perjantai 25. toukokuuta 2012

Kansakunnan varoittava sormi on pystyssä?


Aivan kuin MTV3 olisi ilakoinut, kun heidän teettämä kalluppi ennusteli persupuolueelle antijytkyä – siis kepulaisittain rökäletappiota kunnallisvaaleista. Soini on aina soimannut kalluppeja melonin kokoisella kintaalla – todeten niiden näyttäneen aina väärin – jytkyssäkin. Tämä viimeinen kalluppi tuntui todellakin hakemalla haetulta – kaikkine korjauskertoimineen.


Viime eduskuntavaaleissa kallupeissa haastateltu kansanosa antoi varoituksen sanaa perinteellisille puolueille, kertomalla ennusteissa aikomuksistaan, ellei muutosta tule näkyville. Muutosta ei ”vanhojen puolueiden” osalta tullut ja kansa nosti soinilaiset vallantavoittelun portaille. Kansa oli siis nostanut varoittavan sormensa pystyyn.


Perussuomalaiset eivät tarttuneet voittajakokoomuksen hallitushoukuttelusyöttiin. Soini ei valinnut vastuuta eikä vaalilupauksien pettämistä – sillä Jyrkin kelkkaan lähtö olisi sitonut kädet, pyöräyttänyt puheet ja merkinnyt varmaa tappiota persuille seuraavista vaaleista.


Eduskuntaoppositiosta voidaan nakella vain meloneita


Oppositiossa voidaan vain heitellä piikkejä, nokkelia sanankäänteitä ja aivopieruja. Opposition pulpeteista ei suomalaisessa eduskuntatyöskentelysysteemissä ryhmäkurineen voida vähemmistöstä saavuttaa mitään – vain systemaattisella ja ehdotuksia pursuavilla päälauseilla voidaan saada kansalaisten mieliin jotain, jotta on edes yritetty. Onko nyt perussuomalaisilta jäänyt jotain tekemättä?


Varoittaako kansa jälleen?


Nyt kansa antaa jälleen varoituksen ja tämä kalluppivaroitus tulee itse jytkyilijöille, jotka suuri kansa parrasvaloihin nosti – kylläännyttyään perinteellisiin teflon-jeejee-edustajiin, jotka olivat keksineet jo itselleen oman kieliliturgiankin, josta arkikansa oli erkaantunut, jo ajat sitten. Kansa oli kyllästynyt puheisiin, kaivattiin tekoja.


Missä ovat persujen teot?


Eivät missään, koska tekoja ei ole voitu tehdä. Ehkä ei olisi ollut kyvykästä ainestakaan – oli aika harjoitella. Kansa antoi kuherruskuukausia käyttöön kärsivällisenä odotuksena. Tapahtuiko mitään muuta kuin meloneita, omenoita, haukia ja kiristyviä kypärän remmejä – kieli poskessa. Ei ehkä tapahtunut.


Kansakunnan myöntämät kuherruskuukaudet saattavat olla ohi


Kuheruskuukaudet ovat ohi ja kansakunta marssii kohta kunnallisvaaliuurnille. Nyt kukaan ei tiedä mitä todella voisi tapahtua. Jytky voi tuplaantua, siksi syvällä ollaan ”kreikkalaisissa” ja nuorisosyrjäytymisessä – lisäksi kuntien pakkoliitospolitiikka voi räimäistä hallituspuolueille selkäsaunan tai kansa oivaltaa, että on ronskien tekojen aika.


Tänään kansa puhuu, eikä vain jupise


Kansa puhuu netissä, blogeissa ja naamakirjoissa. Kansa on nyt aktiivinen – kansalaiset voivat jopa tahallaan harhauttaa kallupeissa, siksi hyvin pikkusievää nokkeluutta on opittu poliitikoilta – kansa tekee jipot ja ohjaa kallupoijia tahallaan väärään suuntaan.

Kansa suuntaa syksyllä uurnille ja ratkaisee kisan – mutta keille? Uusille vai vanhoille, pontimena voidaan vain todeta, että elämme maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa ja Sauli Niinistö saattaa olla sittenkin viemässä Suomea Natoon --- [?]




