Taipuuko Juha Miedon ylpeys ja rehtiys?

Suomalainen hiihto saa nyt korvilleen, kun julkinen salaisuus kemikalisoidusta lisävoimasta astuu nyt elokuvankin myötä yleiseen valokeilaan. Entinen kansanedustaja, reiluna ja rehtinä pidetty Juha ”mietaa” Mieto on asetettu tikun nokkaan. Onko tämä ’pohojalaane’ karpaasien karpaasi nyt raukkamisen ajojahdin kohde vai onko Juha asemoitunut ”unohduksen metsään”, käyttämiensä piristeiden osalta – kahvikin on piriste.

Suomi on saanut maailman mainetta enemmän kuin sen populaatiokoko edellyttäisi. Olemme saaneet väkilukuumme nähden useilta urheilun saroilta enemmän mitaleja, mitä meille populaamme nähden kuuluisi. Nyt saamme sellaista menestystä, joka projisoituu maamme väkilukuun oikeassa suhteessa.

Doping on penkkiurheilun mahtimaassa,

Suomessa – kansallinen häpeä, josta muun muassa norjalaiset ovat välttyneet – ehkä heillä ovat olleet paremmat ja salaisemmat eliksiirit. Ja onhan niin, ettei ole käryä, ellei ole vahvistettua näyttöä väitetystä ”vääryydestä” – lisäksi se, mikä oli milloinkin kiellettyä ja mikä sallittua. Ehkä suomalaiset olivat nokkelia takavuosikymmeninä – kunnes suuri inkvisitio iski Lahden MM –hiihdoissa.

Mutta kansalliseksi rehellisyyden kysymykseksi nousee Juha Mieto ^*], joka on nauttinut kiistatonta luottamusta kaikkialta Suomesta – tämä on nyt kunniakysymys, varsinkin, kun kyseessä ’pohojalaane ylpeys’ ja tunnon tarkkuus, vai kuinka?

^*]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Juha_Mieto

Oli kaivettava esille kirjoitus lähihistoriasta, kun Juha Mieto oli hyvällä asialla (saaden toki palkkionsa) – kummitoiminnassa, mutta tuolloin juttu meni näin [2006]:

LINK ---   http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/10/juha-mieto-vetoaa-tunteisiin.html   ---

On ilo katsoa mainosaikaa, jossa on sisältöä

Markkinointi on kiinnostuksen herättämistä ja parhaimmillaan mainos on siinä, kun se pitää, minkä lupaa ja ehkä antaa vielä enemmän. World Vision hankki yhden Suomen kuuluisimmista hiihtäjistä aidolla Pohjanmaan murteella vetoamaan suomalaisiin antamaan apunsa todellista hätää kärsiville.

Suomalaiset muistavat v. 1980 Juha Miedon olemattoman häviön 15 kilometrin hiihdossa Ruotsin Thomas Wassbergille, ero maalissa oli vain 0,01 sekunttia! Siinä meni Mietaan Juhan kultamitalli. Sittemmin suuri mies on esittänyt suomalaisille rehtiä esimerkkiä, kuinka olla oikeudenmukainen ihminen ja suorapuheinen käänteissään niin vaikeina kuin hyvinäkin aikoina.

World Vision onnistui naulan kantaan palkatessaan Juha Miedon puhumaan kaikkien muistamalla murteella koko kansalle mainoksessa, jossa yksinkertaisesti pyydetään suomalaisten apua hätää karsiville lapsille - olemaan heille kummi, kirjoittamaan ja arkisemmin lahjoittamaan rahaa heidän meihin nähden todella ankean elämän pienoiseksi helpotukseksi.

Juha Mieto oli siksi reilu ja rehti kilpailija,

että hän voi onnistua vetoomuksessaan ja synnyttää todellisen kansalaisliikkeen, kuten Niilo Tarvajärvi keräsi poliiseille kasapäin autoja, kun valtiolta ei määrärahoja lohjennut. Tarvajärven äänen muistamme vieläkin, kuten on Mietaankin murre syöpynyt mieliimme. Tänään hyvinvointisuomi valtiovaltana ei kykene tavoitteeseen, joka olisi 0,7% bruttokansantuotteestamme kehitysapuun.

Nyt on kansalaisilla sydämenpaikka antaa kehitysmaihin vastinetta sille,

mitä vuosikymmenien aikana olemme heiltä pienellä rahalla raaka-aineina saaneet rikastuttamaan yhteiskuntaamme. Kansalaiset voivat itse ja suoraan ottaa ohjat käsiinsä ja ojentaa kätensä hätää kärsiville.

Maapallo on meidän kaikkien yhteinen asia

Parempi elämisentaso kehitysmaissa parantaa koko maapallon edellytyksiä. Siksi suuria ovat pallomme ongelmat, että kaikkinainen hätä maailmalla on meidän kaikkien yhteinen asia.

...

On uskottavaa, että Juha Mieto sanaili murteellansa sydämensä pohjasta vetoomuksen kansalaisille, sävyssä oli tunnetta, joka muistutti niistä juhlavista hetkistä, mitä hiihdon saralla Mietaa Suomelle toi. Suuri hiihtäjämme ei lähtenyt tähän tahtojen koitokseen heppoisesti, vaan toivoo inhimillisyyden voittoa nyt heille, jotka eniten kärsivät.

...

[2012] Nyt, näin jälkikäteen kun lukee kuusi vuotta vanhaa kirjoitusta, herää kysymys, meninkö lankaan ja menikö Suomen hiihtoa rakastava kansa ”halpaan” – vai onko nyt kyseessä vanhan asian ja saunassa puhutun väärin ymmärrys – olemmehan me kaikki jollain lailla erehtyväisiä ja unohtavaisia. Niin tai näin – suomalaiset ovat aina nauttineet Maamme laulusta, kun se korkeimmalta korokkeelta kajahtaa!