoihin, joilla on vain ihmisten kysyntää.
Materian määrä on viime kädessä vakio ja siitä synnytämme lisääntyvästi
myös ongelmallisia aineyhdisteitä. Mikäli ajattelemme harmoniassa ja hyväksymme
olevamme vain yksi osa luonnonkiertoa, puramme energiaa liiaksi kuluttavat
automaatiot ja työllistämme itsemme.
Toisekseen muutamme valmistusprosessit lähemmäksi luonnon normaalia
tasapainotilaa päästöjen osalta. Ihminen muuntaa ympäristöään ylivoimaisesti
eniten. Ihmisen osuus maapallon biomassasta on hyvin pieni. Muu biomassa
muuntaa ympäristöään hyödyksi toisille (pääsääntöisesti).
Luonnollisin
aika ihmisen historiassa on ollut se hetki,
jolloin emme tarvinneet lisäenergiaa valmistaessamme käyttöesineitämme,
vaan energiana käytimme vain puhdasta itsestämme saatavaa ihmisen
"hevosvoimaa". Emme voi palauttaa itseämme historiaan, mutta voimme
palata työllisyyden arvostamiseen.
Maapalloamme arvostamme silloin, kun ohjaamme itsemme purkamaan ne
luonnottomat prosessit, jotka eniten rikkovat luonnon eheyttä. Näitä prosesseja
ovat kaikki tapahtumat, jotka syytävät vaikeasti luonnon kiertoon mukautuvia
aineosasia.
Emme myöskään tarvitse niin ylettömästi kulutusta, mihin automatoisoidut
tuotantolinjat manipuloivat mainonnan kannustamina.
Kaikki työ on kansantalouden näkökulmasta
tuottavaa,
kunhan se luo edellytyksiä uusiin työtapahtumiin. Kaikki työ purkautuu
kulutukseen ja säästöihin. Kulutuksemme tulee saattaa sellaiseksi, että se on
sopusoinnussa ympäröivään eliökuntaan. Kiinassa on menossa ehkä historian
suurin rakennemuutos; haasteet ovat ylivertaiset. Kiinalla ja Intialla on sama
oikeus USA:n elintasoon.
Tarvitsemme kolme-neljä maapalloa!
Mikäli Kiina ja Intia saavuttavat saman elintason USA:n kanssa,
amerikkalaisella kulutusmentaliteetilla, on lopputuloksena katastrofi. Millään
maailman maalla ei ole oikeutta kuin itsensä kokoiseen kulutukseen.
Olemme lopullisen ratkaisun edessä
On suoritettava nopeasti elintason jakaminen uudestaan, toiset luovuttaa ja
toiset saavat. Mikäli ihminen ei itse suorita harmonisointia, tulee luonto
hoitamaan tasapainoituksen ihmistä kuulematta.