Markasta euroon - petos raskauttavien asianhaarjojen vallitessa?

[ver 1.00]

Kuva ~ https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/asiantuntija-markan-voisi-palauttaa-kolmessa-kuukaudessa/1930194 - 

*

Suomi haki aikanaan EY-jäsenyyttä – tänään monien mielestä samassa yhteydessä luotiin polku myös myöhempään yhteisvaluuttaan siirtymisestä. EY-jäsenyydestä järjestettiin kansanäänestys, jossa enemmistö antoi mandaatin valtiovallalle hakea jäsenyyttä. Yhteisvaluuttaan siirtymisestä ei koskaan järjestetty kansanäänestystä. Tänään itsenäisyyden palauttajat teetättivät tarkan selvityksen EY-, EMU ja sen kolmannesta vaiheessa.

On aika tutkia asia uudelleen ja kantaa kansalle mahdollisuus uuden seikkaperäisen selvityksen jälkeen päättää omasta rahasta – markan palauttamisesta.

…

Tapahtumia, jotka liittyvät Euroopan Unioniin ja eurojärjestelmään, ja yhteisvaluutan selontekoihin kansanedustuslaitoksessamme …

[ …. Koska neuvoa antanutta kansanäänestystä 16.10.1994 käytetään legitimiteettiperusteluna (PeVL 14/1994) – eli EU-jäsenyyden laillisuusperusteluna, oli selvää, että kansalta piti saada myönteinen enemmistö – äänestystuloksessa. On siten loogista, että EMU:n kolmannen vaiheen suhteen on menetelty, kuten tässä kirjoituksessa on tuotu esiin. Lisäksi pitää muistaa, että eduskuntaa painostettiin em. äänestystuloksen perusteella – vetoamalla kansalaisten enemmistön myönteiseen kantaan jäsenyyssopimuksen hyväksymisen suhteen.

Kun hallitusmuodon 2§:n mukaan ylin vallankäyttäjä on kansa, joita kansanedustajat edustavat ja lisäksi kansalta kysyttiin kantaa suoraan – on kaikki tämä petollisuus tapahtunut raskauttavien asianhaarojen vallitessa.]

I TAUSTA

Suuri valiokunta 1997

”Tammikuussa 1992 hallitus antoi eduskunnalle selvityksen EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomelle (VNS 9.1.1992)”.

Selonteon johdosta antamassaan mietinnössä (UaVM 6/1992 vp)(kirj.huom. 4.6.1992) ulkoasianvaliokunta totesi EY-jäsenyyden merkitsevän Suomelle osallistumista sekä EMS-valuuttajärjestelmään että aikanaan myös EMUun. Valiokunta totesi EMU:n olevan johdonmukainen jatko sisämarkkinakehitykselle ja katsoi sen vaatiman kurinalaisen talouspolitiikan omaksumisen parantavan investointiedellytyksiä ja vakauttavan tuotantoa” [1]

…

[1]  SuVM 2/1997 vp, sivu 2

Hyväksyikö eduskunta EMU:n kolmannen vaiheen ja kumosiko eduskunta samalla Suomen Hallitusmuodon 72§ ja 73§:t? Minkä lakiesityksen perusteella eduskunta on päätöksen tehnyt? Näinhän olisi pitänyt tapahtua valtioneuvoston selonteon (20.5.1997 vp) mukaan … [myöhemmin tarkemmin]

Näiden kahden toimenpiteen välissä – VNS 9.1.1992 ja UaVM 6/ 4.6.1992 – hallitus antoi 5.3.1992 tiedonannon eduskunnan EY-jäsenyyden hakemiseksi. Eduskunta äänesti 18.3.1992, ei jäsenyyshakemuksesta vaan hallituksen luottamuksesta. Presidentti teki samana päivänä päätöksen jäsenyyden hakemisesta ja hakemus vietiin saman tien Brysseliin.

Tiedonannossa (5.3.1992) EMU-asia esitetään:

”EY-jäsenyys edellyttää Suomelta yhteisön voimassaolevan säännöstön ja menettelytapojen, poliittisen yhteistyön saavutetun tason sekä yhteisön peruskirjoissa mainittujen tavoitteiden hyväksymistä”.

