EU-eurooppakriisi - mikä se on?

(Heinäkuun uutisointi väsymättä jauhaa euro-, pankkijärjestelmä- ja velkakriisistä - Suomenkin valtiojohto puhuu asian vierestä, kuten EU ja kaikki eurooppalaiset päättäjät - tietäen todellisen syyn aivan tarkasti ...)

 

 

[ ... arkikansalainen syö kaikkialla EU-euroopassa keskimäärin hyvin, asuu hyvin ja saa hankittua kaikkea sellaista, mistä yli neljä miljardia ihmistä vain uneksii, muualla maailmassa. Euroalueen peruskansalainen huomaa työn menneen vieraille maille, tietäen myös sen, että keskimäärin eurooppalainen jättää suuremman ympäristöjäljen kuin viisi miljardia muuta kuluttajaa toisaalla maapallolla ... ]

 

 

Eurooppakriisi on työtä tekemättömyyden kriisi - työttömyys kasvaa. EU-kriisi on kulurakenne- ja ostopäätöksien kriisi. Me kulutamme yksinkertaisesti enemmän, mitä meille eurooppapopulaatiokoon nimissä kuuluisi - per capita. Me Euroopassa ostimme ja ostamme liikaa nk. halpatuottajamaiden jalostustuotteita - aikaansaaden tietämättämme taloushistorian suurimman "kehitysmaa-avustuksen" ostovoimasiirtoina halpatuottajamaiden ahkerille tovereille.

 

 

Eurooppalainen rikastui paljolti muiden ansioista

 

Euroopan uudemman ajan historian pisin jatkumo oli imperialismin ja kolonnialismin aikakausi. Miltei jokaisella maalla piti olla alusmaat, joista sai halpaa työvoimaa, "ilmaisia" raaka-aineita ja paljon korkeamman asteen työtehtäviä piristämään emämaan taloutta ja vaurautta. Eurooppa söi alusmaidensa riisikupeista puoliryöstäen jalostukseensa tarvittavat raaka-aineet, ja näin osaltansa luoden mittavat työtehtävät omillensa, täällä Euroopassa.

 

 

Rikastumisen tie ei jatku loputtomiin

 

Söimme yli vyötärömme ja kulutimme yli keskimääräisen ympäristökestävyyden, kun keskiarvo lasketaan koko yhteisestä maapallosta. Me yksinkertaisesti kasvatimme kasvuhuuman mittoihin, joiden yhteismitallisuus karkasi kestämättömän korkealle, verrattuna muun, lähinnä kehitysmaa maailman mittoihin. Kaltaisemme kulutusjuhlinta on nyt tiensä päässä.

 

 

Kilpailukyky

 

Eurooppa oli kilpailun tyyssija ja nykykaltaisen markkinatalouden airut, välittämättä populaatiosuhteiden määrällisestä tasapainosta, kun katselemme muualle maailmaan - esimerkiksi Afrikkaan ja Aasiaan (poislukien Japani). Eurooppa nousi valtiaaksi, joka sumeilematta söi kehitysmaatoverin eväitä - mm. raaka-ainetuontina pilkkahinnoin Eurooppaan. Palkkamme nousivat ja erityisesti ostovoima kasvoi. Kehitysmaatoverit ostivat jalosteitamme ja toivat meille raaka-aineita. Meidän kilpailukyky oli huipussaan, kun muualta ei kilpailua syntynyt  - me estimme sen erilaisin, osin arveluttavin konstein.

 

 

Kilpailu kiristyy

 

Hinta-ahneuksissamme ostimme halpatuontimaiden tavaroita 'nurkat ja komerot väärälleen' - kaatopaikat museoituivat elintasokohokkaiden näyteikkunoiksi. Ei kannattanut korjata, vaan ostaa uusia itämaiden tuotteita. Samalla emme enää kelpuuttaneet "alempiarvoisia" työtehtäviä - siivoojat haimme halvempien tovereiden maista - syntyi suuret vähemmistöt, joita ollaan nyt laivaamassa takaisin kotiin, kun huomasimme, että ahkerat ja tummemmat kädet veivät työmme.

 

 

Velka

 

Kerskassamme huomasimme velan olevan oiva keino tyydyttää loputonta tavaramaniaamme - puhutaankin 'leikkimökin kokoisista pihagrilleistä ja heinäladon mittaisista citymaastureista'. Velkaa sai, kun oli näennäisvarallisuutta - asuntojen hinnatkin kipusivat korkeuksiin ja niiden vakuusarvot myös - pankit iloitsivat, kun kauppa kävi. Me Euroopassa söimme yli tuotoskykymme. Elimme ja elämme edelleen näyttö- ja vertailutaloudessa.

