(Perhe- ja koulusurmat lisääntyvät, huumeiden
käyttö lisääntyy, yksinäisyys lisääntyy ja nuorisotyöttömyys lisääntyy ...
-elämä on muutakin kuin kulutuksen kasvua ja materiaalisen elintason
kasvutavoittelua)
Yhteiskunnallisessa arvomaailmassamme on valuvika. Muotti tehtiin
näyttö- ja vertailutalouden elementeistä – piti olla kyvykäs, piti olla parempi
ja piti olla tehokkaampi. Meidät innostettiin kuluttamaan.
Kulutus mittaroitiin menestyksen tasoiksi – suurempi, kalliimpi,
nopeampi ja voimakkaampi. Näillä adjektiiveilla rakennettiin muotti, johon
kansalaiset valettiin – tämä valutuotos musertaa nyt ihmisiä kuin kärpäsiä;
perhe- ja koulusurmia, huumeita, ajelehtimista, hätää, osallistumattomuutta,
nuorisotyöttömyyttä ja yksinäisyyttä.
Evoluution ihme ja tylyys jäytää nyt kokoomuslaista arvomaailmaa, jossa
teho, materian määrä ja kykyily kerskana ja lisääntyvänä kasvuna nitistää
heikompia – evoluution tilannepakko –ko? Tämä elintasomenestyksen sävel
riuduttaa heikommat ja nostaa vahvemmat, eläinkunnan vuosimiljoonaisten lakien
mukaisesti – onko markkinatalousmekanismi tarkoitettu lajinvalitsijaksi voiman
ja näyttökyvyn funktioina?
...
Mitä me kirjoitimme jo vuosia sitten, kun jäävuoresta oli huippu jo
näkyvillä, ja pinnan alle emme uskaltaneet katsoa [2007] [2007] ---
Aikuiset
moralistavat itseään lapsista ja
vanhuksista
Otsikot kirkuvat alle 20-vuotiaista tytöistä tulleen uusin huumeneulojen
vaihtajaryhmä. Yhä useampi iäkäs eläkeläinen on entistäkin yksinäisempi.
Poliitikot ja ehdokkaat vannovat vanhuksien nimeen ja heidän arvokkaaseen
elämänkokemukseen. Lastenklinikka saa runsaimmat lahjoitusvarat. Uusia
innovaatiota keksittäessä niitä usein sovelletaan juhlapuheissa vanhushuoltoon
ja eläkeläisten elon helpottamiseen.
Aikuisväestö, joka tekee
käytännön päätökset yhteiskunnassamme, on rakentanut kulutusjuhlansa ja
tulotasonsa lähtökohdista, joissa lapset ovat tarhoissa, iltapäiväkerhoissa ja
harrasteissa. Lisäksi aktiivinen aikuisväestö on rakentanut eläkeläisillemme
laitoskulttuurin, vanhain- ja päättöhoidon
terhokodit.
Arkipäiväinen etäisyys lapsiimme ja vanhuksiimme on kasvanut vuosi
vuodelta pidemmäksi.
Lapsuuden loppu, jo liian aikaisin
Lapsen 18 ensimmäisen elinvuoden
aikana hän viettää valveilla olon kehittymisajastaan reilusti yli puolet muualla
kuin vanhempiensa seurassa ja sekin useasti yksinhuoltajuusteemalla. Lapsemme
saavat entistä suuremman osuuden vaikutteista, normimalleista ja esikuvista
ulkoa tarhoista, kouluista, iltapäiväkerhoista ja harrasteryhmistä, eikä
vähäisimpänä omasta ikäryhmästään kadulta, jossa toimii useasti viidakon
lait.
Päättäjät ihmettelevät,
mikä on mennyt vikaan, kun nuorten alkoholinkäyttö, huumeet ja väkivalta
lisääntyvät. Vanhemmat ihmettelevät, mikä on mennyt vikaan, kun viikkorahatkin
ovat moninkertaiset omiin aikoinaan saatuihin. Vanhemmat ihmettelevät, miksi
lapsi kapinoi, saihan hän juuri Joulunakin uuden tietokoneen, nintendon,
kitaran, mopon ja kännykän.
Aktiiviväestö herää omantunnon
hellävaraiseen kolkutukseen,
kun juhlapuheissa muistellaan menneiden aktiivisukupolvien hyviä töitä
antaen keräyksiin rahaa helpottamaan heidän yksinäisyyden tuskaa. Onpa nyt
kehitetty operaattorien toimesta etähallintajärjestelmä, jossa omaiset ja
läheiset voivat korvata kylässä käynnin telkkarin välityksellä; on ikäänkuin
jatkuva läsnäolo.
Isä ja äiti juoksevat juoksemistaan, ja lyyhistyvät
"Parantaaksemme" lapsiemme
tulevaisuutta, juoksemme entistä lujempaa palkkamme, optioidemme ja bonuksiemme
perään jättäen entistä suuremmat perinnöt tapeltaviksi uusjakoon. Uurastaessamme
unohdimme ajankäytön ja läsnäolon, kunnes lapsemme, vanhempamme ja
isovanhempamme ajautuivat entistäkin kauemmaksi arkisesta elämästä.
Yhteinen aika on minimaallistunut ja henkinen kontakti on kadonnut
tuoden tilalle vain ihmetyksen, mikä meni vikaan.
Juhlapuheet eivät ole
osallistumista
Osallistumista on vilpitön mielenkiinto ja huolehdinta sekä
yhteisöllisyys. Mieleen on aina jäänyt erään viime vuosikymmenen Joulun
jälkeinen aika, jossa tuttavaperheen viisivuotias poika kysyi pyörein silmin
isältään:
"Miksei me enää leikitä sillä lailla aivan vain kahdestaan tai
kolmistaan äidin kanssa, se olisi mukavampaa kuin yksinleikki kaikkien
kummallisten joululahjojen kanssa."
Raha ja tavarat eivät korvaa läheisyyttä, osallistumista ja yhteiseloa
niin lapsien kuin vanhuksienkaan suhteen. Omat henkilökohtaiset "optiomme" ovat
ylittäneet jo inhimillisyyden ja yhteiselon rajat. Mikä ja missä meni vikaan?
Sent
Cc: ben.zyskowicz@eduskunta.fi ; Terho Pursiainen ; arkkipiispa@evl.fi ; lauri.ihalainen@tem.fi ; paivi.rasanen@intermin.fi ; pertti.virtanen@eduskunta.fi ; timo.laaninen@keskusta.fi ; juha.sipila@eduskunta.fi ; ossi.sandvik@perussuomalaiset.fi ; timo.soini@eduskunta.fi ; taru.tujunen@kokoomus.fi ; jyrki.katainen@vnk.fi ; jutta.urpilainen@vm.fi ; paula.risikko@stm.fi ; presidentti@tpk.fi
Sent: Wednesday, June 20, 2012 7:09 AM
Subject: KANSALAISMIELIPIDE - Valuvikainen arvomaailmamme?
...
Kauniiden sanojen takana on armoton valuvika arvomaailmassamme
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti