Saksan väkevyys eurooppaveturina

(Yhdysvaltalainen luottoluokittaja Moody´s siirsi muun muassa Saksan talousnäkymiä negatiiviseen suuntaan - toki AAA -luokitus säilyi, ... vielä)

 

[ ...  läntisen puolen saksalainen tuumasi jo 1990 -luvun alussa, että ehkä emme jossain vaiheessa jaksa maksaa kaikkea, kun yhdistyminen voi iskea suonta liikaa, pitihän maksaa myös Neuvostoliiton joukkojen siirtokustannukset Itä-Saksasta. Nyt sama saksalainen saattaa miettiä euron kiistattomia hyötyjä, mutta myös talousveturina olon kustannuksia ... ]

 

 

Saksa kipristeli hyperinflaatiossa 1930 -luvulla; aamulla leipä maksoi kottikärryllisen setelirahaa, ja jo iltapäivällä kaksi kottikärryllistä - postimerkkikin oli jo miljoonissa markoissa. Kuinka väkevä Saksa on todellisuudessa, ja mihin Saksan kansa kykenee halutessaan ja mobilisoituessaan? Tästä on olemassa historia, vieläpä lähihistoria - joka kertoo kaiken.

 

 

Saksan kolmas valtakunta rakentui yhtenkuuluvuudelle, yhteisen uhan ja vihollisen esittämisen jälkeiselle löytymiselle, kansalaisidentiteetin, voimantunteen ja vahvan johtajan ympärille. Oli syntynyt Adolf Hitlerin aikakausi, joka oli yhtä nousua aina 1933 lähtien ja kesti vajaat kahdeksan vuotta. Saksa kulki voitosta voittoon ja kansalaiset kokivat itsensä Euroopan pelastajiksi bolshevismin ikeestä ja uhasta.

 

 

Hitler rahoitti kaikki operaatiot täystyöllisyydellä ja setelipainokoneilla

 

Saksa rahoitti modernisti itsensä jo 1930 -luvulla Saksan Pankin setelipainokoneilla. Hitler esikuntineen teki massiivisia yhteiskuntaoperaatioita - syntyivät moottoritiet, asetehtaat - elettiin toimeliaisuuden aikaa, kaikilla oli jälleen työtä, koska valtio halusi niin. Saksaa mobilisoitiin, ja sieltä löytyi (osin pakotettuna) kurinalainen voimien keskitys.

 

 

Saksalainen insinööritaito ylläpitää tänään(-kin) voimakasta vientitoimintaa

 

Vielä muutama vuosi sitten nykyinen Saksa oli maailman suurin vientimaa - kunnes idän jättiläinen Kiina meni siinäkin tilastossa maailman ykköseksi. Saksan kolmas valtakunta oli myös toimelias viennissään, mutta erityisesti kotimarkkinoilla - tehtaat (esimerkkeinä I.G Farben ja Krupp *]) pyörivät Hitlerin käskystä täysillä - piti saada aseita; muun muassa panssarivaunuja ja lentokoneita - salamasodan välineitä.

 

 

Saksan kolmas valtakunta otti surutta velkaa, tyhjästä -

 

painettiin lisää rahaa, bittirahaa ei tuolloin ollut. Saksan uskottavuus oli niin hyvä, jatkuvan kasvun ja voiman vuoksi, että unhoittui inflaatiolta siivet. Saksan Reichmark oli vahva ja se kelpasi kaikkialle. Kolmas valtakunta imi raaka-aineita, jalosti ja täystyöllisti itsensä, täysin - työttömiä ei ollut, koska valtio järjesti tekemistä. Wehrmacht´ia ja Lufwaffe´a mobilisoitiin - unohtamatta eliittijoukko SS:ää, josta tehtiin Heinrich Himlerin johdolla valtio valtioon - esimerkiksi tehosta ja uskollisuudesta, keinoja kaihtamatta.

 

 

Saksassa ei tuolloin ollut nuorisotyöttömyyttä, päihteitä, syrjäytymistä kuin masennustakaan

[ .. ja jos olikin, niin mielisairaala odotti...]

