Näytetään tekstit, joissa on tunniste eurooppakriisi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eurooppakriisi. Näytä kaikki tekstit

torstai 24. tammikuuta 2013

David Cameronin ovela veto - osui ja upposi


Englannin pääministeri David Cameron [konservatiivit] ilmoitti sen, mitä hänen pitikin ilmoittaa – itsensä, puolueensa ja kansakuntansa edun takia. Nyt peli on selvä, annettu porkkana saattaa äänestyttää Cameronin puolueen seuraavallekin valtakaudelle ja tuolloin on lupaus lunastettava – kansa kertokoot sitten kyllä tai ei EU:lle – aikaa on nyt pohtia tarkasti, mikä on todellisuudessa etu Englannille.

Cameronilla on eräs etu ja valttikortti, mitä ei muilla Euroopassa niin laajana ole – nimittäin USA:n tuki. Englanti on aina ollut amerikkalaisten vankkumattomasti uskollinen kumppani – niin sodassa kuin rauhassa.

Englannin esimerkki saattaa levitä muualle EU:hun, niin ilman euroa toimiviin kuin eurolla ratsastaviin. Eurohan ei ole koskaan ollut valuuttana kriisissä – kriisissä ovat vain ylivelkaantuneet, jotka näyttö- ja vertailutaloudessaan söivät enemmän kuin tienasivat 1] – unohtaen samalla, että koko läntinen Eurooppa on maailmanlaajuisesti työn uudelleenjaon taistelussa 2]

EU rakennettiin 3] euron jykevöittämänä ja Saksan johtamana vastapainoksi nousevalla maailmanmahdille, maailman suurimmalle liukuhihnalle, Kiinalle 4], mutta myös kestäväksi kilpailijaksi USA:lle, joka nousee omasta ahdingostaan, vaikka Kiina sen rahoittamisen lopettaisikin.




Nyt kysytään jälleen Saksan voimaa ja tahtoa 5]



Meillä Euroopassa taas Saksa on eturivissä huolehtimassa, että Venäjä, maailman suurin raaka-aineaitta pysyy talousrakenteissa Saksan viitoittamalla tiellä. Saksa on Euroopan rauhan takuumies – vain Saksa tietää tarkoin, mitä tarkoittaa yhteenotto Venäjän kanssa – he kävivät maailman historian verisimmän ja raaimman keskinäissodan 1941 - 1945.



EU ja euro saapuvat rajallensa –

EU tarvitaan ja sitä ei tarvita. Kiina on jo oppinut näkemään Euroopan EU:na – EU on Kiinan suurin kauppakumppani. Kiina on muutoinkin osaratkaisu meidän eurooppalaisten ongelmiin, voimaa, rahaa ja taitoa riittää – esimerkiksi kiinalaiset olisivat valmiit ostamaan 6] STX Turun telakan ja integroimaan sen maailman suurimmaksi kasvavaan kiinalaiseen telakkateollisuuteen – synergiaedut ovat kiistattomat.




Mitä me kirjoitimme vuosia sitten – kun EU:ta pohdiskeltiin ---

[ORIG][2005]

Suomi on saanut kiistatta taloudellista etuutta liittymisestään EU:hun



Maksuosuutemme on hienokseltaan muuttumassa elintasomme myötä nettopuolelle, siis annamme enemmän kuin saamme. Suomi tulee joka tapauksessa saamaan muutakin kuin maksumiehen roolin. EU on jättiläismäinen kehitysoperaatio yhteiskunnan laidasta laitaan.

Eniten pelkoa aiheuttanut maataloutemme tulevaisuuskin voi parantua maanviljelys- ja elintarviketuotantomme tuotekehityksen myötä; parhaimmillaan voisimme saada suomalaisittain ns. "SWISS MADE" leiman maataloustuotteillemme.

Meillä Suomessa on kiistattomia ominaisuuksia "yöttömästä yöstä" ja vähälannoitteisuudesta sekä hyvin hoidetusta ympäristöpolitiikasta sekä säntillisestä tavasta toimia. Suomi on luotettava kumppani.