 

 

Eurooppalainen kriisi

 

Kiina on noussut maailman jättiläiseksi, koska amerikkalaiset ostivat itsensä turpeiksi kiinalaisten 'kaikenmaailman' tavaroista - kiinalaiset osasivat kutitella läntisen kulutusihmisen ostohermoja vimpaimilla, jotka olivat huomattavasti halvempia kuin omamme, jos niitä nyt sattui olemaan.

...

 

 

Kiinalainen markkinointi loi tarpeita yli sen mikä oli tarpeen

(Kiina on päättänyt jo kiinalaisen vauraustalouden käynnistäjän Deng Xiaoping´in käskystä ottaa osansa tästä maapallosta - "menkää ja rikastukaa" -Deng kehotti *]) 

 

 

Ja me ostimme - samalla siirsimme ostovoimaamme, työtehtäviämme ja lopulta työpaikkojamme maihin, joissa toveri teki halvemmalla hyödykkeitä, jotka me ostimme itsellemme. Näin aikaansaimme historiallisen kehitysmaa-avustuksen, vapaaehtoisesti - ymmärtämättämme.

 

 

Nyt niitämme sitä, mitä viljelimme

 

Kiina on noussut maailman talousveturiksi. Kiinan 3600 miljardin US-dollarin valuuttavaranto syntyi lähinnä Japanista, EU-euroopasta ja erityisesti USA:sta. Me nostimme Kiinan nykyiseen asemaan. Kiina on tekemällä tehty "uhka" ja suuri mahdollisuus. Kiina voi rahoittaa tänään mitä tahansa, mutta se rahoittaa kuitenkin omaa kansaa, koska palkkaerot ovat maaseudun ja kaupunkien välillä liian suuret. Kiinassa työ on arvossaan ja yrittäjiksi haluaa yli puolet miesvaltaisesta nuorisista. Kiinan valtio tukee työtä, täysillä - me Euroopassa emme.

 

 

Laiskan pulleat?

 

Emme Euroopassa ole laiskoja, olemme maittain aina maan tapojen mukaisesti sopivan työteliäitä, mutta se ei enää riitä. "Meidän pitää tuottaa enemmän ja kuluttaa enemmän" - näin huudetaan, ymmärtämättä, ettemme voi enää "kasvaa". Maapallo on yhteinen varanto, ja sen resurssit tulevat jakaantumaan populaatioiden ja biosfäärin lajimassojen suhteessa - siispä meille eurooppalaisille ei jää enää niin paljon - vaan alkaa entiseen nähden "niukkuus" ja vähennysohjelma.

 

 

Eurooppakriisi

 

Meidän kriisi on idän ja amerikkalaisjohteisen Naton uhka. Idästä kumpuaa uusi aikakausi, he ottavat rajallisista maapallovarannoista nyt osansa, jonka vuosisatojen ajan me söimme suurelta osin nykyiseen niukkuuteen. Ravintoniukkuus kohtaa meidät jo ylihuomenna, kun intialaisetkin oppivat syömään lihaa. Kiinalaiset kahdeksankertaistivat lihansyöntinsä kymmenessä vuodessa.

 

Meidän kriisi on aikaansaannoksiimme nähden liian korkeat palkat - meidän on alennettava palkkojamme noin 33 prosenttia - tämän verran syömme yli tarpeemme ja osuutemme.

 

Eurooppakriisi voidaan korjata asemoitumalla kokomme mukaisesti maapalloresursseihin - tarkoittaen esimerkiksi kiinalaisten osuudeksi noin 1,34/7 ja meille jääden EU väkiluku/7 tai esimerkiksi Saksalle 0,083/7. Amerikkalaisille jää 0,3/7 ja meille suomalaisille noin 0,0054/7 - näin karkeasti ottaen.

 

Ilman varantojen rehellisempää ja oikeudenmukaisempaa jakoa syntyy se paljon puhuttu III Maailmansota - sillä ilman puhdasta vettä ja riittävän ravinnollista ateriaa emme tule toimeen, missään. Valitettavasti ihmiskuntakin vaatii aika-ajoin sotansa.

 

 

Mitä teemme?

 

Perinteellisesti ajatellen yhdistämme Euroopassa voimamme - se tarkoittaisi liittovaltioita; Saksan johdolla. Tätä äänekäs vähemmistö ei halua. Herää kysymys, miksi Suomenkin johto puhuu aidan seipäistä, eikä näe metsää puilta. Me emme ole valuutta- emmekä velkakriisissä - me olemme maailmanlaajuisessa työ uudelleen jaon taistelussa.

 

Meidän osuus on ollut ylisuuri - ja se tulee vääjäämättä laskemaan, kun kiinalaiset haluavat ainakin yhtä paljon autoja, veneitä, kesämökkejä, ravintoa, herkkuja, kerskaa ja näyttötaloutta kuin mekin. Tähän menoon ei meidän yhteinen maapallo riitä -

 

 

En ole vielä kuullut, että kiinalaiset olisivat rakentamassa toista ja kolmatta maapalloa nykyisen viereen, jotta kaikille, nykytavoillamme riittäisi saman verran.

...

 

 

JK

Kansalaiset arvostaisivat valitsemiaan poliitikkoja enemmän, jos he puhuisivat oikeilla sanoilla suoraan ja avoimesti. Euroopassa puhumme työnteon kriisistä, työttömyyskriisistä, luottamuskriisistä ja anteeksiantamattomuuden kriisistä -

 

...muistamme oman suomi-kriisimme 1990 -luvun alusta, kun olimme hyvin likellä selvitystilaa - valuuttamme olivat lopussa ja eräpäivät olivat jo 'huomenna'. Emme olisi selvinneet ilman Saksaa - "eräänä perjantaiaamuna Helsingin pörssisaleissa kuului helpottunut huuto: Saksan suuri Otto on tullut apuun" - tuolloin Saksan Pankki pelasti Suomen - ei huudeltu mediassa, ei vaadittu vakuuksia, ei räkytetty saksalaisten taholta ...  - suomalaiset maksoivat Saksalle myöhemmin velkansa - ajallaan ja sovittujen korkojen kera. Piste.

 

 

....

*]

Mitä lopultakin Deng Xiaoping tarkoitti lauseella "menkää ja rikastukaa" - ei meille, eikä kiinalaisillekaan ole avautunt täysin. Rikastumista on monen laatuista - on myös henkistä rikastumista ymmärtää, että kaikkea ei riitä kaikille ja että vähääkin voi jakaa tasaisemmin. --- Ehkä Deng näki läntisen lisääntyvään kulutukseen perustuvan talouden olevan lopulta mahdoton yhtälö, ja osaltaan halusi, että Kiinan kansa maistaa tätä "läntisen maailman lääkettä", ja lopulta huomaa kungfutselaisuuden perusperiaatteet itselleen paremmiksi - sittemmin Kiina on valinnut tiekseen meille toistaiseksi avautumattoman uuskungfutselaisuuden.

Sent

Cc: ossi.sandvik@perussuomalaiset.fi ; olli.rehn@ec.europa.eu ; JAAKONSAARI Liisa ; jyri.hakamies@tem.fi ; lauri.lyly@sak.fi ;lauri.ihalainen@tem.fi ; paavo.arhinmaki@eduskunta.fi ; taru.tujunen@kokoomus.fi ; timo.laaninen@keskusta.fi ; timo.soini@eduskunta.fi ; paavo.vayrynen@keskusta.fi ; juha.sipila@eduskunta.fi ; presidentti@tpk.fi ; erkki.tuomioja@formin.fi ; alexander.stubb@formin.fi ; heidi.hautala@formin.fi ; ville.niinisto@ymparisto.fi ; jyrki.katainen@vnk.fi ; raimo.sailas@vm.fi ; jutta.urpilainen@vm.fi

Sent: Thursday, July 12, 2012 9:40 AM

Subject: KANSALAISMIELIPIDE - Miksi emme puhu oikeilla termeillä eurooppakriisistä?

...

Eurooppakriisi, mitä se on?

Espanja rypee kasvuhypetyksen veloissa

Espanja rypee kasvufilosofian jälkeisessä velkaturbulenssissa. Kreikka äänestää kasvun jälkeiseksi ajaksi velkojensa maksamattomuutta. Me kaikki söimme itsemme näyttötalouden vertailuboomissa turpeiksi, velalla. – Suomikin velkaantuu koko ajan lisää, koska pitää myös saada lisää ja vielä kerran lisää. Mikä on muuten se riittävä määrä?

Työ on mittari, ja työn pitää tuottaa lisää työtehtäviä – koska työ on meidän eliksiiri ja oikeus kuin velvoite. ---

...

[BLOG][ ... toimitusjohtajilla ja poliitikoilla on yksi sana; se on kasvu. Kaupalliset opinahjot ovat saaneet markkinatalouden merkittävimmän ja pitkällä tarkastelulla mahdottomimman sanan, kasvu –sanan, siis kasvun hegemonian istutettua hyvin kaikkien päähän. Jo vuosien ajan Kiinassa on ollut meneillään elintasokasvu ja se purkautuu voimistuvana kysyntänä, jonka seurauksena on menossa maailman laajuinen työn uudelleenjaon taistelu ... ]

Hokemana kasvu on absurdi, mutta niin turvallinen sana käyttää

Tosiasiassa kasvua sen syvällisessä tarkoituksessa ei ole; se on vain materian ja energian käytön lisäämistä sekä markkinaosuuden valtausta joltain toiselta. Maapallo kasvoi omiin mittoihinsa jo miljardeja vuosia sitten.