...
Mitä kirjoitimme viime vuonna, kun 'soiniintuneet halla-ahojen hakkaraiset' puhuttivat arkikansasuomalaista [251011]



"Soiniintuneet halla-ahojen hakkaraiset"

(Median luoma känkkärankkäinen lempilapsi on persupuolue ja sieltä kumpuava tavallisen kansan näköinen esilletulo suorasävelineen ja arkihuumoreineen - Helsingin Sanomat otti verrannoksi jääkiekon ja arkipolitiikan - Granlund [HIFK] ja Halla-aho [Ps] -  toimittaja Lauri Malkavaara - lauri.malkavaara@hs.fi )

[ ... "heh, heh" hersyttelee arkikansa hakkarais-tokaisuille. Tavallinen kansalainen kerrostalokaksioista ja -kolmioista kuin maaseutujen vanhanpojan kammereista hytkyttelee, kun se aivan tavan 'hakkarainen' saa valtakunnallista huomiota asioista, jotka ovat täällä arkijärkisellä tavistantereella ihan jokapäiväistä ... ] 

Mediaaniset itseään älykköinä pitävät toruvat alta lipan ja itsehymistelyssään, osin pilkkahuumoriin viitaten, aivan tavallisen kansalaisen, perussuomalaisen irtiottoja - kun 'soiniintuneet halla-ahojen hakkaraiset' tölväisevät tuutistaan ulos miettimiään elämän arkirealiteettejä - pukien niitä kansalaisten ymmärtämiin sanamuotoihin.

Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen [Ps] sanoo kieli poskessa kahdeksan sylinterin voimalla sitä, mitä korpien kätköissä ja katukuilujen kaksioissa nyökytellään - "Tuli kerrankin puhetta, jota ymmärtää tavan jussikin". Huumori on urheilulaji, jolla ikunykypolitiikan vanhoihin säkeisiin kyllääntynyt arkikansalainen jaksaa painaa - pitkää päivää, kuka työssä kuka jouten.


Yleenkatseellisuus on taas kansalaisonneton harrastus,
sillä sillä on taipumus napsahtaa ylen antavasti omaan katselinjansa nilkkaan. Arkikansalainen työssäkäyvänä populaenemmistönä maksaa tämän kansakunnan laskut ja virheet, kun "ruumiita aletaan pesemään" 1]. Jos 'jussi' panee massiivisesti perseen penkkiin - pysähtyy kansantalous, sen tietää 'korkmannit ja sailaksetkin' - tavan työtä tekemättömistä ministereistä en sitten niinkään tiedä.


Kansakuntaa pelastetaan kansalaisten rahoilla
(Pitäisikö olla kansalaisia pelastetaan yhteiskunnan rahoilla - vai ovatkohan yksi ja sama asia, lopulta?)

Jos tavan eläkeläinen nostaa hiellä ja säästäväisyydellä keräämänsä pienoiseurot pankkien miltei korottomilta säästelytileiltä - käy pankkiemme kalpaten. Nyt Kreikka saanee 60, jopa 70 prosenttia veloistaan anteeksi (jotta nämä pankit pelastuisivat) - entä, jos anteeksiannon antojonoon intoutuvat myös italialaiset, espanjalaiset ja ehkä muutkin? Onko näillä mailla oikeus saada myöskin velkoja anteeksi, kun kulutusähky oli kuluttajien (=kansalaisten) keskuudessa pyyhkäissyt mielenmaltin tavararöykkiöiden alle tavoiteltaessa maallista näyttökykyä, koko Etelä-Euroopassa.


Pitäisikö kansalaisyksilölle säätää myös velkojen anteeksisaantomahdollisuus?

Haluaisitko Sinä anteeksiantoa ja armomieltä asuntolainaasi, jota et jaksa maksaa ja isukin ja mummelin perintökin näyttää jo epävarmalta, kun terminaalihoito täytyykin harmaantuvien itsensä kustantaa. 'Velka veli otettaessa', ikuinen sanonta ponnahtaa monen mieliin, kun korot nousevat A -kirjainten vähetessä. Eikö kansakunta pelasteta kansalaiset pelastamalla? Arkitavalliset kansalaisethan veroistaan nämä tulontasauksen kekkerit ja "sijoittajien" hulabaloot lopulta maksavat ...

- Microsoftin Bill "Boy" Gates III oli kerran sanonut, ettei hänen miljardilahjoituksiaan olisi, ellei miljoonat käyttäjät olisi kompuuttereissaan maksaneet pienoissenttejä hänen lisensseistään (Windows) - purot ovat aina muodostaneet virtoja, mutta keiden taskuun - onkin oman artikkelinsa arvoinen nk. 'kinkkinen juttu'.


Kuka lopulta on viisas ja harkitsevainen empatisoija?

Miksi pieni vähemmistökansanryhmä on ottanut oikeudekseen vähäarvoistaa hiljaista enemmistöä, joille on kasvamassa todellisia edustajia myös Arkadian mäelle. Miksi politiikan ikutyöläiset, tavan työtä tekemättömät Teiniliiton ajoilta periytyvät katsovat heidän edustamansa, mitään sisältöä ja yhteenkuuluvaisuutta luomattomien sanailuheittojen olevan se juuri oikea linja? Eikö edustaja ole valitsijoidensa asialla? Ei aina, siksi äänestämättömät ovat suurin "puolue"!


Politiikassamme ei ole muutosta niin kauan, kun ei ole muuttajia
(Liian moni innokas ensikertalainen muuttuu ajopuuksi eduskunnan loputtomien käytävien risteyksissä, kun vanhat opettavat "tavoille" - tavallisen kansan 'hakkaraiset' voivat olla vielä kova luu näillä "näin on aina toimittu" teflonpukuisille)  

Nyt eduskunnassa voisi olla muutoshenkeä lähemmäksi kansaa, sitä tavallista kansaa, josta kohta 'hakkaraisvitsit' sikiävät, kuin luteet kammarin nurkasta - silmän iskulla ja hyvää tahtoa osoittaen, huumorilla ja 'luteet rassataan' periaatteella.

Yleenkatseellisuus on usein tavaramerkki hugoboss puvun rintanapissa, kun taas pomoberberin taakse ei tohdi 'erkkikään' kurkata, sillä sieltähän se poliittisen valtapyrkyryyden kaksinaamaisuus kansalaissilmään rujon napakasti ponnahtaisi.

Antaa 'hakkaraisten ja halla-ahojen' opetella omat pelikuviot - voihan olla, että nämä kiemurat ovat likempänä arkikansaa, onhan heillä kuitenkin takanaan sitä normaalia työhistoriaa - niin nousuista kuin laskuista. "Ensin tutkitaan, sitten vasta hutkitaan", mutta ennen tätäkin ei kukaan voi olla "seppä syntyessään".

Hyvä seppä takoo auroja kansakunnan työn eteen, puhumatta pelkästä hyvinvoinnista, vaan luomalla työnteon mahdollisuuksia, sieltähän se elämisen hyvinvointi lopulta kasvaa. Ensin toki tulee ymmärtää mitä työ on - muutoin käsite hyvinvoinnista jää kuolleeksi kirjaimeksi useiden ministerien suuhun.


Kannustetaan 'hakkaraiset ja halla-aholaiset' soimaamaan tavan kansalaisen eduksi

Kannustan tavallista kansalaista tukemaan 'hakkaraisia', 'soinilaisia', mietoja*] ja arkijärkisiä sekä antamaan aikaa löytämään kansalaisvaihde eduskuntatyöskentelyyn. Kansa valitsee ja puhuu (toistaiseksi vain kerran neljässä vuodessa) - niin on puhunut nyt myös kansan valitsema Teuvo Hakkarainen.

Mielenkiintoista on se, että kansalaiset tykkäävät jatkuvasti Matti Nykäsestä, joka hyppäsi korkeimmalle korokkeelle laulattamaan kansakuntaa Maamme -laululla "me henkeä" luoden monille kotisohville, kun Matti lensi kansan sydämiin siniristiliput liehuen. Tässäkin kansa osoittaa sitä oikeaa empaattisuutta ja hyväksyntää, sillä emmehän me aina voi niin ulkokultaisia olla.


Töhryjäkin takkiin tulee, 
eikä enemmistökansalla ole varaa ikupoliitikkojen teflonpukuihin, joista sontakikkarekin ponnahtaa kansalta näkymättömiin. Yhteisesti meillä "uskovaisilla" on mahdollisuus puhdistaa mieltä ehtoollisviinillä, siitä harvemmin tahraa berberiin jää - mutta tulee vähäksi aikaa hyvinvoinnin autuaallinen tunne.
...



1] - Kuvakansio eduskuntaäänestyksestä, jolloin kansakunta menetti jälleen pienen palan itsemäärämisoikeuttaan Brysselin kamareihin - kauas arkijärkisen "jussin ja teukan" syvien rivien kansalaismietteistä ~ http://www.kodakgallery.com/gallery/sharing/shareRedirectSwitchBoard.jsp?token=583887877212%3A1927109283    ---![KG]

*] miedolla viitataan 'etelä-pohojalaaseen' mestarihiihtäjään, entiseen kansanedustaja Juha Mietoon [Kesk.], joka rehellisenä ihmisenä kotikonnuillaan tunnetaan



Sent
Sent: Friday, May 25, 2012 7:54 AM
Subject: KANSALAISMIELIPIDE - Kansakunnan varoittava sormi on pystyssä?
...
 

Kansakunnan varoittava sormi on pystyssä?

torstai 15. joulukuuta 2011

Espanja rypee kasvuhypetyksen veloissa


Espanja rypee kasvufilosofian jälkeisessä velkaturbulenssissa. Kreikka äänestää kasvun jälkeiseksi ajaksi velkojensa maksamattomuutta. Me kaikki söimme itsemme näyttötalouden vertailuboomissa turpeiksi, velalla. – Suomikin velkaantuu koko ajan lisää, koska pitää myös saada lisää ja vielä kerran lisää. Mikä on muuten se riittävä määrä?