Perinteellisesti ajateltuna EU:sta ei tule "Euroopan Yhdysvaltoja",

vaan taloudellinen, tekninen, tuote- ja palvelukehityksellinen sekä sosiaalisesti tasa-arvoisempi liitto, jossa kansallisuudet säilyttävät pitkään omintakeiset tapansa ja vielä pidempään kansalliset kielensä. EU alueelle muodostuu myös kansalaisryhmiä, joille tyypillinen alueellinen kansallistunne ei ole enää merkittävä tekijä; he ovat ns. Brysselin ihmisiä – ”stubbilaisia”.

EU on valtava kehityskoneisto, joka tulee valvomaan kuluttajien etuuksia tasaamalla palkkoja sekä hintoja. Paras ilmentymä on yhteinen valuutta euro, joka epäilemattä kokemuksien ja uskottavuuden myötä nousee yhdessä Kiinan juanin kanssa yhdeksi maailman vaihtovaluutoista dollarin rinnalle.


EU olisi jo nyt ehdoton polariteetti maailman yleispolitiikassa,

jos pelitaitomme olisi kokemusrikkaampi sekä kansalliset johtajat hellittäisivät hiukan itsekkäistä päämääristään ja edunvalvonnastaan. EU on liittouma, jolla on erinomaiset mahdollisuudet syventää kokonaisuutena toimiaan kaikilla rintamilla kaukoidän nousevan jättiläisen Kiinan kanssa. Kiina kokee Yhdysvallat enemmän kilpailijakseen kuin Euroopan.


EU on mielenkiintoinen kehitysuuni,

joka kykenee luomaan aivan uusia malleja sekä ratkaisuja yhteistoimintaan. Perinteellistä liittovaltiota EU:sta tuskin tuleekaan. EU:lla on mahdollisuus rakentaa itsestään dynaaminen toimija unohtamatta kansallisista yhteenkuuluvuutta. EU kehittyy koko ajan, Yhdysvalloissa ei ole menossa vastaavaa yhteiskuntamallikehitystä.

Kiina on toinen polariteetti, jossa on menossa hidas, mutta vääjäämätön kehityskaari. EU ja Kiina ovat tulevaisuusjunassa, USA ja Japani ovat sen sijaan taantuvalla asemalla, jossa pohditaan enemmänkin saavutettujen asemien turvaamisesta kuin ennakkoluulottomasta yhteiskuntakehityksestä.


EU, Saksa ja Venäjä

EU:lla on myös selvä etu ollessaan Venäjän eli maailman raaka-aineaitan vieressä. EU rakentaa systeemiään samalla kun Venäjä hakee uutta vaurautta. Suomalaisilla voisi olla erityisasema tässä EU-Venäjä toiminnassa. Venäjän tavaran tarve on loputon ja se riittää työllistämään runsaasti EU-tuotantoa.


...
EU on nyt mahdollisuuksiensa edessä;

kansanäänestykset ratkaisevat kehitysvauhdin. Käsillämme on todennäköisesti viimeinen testi, jossa määrätään kehityksen suunta ja tempo. EU ei saa pitkiin aikoihin perinteellisen kansallisvaltion roolia, koska tärkeät ominaisuudet kieli ja kansallistunne ovat kuitenkin voimakkaasti yksilölliset.

Alueellinen kansallistunne ominaispiirteineen on tulevan EU:n rikkaus ja kehityksen tae. Jokaiseen maahan muodostuu Brysselin henkiset, jotka hitaasti mutta varmasti asennemuokkaavat kansallisia alueita suopeammiksi tekniseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja koulutukselliseen yhteistoimintaan.

Maapalloistumista vasten EU on käyttökelpoinen väline pärjätä kiihtyvässä kilpailutilanteessa; muistettakoon, että väkilukumme on suurempi kuin USA:n, mutta toistaiseksi selvästi pienempi kuin Kiinan. EU on kaikkinensä innovatiivinen kehityslaboratorio täysin uusiin kestävän elämisen mahdollisuuksiin.


Epäluuloiset reviiripuolustajat - suomalaiset

Meillä Suomessakin on samanlaista alueellista toimintarikkautta kuin EU:ssa, jos pohditaan savolaisuuden -, pohjalaisuuden -, hämäläisyyden - , karjalaisuuden - kuin Lapin, Kainuun, Uudenmaan, Kymenlaakson ja Varsinais-Suomen omaleimaisuutta unohtamatta pienoissulatusuuniamme pääkaupunkiseutua.


...
EU on systeemi,

jossa on jo tapahtunut vapaaehtoisesti tulontasausta niin kuin Suomessakin vuuosikymmenien aikana työmarkkinajärjestöjen aikaansaamana. EU historian ylivoimaisen maksumiehen roolia on vetänyt Saksa, joka on jaksanut pumpata rahaa tasa-arvoisempien toimintaedellytysten luomiseen EU:n laidoille.


...
[2013] JK.

Tänään elämme EU:n laajuisessa velkakriisissä, kasvavassa työttömyydessä – Kiinan voimistuvan varjon alla – mutta uinuvana eurooppajättiläisenä, jos vain löydämme kadoksissa olevan eurooppahengen – vai onko sitä – päätä Sinä puolestasi, miten Sinä näet huomisen – kun olemme kiistatta todellakin maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa – mitä asemoisit itseäsi ja isänmaatasi, jos hallituksemme päättäisi kysyä kantaasi EU:sta –

... mekin tulemme saamaan oman kansanäänäestyksemme!   ----.


Ilkka Luoma


AL   US

torstai 12. heinäkuuta 2012

EU-eurooppakriisi - mikä se on?


(Heinäkuun uutisointi väsymättä jauhaa euro-, pankkijärjestelmä- ja velkakriisistä - Suomenkin valtiojohto puhuu asian vierestä, kuten EU ja kaikki eurooppalaiset päättäjät - tietäen todellisen syyn aivan tarkasti ...)
 
 
[ ... arkikansalainen syö kaikkialla EU-euroopassa keskimäärin hyvin, asuu hyvin ja saa hankittua kaikkea sellaista, mistä yli neljä miljardia ihmistä vain uneksii, muualla maailmassa. Euroalueen peruskansalainen huomaa työn menneen vieraille maille, tietäen myös sen, että keskimäärin eurooppalainen jättää suuremman ympäristöjäljen kuin viisi miljardia muuta kuluttajaa toisaalla maapallolla ... ]
 
 
Eurooppakriisi on työtä tekemättömyyden kriisi - työttömyys kasvaa. EU-kriisi on kulurakenne- ja ostopäätöksien kriisi. Me kulutamme yksinkertaisesti enemmän, mitä meille eurooppapopulaatiokoon nimissä kuuluisi - per capita. Me Euroopassa ostimme ja ostamme liikaa nk. halpatuottajamaiden jalostustuotteita - aikaansaaden tietämättämme taloushistorian suurimman "kehitysmaa-avustuksen" ostovoimasiirtoina halpatuottajamaiden ahkerille tovereille.
 
 
Eurooppalainen rikastui paljolti muiden ansioista
 
Euroopan uudemman ajan historian pisin jatkumo oli imperialismin ja kolonnialismin aikakausi. Miltei jokaisella maalla piti olla alusmaat, joista sai halpaa työvoimaa, "ilmaisia" raaka-aineita ja paljon korkeamman asteen työtehtäviä piristämään emämaan taloutta ja vaurautta. Eurooppa söi alusmaidensa riisikupeista puoliryöstäen jalostukseensa tarvittavat raaka-aineet, ja näin osaltansa luoden mittavat työtehtävät omillensa, täällä Euroopassa.
 
 
Rikastumisen tie ei jatku loputtomiin
 
Söimme yli vyötärömme ja kulutimme yli keskimääräisen ympäristökestävyyden, kun keskiarvo lasketaan koko yhteisestä maapallosta. Me yksinkertaisesti kasvatimme kasvuhuuman mittoihin, joiden yhteismitallisuus karkasi kestämättömän korkealle, verrattuna muun, lähinnä kehitysmaa maailman mittoihin. Kaltaisemme kulutusjuhlinta on nyt tiensä päässä.
 
 
Kilpailukyky
 
Eurooppa oli kilpailun tyyssija ja nykykaltaisen markkinatalouden airut, välittämättä populaatiosuhteiden määrällisestä tasapainosta, kun katselemme muualle maailmaan - esimerkiksi Afrikkaan ja Aasiaan (poislukien Japani). Eurooppa nousi valtiaaksi, joka sumeilematta söi kehitysmaatoverin eväitä - mm. raaka-ainetuontina pilkkahinnoin Eurooppaan. Palkkamme nousivat ja erityisesti ostovoima kasvoi. Kehitysmaatoverit ostivat jalosteitamme ja toivat meille raaka-aineita. Meidän kilpailukyky oli huipussaan, kun muualta ei kilpailua syntynyt  - me estimme sen erilaisin, osin arveluttavin konstein.
 
 
Kilpailu kiristyy
 
Hinta-ahneuksissamme ostimme halpatuontimaiden tavaroita 'nurkat ja komerot väärälleen' - kaatopaikat museoituivat elintasokohokkaiden näyteikkunoiksi. Ei kannattanut korjata, vaan ostaa uusia itämaiden tuotteita. Samalla emme enää kelpuuttaneet "alempiarvoisia" työtehtäviä - siivoojat haimme halvempien tovereiden maista - syntyi suuret vähemmistöt, joita ollaan nyt laivaamassa takaisin kotiin, kun huomasimme, että ahkerat ja tummemmat kädet veivät työmme.
 
 
Velka
 
Kerskassamme huomasimme velan olevan oiva keino tyydyttää loputonta tavaramaniaamme - puhutaankin 'leikkimökin kokoisista pihagrilleistä ja heinäladon mittaisista citymaastureista'. Velkaa sai, kun oli näennäisvarallisuutta - asuntojen hinnatkin kipusivat korkeuksiin ja niiden vakuusarvot myös - pankit iloitsivat, kun kauppa kävi. Me Euroopassa söimme yli tuotoskykymme. Elimme ja elämme edelleen näyttö- ja vertailutaloudessa.
 
 
Eurooppalainen kriisi
 
Kiina on noussut maailman jättiläiseksi, koska amerikkalaiset ostivat itsensä turpeiksi kiinalaisten 'kaikenmaailman' tavaroista - kiinalaiset osasivat kutitella läntisen kulutusihmisen ostohermoja vimpaimilla, jotka olivat huomattavasti halvempia kuin omamme, jos niitä nyt sattui olemaan.
...
 
 
Kiinalainen markkinointi loi tarpeita yli sen mikä oli tarpeen
(Kiina on päättänyt jo kiinalaisen vauraustalouden käynnistäjän Deng Xiaoping´in käskystä ottaa osansa tästä maapallosta - "menkää ja rikastukaa" -Deng kehotti *]) 
 
 
Ja me ostimme - samalla siirsimme ostovoimaamme, työtehtäviämme ja lopulta työpaikkojamme maihin, joissa toveri teki halvemmalla hyödykkeitä, jotka me ostimme itsellemme. Näin aikaansaimme historiallisen kehitysmaa-avustuksen, vapaaehtoisesti - ymmärtämättämme.
 
 
Nyt niitämme sitä, mitä viljelimme
 
Kiina on noussut maailman talousveturiksi. Kiinan 3600 miljardin US-dollarin valuuttavaranto syntyi lähinnä Japanista, EU-euroopasta ja erityisesti USA:sta. Me nostimme Kiinan nykyiseen asemaan. Kiina on tekemällä tehty "uhka" ja suuri mahdollisuus. Kiina voi rahoittaa tänään mitä tahansa, mutta se rahoittaa kuitenkin omaa kansaa, koska palkkaerot ovat maaseudun ja kaupunkien välillä liian suuret. Kiinassa työ on arvossaan ja yrittäjiksi haluaa yli puolet miesvaltaisesta nuorisista. Kiinan valtio tukee työtä, täysillä - me Euroopassa emme.
 
 
Laiskan pulleat?
 
Emme Euroopassa ole laiskoja, olemme maittain aina maan tapojen mukaisesti sopivan työteliäitä, mutta se ei enää riitä. "Meidän pitää tuottaa enemmän ja kuluttaa enemmän" - näin huudetaan, ymmärtämättä, ettemme voi enää "kasvaa". Maapallo on yhteinen varanto, ja sen resurssit tulevat jakaantumaan populaatioiden ja biosfäärin lajimassojen suhteessa - siispä meille eurooppalaisille ei jää enää niin paljon - vaan alkaa entiseen nähden "niukkuus" ja vähennysohjelma.
 