”Neuvotteluissa pyritään saamaan aikaan sellaiset liittymisehdot ja järjestelyt, jotka ovat tarpeen Suomen erityisolosuhteiden huomioon ottamiseksi. EY-jäsenyyteen sopeutumista helpotetaan lisäksi kansallisilla toimenpiteillä” [2]

…

[2] Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle Euroopan yhteisön jäsenyydestä, etusivu (s.5)

”EY-jäsenyys edellyttää, että inflaatio ja korot saadaan alhaiselle tasolle, valuuttakurssi säilytetään vakaana sekä julkisen talouden alijäämä ja velka rajoitetaan mahdollisimman pieneksi. Hallitus selvittää talous- ja rahaunionin eri vaiheiden vaikutukset Suomen kansantalouteen ja päättää tarvittavista talouspoliittista toimenpiteistä” [3]

…

[3] Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle Euroopan yhteisön jäsenyydestä sivu 6

Oliko kansanedustajilla mahdollisuus syventyä valtioneuvoston selontekoon 9.1.1992 niin, että he olivat 18.3.1992 selvillä eduskunnan ennakkositoumuksista? Olihan eduskunta lähettänyt valtioneuvoston selonteon (9.1.1992) ulkoasiainvaliokunnan valmisteltavaksi 16.1.1992.

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan 18/1997, että EMU-asia on epämääräinen [4] liittymissopimuksen hyväksynnän aikana (huom. Voimaansaattamislaki/HE 135/1994 vp), mutta talous- ja rahaliittoa koskevat lait saatettiin silti voimaan jo voimaansaattamislailla.

…

[4] PeVL 18/1997 vp, sivu 7

Suuri valiokunta 1997

”Hallituksen esityksessä Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä (HE 135/1994 vp) Euroopan talous- ja rahaliittoa koskevat yleis- ja yksityiskohtaiset perustelut (Nide I, s. 71-77; 407-423) lähtivät siitä, että Suomi oli sitoutunut talous- ja rahaliitoa koskeviin perustamissopimuksen VI osaston määräyksiin” [5]

…

[5] SuVM 2/1997 vp, sivu 2

Miksi Esko Ahon hallitus ja silloinen perustuslakivaliokunta tekivät näin?

Kun EU-liittymissopimusta käsiteltiin vuonna 1994 (HE 135), eduskunnalle annettiin seuraava lausunto:

Esityksen säätämisjärjestyskannanotosta ilmene, ettei hallituksen mielestä jäsenyyden toteuttamiseksi tarvita hallitusmuodon muutosta. Hallitusmuodon muuttamista voitaisiin valiokunnan käsityksen mukaan pitää oikeudellisesti välttämättömänä siltä osin kuin jokin sen säännös kokonaan ja muutoin kuin tilapäisesti menettäisi nykyisen sisältönsä EU:n jäsenyyden myötä. Tällaistä vaikutusta ei kuitenkaan valiokunnan arvion mukaan aiheudu liittymissopimuksesta miltään osin” [6]

…

[6] UaVM 9 – HE 135 – 1994 vp, sivu 94 (PeVL 14)

Miten tämän lausunnon perusteella EMU:n kolmatta vaihetta koskevat lait olisi voitu hyväksyä niiden edellyttäessä HM 72§ ja 73§:ien kumoamista?

Valtiovarainvaliokunta sekä talousvaliokunta käsittelivät talous- ja rahaliittoa hallituksen esityksen johdosta antamissaan lausunnoissa. Valtiovarainvaliokunta totesi lausunnossaan (VaVL 6/1994 vp s 110/II), että Suomi hyväksyi jo jäsenyyshakemuksessaan EU:n talous- ja rahaliittoon tähtäävän politiikan, jonka tavoitteena on yhteinen rahapolitiikka ja yhteinen rahayksikkö” [7]

…

[7] SuVM 2/1997 vp, sivu 2

Tämä valiokuntalausunto on lisätodiste siitä, että perustuslakivaliokunta ja hallitus johtivat eduskuntaa harhaan (viite: PeVL 14/1994 EMU:n kolmas vaihe ei kuulu sopimukseen).

…

Eduskunnan tietoa ennakkositoumuksesta perustellaan 9.1.1992 valtioneuvoston selonteolla ja 4.6.1992 ulkoasiainvaliokunnan mietinnöllä ja 1.2.1993 jäsenyysneuvottelujen alkaessa hallituksen antamalla ilmoituksella EMUun siirtymisestä ensimmäisessä vaiheessa.

Miksi hallitus ja perustuslakivaliokunta sitten selittivät, ettei liittymissopimus muuta hallitusmuotoa ja miksi perustuslakivaliokunta selitti, ettei EMU:n kolmas vaihe sisälly hallituksen esitykseen 135/EU-liittymissopimuksen voimaansaattamislakiesitys/1994 vp.