 

Kolmas valtakunta asetti vaimot kotiin, lapset erilaisiin 'jugend´eihin' **] oppimaan liikuntaa, yhteenkuuluvuutta, propagandaa ja isänmaallista paatosta ja isien paikkahan oli rintamilla. Lapsista ja nuorista piti saada mobilisoitumalla tehokkaita ja uskollisia sotilaita sekä tytöistä hyviä lisääntymiskykyisiä äitejä. Yhteiskunta oli tuolloin niin päättänyt.

 

 

Kolmannen valtakunnan ohjenuorina olivat raaka-aineiden riittävyys ja elintila

 

Saksa osoitti väkevyyden ja ulotti raaka-aineiden hankintarajansa koko silloiseen manner Eurooppaan - Espanjaa, Sveitsiä, Ruotsia ja Portugalia lukuunottamatta. Saksa imi kiihtyvästi vieraiden maiden raaka-aine- ja työvoimavarantoja - talous ja sotalaitos kasvoivat kohisten. Työtä ja uskottavia velkakirjoja riitti, myös setelipainokoneet olivat hyvin rasvatut. Ruotsalaiset kävivät innolla kauppaa Hitlerin Saksan kanssa - Wallenberg´it ***] olivat tiennäyttäjinä.

 

 

Maailman tuottoisin ja kekseliäin kansa?

 

Saksa oli populaansa ja omaan maapinta-alaansa nähden maailman tuottoisin valtio - pitkälti myös vierastyövoiman ilmaisuuden vuoksi. Oleellinen kyky oli mobilisaatiossa - valtakunnan varusteluministeri Albert Speer 4] toteutti ihmeen ja vältti taitavalla puolustuspuheenvuorolla kuolemantuomion, selostaen vain toteuttaneensa johtajansa käskyt.

 

Saksan voimaeliksiiri lähtee aina liikkeelle vahvasta johtajasta, joka on näyttänyt kykynsä - tässä tapauksessa aikajaksona 1931-1939 syksyyn saakka, sotilaalliset saavutukset jätämme historioitsijoiden arvioitaviksi. Jokainen voi kuunnella netistä esimerkiksi vuoden 1934 Nurnbergin NSDAP:n 5] puoluekokouksen nauhoituksia ja kuvauksia.

 

 

Saksan kansa jaksaa olla uskollinen, viimeiseen saakka?

 

Saksa on niin kauan väkevä, kuin kansa seisoo järjestelmänsä takana ja Saksa on järjestelmävaltio. Saksassa ymmärretään laatu, tarkkuus ja täsmällisyys - ei ole välimuotoja, on vain jämptiys, joka on vientivahvuuden salaisuus. Saksalainen konstruktio toimii ja sen maine on luja sekä luotettava.

 

Saksa kykeni hallitsemaan miltei koko Eurooppaa, osasi imeä raaka-aineet, jalostaa ne aseiksi ja insinöörit keksivät kilpaa maailman tehokkaimpia tuhoamisjärjestelmiä - atomipommikin oli oven takana ja olisi räjähtänytkin ensin, jos Hitler olisi osannut priorisoida ja Albert Einstein olisi jättänyt kirjeensa USA:n presidentti Franklin Roosevelt´lle kirjoittamatta.

 

 

Saksa hävisi lopulta osansa II Maailmansodasta - laajuus oli liikaa, jopa Saksalle 

 

Kaksi rintamaa oli Saksalle ja Hitlerille liikaa, tai ainakin sodanjulistus USA:lle. Italialaiset pettivät ja slaavilaisista aseveljistä ei ollut Neuvostoliiton jääkylmille aroille taistelijoiksi. Suomi oli ainoa aseveli (1941-1944 kesä), joka kykeni herättämään saksalaisten huomion ja jopa ihailun - historia muistaa Hitlerin poikkeuksellisen vierailun marsalkkamme syntymäpäiville Imatran Immolaan.

 

Lisäksi Suomi saa kiittää yhtenä osana itsenäisyystaistelua Hitlerin ja presidentti Risto Rytin keskinäisestä sopimuksesta, jonka C.G.E. Mannerheim myöhemmin rikkoi - aikaansaaden tilanteen pakon edessä valtiopetokseen Saksaa kohtaan.

...

 

 

Kuinka jykevä Saksa on tänään,

 

kun ei ole sotatilaa eikä sitä olla luomassa. Missä on se yhteinen vihollinen tai haaste, jotta Saksan kansa mobilisoituisi? Onko se eurovaluuttakriisi, onko se Etelä-Euroopan heikot euromaat, vai onko se Ranskan vastaanhangoittelu tai Englannin jatkuva lipominen USA:n suuntaan, vai olisiko se voimistuva Venäjä? Ei, yhteinen uhka tai haaste ei ole lopulta mikään noista edellä mainituista - suurin haaste on maailmanlaajuinen työn uudelleenjaon taistelu, jossa Kiina on se mahti, jota Saksa erityisesti seuraa - kysyen usein neuvoja Suomen Pankilta! 6].

 

 

Saksa ymmärtää Venäjää ja päinvastoin

 

Saksa on ymmärtänyt ajat sitten, että Venäjän kanssa voidaan elää vain sovussa. Saksa, kuten Venäjä tietävät, mitä on maailmanhistorian suurin, kovin, verisin ja murhaavin sota - se oli operaatio Barbarossa ja sen jälkeen venäläisittäin Suuri Isänmaallinen sota 1941-1945. Niin kauan kuin Itämeren kaasuputkessa virtaa kaasu, on meillä 'vauraammassa' Euroopassa rauha - Saksa ja Venäjä takaavat sen, yhdessä.

 

 

Entä nyt, kun aseita ei käytetä?

 

Kun Saksa ei saanut Eurooppaa omakseen Hitlerin asein ja Speerin mobilisaatiokyvyin - niin nytkö Saksa ottaa osansa ja johtajuutensa talouden väkevyydellä ja vielä tuntemattoman johtajan mobilisaatiokyvyillä. Voi olla, sillä Saksa on aina tunnustautunut vahvan johtajan olemassaoloon ja nyt Saksassa ei ole vielä riittävän tahtovoimaista kansakunnan vetäjää, mutta hän on jo olemassa ja nousussa politiikan hierarkioissa - nimi ei vain ole tänään tiedossa.

 

 

Riittääkö Saksan voima ja väkevyys?

 

Riittääkö Saksan voima "pelastamaan" EU- ja erityisesti euroeuroopan, kyllä riittää, jos Saksa kykenee nyt karistamaan historian haamut olkapäiltään ja olemaan oma itsensä. Enää ei tarvitse nöyristellä Israelille, ei USA:lle eikä kenellekään - syntiset ovat kuolleet ja nyt on jäljellä sukupolvet, joilla on esi-isiensä voima, tahto ja kyky - kunhan historian unestaan heräävät.

 

Talouden Suur-Saksa ja preussilainen henki eivät ole kuolleet - nyt on vain kysymys kuinka se herätetään ja suunnataan sen positiivinen voima koko Euroopan hyväksi. Saksa on historian läksynsä lukenut ja ymmärtänyt, ettei pakolla ja väkivallalla saada lopullista voittoa.

 

 

 

VIITTEET

*]

I.G Farben ja Krupp Familie

---   http://de.wikipedia.org/wiki/I.G._Farben   ---

---   http://de.wikipedia.org/wiki/Krupp_(Familie)   ---

 

**]

Jugend

---   http://de.wikipedia.org/wiki/Hitlerjugend   ---

 

***]

Wallenberg dynastia

---   http://sv.wikipedia.org/wiki/Wallenberg   ---

 

4]

Albert Speer

---   http://en.wikipedia.org/wiki/Albert_Speer   ---

 

5]

NSDAP

---   http://de.wikipedia.org/wiki/Nationalsozialistische_Deutsche_Arbeiterpartei   ---

 

6]

Suomen Pankki - BOFIT - Kiina tilastot ja ennuste

---   http://www.suomenpankki.fi/bofit/seuranta/kiinatilastot/Pages/default.aspx   ---

 

 

JK.

Niin Jyrki Katainen [kok./pj.] kuin Jutta Urpilainen [sdp/pj.] ovat hoksanneet eduksemme myötäillä Saksan linjauksia, sillä molemmat ovat historian läksyt lukeneet ja tietävät Saksan tavalla tai toisella pelastaneen Suomen jo neljästi - 1918, 1940, 1944 ja 1992. Tässä kohdassa demariliike lyö osuvasti kättä yhteen materialistisen markkinatalouden ja kasvuhokeman kanssa.

 

Saksan kansasta puolet haluaa D-markan takaisin, senkin uhalla, että vienti sakkaa - ei sakkaa, koska saksalaisten tuotteiden ja palveluiden laatu tunnetaan ympäri maailman. Voisiko Suomella olla käytössä myöhemmin myös tämä Saksan D-markka - näin saisimme "markkamme" takaisin.

 

Btw. Kiina arvostaa kaukaa idästä niin saksalaisia kuin suomalaisia - meissä on jotain yhteistä, vaikka olemmekin vain Saksan "kilven kantaja" ...

...

Sent

Cc: lauri.lyly@sak.fi ; mikko.pukkinen@ek.fi ; lauri.ihalainen@tem.fi ; alexander.stubb@formin.fi ; jyri.hakamies@tem.fi ; presidentti@tpk.fi ; timo.laaninen@keskusta.fi ; puheenjohtaja@keskusta.fi ; timo.soini@eduskunta.fi ; Sasi Kimmo ; jan.vapaavuori@eduskunta.fi ; jyrki.katainen@vnk.fi ; raimo.sailas@vm.fi ; jutta.urpilainen@vm.fi

Sent: Tuesday, July 24, 2012 10:02 AM

Subject: KANSALAISMIELIPIDE - Kuinka väkevä Saksa onkaan?

...

 

Kuinka väkevä Saksa onkaan?

EU-eurooppakriisi - mikä se on?

(Heinäkuun uutisointi väsymättä jauhaa euro-, pankkijärjestelmä- ja velkakriisistä - Suomenkin valtiojohto puhuu asian vierestä, kuten EU ja kaikki eurooppalaiset päättäjät - tietäen todellisen syyn aivan tarkasti ...)

 

 

[ ... arkikansalainen syö kaikkialla EU-euroopassa keskimäärin hyvin, asuu hyvin ja saa hankittua kaikkea sellaista, mistä yli neljä miljardia ihmistä vain uneksii, muualla maailmassa. Euroalueen peruskansalainen huomaa työn menneen vieraille maille, tietäen myös sen, että keskimäärin eurooppalainen jättää suuremman ympäristöjäljen kuin viisi miljardia muuta kuluttajaa toisaalla maapallolla ... ]

 

 

Eurooppakriisi on työtä tekemättömyyden kriisi - työttömyys kasvaa. EU-kriisi on kulurakenne- ja ostopäätöksien kriisi. Me kulutamme yksinkertaisesti enemmän, mitä meille eurooppapopulaatiokoon nimissä kuuluisi - per capita. Me Euroopassa ostimme ja ostamme liikaa nk. halpatuottajamaiden jalostustuotteita - aikaansaaden tietämättämme taloushistorian suurimman "kehitysmaa-avustuksen" ostovoimasiirtoina halpatuottajamaiden ahkerille tovereille.

 

 

Eurooppalainen rikastui paljolti muiden ansioista

 

Euroopan uudemman ajan historian pisin jatkumo oli imperialismin ja kolonnialismin aikakausi. Miltei jokaisella maalla piti olla alusmaat, joista sai halpaa työvoimaa, "ilmaisia" raaka-aineita ja paljon korkeamman asteen työtehtäviä piristämään emämaan taloutta ja vaurautta. Eurooppa söi alusmaidensa riisikupeista puoliryöstäen jalostukseensa tarvittavat raaka-aineet, ja näin osaltansa luoden mittavat työtehtävät omillensa, täällä Euroopassa.

 

 

Rikastumisen tie ei jatku loputtomiin

 

Söimme yli vyötärömme ja kulutimme yli keskimääräisen ympäristökestävyyden, kun keskiarvo lasketaan koko yhteisestä maapallosta. Me yksinkertaisesti kasvatimme kasvuhuuman mittoihin, joiden yhteismitallisuus karkasi kestämättömän korkealle, verrattuna muun, lähinnä kehitysmaa maailman mittoihin. Kaltaisemme kulutusjuhlinta on nyt tiensä päässä.

 

 

Kilpailukyky

 

Eurooppa oli kilpailun tyyssija ja nykykaltaisen markkinatalouden airut, välittämättä populaatiosuhteiden määrällisestä tasapainosta, kun katselemme muualle maailmaan - esimerkiksi Afrikkaan ja Aasiaan (poislukien Japani). Eurooppa nousi valtiaaksi, joka sumeilematta söi kehitysmaatoverin eväitä - mm. raaka-ainetuontina pilkkahinnoin Eurooppaan. Palkkamme nousivat ja erityisesti ostovoima kasvoi. Kehitysmaatoverit ostivat jalosteitamme ja toivat meille raaka-aineita. Meidän kilpailukyky oli huipussaan, kun muualta ei kilpailua syntynyt  - me estimme sen erilaisin, osin arveluttavin konstein.

 

 

Kilpailu kiristyy

 

Hinta-ahneuksissamme ostimme halpatuontimaiden tavaroita 'nurkat ja komerot väärälleen' - kaatopaikat museoituivat elintasokohokkaiden näyteikkunoiksi. Ei kannattanut korjata, vaan ostaa uusia itämaiden tuotteita. Samalla emme enää kelpuuttaneet "alempiarvoisia" työtehtäviä - siivoojat haimme halvempien tovereiden maista - syntyi suuret vähemmistöt, joita ollaan nyt laivaamassa takaisin kotiin, kun huomasimme, että ahkerat ja tummemmat kädet veivät työmme.

 

 

Velka

 

Kerskassamme huomasimme velan olevan oiva keino tyydyttää loputonta tavaramaniaamme - puhutaankin 'leikkimökin kokoisista pihagrilleistä ja heinäladon mittaisista citymaastureista'. Velkaa sai, kun oli näennäisvarallisuutta - asuntojen hinnatkin kipusivat korkeuksiin ja niiden vakuusarvot myös - pankit iloitsivat, kun kauppa kävi. Me Euroopassa söimme yli tuotoskykymme. Elimme ja elämme edelleen näyttö- ja vertailutaloudessa.

 

 

Eurooppalainen kriisi

 

Kiina on noussut maailman jättiläiseksi, koska amerikkalaiset ostivat itsensä turpeiksi kiinalaisten 'kaikenmaailman' tavaroista - kiinalaiset osasivat kutitella läntisen kulutusihmisen ostohermoja vimpaimilla, jotka olivat huomattavasti halvempia kuin omamme, jos niitä nyt sattui olemaan.

...

 

 

Kiinalainen markkinointi loi tarpeita yli sen mikä oli tarpeen

(Kiina on päättänyt jo kiinalaisen vauraustalouden käynnistäjän Deng Xiaoping´in käskystä ottaa osansa tästä maapallosta - "menkää ja rikastukaa" -Deng kehotti *]) 

 

 

Ja me ostimme - samalla siirsimme ostovoimaamme, työtehtäviämme ja lopulta työpaikkojamme maihin, joissa toveri teki halvemmalla hyödykkeitä, jotka me ostimme itsellemme. Näin aikaansaimme historiallisen kehitysmaa-avustuksen, vapaaehtoisesti - ymmärtämättämme.

 

 

Nyt niitämme sitä, mitä viljelimme

 

Kiina on noussut maailman talousveturiksi. Kiinan 3600 miljardin US-dollarin valuuttavaranto syntyi lähinnä Japanista, EU-euroopasta ja erityisesti USA:sta. Me nostimme Kiinan nykyiseen asemaan. Kiina on tekemällä tehty "uhka" ja suuri mahdollisuus. Kiina voi rahoittaa tänään mitä tahansa, mutta se rahoittaa kuitenkin omaa kansaa, koska palkkaerot ovat maaseudun ja kaupunkien välillä liian suuret. Kiinassa työ on arvossaan ja yrittäjiksi haluaa yli puolet miesvaltaisesta nuorisista. Kiinan valtio tukee työtä, täysillä - me Euroopassa emme.

 

 

Laiskan pulleat?

 

Emme Euroopassa ole laiskoja, olemme maittain aina maan tapojen mukaisesti sopivan työteliäitä, mutta se ei enää riitä. "Meidän pitää tuottaa enemmän ja kuluttaa enemmän" - näin huudetaan, ymmärtämättä, ettemme voi enää "kasvaa". Maapallo on yhteinen varanto, ja sen resurssit tulevat jakaantumaan populaatioiden ja biosfäärin lajimassojen suhteessa - siispä meille eurooppalaisille ei jää enää niin paljon - vaan alkaa entiseen nähden "niukkuus" ja vähennysohjelma.

 

 

Eurooppakriisi

 

Meidän kriisi on idän ja amerikkalaisjohteisen Naton uhka. Idästä kumpuaa uusi aikakausi, he ottavat rajallisista maapallovarannoista nyt osansa, jonka vuosisatojen ajan me söimme suurelta osin nykyiseen niukkuuteen. Ravintoniukkuus kohtaa meidät jo ylihuomenna, kun intialaisetkin oppivat syömään lihaa. Kiinalaiset kahdeksankertaistivat lihansyöntinsä kymmenessä vuodessa.

 

Meidän kriisi on aikaansaannoksiimme nähden liian korkeat palkat - meidän on alennettava palkkojamme noin 33 prosenttia - tämän verran syömme yli tarpeemme ja osuutemme.

 

Eurooppakriisi voidaan korjata asemoitumalla kokomme mukaisesti maapalloresursseihin - tarkoittaen esimerkiksi kiinalaisten osuudeksi noin 1,34/7 ja meille jääden EU väkiluku/7 tai esimerkiksi Saksalle 0,083/7. Amerikkalaisille jää 0,3/7 ja meille suomalaisille noin 0,0054/7 - näin karkeasti ottaen.

 

Ilman varantojen rehellisempää ja oikeudenmukaisempaa jakoa syntyy se paljon puhuttu III Maailmansota - sillä ilman puhdasta vettä ja riittävän ravinnollista ateriaa emme tule toimeen, missään. Valitettavasti ihmiskuntakin vaatii aika-ajoin sotansa.

 

 

Mitä teemme?

 

Perinteellisesti ajatellen yhdistämme Euroopassa voimamme - se tarkoittaisi liittovaltioita; Saksan johdolla. Tätä äänekäs vähemmistö ei halua. Herää kysymys, miksi Suomenkin johto puhuu aidan seipäistä, eikä näe metsää puilta. Me emme ole valuutta- emmekä velkakriisissä - me olemme maailmanlaajuisessa työ uudelleen jaon taistelussa.

 

Meidän osuus on ollut ylisuuri - ja se tulee vääjäämättä laskemaan, kun kiinalaiset haluavat ainakin yhtä paljon autoja, veneitä, kesämökkejä, ravintoa, herkkuja, kerskaa ja näyttötaloutta kuin mekin. Tähän menoon ei meidän yhteinen maapallo riitä -

 

 

En ole vielä kuullut, että kiinalaiset olisivat rakentamassa toista ja kolmatta maapalloa nykyisen viereen, jotta kaikille, nykytavoillamme riittäisi saman verran.

...

 

 

JK

Kansalaiset arvostaisivat valitsemiaan poliitikkoja enemmän, jos he puhuisivat oikeilla sanoilla suoraan ja avoimesti. Euroopassa puhumme työnteon kriisistä, työttömyyskriisistä, luottamuskriisistä ja anteeksiantamattomuuden kriisistä -

 

...muistamme oman suomi-kriisimme 1990 -luvun alusta, kun olimme hyvin likellä selvitystilaa - valuuttamme olivat lopussa ja eräpäivät olivat jo 'huomenna'. Emme olisi selvinneet ilman Saksaa - "eräänä perjantaiaamuna Helsingin pörssisaleissa kuului helpottunut huuto: Saksan suuri Otto on tullut apuun" - tuolloin Saksan Pankki pelasti Suomen - ei huudeltu mediassa, ei vaadittu vakuuksia, ei räkytetty saksalaisten taholta ...  - suomalaiset maksoivat Saksalle myöhemmin velkansa - ajallaan ja sovittujen korkojen kera. Piste.

 

 

....

*]

Mitä lopultakin Deng Xiaoping tarkoitti lauseella "menkää ja rikastukaa" - ei meille, eikä kiinalaisillekaan ole avautunt täysin. Rikastumista on monen laatuista - on myös henkistä rikastumista ymmärtää, että kaikkea ei riitä kaikille ja että vähääkin voi jakaa tasaisemmin. --- Ehkä Deng näki läntisen lisääntyvään kulutukseen perustuvan talouden olevan lopulta mahdoton yhtälö, ja osaltaan halusi, että Kiinan kansa maistaa tätä "läntisen maailman lääkettä", ja lopulta huomaa kungfutselaisuuden perusperiaatteet itselleen paremmiksi - sittemmin Kiina on valinnut tiekseen meille toistaiseksi avautumattoman uuskungfutselaisuuden.

Sent

Cc: ossi.sandvik@perussuomalaiset.fi ; olli.rehn@ec.europa.eu ; JAAKONSAARI Liisa ; jyri.hakamies@tem.fi ; lauri.lyly@sak.fi ;lauri.ihalainen@tem.fi ; paavo.arhinmaki@eduskunta.fi ; taru.tujunen@kokoomus.fi ; timo.laaninen@keskusta.fi ; timo.soini@eduskunta.fi ; paavo.vayrynen@keskusta.fi ; juha.sipila@eduskunta.fi ; presidentti@tpk.fi ; erkki.tuomioja@formin.fi ; alexander.stubb@formin.fi ; heidi.hautala@formin.fi ; ville.niinisto@ymparisto.fi ; jyrki.katainen@vnk.fi ; raimo.sailas@vm.fi ; jutta.urpilainen@vm.fi

Sent: Thursday, July 12, 2012 9:40 AM

Subject: KANSALAISMIELIPIDE - Miksi emme puhu oikeilla termeillä eurooppakriisistä?

...

Eurooppakriisi, mitä se on?

Espanja rypee kasvuhypetyksen veloissa

Espanja rypee kasvufilosofian jälkeisessä velkaturbulenssissa. Kreikka äänestää kasvun jälkeiseksi ajaksi velkojensa maksamattomuutta. Me kaikki söimme itsemme näyttötalouden vertailuboomissa turpeiksi, velalla. – Suomikin velkaantuu koko ajan lisää, koska pitää myös saada lisää ja vielä kerran lisää. Mikä on muuten se riittävä määrä?

Työ on mittari, ja työn pitää tuottaa lisää työtehtäviä – koska työ on meidän eliksiiri ja oikeus kuin velvoite. ---

...

[BLOG][ ... toimitusjohtajilla ja poliitikoilla on yksi sana; se on kasvu. Kaupalliset opinahjot ovat saaneet markkinatalouden merkittävimmän ja pitkällä tarkastelulla mahdottomimman sanan, kasvu –sanan, siis kasvun hegemonian istutettua hyvin kaikkien päähän. Jo vuosien ajan Kiinassa on ollut meneillään elintasokasvu ja se purkautuu voimistuvana kysyntänä, jonka seurauksena on menossa maailman laajuinen työn uudelleenjaon taistelu ... ]

Hokemana kasvu on absurdi, mutta niin turvallinen sana käyttää

Tosiasiassa kasvua sen syvällisessä tarkoituksessa ei ole; se on vain materian ja energian käytön lisäämistä sekä markkinaosuuden valtausta joltain toiselta. Maapallo kasvoi omiin mittoihinsa jo miljardeja vuosia sitten.

Jos ei ole kasvua, on taantuma ja sehän tuo mieleen heti uhan työpaikkoihin ja kulutukseen

Todellisuudessa kasvu on matemaattinen laskenta, jossa numeriikka osoittaa suurempia lukemia yhdelle ja pienempiä toiselle. Oleellista on vain työtilanteiden luonti, siis tekeminen. Ihmisen arki on tehty työlle. Vapaa-aika maistuu työn jälkeen. Nykymallin mukainen "kasvu" koko maapalloa ajatellen muokkaa entistä enemmän haitallisia aineyhdisteitä luonnon kiertoon, jolla on vääjäämättä merkitystä elinolosuhteisiimme.

Kulutus määrää kaiken

Markkinataloudessa mainonta säätelee trendejä ja kulutusvirtauksia. Viime kädessä on aivan sama mitä valmistamme ja mitä kulutamme, koska ratkaisevin asia on työllisyys. Työnteko kuuluu ihmisyyteen, koska emme enää tarvitse luonnollista energiaamme ruokamme metsästykseen. Näinmuodoin on kansantaloudellisesti sama mitä teemme, kunhan se on mahdollisimman vähän luonnonkierron vastaista.

Ihminen ohjaa kiihtyvällä vauhdilla tasapainossa ollutta luonnon kiertokulkua, muokkaamalla valmistusmenetelmissään puhtaasti omin itsekkäin ehdoin materiaa sellaisiin muotoihin, joilla on vain ihmisten kysyntää.

Materian määrä on viime kädessä vakio ja siitä synnytämme lisääntyvästi myös ongelmallisia aineyhdisteitä. Mikäli ajattelemme harmoniassa ja hyväksymme olevamme vain yksi osa luonnonkiertoa, puramme energiaa liiaksi kuluttavat automaatiot ja työllistämme itsemme.

Toisekseen muutamme valmistusprosessit lähemmäksi luonnon normaalia tasapainotilaa päästöjen osalta. Ihminen muuntaa ympäristöään ylivoimaisesti eniten. Ihmisen osuus maapallon biomassasta on hyvin pieni. Muu biomassa muuntaa ympäristöään hyödyksi toisille (pääsääntöisesti).

Luonnollisin aika ihmisen historiassa on ollut se hetki,

jolloin emme tarvinneet lisäenergiaa valmistaessamme käyttöesineitämme, vaan energiana käytimme vain puhdasta itsestämme saatavaa ihmisen "hevosvoimaa". Emme voi palauttaa itseämme historiaan, mutta voimme palata työllisyyden arvostamiseen.

Maapalloamme arvostamme silloin, kun ohjaamme itsemme purkamaan ne luonnottomat prosessit, jotka eniten rikkovat luonnon eheyttä. Näitä prosesseja ovat kaikki tapahtumat, jotka syytävät vaikeasti luonnon kiertoon mukautuvia aineosasia.

Emme myöskään tarvitse niin ylettömästi kulutusta, mihin automatoisoidut tuotantolinjat manipuloivat mainonnan kannustamina.

Kaikki työ on kansantalouden näkökulmasta tuottavaa,

kunhan se luo edellytyksiä uusiin työtapahtumiin. Kaikki työ purkautuu kulutukseen ja säästöihin. Kulutuksemme tulee saattaa sellaiseksi, että se on sopusoinnussa ympäröivään eliökuntaan. Kiinassa on menossa ehkä historian suurin rakennemuutos; haasteet ovat ylivertaiset. Kiinalla ja Intialla on sama oikeus USA:n elintasoon.

Tarvitsemme kolme-neljä maapalloa!

Mikäli Kiina ja Intia saavuttavat saman elintason USA:n kanssa, amerikkalaisella kulutusmentaliteetilla, on lopputuloksena katastrofi. Millään maailman maalla ei ole oikeutta kuin itsensä kokoiseen kulutukseen.

Olemme lopullisen ratkaisun edessä

On suoritettava nopeasti elintason jakaminen uudestaan, toiset luovuttaa ja toiset saavat. Mikäli ihminen ei itse suorita harmonisointia, tulee luonto hoitamaan tasapainoituksen ihmistä kuulematta.

http://www.facebook.com/first.ilkka