 
Eurooppakriisi
 
Meidän kriisi on idän ja amerikkalaisjohteisen Naton uhka. Idästä kumpuaa uusi aikakausi, he ottavat rajallisista maapallovarannoista nyt osansa, jonka vuosisatojen ajan me söimme suurelta osin nykyiseen niukkuuteen. Ravintoniukkuus kohtaa meidät jo ylihuomenna, kun intialaisetkin oppivat syömään lihaa. Kiinalaiset kahdeksankertaistivat lihansyöntinsä kymmenessä vuodessa.
 
Meidän kriisi on aikaansaannoksiimme nähden liian korkeat palkat - meidän on alennettava palkkojamme noin 33 prosenttia - tämän verran syömme yli tarpeemme ja osuutemme.
 
Eurooppakriisi voidaan korjata asemoitumalla kokomme mukaisesti maapalloresursseihin - tarkoittaen esimerkiksi kiinalaisten osuudeksi noin 1,34/7 ja meille jääden EU väkiluku/7 tai esimerkiksi Saksalle 0,083/7. Amerikkalaisille jää 0,3/7 ja meille suomalaisille noin 0,0054/7 - näin karkeasti ottaen.
 
Ilman varantojen rehellisempää ja oikeudenmukaisempaa jakoa syntyy se paljon puhuttu III Maailmansota - sillä ilman puhdasta vettä ja riittävän ravinnollista ateriaa emme tule toimeen, missään. Valitettavasti ihmiskuntakin vaatii aika-ajoin sotansa.
 
 
Mitä teemme?
 
Perinteellisesti ajatellen yhdistämme Euroopassa voimamme - se tarkoittaisi liittovaltioita; Saksan johdolla. Tätä äänekäs vähemmistö ei halua. Herää kysymys, miksi Suomenkin johto puhuu aidan seipäistä, eikä näe metsää puilta. Me emme ole valuutta- emmekä velkakriisissä - me olemme maailmanlaajuisessa työ uudelleen jaon taistelussa.
 
Meidän osuus on ollut ylisuuri - ja se tulee vääjäämättä laskemaan, kun kiinalaiset haluavat ainakin yhtä paljon autoja, veneitä, kesämökkejä, ravintoa, herkkuja, kerskaa ja näyttötaloutta kuin mekin. Tähän menoon ei meidän yhteinen maapallo riitä -
 
 
En ole vielä kuullut, että kiinalaiset olisivat rakentamassa toista ja kolmatta maapalloa nykyisen viereen, jotta kaikille, nykytavoillamme riittäisi saman verran.
...
 
 
JK
Kansalaiset arvostaisivat valitsemiaan poliitikkoja enemmän, jos he puhuisivat oikeilla sanoilla suoraan ja avoimesti. Euroopassa puhumme työnteon kriisistä, työttömyyskriisistä, luottamuskriisistä ja anteeksiantamattomuuden kriisistä -
 
...muistamme oman suomi-kriisimme 1990 -luvun alusta, kun olimme hyvin likellä selvitystilaa - valuuttamme olivat lopussa ja eräpäivät olivat jo 'huomenna'. Emme olisi selvinneet ilman Saksaa - "eräänä perjantaiaamuna Helsingin pörssisaleissa kuului helpottunut huuto: Saksan suuri Otto on tullut apuun" - tuolloin Saksan Pankki pelasti Suomen - ei huudeltu mediassa, ei vaadittu vakuuksia, ei räkytetty saksalaisten taholta ...  - suomalaiset maksoivat Saksalle myöhemmin velkansa - ajallaan ja sovittujen korkojen kera. Piste.
 
 
....
*]
Mitä lopultakin Deng Xiaoping tarkoitti lauseella "menkää ja rikastukaa" - ei meille, eikä kiinalaisillekaan ole avautunt täysin. Rikastumista on monen laatuista - on myös henkistä rikastumista ymmärtää, että kaikkea ei riitä kaikille ja että vähääkin voi jakaa tasaisemmin. --- Ehkä Deng näki läntisen lisääntyvään kulutukseen perustuvan talouden olevan lopulta mahdoton yhtälö, ja osaltaan halusi, että Kiinan kansa maistaa tätä "läntisen maailman lääkettä", ja lopulta huomaa kungfutselaisuuden perusperiaatteet itselleen paremmiksi - sittemmin Kiina on valinnut tiekseen meille toistaiseksi avautumattoman uuskungfutselaisuuden.




Sent