Työ on mittari, ja työn pitää tuottaa lisää työtehtäviä – koska työ on meidän eliksiiri ja oikeus kuin velvoite. ---
...


[BLOG][ ... toimitusjohtajilla ja poliitikoilla on yksi sana; se on kasvu. Kaupalliset opinahjot ovat saaneet markkinatalouden merkittävimmän ja pitkällä tarkastelulla mahdottomimman sanan, kasvu –sanan, siis kasvun hegemonian istutettua hyvin kaikkien päähän. Jo vuosien ajan Kiinassa on ollut meneillään elintasokasvu ja se purkautuu voimistuvana kysyntänä, jonka seurauksena on menossa maailman laajuinen työn uudelleenjaon taistelu ... ]


Hokemana kasvu on absurdi, mutta niin turvallinen sana käyttää


Tosiasiassa kasvua sen syvällisessä tarkoituksessa ei ole; se on vain materian ja energian käytön lisäämistä sekä markkinaosuuden valtausta joltain toiselta. Maapallo kasvoi omiin mittoihinsa jo miljardeja vuosia sitten.


Jos ei ole kasvua, on taantuma ja sehän tuo mieleen heti uhan työpaikkoihin ja kulutukseen

Todellisuudessa kasvu on matemaattinen laskenta, jossa numeriikka osoittaa suurempia lukemia yhdelle ja pienempiä toiselle. Oleellista on vain työtilanteiden luonti, siis tekeminen. Ihmisen arki on tehty työlle. Vapaa-aika maistuu työn jälkeen. Nykymallin mukainen "kasvu" koko maapalloa ajatellen muokkaa entistä enemmän haitallisia aineyhdisteitä luonnon kiertoon, jolla on vääjäämättä merkitystä elinolosuhteisiimme.



Kulutus määrää kaiken


Markkinataloudessa mainonta säätelee trendejä ja kulutusvirtauksia. Viime kädessä on aivan sama mitä valmistamme ja mitä kulutamme, koska ratkaisevin asia on työllisyys. Työnteko kuuluu ihmisyyteen, koska emme enää tarvitse luonnollista energiaamme ruokamme metsästykseen. Näinmuodoin on kansantaloudellisesti sama mitä teemme, kunhan se on mahdollisimman vähän luonnonkierron vastaista.

Ihminen ohjaa kiihtyvällä vauhdilla tasapainossa ollutta luonnon kiertokulkua, muokkaamalla valmistusmenetelmissään puhtaasti omin itsekkäin ehdoin materiaa sellaisiin muotoihin, joilla on vain ihmisten kysyntää.

Materian määrä on viime kädessä vakio ja siitä synnytämme lisääntyvästi myös ongelmallisia aineyhdisteitä. Mikäli ajattelemme harmoniassa ja hyväksymme olevamme vain yksi osa luonnonkiertoa, puramme energiaa liiaksi kuluttavat automaatiot ja työllistämme itsemme.

Toisekseen muutamme valmistusprosessit lähemmäksi luonnon normaalia tasapainotilaa päästöjen osalta. Ihminen muuntaa ympäristöään ylivoimaisesti eniten. Ihmisen osuus maapallon biomassasta on hyvin pieni. Muu biomassa muuntaa ympäristöään hyödyksi toisille (pääsääntöisesti).



Luonnollisin aika ihmisen historiassa on ollut se hetki,


jolloin emme tarvinneet lisäenergiaa valmistaessamme käyttöesineitämme, vaan energiana käytimme vain puhdasta itsestämme saatavaa ihmisen "hevosvoimaa". Emme voi palauttaa itseämme historiaan, mutta voimme palata työllisyyden arvostamiseen.

Maapalloamme arvostamme silloin, kun ohjaamme itsemme purkamaan ne luonnottomat prosessit, jotka eniten rikkovat luonnon eheyttä. Näitä prosesseja ovat kaikki tapahtumat, jotka syytävät vaikeasti luonnon kiertoon mukautuvia aineosasia.

Emme myöskään tarvitse niin ylettömästi kulutusta, mihin automatoisoidut tuotantolinjat manipuloivat mainonnan kannustamina.



Kaikki työ on kansantalouden näkökulmasta tuottavaa,


kunhan se luo edellytyksiä uusiin työtapahtumiin. Kaikki työ purkautuu kulutukseen ja säästöihin. Kulutuksemme tulee saattaa sellaiseksi, että se on sopusoinnussa ympäröivään eliökuntaan. Kiinassa on menossa ehkä historian suurin rakennemuutos; haasteet ovat ylivertaiset. Kiinalla ja Intialla on sama oikeus USA:n elintasoon.


Tarvitsemme kolme-neljä maapalloa!

Mikäli Kiina ja Intia saavuttavat saman elintason USA:n kanssa, amerikkalaisella kulutusmentaliteetilla, on lopputuloksena katastrofi. Millään maailman maalla ei ole oikeutta kuin itsensä kokoiseen kulutukseen.


Olemme lopullisen ratkaisun edessä


On suoritettava nopeasti elintason jakaminen uudestaan, toiset luovuttaa ja toiset saavat. Mikäli ihminen ei itse suorita harmonisointia, tulee luonto hoitamaan tasapainoituksen ihmistä kuulematta.




http://www.facebook.com/first.ilkka

torstai 6. tammikuuta 2011

Lisää hiilidioksidia - ravinto loppuu!


Aika-ajoin uhaksi maalataan ravintopula. Aivan, ravintopula on jatkuva ilmiö maapallolla – tosin riippuen eliölajista. 90% ravintoa tarvitsevasta biomassasta elää jatkuvassa ravintoniukkuudessa. Suuri osa ihmisistäkin elää jatkuvassa nälässä. Mainittakoon, että ihmispopulaation biomassa on häviävän pieni koko maapallon kokonaisbiomassaan nähden.


Ihminen on kunnostautunut syömään muiden lajien laarista ja keskenään toisten ihmisten riisikupista. Ravinto ei jakaannu tasan, ei edes lähelle, vaan kuilu on huiman suuri. Läntiset markkinatalousmaat lihovat yli äyräiden – vyön solkireiät eivät riitä, kun taas Pohjois-Koreassa ja eräissä Afrikan maissa kansaa kuolee yksinkertaisesti nälkään.

Ilmasto on muuttunut, muuttuu ja vaihtelee yhä voimakkaammin. Meillä ihmisillä on siihen osuutemme – poltimme luonnon maanpoveen kätkemät hiilivedyt 150 miljoonan tuotosvuoden ajalta – vain 150 vuodessa, ei ole ihme, että saimme elämän voimaa antavan hillittömän hiilidioksidiryöpyn muine myrkkyineen vastuksiksemme. Ilman hiilidioksidia nykykaltainen viherkasvusto ei kasva ---
...


 

[2011] Lisää hiilidioksidia - ruoka loppuu!?

---   http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2011/01/lisaa-hiilidioksidia-ruoka-loppuu.html   ---


(Edellinen maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) sanoi, että ravinnon hinta nousee varmasti, ja se pitää paikkansa. Maailmalla on yhä enemmän suita ruokittavana ja mm. meret tyhjenevät kalaravinnosta sekä eräin aluein ryöstöviljellyt pellot aavikoituvat, jo vedenkin puutteeseen)


[ ... luvuistaan väsynyt opiskelija tutkii Alepassa ruokapakettien viimeinen myyntipäivä alennuslappuja - 30%, jopa -50%. Jättiläisslummissa aamuyöstä 12 tuntisen työnsä aloittava laittaa palkastaan puolet ravintoon. Työssä käyvä suomalainen osastopäällikkö tutkii gourmee -osaston juustoja - pienen palan hinta on puolet työttömän peruspäivärahasta ... ]

Missä mättää, kun ruokaa on yllin kyllin kauppojen takapihojen roskiksiin kipattavaksi, yöllisten ja varhaisaamujen liikkujien iloksi - ja ruokakaapin täytteeksi. Missä mättää, kun yhdestä sinievätonnikalasta (lihaa noin 150 kiloa) saatetaan maksaa 2000 työttömän peruspäivärahan ~25€/tpv verran japanilaisella kalatukkurien huutokaupassa?

Osakekirjoja, kultaa ja timantteja on vaikea syödä. Kallis auto on myös huonosti sulava - vaikka sisältää rautaa. Ruoka lähtee maasta, siis biokerroksesta - joka on täynnänsä hiiliyhdisteitä, ravinteita, kivennäisiä ja kasvuvoimaa antavaa typpeä ja fosforia. Jätevesilaitokset tuskailevat typen ja fosforin kanssa - ne ovat jopa ongelmajätteitä. Kaikki pitäisi polttaa!


Hiilidioksidi on ehdoton kasvunvoima 

Ilmasta tarvitaan ravinnon kasvattamiseen ehdottomasti hiilidioksidia, tuota 'ylisuosittua' elintasokasvihuonekaasua. Puheissa se haluttaisiin kätkeä [CCS*/] maanpoveen, kun sitä liiaksi tuotamme muun muassa koneellistetun liikkumisemme vuoksi. Ruokatuotanto on kasvanut maapallolla mm. keinolannoitteiden käytön vuoksi viimeisen 150 vuoden aikana viisinkertaiseksi - samoin kuin miltei väkilukummekin.


Kiinan väestö tuplaantui kaksinkertaiseksi 50 vuodessa

Kun synnyin 1957 - oli kiinalaisia 650 miljoonaa. Nyt Kiinassa on asukkaita yli 1300 miljoonaa, siis tuplat. 1950 -luvulla Kiinassa syötiin vihanneksia - ei ollut liikalihavuutta. Erilaisissa kokeiluissa 1960-luvulla kuoli Kiinassa useita miljoonia, mutta oli testattava yhteiskuntajärjestelmiä. Silti väki lisääntyi, koska piti synnyttää työvoimaa pelloille sekä sosiaali- ja vanhuusturvaa. 

Nyt kiinalaiset yhden lapsen perheet kaupungeissa suuntaavat juhla-aterialle ainokaisen poikansa kanssa Mäkkäriin - se on muotia. Kuinka käy, kun kaikki kiinalaiset syövät kuten me - monesti ylensyöneet läntisen markkinatalous-demokratian näyttöorientoituneet kulutusihmiset? 

Vastaus on helppo: Muille kuin kiinalaisille ei juuri muuta jää - varsinkin kun otamme huomioon muutkin elintason nousuhuumeet - autot ja muut systeemit - jotta kiinalaisetkin ehtisivät siirtelemään itseään ja tavaroitaan entistä nopeammin useampiin paikkoihin - olemmehan esimerkin lännestä näyttäneet, kuten Mäkkäritkin.


Ruoka on arvokkaampaa kuin mitä se nyt maksaa

Ruoka on arvokasta ja meillä se maksaa liian vähän. Käytämme ravintoon Suomessa enää alle 20 prosenttia kokonaisnettotuloistamme. Eläinkunnassa ravinnonhankinta ottaa suurimman osan valveilla olon ajasta - loppu meneekin reviirin puolustamiseen ja parikumppanin etsintään - koska geenit pakottavat siihen ainoaan tehtäväämme: suvunjatkantaan.


Apulantakin loppuu kaivoksista ja louhoksista

Kun apulanta (louhittavat mineraalit) loppuvat, tarvitsemme oman ja eläinkunnan jätöstuotteet biokiertoon tehokkaammin. Sonnasta eli lannasta tulee arvokasta. Jotta ravinnon kasvu vastaisi kiihtyvää kysyntää, tarvitaan biokasvullekin kiihdytetty lisäkasvu ja se tarvitsee hiilidioksidia enenevässä määrin. Muistammehan, että CO2 on kasvihuonekaasu ja tomaatitkin kasvavat paremmin kasvihuoneissa.


Biokasvuston jalostus liikennepolttoaineiksi on miltei rikos elämää kohtaan

Meidän ei pidä polttaa biokerrostamme - syökäämme se mieluummin. Emme kippaa omia pakoputkituotteittamme meriin, emmekä kaatopaikoille - vaan biokiertoon tuomaan kasvun edellytyksiä ruoan tuotantoon. Voimme myös ostaa ravintomme lähempää, ja voimme, ainakin lännessä, syödä vähemmän - niin sitten riittäisi muillekkin kuin kiinalaisille.


Peltojen arvo nousee - maa on ainut asia merien ohella, joka tuottaa ravintoa

Kiinalaiset kulkevat maailmalla vuokraten ja ostaen peltoa. Purammeko pakettipeltomme ja laitamme vuokralle? Ratkaisemmeko näin ikuisen kaupunkilaisia hiertävän maataloustukiviidakon?**/ Oppiiko leipääkin syövä kaupunkilainen, että ape syntyy pellosta ja on vaikea tulla toimeen ilman särvintä, - käy kuin sille kuuluisalle mustalaisen hevoselle, kun oppi olemaan syömättä.

...

*/
CCS = Carbon Capture and Storage, VTT Seminaari - Espoon Hanasaaressa 2009 ja 2010---


2009: PHOTOS CCS ---    http://ilkkaluoma.kuvat.fi/kuvat/VTT/CCS/     ---
2010: PHOTOS CCS ---   http://ilkkaluoma.kuvat.fi/kuvat/CCS_2010%2520/    ---

**/
Kiinalaisten kanssa on käynnissä pienessä piirissä hyvin 'vallankumouksellinen' neuvottelu ratkaisemaan ruokatuotantoa ja vientitoimintaamme kuin myös ansaintaamme koko ajan kiihtyvässä ja kovenevassa maailmanlaajuisessa työn uudelleen jaon taistelussa - tästä myöhemmin lisää.





...
Sent:

Cc: jyrki.katainen@vm.fi ; paula.lehtomaki@ymparisto.fi ; paavo.arhinmaki@eduskunta.fi ; jutta.urpilainen@eduskunta.fi ; timo.kalli@eduskunta.fi ; mari.kiviniemi@vnk.fi ; timo.soini@europarl.europa.eu ; heidi.hautala@europarl.europa.eu ; anni.sinnemaki@tem.fi ; mauri.pekkarinen@tem.fi ; paavo.vayrynen@formin.fi ; sirkka-liisa.anttila@mmm.fi ; presidentti@tpk.fi 




Hiilidioksidi ja kierrätys ovat biokasvuston edellytys



...
Tunnisteet:

lauantai 28. marraskuuta 2009

Talvisota ennen ja nyt - kestääkö suomalaisen hermot?



(HS - Sunnuntai D1 uutisoi 29. marraskuuta 2009 näyttävästi nuorison kyvyistä tosipaikan tullen - ennen ja nyt. Vertailu oli hämmästyttävä, ja jäikin epäselväksi mikä oli kirjoituksen motiivi)

[... maatalon poika haki talvipakkasella puita tupaan, lämpötilan laskiessa -25 asteeseen, samalla hän pyöräytti suuremman hätänsä ulkohuussiin, henki huuruten takapuolta sanomalehden palalla pyyhkäisten -

 … Nuoret seilaavat tänään netissä coca - colan voimalla, ollen lihavampia kuin koskaan aiemmin. Kirves ja puucee ovat tuttuja vain Suomi-elokuvista – hyväntahtoisesti puolittaisella huumorilla...]


Tänään Talvisodan alun 70-vuotispäivänä Helsingin Sanomien moderni vähättelylinjaus tuntuu miltei menneiden sukupolvien rienaukselta - on niin nykypäivämuotia olla itseisarvokriittinen ja sisältötavoitteiltaan pikkunokkela kirjoituspöytäsankari.


On selvää, ettei aikoja 1939 ja 2009 voi verrata nuorina,

 … jotka olivat rintamalla ja jotka voisivat joutua rintamalle. Välissä oleva 70 vuotta on tehnyt tehtävänsä ja rinnastus kahteen täysin eri sukupolveen on mahdoton - miltei pohjaton. Eräs nuorison rinnastus on jäänyt, ja se on suuri enemmistö, joka on aina halunnut varusmiespalvelukseen. 


Verrannon ainoaksi yhdisteeksi jäävät kotimaa ja kieli mitä puhuttiin

Kielessäkin sillä erolla, että nyt kaduilla kuullaan paljon puhetta, mitä Talvisodan vapaustaistelija ei kuunaan olisi ymmärtänyt - eikä tuolloin ollut edes sosiaalisia mekanismeja, joilla osaa vieraskielisistä olisi huolehdittu - ahkeroimista oli muutoin riittämiin siinä, että oma väki sai työtä ja leipää.


Talvisodassa suuren uhrin suhteellisesti kantoivat maaseudun pojat

1939 suomalaiset asuivat enemmistöltään maalla. Katsottuamme alueita, jotka kantoivat kovan uhrin Isänmaallisesta puolustustaistelusta ja myöhemmin puolustuksellisesta hyökkäyssodasta yhdessä saksalaisten kanssa - kohoavat sellaiset kunnat kärkisijoille, kuin Längelmäki, Kesälahti, Luumäki ja monia muita - nämä kunnat kantoivat suhteellisesti suurimmat uhraukset. Nuo kunnat olivat maaseutukuntia, joissa elämä silloiselle nuorisolle oli hyvin erilaista kuin tänään.


Tuntui pahalta lukea verrantoa, jolle ei ollut pohjaa.

Cooperin testit sujuivat silloin ja tänäänkin - sillä erolla, että "juoksutestit" olivat 1930-luvulla käytännön juoksuja, kun moottorivoimaa ei ollut juurikaan saatavilla. Kyse oli enempikin tahdosta, lujuudesta ja yhteishengestä.


Talvisota oli korpisota, jossa metsäntuntemus ratkaisi pelin

Osasi nuoriso ennenkin tapella keskenään, osasi ryypätä ja käydä tansseissa (nykyään sanotaan kait "naisissa"). Talvisodan kynnyksellä nuorisolla oli kokemusta metsistä, puukosta, kirveestä ja umpihangessa hiihtämisestä. Oli taito olla myös metsätöissä. Tänään taitolajit ovat erilaiset. Talvisota oli korpisota, jossa metsäntuntemus ratkaisi merkittävästi pelin.

Maaseudun poika,

joka usein oli kaatumistilastoja katsottaessa tiukoissa paikoissa - oli tietoinen mitä merkitsi pakkanen, vaatimaton ruoka ja naapurin vierellä olo - tuolloin syntyi käsite: "Kaveria ei jätetä" - ja niin tapahtui.

Tänäänkään kaveria ei jätetä, usein hänet hylätään, jos on vielä liian erikoinen. Kylähullut ja muut positiiviset hullut olivat Talvisodan aattonakin, mutta heistä pidettiin huolta ja oman kylän toimesta; ei menty omia juttuja kirkolle laulamaan.


Helsinki maan suurimpana kaupunkina kantoi lukumääräisesti suurimman uhrin,

 … mutta suhteessa ei nouse lähellekään pienien maaseutupitäjien tasolle. Suuria uhrauksia kantoivat mm. Enonkoski, Nurmo ja Rantasalmi + moni muukin, tilastoja on netistä saatavilla ristin pimein.

Tänään suurin osa suomalaisista asuu kaupungeissa, joissa suurimmassa ei ole edes juuri lunta, ei pakkasta ja ruokakin on pulskistanut osan pojista vauraisiin mittoihin - osan käydessä huolehtimassa kunnostaan edelleen.


Nykynuoriso on utelias tietämään enemmän mitä heidän isovanhemmat tekivät maansa eteen

Talvisota on tutkimuksissa saanut nykynuorison tunnustuksen ja uteliaisuuden. Ehkä he hakevat sieltä sitä kadonnutta identiteettiä. Ehkä sieltä haetaan niitä arkisankaritarinoita, joita nykypäivänä ei juuri muutaman urheilijan ja Veikko Hurstin lisäksi monia ole.

Nuoriso hakee tunnetta selailemalla Talvisodan mustavalkokuvia, saattaa se sieltä löytyäkin - ainakin kuvien, tarinoiden ja tapahtuneiden tosiasioiden perusteella.


Kaikki arvo meidän tuleville veronmaksajille - hekin tietävät,

 … että verrantoa ei voida heidän ja 1939 poikien välillä tehdä. Tänään huomisen päämäärä on kadoksissa, kuten se oli joulukuun alussa 1939. On yksi mahtava ero, ja se on yhteenkuuluvuus - Talvisodan puolustusvoitto Suomelle tuli johtuen taistelutahdosta, ylimielisestä helppoon tuudittuneesta vihollisesta ja erityisesti oman kotimaan mantujen puolustamisesta.


Isänmaa oli kaikkien huulilla - se oli osa kansallista identiteettiä

1930- ja 1940-luvuilla osattiin aidosti pumpata Isänmaan hegemoniaa kansalaisiin (ajanhenki) - se oli ikään kuin sisään kasvanutta, puurokauhalla syötettynä. Tänään isänmaallisuus on ”Sofi Oksastelua” - tiedettyjen tosiasioiden rääpimisenä ja oman tunnettuusedun saavuttamispyrkyryytenä, antamatta mitään arvoa kunnialle, joka osin katosikin maallisen kulutus hyvinvoinnin kasvaessa ympäristöt ylittäviin mittoihin.


Tänäänkin kaikki kunnia ja arvostus iso-, isoisovanhemmillemme, veteraaneilla ja lotille,

 … jotka yhtenä rintamana taistelivat sen Suomen puolesta, joka tänään mm. "intellektuellina" vähemmistönä pohdiskelee elävästä elämästä irtaantuneita arvoja ja arvottomuuksia.


Kirjoitus voidaan päättää kuuluisan, jo iltahuudosta poistuneen sinivalkoisen äänen, jalkaväen kenraali Adolf Ehrnroothin sanoihin: 

"Suomi on hyvä maa ja sitä parhaiten puolustaa aitosuomalaiset itse!"

Suurella kunnioituksella todellisia veteraaneja kohtaan ja heille, jotka eivät koskaan palanneet,

Ilkka Luoma
Kansalaiskirjoittaja Helsingistä
http://ilkkaluoma.vuodatus.net


"... sanoisin, että tällä kertaa aika jäpäkästi"
http://www.ihmisenpuolue.fi ]

...
Sent:

Sent: Sunday, November 29, 2009 12:05 PM
Subject: KANSALAISMIELIPIDE ~  Talvisota ennen ja nyt, läsnäolo, muistikuva ja kuullun ymmärtäminen

Talvisota ennen ja nyt - kestääkö suomalaisen hermot?
doc.: Talvisota ennen ja nyt_29112009 – Microsoft Word Starter


AL | PZ | BL | BLOG | FB |


809





.