Suomalainen hiihto saa nyt korvilleen, kun
julkinen salaisuus kemikalisoidusta lisävoimasta astuu nyt elokuvankin myötä
yleiseen valokeilaan. Entinen kansanedustaja, reiluna ja rehtinä pidetty Juha
”mietaa” Mieto on asetettu tikun nokkaan. Onko tämä ’pohojalaane’ karpaasien
karpaasi nyt raukkamisen ajojahdin kohde vai onko Juha asemoitunut ”unohduksen
metsään”, käyttämiensä piristeiden osalta – kahvikin on piriste.
Suomi on saanut maailman mainetta enemmän
kuin sen populaatiokoko edellyttäisi. Olemme saaneet väkilukuumme nähden
useilta urheilun saroilta enemmän mitaleja, mitä meille populaamme nähden
kuuluisi. Nyt saamme sellaista menestystä, joka projisoituu maamme väkilukuun
oikeassa suhteessa.
Doping on penkkiurheilun
mahtimaassa,
Suomessa – kansallinen häpeä,
josta muun muassa norjalaiset ovat välttyneet – ehkä heillä ovat olleet
paremmat ja salaisemmat eliksiirit. Ja onhan niin, ettei ole käryä, ellei ole
vahvistettua näyttöä väitetystä ”vääryydestä” – lisäksi se, mikä oli milloinkin
kiellettyä ja mikä sallittua. Ehkä suomalaiset olivat nokkelia
takavuosikymmeninä – kunnes suuri inkvisitio iski Lahden MM –hiihdoissa.
Mutta kansalliseksi
rehellisyyden kysymykseksi nousee Juha Mieto *], joka on nauttinut kiistatonta luottamusta
kaikkialta Suomesta – tämä on nyt kunniakysymys, varsinkin, kun kyseessä
’pohojalaane ylpeys’ ja tunnon tarkkuus, vai kuinka?
*]
Oli kaivettava esille kirjoitus
lähihistoriasta, kun Juha
Mieto oli hyvällä asialla (saaden toki palkkionsa) – kummitoiminnassa,
mutta tuolloin juttu meni näin [2006]:
On ilo katsoa mainosaikaa, jossa on sisältöä
Markkinointi on kiinnostuksen herättämistä ja parhaimmillaan mainos on
siinä, kun se pitää, minkä lupaa ja ehkä antaa vielä enemmän. World Vision
hankki yhden Suomen kuuluisimmista hiihtäjistä aidolla Pohjanmaan murteella
vetoamaan suomalaisiin antamaan apunsa todellista hätää kärsiville.
Suomalaiset muistavat v. 1980 Juha Miedon
olemattoman häviön 15 kilometrin hiihdossa Ruotsin Thomas Wassbergille, ero maalissa oli vain 0,01 sekunttia! Siinä meni
Mietaan Juhan kultamitalli. Sittemmin suuri mies on esittänyt suomalaisille
rehtiä esimerkkiä, kuinka olla oikeudenmukainen ihminen ja suorapuheinen
käänteissään niin vaikeina kuin hyvinäkin aikoina.
World Vision onnistui naulan kantaan
palkatessaan Juha Miedon puhumaan kaikkien muistamalla murteella koko kansalle
mainoksessa, jossa yksinkertaisesti pyydetään suomalaisten apua hätää
karsiville lapsille - olemaan heille kummi, kirjoittamaan ja arkisemmin
lahjoittamaan rahaa heidän meihin nähden todella ankean elämän pienoiseksi
helpotukseksi.
Juha Mieto oli siksi reilu ja rehti
kilpailija,
että hän voi onnistua vetoomuksessaan ja synnyttää todellisen
kansalaisliikkeen, kuten Niilo Tarvajärvi keräsi poliiseille kasapäin autoja,
kun valtiolta ei määrärahoja lohjennut. Tarvajärven äänen muistamme vieläkin,
kuten on Mietaankin murre syöpynyt mieliimme. Tänään hyvinvointisuomi
valtiovaltana ei kykene tavoitteeseen, joka olisi 0,7%
bruttokansantuotteestamme kehitysapuun.
Nyt on kansalaisilla sydämenpaikka antaa
kehitysmaihin vastinetta sille,
mitä vuosikymmenien aikana olemme heiltä pienellä rahalla raaka-aineina
saaneet rikastuttamaan yhteiskuntaamme. Kansalaiset voivat itse ja suoraan
ottaa ohjat käsiinsä ja ojentaa kätensä hätää kärsiville.
Maapallo on meidän kaikkien yhteinen asia
Parempi elämisentaso kehitysmaissa parantaa koko maapallon edellytyksiä.
Siksi suuria ovat pallomme ongelmat, että kaikkinainen hätä maailmalla on
meidän kaikkien yhteinen asia.
...
On uskottavaa, että Juha Mieto sanaili
murteellansa sydämensä pohjasta vetoomuksen kansalaisille, sävyssä oli
tunnetta, joka muistutti niistä juhlavista hetkistä, mitä hiihdon saralla
Mietaa Suomelle toi. Suuri hiihtäjämme ei lähtenyt tähän tahtojen koitokseen
heppoisesti, vaan toivoo inhimillisyyden voittoa nyt heille, jotka eniten
kärsivät.
...
[2012]
Nyt, näin jälkikäteen kun lukee kuusi vuotta vanhaa kirjoitusta, herää kysymys,
meninkö lankaan ja menikö Suomen hiihtoa rakastava kansa ”halpaan” – vai onko
nyt kyseessä vanhan asian ja saunassa puhutun väärin ymmärrys – olemmehan me
kaikki jollain lailla erehtyväisiä ja unohtavaisia. Niin tai näin – suomalaiset
ovat aina nauttineet Maamme laulusta, kun se korkeimmalta korokkeelta kajahtaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti