Elämämme ensimmäinen reviiri on äidin kohtu
– turvallinen vesiallas, lämmin ja varma ravinto. Luonto on ensimmäisen
reviirin järjestänyt hämmästyttävän monipuoliseksi ja miljoonien vuosien
kehityksen tuloksena lähes täydelliseksi.
Seuraava reviiri on oma perhe – isä, äiti
ja sisarukset, kunnes huomataan oma itsemme, jolloin alkaa minä-minä vaihe,
oppia ikä kaikki, ja monille tuo vaihe jää päälle loppuiäksi. Reviirikamppailu
alkaa jo koulussa – mihin ryhmään kuulutaan ja mihin ei haluta kuulua. Omia
puolustetaan ja vieraita aliarvoidaan.
Kolmas reviiri on puhuttu äidinkieli –
suomalaiset suomea puhuvat
muodostavat aitosyntyisinä oman reviirinsä – joka esiintyi väkevänä muun muassa
Talvisodan taistelukentillä, hyvin mieleenpainuvasti – siellä miehet puolustivat
omaa itseään, perhettä, sukuä, naapurin poikia ja lopulta omaa isänmaata, jossa
kiinnikkeenä on kansallinen kulttuuri ja identiteetti – josta muuten voimme
olla ylpeitä.
...
Nyt yritetään tehdä reviiriä EU:sta ja sitä
ennen Saksan johteisesta euro-EU:sta
Tämän reviirin rakentaminen on
tuskallista – ei ole yhteistä kieltä, ei yhteistä kulttuuria, ei uskontoa – ei
edes historiaa. On vain keskinäiset sodat ja erimielisyydet. EU on vielä
keinotekoisempi reviiri kuin hollywoodkyllästetty USA, jossa yhtenäistäjänä on
toistaiseksi maailman voimakkain armeija ja sen iskukyky, mihin tahansa.
Lisäksi yksi kieli.
Voimakkaimmat reviirit nousevat idästä
EU:lle pelottavia reviiriytymiä
ovat nouseva Venäjä ja koko ajan vahvistuva Kiina, ja mikäli nuo kaksi löytävät
toisensa – jää Euroopalle vain yksi keino pärjätä maailman suurimmille – se on
liittovaltio Saksan johdolla *],
mutta kun meillä EU:ssa ei ole juuri mitään yhteistä – ei edes
länsimaalaisuutta markkinataloutena – siksi eri tavalla vastuuta kannetaan omista
ja toisen asioista.
Mutta Suomi kuuluu Saksan ja Venäjän reviiriin ja siellä olemme kuin kotonamme ---
”miksi ihmiset, perheet, suvut, valtiot ja muut liitttoumat hakeutuvat yhteenkuuluvuus-ryhmiin?”
...
*]
Muokkaako Saksa Euroopan
haluamakseen?
[2005] Ihmiset reviiriytyvät
edun ja hyödyn edessä
Suomi ja maailma on täynnä veljespiireistä salaseuroihin
saakka ryhmittymiä, joíssa samankaltaiset hakevat hyväksyntää ja tarpeelliseksi
tuntemisen oloa toinen toisistaan. Pelkästään Suomessa on kymmeniä tuhansia eri
yhdistyksiä ajamassa tarkkaan säädetyn kurssin mukaisesti yhteisönsä etuja ja
hyödyntavoittelua.
Osa reviiriyhteisöistä on yhteismitallisia ja osa puhtaan
itsekkäitä rahantekomasinoita epäsuoralla tavalla. Vapaaehtoinen
yhdistyksellisyys on ihmisille kokoontumisen tyydytys; entisaikojen poliittinen
yhteisöllisyys on kadonnut aatteettomuuden vuoksi.
Mikä saa ihmisen blokkiutumaan?
Jokainen ihminen kuuluu johonkin ryhmään, jos ei viralliseen yhdistykseen,
niin vähintään juuri siihen omaan "kuppikuntaan", joka kokoontuu
kivijalkapubissa tai sitten jossain epävirallisessa
merenrantakalastustempauksessa. Meillä jokaisella on lisäksi se paras ystävä
-mentaliteetti ylläpitämässä omaa piskuista yhteenkuuluvuusryhmäämme.
Humans push out management
Nykymodernisaation
markkinahenkisessä "humans push out" -systeemissä tehdään
kovalla vauhdilla tyytymättömiä kansalaisia neljännesvuosirahantasaus ja -jako
mentaliteetissa. Silmitön taseanalyysi- ja tulosimprovisointinäytelmät hiovat
juustohöylällä humaanin vaikutuksen tuotantokoneistosta olemattomiin.
Orwellin automatisoitu tuotantokoneisto ei lakkoile ja sillä voi teetättää
24 tunnin päiviä ilman nurinoita ja kahvitaukoja. Ihmisillä kuitenkin tulisi
olla aina se oleellisin: yhteisöllisyys, työnteko ja hyväksyntä osallistumisesta.
Reviirit valvovat tehokkaimmin
etujaan
Veljes/ sisarjärjestöt valvovat etujansa
kilpaa yhteiskunnan hitaan, mutta valvojiltaan inhimillisen
byrokratiajärjestelmän kanssa. Valtio ja kunnat koettavat keksiä tekemistä ja
yhteenkuuluvuutta demokratian tasapäistämisen ja tulontasauksen periaatteilla.
Samalla tuotantokoneisto hakee omistajilleen osinkoa ja päätösvaltaa yli
rajojen ulottuvassa kilpailussa. Rahankierto on globaalia ja työtä tekevä jää
paitsioon, koska työpaikka siirtyy nopeammin kuin paikallisbussi lähiössä.
Mainosta siteeraten: "Minne ne työpaikat menneet on - voitontavoittelu
ne halpapalkkamaihin vienyt on"
Kansallinen vastavoima kumpuaa
itse syvistä kansan riveistä!
Vastavoimana mille tahansa epäkohdalle on
perustettu yhdistys tai järjestö äänihuutotorveksi kirkumaan
epäoikeudenmukaisuutta jotain asiaa tai ihmisryhmää kohtaan. Suo siellä, vetelä
täällä: aina huutaessasi epäkohtaa, on se jotain vastaan.
Yhteisöllisesti on vaikea löytää kaikkien hyväksymää julkipuhetta;
poliitikko on siinä kylläkin mestari, koska vaalitilaisuudessa sanat asetellaan
kuulijoiden mukaan sisällyksettömäksi sanahelinäpuuroksi, mutta kauniisti
artikuloiden :-)
...
Parhaillaan on perusteilla monia
aivan uusia reviiriliittymiä
Meneillään on varsin luotettava huhu
talouselämää laajasti koskettelevasta yli rajojen yhteenliittymästä, jossa
tavoitteena olisi rehottavan kähminnän, tasepuoskaroinnin, suoranaisen
huijauksen ja vero- yms. kikkailujen eliminointi. Lisäksi älykköpiireissä
pohdiskellaan kansantuomioistuimien perusperiaatteita.
Reviireissä
vallitsee ehdoton luottamus jäsenistön kesken
Globaalissa kaupankäynnissä lopulta parhaat tulokset tuottavat luottamus,
tiukasti sovitut menettelytavat sekä selkeä ja toteutukseen ulottuva kaikkia
koskeva sanktiointi. Mikäli yhteenkuuluvuusajattelu kykenee hyväksymään nuo
ajatukset, olisi mahdollisuus toimivaan systeemiin. Varjopuolena asialle on se,
että aina syntyy mille tahansa ryhmälle vastavoima, joka haluaa nähdä asiat
tavallansa.
Sota on valmis – ihmiskunta tarvitsee valitettavasti
aina sotansa. Pisimmät rauhanajat ovat olleet Euroopassa satoja vuosia sitten
300 vuotta kestänyt Pax Romana, jolloin keisarit olivat jumalista seuraavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti