Yhteinen maapallo kuuluu lapsillemme?

^*] UP - Ulkopolitiikkalehti julkisti herättävän kirjoituksen afganistanilaisesta nuoresta ja kirvoitti ajatuksen yhteisestä maapallosta, lapsillemme -  http://www.ulkopolitiikka.fi/artikkeli/1031/planeetta_kuuluu_lapsillemme/   ----![UP]

[ ... eilen kuoli kehitysmaissa 3400 lasta likaisen veden bakteereihin ja viruksiin - näin on tapahtunut jo vuosikymmenien ajan - joka päivä. Nuo jätevedet aikansaa uuden sukupolven, lastemme vanhemmat - kuka mistäkin syystä, välinpitämättömyys, tietämättömyys, ymmärtämättömyys ja välillisesti kulutusihmisten näyttö- ja vertailutalous - olla suurempi, näyttävämpi ja rikkaampi, ja se vaatii lisääntyvästi ympäristöä kuluttavaa materiaalien käyttöä ... ]

Fakta joka päivä kuolevista kehitysmaiden lapsista ei kiinnosta teollisuus- ja palveluyhteiskuntien kulutusihmistä - sehän tapahtuu kaukana meistä, eikä kyseessä ole meidän lapset. Heitetty ajatus "yhteisestä kaikille lapsillemme kuuluvasta planeetastamme" on kauaskantoisen merkittävä. Ajatus ei toimi tänään lainkaan. Emme yksinkertaisesti läntisissä joukkokulutusmaissa ole siihen valmiita. Emme halua ajatella per asukas periaatteella.

Per asukas -periaate

Periaate on hyvin yksinkertainen - yhteisen, koko biosfäärin "omistaman" pallomme resurssien jakaantuminen per ihminen, per asukas. Jako tapahtuisi vaikkapa ensialkuun valtioittain - tällöin maapallon väkirikkain maa Kiina saisi resursseista käyttöönsä noin 1,35/7 ja esimerkiksi me suomalaiset noin 0,0054/7. Yksinkertaista ja täydellisen oikeudenmukaista -ko?

Per biosfäärikilo -periaate

Tämä on täydellistä idealismia, mutta koko eloyhteisöä ajatellen se lopullinen tasajakoisuus. Siis resurssit per elävä biosfääripainoyksikkö - tällöin ihmiskunnan osuus painuisi lähes olemattomiin ja merien plaktonkanta saisi suurimman osan yhteisistä resursseista - ovathan ne koko merielämän ylläpitäjiä, mutta ... ne tulevat toimeen vähemmällä, huomattavasti vähemmällä.

Miksi ihmiskunta tarvitsee niin paljon resursseja?

Helppo vastaus - Me lisäämme kulutustamme, jälkeämme ympäristöön ja me yksinkertaisesti haluamme lisää, pitää olla kasvua. Kulutus nousee koko ajan - ajetut kilometrit, matkustetut kilometrit, kulutettu sähkö, vesi ja ilmakehän happi - näin se on. Me emme tule stabiilisti toimeen - vaikka voisimme vähintäänkin yhtä hyvin, jos kuluttaisimme staattisesti, ja jopa vähemmän.

Maapallollinen jako

Huomisen maapallo jakaa resurssit tasan - on sanafraseologiaa, nyt. Emme tule huomennakaan näin tekemään, koska kilpailemme. Me sodimme, ja sota vaatii kilpailutilanteessa eriarvoisesti resursseja - sota tasaväkisin mahdollisuuksin lopettaa sodat "liian aikaisin" - liian aikaisin siksi, että emme ole ehtineet purkaa riittävästi patoutuneita "adrenaliinivarastojamme" - tarvitsemme riittävän pitkän sodan ^1], jotta pääsemme sanomaa nuo kuolemattomat sanat: "Ei enää koskaan".

Maapalloresurssien jako olisi todellista YK -politiikkaa

Se ei vain onnistu, koska on vahvempia valtioita ja heikompia. Vahva alistaa. Resurssien tasajako ei onnistu, koska on rikkaampia (=ostovoimaisempia kuluttajia) ja on köyhempiä kuluttajia - näiden ero on päätä huimaava - ja sieltä kumpuaa seuraava suursota. Tänään jo olemme maapallollisessa työn uudelleenjaon taistelussa.

Rikas tarvitsee köyhän,

sillä vertailutalous ei luonnistu tasarikkaiden kesken - se tyhjennyttää kilpavarustelun, koska kaikilla olisi samat turhuuden turhuushärpäkkeet, joilla omaa mieskuntoa kohennetaan ja nostatetaan. Rikas kerää rikkautensa aina, siis aina, lopulta suurelta köyhempien massalta - siksi köyhiä ei kannata tappaa sukupuuttoon. Maailma ei olisi mielenkiintoinen, koska ei olisi vertailupohjaa.

Tasajako

Maapalloresurssien tasajako on vielä mahdoton yhtälö. Se olisi ensialkuun jakoa per asukasluku, maittain - EU saisi varannoista käyttöönsä noin 0,6/7 ja esimerkiksi USA noin 0,3/7. Nythän jokainen voi kuvitella, mitkä nuo luvut ovat tänään. Onko meidän tunnustettava, että evoluution luoma kilpailumentaliteetti estää näyttövarustelun poistumisen, sotimattomuuden ja lopulta tasaisen ravinnejakaantumisen kaikkien - ainakin lastemme kesken?

Hurskasteleva kulutuskasvuihminen?

Ovatko pyrkimyksemme hurskastelua ja omantuntomme hellimistä olemattomuudella, jossa vain roposet heitetään kehitysmaatoveriemme kulhoon, vaikka jo satoja vuosia olemme "ryövänneet" heidän raaka-aineet ja maaperäresurssit ^2] - osin myös työvoimankin, josta jälkimakuna maistuvat nykyiset "kansainvaellukset" - työperäisenä, - työhaluisena, - pakolaisina ja helpomman elämän etsijöinä ...?

PS.

Tämän kirjoituksen jälkeen tulemme kuulemaan ne kuuluisat fraasit: - "pitkät välimatkat, kylmä talvi ja harvaan asuttu maa ... " ;-)

---

VIITTEET TEKSTISTÄ

*]  ---   http://www.ulkopolitiikka.fi/artikkeli/1031/planeetta_kuuluu_lapsillemme/   ---

1] ---   http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/46819-ihmiskunta-vaatii-aina-sotansa-olemmeko-valmiina   ---

2] ---   http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/28031-kansalaiskysymys-maksammeko-velkamme-kehitysmaille   ---

...

Sent

Cc: lauri.ihalainen@tem.fi ; pertti.salolainen@eduskunta.fi ; sirpa.pietikainen@europarl.europa.eu ; satu.hassi@europarl.europa.eu ; ville.niinisto@ymparisto.fi ; kimmo.tiilikainen@eduskunta.fi ; puheenjohtaja@keskusta.fi ; paavo.vayrynen@keskusta.fi ; timo.laaninen@keskusta.fi ; timo.soini@eduskunta.fi ; alexander.stubb@formin.fi ; sixten.korkman@aalto.fi ; raimo.sailas@vm.fi ; jutta.urpilainen@vm.fi ; jyrki.katainen@vnk.fi ; erkki.tuomioja@formin.fi ; heidi.hautala@formin.fi ; presidentti@tpk.fi ; toimitus@ulkopolitiikka.fi

Sent: Monday, September 24, 2012 1:07 PM

Subject: KANSALAISMIELIPIDE - Yhteinen maapallo kuuluu lapsillemme *] -faktaa vai fiktiota?

...

Yhteinen maapallo kuuluu lapsillemme