Jos ei ole kasvua, on taantuma ja sehän tuo mieleen heti uhan työpaikkoihin ja kulutukseen

Todellisuudessa kasvu on matemaattinen laskenta, jossa numeriikka osoittaa suurempia lukemia yhdelle ja pienempiä toiselle. Oleellista on vain työtilanteiden luonti, siis tekeminen. Ihmisen arki on tehty työlle. Vapaa-aika maistuu työn jälkeen. Nykymallin mukainen "kasvu" koko maapalloa ajatellen muokkaa entistä enemmän haitallisia aineyhdisteitä luonnon kiertoon, jolla on vääjäämättä merkitystä elinolosuhteisiimme.

Kulutus määrää kaiken

Markkinataloudessa mainonta säätelee trendejä ja kulutusvirtauksia. Viime kädessä on aivan sama mitä valmistamme ja mitä kulutamme, koska ratkaisevin asia on työllisyys. Työnteko kuuluu ihmisyyteen, koska emme enää tarvitse luonnollista energiaamme ruokamme metsästykseen. Näinmuodoin on kansantaloudellisesti sama mitä teemme, kunhan se on mahdollisimman vähän luonnonkierron vastaista.

Ihminen ohjaa kiihtyvällä vauhdilla tasapainossa ollutta luonnon kiertokulkua, muokkaamalla valmistusmenetelmissään puhtaasti omin itsekkäin ehdoin materiaa sellaisiin muotoihin, joilla on vain ihmisten kysyntää.

Materian määrä on viime kädessä vakio ja siitä synnytämme lisääntyvästi myös ongelmallisia aineyhdisteitä. Mikäli ajattelemme harmoniassa ja hyväksymme olevamme vain yksi osa luonnonkiertoa, puramme energiaa liiaksi kuluttavat automaatiot ja työllistämme itsemme.

Toisekseen muutamme valmistusprosessit lähemmäksi luonnon normaalia tasapainotilaa päästöjen osalta. Ihminen muuntaa ympäristöään ylivoimaisesti eniten. Ihmisen osuus maapallon biomassasta on hyvin pieni. Muu biomassa muuntaa ympäristöään hyödyksi toisille (pääsääntöisesti).

Luonnollisin aika ihmisen historiassa on ollut se hetki,

jolloin emme tarvinneet lisäenergiaa valmistaessamme käyttöesineitämme, vaan energiana käytimme vain puhdasta itsestämme saatavaa ihmisen "hevosvoimaa". Emme voi palauttaa itseämme historiaan, mutta voimme palata työllisyyden arvostamiseen.

Maapalloamme arvostamme silloin, kun ohjaamme itsemme purkamaan ne luonnottomat prosessit, jotka eniten rikkovat luonnon eheyttä. Näitä prosesseja ovat kaikki tapahtumat, jotka syytävät vaikeasti luonnon kiertoon mukautuvia aineosasia.

Emme myöskään tarvitse niin ylettömästi kulutusta, mihin automatoisoidut tuotantolinjat manipuloivat mainonnan kannustamina.

Kaikki työ on kansantalouden näkökulmasta tuottavaa,

kunhan se luo edellytyksiä uusiin työtapahtumiin. Kaikki työ purkautuu kulutukseen ja säästöihin. Kulutuksemme tulee saattaa sellaiseksi, että se on sopusoinnussa ympäröivään eliökuntaan. Kiinassa on menossa ehkä historian suurin rakennemuutos; haasteet ovat ylivertaiset. Kiinalla ja Intialla on sama oikeus USA:n elintasoon.

Tarvitsemme kolme-neljä maapalloa!

Mikäli Kiina ja Intia saavuttavat saman elintason USA:n kanssa, amerikkalaisella kulutusmentaliteetilla, on lopputuloksena katastrofi. Millään maailman maalla ei ole oikeutta kuin itsensä kokoiseen kulutukseen.

Olemme lopullisen ratkaisun edessä

On suoritettava nopeasti elintason jakaminen uudestaan, toiset luovuttaa ja toiset saavat. Mikäli ihminen ei itse suorita harmonisointia, tulee luonto hoitamaan tasapainoituksen ihmistä kuulematta.

http://www.facebook.com/first.ilkka