On siten täysin loogista, että perustuslakivaliokunta toteaa 1997 lausunnossaan (18), ettei eduskunnalla ollut juridista OIKEUTTA edellyttää lopullisen päätösvallan pitämistä Suomen eduskunnalla. Tällöin on kuitenkin kysyttävä, missä vaiheessa eduskunta on sitten tehnyt päätöksen hallitusmuodon kumoamisesta Suomen markkaan ja Suomen Pankkia koskien (HM 72§ ja 73§)?

Olennaista ei ole se, mitä selitetään. Olennaista on se, että kerrotaan miten asiat olivat ja mikä päätös tehtiin. On epä-älyllistä väittää jälkikäteen, että oli päätetty jotain muuta, kuin mitä päätettiin.

Se, että vuonna 1997 kerrotaan asioiden olleen 1994 toisin, kuin mitä kansalaisille ja eduskunnalle kerrotaan niiden olevan ennen päätöksiä, ei anna oikeutusta hyväksyä tapahtunutta. Kysymyshän on petoksen tunnustamisesta – EU-jäsenyyspäätöksen perustana. Lisäksi on huomioitava, että kysymys oli suvereenin valtion perustuslaista. Mutta jotenkin tuntuu, että se onkin ansio 1999, että oli onnistuttu pettämään eduskuntaa.

…

”Yhteiskunnan säilymisen ja sen olojen kehittämisen tärkeimpiä edellytyksiä on sellaisen järjestyksen olemassaolo, jota yhteiskunnan jäsenet noudattavat. Ellei oikeutta ja oikeuskäskyjä pidetä pyhinä, ei ihmisten kesken kehittynyt yhteiselämä eikä sivistyskään ole mahdollinen”

Näin vakuuttaa tunnettu oikeusoppinut R.A. Wrede ja jatkaa: ”Oikeus on lähinnä ihmisten keskinäisen yhteiselämän järjestys, yhteiskunnallinen järjestys” [8]

…

[8] WSOY:n PIKKU-JÄTTILÄINEN

Rabbe Axel Wrede (1851-1838)

Siviiliopin ja siviiliprosessioikeuden tutkija

...

II YKSILÖLLISEMMIN

1.       Perustuslakivaliokunnan lausunto 1994

Ulkoasianvaliokunnalle antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta toteaa (PeVL 14/1994 vp) seuraavaa:

”Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta. Tähän viitaten valiokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen”

2.       Ministerin lausuma perjantaina 4.3.1994 eduskunnan keskustellessa pääministerin ilmoituksesta: ”Pääministerin ilmoitus Euroopan unionin kanssa saavutetusta neuvottelutuloksesta:

Ministeri Pertti Salolainen (Kok., pääneuvottelija jäsenyysneuvotteluissa):

Mitä yleensä aikatauluun tulee, siinä ei ole mitään uutta todettavissa. On edelleenkin epätietoista täsmällisesti, aikooko EU toteuttaa yhteiseen rahaan siirtymiset ja nämä. Ne ovat sitten myöhempien aikojen ongelma” [9]

…

[9] Eduskunnan pöytäkirja sivunumero 223

Kun eduskunnalle näin oli selkeästi ilmoitettu, ettei EMU:n kolmas vaihe kuulu Hallituksen lakiesitykseen 135 (EU-liittymissopimuksen voimaansaattamislakiesitys), eduskunta tietenkin edellytti asiasta aikanaan sitä koskevaa lakiesitystä:

Eduskunnan vastaus hallituksen esitykseen 135/1994 vp: ”Eduskunta edellyttää, että Suomen mahdollisesta liittymisestä rahaliiton kolmanteen vaiheeseen päätetään aikanaan eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella, jolloin hallituksen on arvioitava Suomen osallistumista mm. (ulkoasianvaliokunnan) mietinnössä mainittujen seikkojen valossa” [10]

…

[10] Eduskunnan vastaus hallituksen esitykseen  135/1994 vp

(Suomen lain – valtiopäiväjärjestyksen 28§ - mukaan Hallituksen esitys on lakiesitys, erillinen esitys on erillinen lakiesitys. Tässä tapauksessa sen olisi pitänyt olla Lipposen hallituksen lakiesitys EMU:n kolmanteen vaiheeseen liittymisestä ja Hallitusmuodon 72 ja 73§:ien kumoamisesta, mutta asia käsiteltiin hallituksen tiedonantona siitä, että EMU:n kolmatta vaihetta koskevat lait ovat jo voimassa ja että HM 72 ja 73§:t eivät ole enää oikeudellisesti sitovia EU-liittymissopimuksen voimaansaattamislain perusteella)

Tämä eduskunnan vastaus (EV) on asiakirjassa käsitteenä ”varauma”. Eduskunta omasi siten päätöksensä (EV) perusteella päätösvallan EMU:n kolmannen vaiheen ja samalla Suomen Hallitusmuodon 72 ja 73§:ien suhteen – sitten kun asia myöhemmin tulee ajankohtaiseksi. Eduskunnan päätöksen ymmärtää, sillä on toinenkin keskeinen peruste sille, miksi eduskunta vastasi niin kuin vastasi:

A.

Kun EU-liittymissopimusta käsiteltiin vuonna 1994 (HE 135), eduskunnalle annettiin seuraava lausunto: ”Esityksen säätämisjärjestyskannanotosta ilmenee, ettei hallituksen mielestä jäsenyyden toteuttamiseksi tarvita hallitusmuodon muutosta. Hallitusmuodon muuttamista voitaisiin valiokunnan käsityksen mukaan pitää oikeudellisesti välttämättömänä siltä osin kuin jokin sen säännös kokonaan ja muutoin kuin tilapäisesti menettäisi nykyisen sisältönsä EU:n jäsenyyden myötä. Tällaista vaikutusta ei kuitenkaan valiokunnan arvion mukaan aiheudu liittymissopimuksen miltään osin” [11]

…

[11] UaVM 9 – HE 135 – 1994 vp, s. 94 (PeVL 14)

B.

Vuonna 1996 TV1:n ohjelmassa ”K Tervo” kansanedustaja Erkki Tuomioja (SDP) ilmaisee asian niin, että jos EMU-sidos olisi kerrottu kansalle ennen 16.10.1994 neuvoa antanutta äänestystä, äänestystulos olisi ollut toinen, kuin oli. [12]

…

[12] 18.12.1996/ TV1/ K Tervo

C.

Arvovaltaiselta taholta tulee myöskin vahvistus: Suomen Kuvalehden haastattelussa vuonna 1997 eduskunnan puhemies kertoo, ”ettei hänkään tiennyt nappia painaessaan (1994), että samalla äänestettäisiin Suomen markan kohtalosta” [13]

…

[13] Suomen Kuvalehti no 15/ 11.4.1997, s. 19

III EMU:n 3. VAIHE V. 1997/ 1998

1.       Eduskunnalle vuonna 1994 selvitetty oikeudellinen varauma muuttuu ponneksi vuonna 1997!

Hallituksen esityksen johdosta antamassaan mietinnössä (UaVM 9/1994 vp s. 21/II-22/I) ulkoasiainvaliokunta totesi, että Suomen osalta rahaliiton hyväksyminen on Maastrichtin sopimuksen muiden määräysten tavoin ollut edellytys liittymissopimuksen synnylle. Valiokunta kiinnitti huomiota epäilyksiin, jotka koskevat kansan- ja valtiontalouden valmiuksia osallistua ilman tasapainohäiriöitä talous- ja rahaliittoon. Valiokunta liitti mietintöönsä ponnen, jonka mukaan ”Suomen mahdollisesta liittymisestä rahaliiton kolmanteen vaiheeseen päätetään aikanaan eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella, jolloin hallituksen on arvioitava Suomen osallistumista muun muassa mietinnössä mainittujen seikkojen valossa” [14]

…

[14] SuVM 2/1997 vp, s.3

2.       EMU:n kolmannen vaiheen osalta EY-lainsäädäntö onkin jo voimassa ja yhteisön lainsäädäntö on syrjäyttänyt Suomen Hallitusmuodon 72 ja 73§:t vuonna 1994 voimaansaattamislailla perustuslakeihin tehtyinä poikkeuksina

2.1   Perustuslakivaliokunta v. 1997:

”EU-liittymissopimuksen voimaansaattamislain säätäminen supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä on tehnyt poikkeuksen useasta hallitusmuodon säännöksestä, mukaan luettuna myös 72§”

”EU-liittymissopimusta voimaan saatettaessa käytetyn poikkeuslakimenettelyn vuoksi Suomen siirtyminen yhteiseen rahaan ei ole valtiosääntöoikeudellisesti riippuvainen hallitusmuodon 72§:n sanamuodon muuttamista tai kumoamista” [15]

…

[15] PeVL 18/1997 vp, s 10

Näin todistetaan, että hallitusmuodon 72 ja 73§ menettivät oikeudellisen sisältönsä 18.11.1994. Samalla tulee todistetuksi, että Suomen hallitusmuotoa on kumottu ilman eduskunnan päätöstä.

2.2   Vuonna 1998 Valtioneuvosto/ hallitus ei voi antaa lakiesitystä EMU:n kolmannen vaiheen osalta, koska ko. lait ovat jo voimassa. Vaikka valtiosääntöuudistuksen 1995 jälkeen Suomen hallitusmuodon mukaan HM 72 on voimassa:

”Tällaisen esityksen antaminen olisi kuitenkin euroalueeseen liittymisestä päätettäessä ongelmallista, koska päätöksenteko kohdistuisi jo hyväksyttyihin ja voimaansaatettuihin Maastrichtin sopimuksen talous- ja rahaliiton kolmatta vaihetta koskeviin määräyksiin” [16]

…

[16] VNS 20.5.1997, sivu 38

Tämä kohta 2.2. tarkoittaa sitä, että:

Voimaansaattamislailla (HE 135) kumottiin HM 72 ja 73§:t vastoin sitä, mitä hallitus ja perustuslakivaliokunta olivat ilmoittaneet: Ettei mikään hallitusmuodon pykälä menettäisi merkitystään sisällön osalta.

Näin ollen, eduskuntaa johdettiin harhaan hallitusmuotokysymyksen suhteen, harhanjohtajina hallitus ja perustusvaliokunnan (EU-myönteinen?) enemmistö.

Kun eduskunta siis saattoi voimaan tietämättään EMU:n kolmannenkin vaiheen, perustuslakivaliokunta johti eduskuntaa harhaan väittämällään, ettei kolmas vaihe neuvottelutietojen perusteella kuulu EU-liittymissopimukseen/ lakiesitykseen 135.

Kolmantena seikkana tässä todistetaan, ettei eduskunta ole koskaan saanut päätettäväkseen todellista EU-liittymissopimusta, eikä ole olemassa sellaista eduskunnan päätöstä, jolla eduskunta oli hyväksynyt voimaansaattamislailla hallitusmuodon 72 ja 73§:ien kumoamisen ja EMU:n kolmannen vaiheen lainsäädännön.

3.      Perustuslakivaliokunta paljastaa vuonna 1997, että silloisen perustuslain mukaan Suomen täysivaltaisen tasavallan eduskunnalla ei ollutkaan päätösvaltaa 18.11.1994 EU-liittymissopimusta koskevasta lakiesityksestä päätettäessä:

”Voimaansaattamislakia koskevassa vastauksessaan eduskunta edellytti, että Suomen mahdollisesta liittymisestä kolmanteen vaiheeseen (oikeastaan: yhteisen rahan käyttöön) päätetään aikanaan eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella (kts. myös PeVL 14/1994 vp, s. 4/I).

Kun otetaan huomioon, mitä edellä on esitetty Suomelle jäsenvaltiona kuuluvista velvoitteista osallistua EMU:n kolmanteen vaiheeseen ja euroaluetta koskevan neuvoston päätöksenteon sidonnaisuudesta nimenomaisiin sopimusmääräyksiin, on eduskunnan vastauksessa tarkoitettua myöhempää päätöstä pidettävä luonteeltaan poliittisena.

Kysymys ei siis ole siitä, että eduskunta olisi tällä lausumallaan voinut tehdä oikeudellisesti merkityksellisen varauman jatkossa noudatettavan kansallisen päätöksentekoprosessin muodostumisesta juridiseksi edellytykseksi Suomen osallistumiselle yhteisen rahan käyttöön” [17]

…

[17] PeVL 18/1997 vp, sivu 7

Eduskunnan päätösvalta Suomen markkaa, Suomen Pankkia ja siten samalla Suomen hallitusmuotoa koskevassa asiassa on evätty – jo ennen EU-liittymissopimuksen käsittelyä.

Miten eduskunnalle oli ilmoitettu 18.3.1992 EY-jäsenhakemusta koskeneessa tiedonannossa?

5.3.1992 tiedonannon sisällöstä, muun muassa:

”Hallitus on päättänyt, että Suomi hakee Euroopan yhteisön jäsenyyttä, jos eduskunta hyväksyy tässä tiedonannossa ilmaistun hallituksen kannan”

”Uudessa tilanteessa Suomen kansalliset edut näyttävät olevan parhaiten turvattavissa Euroopan yhteisön jäsenenä”

EY-jäsenyys edellyttää Suomelta yhteisön voimassaolevan säännöstön ja menettelytapojen , poliittisen yhteistyön saavutetun tason sekä yhteisön peruskirjoissa mainittujen tavoitteiden hyväksymistä”

Euroopan yhteisöstä kehittyy Euroopan unioni, jonka ulko- ja turvallisuuspolitiikka kattaa periaatteessa kaikki turvallisuuteen liittyvät kysymykset. Sen tavoitteena on yhteisten arvojen, perusetujen ja itsenäisyyden takaaminen … ”

”Suomi tukee ETYK:in periaatteiden kuten ihmisoikeuksien, demokratian, ja oikeusvaltion vahvistamista ja yhteisen Euroopan rakentamista”

Maastrichtin sopimuksessa yhteisön piiriin hyväksyttiin puolustuspoliittisen yhteistyön kehittäminen”

”EY-jäsenyys edellyttää, että inflaatio ja korot saadaan alhaiselle tasolle valuuttakurssi säilytetään vakaana sekä julkisen talouden alijäämä ja velka rajoitetaan mahdollisimman pieneksi [18]. Hallitus selvittää talous- ja rahaunionin eri vaiheiden vaikutukset Suomen kansantalouteen ja päättää tarvittavista talouspoliittista toimenpiteistä”

…

[18] Ns. EMU:n lähentymisehdot

”Kansantalouden saattamiseksi EY-jäsenyyden edellyttämään kuntoon ja teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi laaditaan kattava talous- ja teollisuuspoliittinen ohjelma, jota toteuttamalla nostetaan teollisuuden ja viennin osuutta kansantaloudessa, kehitetään verorakennetta yhteisön verorakenteen suuntaan, parannetaan P&K –teollisuuden toimintaedellytyksiä, sopeutetaan julkisen sektorin kehitystä taloudelliseen kehitykseen, lisätään joustavuutta työelämässä ja parannetaan muutenkin talouselämän toimivuutta”

”Poliittiseen päätöksentekojärjestelmään ja oikeusjärjestykseen sekä Ahvenanmaan erityisasemaan liittyvät kysymykset on otettu selvitettäviksi. Hallitus on asettamassa komitean, jonka tehtävänä on selvittää, miten Suomea koskevat yhdentymisratkaisut vaikuttavat eduskunnan, tasavallan presidentin, ja valtioneuvoston ulkopoliittisiin ja kansainvälisiä asioita koskeviin valtaoikeuksiin ja niihin liittyviin päätöksenteko- ja työnjakojärjestelmiin. Selvityksen perusteella tehdään tarvittavat ehdotukset muutoksiksi valtiosääntöömme” (Näin viitataan valtiosääntöuudistukseen, perustuslaki 2000, tosin myös valtiosääntöuudistuksen 1995 EU-jäsenyyden seurauyksena).

”Hallitus pitää tärkeänä, että jäsenyysneuvottelut voidaan käydä samaan aikaan jäsenyyttä hakeneiden muiden EFTA-maiden kanssa”

”Hallitus pitää huolen siitä, että eduskunta ja sen valiokunnat voivat tiiviisti seurata hakemuksen käsittelyä sekä neuvottelujen aloittamista ja kulkua”

”Ennen jäsenyyteen johtavan neuvottelutuloksen lopullista hyväksymistä on tarkoituksena järjestää asiasta neuvoa-antava kansanäänestys”

III TODISTEAINEISTO

Vuonna 1997, muun muassa perustuslakivaliokunnan, suuren valiokunnan ja valtioneuvoston selvitysten mukaan perustuslakivaliokunta johti lausunnollaan 14/1994 vp eduskuntaa harhaan sekä hallitusmuodon, että EMU:n kolmannen vaiheen suhteen. Eduskunta sai päätöksentekonsa perusteiksi neuvottelujen ja jäsenyyssopimuksen  sisällön totuudenvastaista tietoa, eli valiokunnan EMU-lausuma oli perätön:

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon (14/1994) liittyen valtioneuvosto toteaa 1997:

”Tosin perustuslakivaliokunta viittaa lausuman yhteydessä myös Suomen puolelta neuvotteluvaiheessa esitettyihin poliittisluoteisiin lausumiin (4). Tällaisilla lausumilla ei ole kuitenkaan muita sopimuspuolia oikeudellisesti velvoittavaa luonnetta [19]

…

[19] VNS 20.5.1997, sivu 35

(4) Jäsenyysneuvottelujen viidennessä ministeritason tapaamisessa 21.12.1993, jolloin talous- ja rahaliittoa koskeva osa suljettiin, Suomi totesi, että eduskunta ja hallitus tekevät asianmukaisena aikana tarpeelliset päätökset Suomen osallistumisesta kolmanteen vaiheeseen perustamissopimuksen mukaisesti Englannin kielisenä teksti kuuluu seuraavasti:

”The national decisions necessary for Finland´s participation in the third phase in accordance with the provisions of the Treaty shall be taken in due time by the Parliament and the government”

Lausumaa ei ole kirjattu liittymissopimukseen tai siihen liitettyihin asiakirjoihin eikä liittymissopimuksen päätösasiakirjan allekirjoittamisen yhteydessä ole annettu sen sisältöistä julistusta [20]

…

[20] VNS 20.5.1997, sivu 35

Hallituksen voimaansaattamislakia koskevassa esityksessä todetaan useissa kohdin talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen liittyvien sopimusvelvoitteiden edellyttävän perustuslainsäätämisjärjestyksen käyttämistä. Perustelujen mukaan tällaisia, valtiosääntöön vaikuttavia Suomen suvereniteettia rajoittavia sopimusmääräyksiä ovat keskuspankille nykyään kuuluvien tehtävien tekeminen rahapolitiikassa, Euroopan keskuspankin (EKP) päätösvalta, EY:n tuomioistuimen toimivalta, EKP:n oikeus asettaa sanktioita, yhteisen rahan (yhteisvaluutan) käyttöönotto ja EKP:n suora kannevalta jäsenvaltioiden keskuspankkeihin nähden (HE 135/1994 vp, s. 76)” [21]

…

[21] VNS 20.5.1997, sivu 35

Sitten vielä todetaan:

”Kun vielä otetaan huomioon, että liittymissopimuksessa yhteinen raha on nimenomaan mainittu kysymyksenä, jonka vuoksi liittymissopimuksen voimaansaattamislaki on säädetty supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, hallitus katsoo, että yhteiseen rahaan siirtymisen edellyttämät perustuslakiongelmat ovat jo tulleet ratkaistuiksi voimaansaattamislain säätämisellä valtiopäiväjärjestyksen 69§:n 1 momentin mukaisesti [22]

…

[22] VNS 20.5.1997 sivu 37

HUOM! Valtioneuvosto käsittelee Suomen perustuslakia ongelmana, joka on ratkaistu voimaansaattamislailla 1994.

ja

”Suomi ei ole tehnyt Euroopan unioniin liittyessään varsinaisia oikeudellisia varaumia, jotka rajoittaisivat Maastrichtin sopimuksen sovellettavuutta ja velvoittavuutta Suomeen nähden. Voimaansaattamislailla on Maastrichtin sopimus sitten tullut voimaan saatetuksi Suomessa lainsäädännön alaan kuuluvin osin koko laajuudessaan ja Suomi on sitoutunut kaikkiin unionin jäsenyydestä seuraaviin velvoitteisiin”

”Sopimus Euroopan unionista sisältää määräyksiä yhteiseen rahaan, yhtenäisvaluuttaan siirtymisestä” [23]

…

[23] PeVL 18/1997

”EU-liittymissopimuksen voimaansaattamislain käytetyn poikkeuslakimenettelyn vuoksi Suomen siirtyminen yhteiseen rahan ei ole valtiosääntöoikeudellisesti riippuvainen hallitusmuodon 72§:n sanamuodon muuttamisesta tai kumoamisesta” [24]

…

[24] PeVL 18/1997 vp, sivu 10

”Siltä osin kuin nämä määräykset ovat ristiriidassa perustuslain kanssa, on perustuslakiongelma tullut ratkaistuksi voimaansaattamislailla” [25]

…

[25] PeVL 18/1997 vp, sivu 2

HUOM!  Perustuslakivaliokunta käsittele Suomen perustuslakia ongelmana, joka on ratkaistu voimaansaattamislailla 1994.

Kysymys kuuluu ---

Mitä kansalaisille kerrottiin ennen 16.10.1994 tapahtunutta neuvoa-antanutta kansanäänestystä?

Eduskunta ei saanut päätettäväkseen Korfulla 16.10.1994 allekirjoitettua jäsenyyssopimusta, vaan – paitsi, että eduskunta oli evätty päätösvalta sopimuksen sisällön suhteen, sille oli annettu perätöntä tietoa neuvottelutuloksesta, mikä edellä on todistettu.

Kysymys kuuluu ---

Millä lakiesityksellä ja millä eduskunnan päätöksellä EMU:n kolmannen vaiheen lainsäädäntö on saatettu voimaan? Eduskunta päätti hallituksen esityksestä 135 ilman sitoumusta EMU:n kolmanteen vaiheeseen ja siihen liittyvään lainsäädäntöön neuvottelutietojen ja perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella.

Jos asiat ovat, kuten perustuslakivaliokunta selittää vuonna 1997, milloin valtio-oikeudellinen päätös sitoutumisesta EMU:n kolmanteen vaiheeseen on tehty – millä lakiesityksellä? Ja kuka tai ketkä päätöksen olisivat tehneet ennen 18.11.1994? Jos asia näin on, millä hallitusmuodon määräyksellä kansalaisia voitiin johtaa harhaan ennen äänestystä? Jos näin on, kuten 1997 sanotaan, miksi hallitus ja perustuslakivaliokunta antoivat lausunnon, ettei voimaansaattamislaissa ole kysymys hallitusmuodosta? Miksi eduskunnalle kerrottiin, ettei EMU:n kolmas vaihe kuulu jäsenyyssopimukseen?

Onko vastaus kysymyksiin tässä:

Ulkoasianvaliokunnalle antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta toteaa (PeVL 14/1994 vp) seuraavaa:

”Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta. Tähän viitaten valiokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen” [26]

…

[26] UaVM 9/HE 135/1994 vp, sivu 94

Eriävä mielipide:

”Käsitykseni mukaan valiokunnan kuulemat asiantuntijat eivät esittäneet asiaa näin, vaan valiokunnan enemmistö tulkitsi asian tällä tavoin” 7.10.1994 [27]

…

[27] UaVM 9/HE 135/1994 vp, sivu 102

”Unioniin liittyminen merkitsee jo liittymishetkestä alkaen laaja-alaista sidonnaisuutta Suomen ulkopuoliseen normistoon ja päätöksentekoon. Kaiken lisäksi tämä sidonnaisuus aivan ilmeisesti unionin kehityksen myötä edelleen laajenee, ja kun unionista eroamistakaan ei voida pitää reaalisena mahdollisuutena, voidaan perustellusti kysyä, onko legitiimiä luoda tällainen sidonnaisuus eduskunnan 2/3 osan enemmistön tekemällä päätöksellä. Mielestämme se ei olisi legitiimiä, vaan tällöin voitaisiin puhua legitimiteettivajeesta aivan kuten EU:ssa puhutaan demokratiavajeesta.

Legitimiteettivaje olisi voitu korjata hyväksymällä tavallisessa perustuslainsäätämisjärjestyksessä hallitusmuodon muutos tai poikkeuslaki. Legitimiteettivajeen poistaminen kansanäänestyksellä on kyseenalaista, koska kansanäänestyksessä edellytetään kannanmäärittelyä neuvoteltuun sopimukseen. Tämä ei oikein ole mahdollista, ellei ole lukenut koko sopimusta, sen tulkinnoista puhumattakaan.

On selvää, ettei VJ 69§:n säätämisen aikaan voitu kuvitellakaan, että säännös tulisi sovellettavaksi näin laajaan perustuslaista poikkeamiseen” [28]

…

[28] UaVM 9/HE 135/1994 vp, sivu 97

”Valiokunnan enemmistö on perustellut valitsemaansa säätämisjärjestystä myös sillä, että rauhansopimukset on alusta alkaen luettu VJ 96§:n 1 momentin soveltamisalaan. Rauhansopimuksessa on kuitenkin kyse pakkoratkaisusta. Sitä paitsi rauhansopimus on tarkasti rajattu, tässä sen sijaan on kysymys blankovaltakirjan antamisesta yhteisön toimielimille niiden toimivalta-alueilla” 7.10.1994 [29]

…

[29] UaVM 9/HE 135/1994 vp, sivu 98

4.       Vuonna 1996 TV-1:n ohjelmassa ”K Tervo” [30]  kansanedustaja Erkki Tuomioja (SDP) ilmaisee asian niin, että jos EMU-sidos olisi kerrottu kansalle ennen 16.10.1994 neuvoa-antanutta äänestystä, äänestystulos olisi ollut toinen, kuin oli.

...

[30] 18.12.1996 TV1/ K Tervo

Koska neuvoa antanutta kansanäänestystä 16.10.1994 käytetään legitimiteettiperusteluna (PeVL 14/1994) – eli EU-jäsenyyden laillisuusperusteluna, oli selvää, että kansalta piti saada myönteinen enemmistö – äänestystuloksessa. On siten loogista, että EMU:n kolmannen vaiheen suhteen on menetelty, kuten tässä kirjoituksessa on tuotu esiin. Lisäksi pitää muistaa, että eduskuntaa painostettiin em. äänestystuloksen perusteella – vetoamalla kansalaisten enemmistön myönteiseen kantaan jäsenyyssopimuksen hyväksymisen suhteen.

Kun hallitusmuodon 2§:n mukaan ylin vallankäyttäjä on kansa, joita kansanedustajat edustavat ja lisäksi kansalta kysyttiin kantaa suoraan – on kaikki tämä petollisuus tapahtunut raskauttavien asianhaarojen vallitessa.

                            

… jatkuu… TIIVISTEEN muodossa myöhemmin … [18122014] [IL_merk] [128.]