Lastensairaala yhdistää kansallista yhteenkuuluvuutta!

Lapset herättävät; vieläkin enemmän myötätuntoa sytyttää lasten vaikeat sairaudet. Pienet lapset ovat ilman yhteyttä aikuisten maailman ahneuteen ja ”ympäristösairaaseen” kulutusjuhlaan, mitä näyttö- ja vertailutaloudessa 1] elävät vanhemmat harjoittavat. Saimme juuri lukea epävirallisen Björn ”Nalle” Wahlroosin elämänkerran ja kansalaismielipiteen … 2]

Elinkeinoelämä suitsuttaa kauniisti ja kylmän lämpimästi hanketta, jossa maailman parasta lasten sairauksien hoitoa harjoittava yhteiskuntamme on hylännyt hoitopuitteet ala-arvoiseen kuntoon – on perustettu yksityisvetoinen säätiö rakentamaan maailman parasta lastensairaalaa. Samalla saatiin oiva näpäytysmahdollisuus poliittiselle päätöskoneistolle … [PRIMA 4/ 2013 – siv. 18] 3]

Elinkeinoelämän suurpääomahallinta Kone Oyj:n hallituksen puheenjohtaja Antti Herlinin kasvoin on harvinaisesti lähtenyt mukaan niin yhtiönä kuin mahdollisesti myös henkilönä. Herlin toteaa, että yhteiskunnan poliittinen päätöskoneisto ei osaa priorisoida yhteisten verojen käyttöä.

10 prosenttia käyttää 60% resursseista

On myös uutisoitu, että 10 prosenttia väestöstä käyttää 60% kaikista sosiaalietuuksien käytössä olevista yhteisvarannoista (=kerätyistä veroista) – tämä on myös priorisointia. Emme lähde tässä enempi alleviivailemaan keitä nämä 10 prosenttia ovat. Elämä on lahja, joka on saatu kaikille – myös huono-osaisille; loimmehan keinovalikoimaamme inhimillisen aspektin.

Lapset ovat huomisen voima -

näin sanoi Antti Herlin, siksi hän lähti mukaan rakentamaan yhtiönsä ja omin varoin uutta lastensairaalaa. Nuoret ovat vieläkin läheisempi huomisen voima, ja onkin tyydytyksellä laitettava merkille, kuinka YLE – verovaroin toimivana yhtiönä rummuttaa teemaa - ”älä unohda nuorta” 4], sillä he olisivat ikäpyramidin lähin askel maksamaan vanhempiensa lisääntyviä sosiaali- ja terveydenhoitomenoja.

...

Onko lämmintä kapitalistia,

jolle ensisijaisena päämääränä on ollut pönkittää oma asemaa sellaiseksi, että sillä saa kaikua muusta yhteiskunnasta – joko huonoa kaikua niin kutsuttuna Lilius-syndroomana 5] tai sitten yhteiskuntakaikuna, kun Perussuomalaisia edustava eduskunnan varapuhemies, kansanedustaja Anssi Joutsenlahti lahjoittaa merkittävän summan sairaanhoitoon – vaalilupauksensa mukaisesti. Näyttävää poliittista manipulaatiota, vai?

Ennen vanhaan olivat omistajapatruunat,

jotka järjestivät tehtaidensa työväestölle asunnot, juoksevan veden, jalkapallojoukkueen sekä työn aina eläkkeelle saakka. Oli vastuu ja rahalla oli kasvot. Patruunat asuivat kartanoissaan liki tehtaita – näin valvoen tovereita ja tuotantoa. Patruuna oli tehtaan lattioilla kävelevä omistaja – ei jossain sijoitusyhtiössä tai eläkerahastossa oleva yksilöomistaja/palkollinen renki – kasvottomana kupongin leikkaajana. Pitäisikö omistusrakenteisiin tehdä poliittisesti radikaalit uudistukset?

...

On varmaa, että Suomi ja suomalaiset lapset saavat lastensairaalan,

joka tulee hakemaan vertaistaan – näin on hanketta vetävä tunnetun perheyhtiön jäsen – Anne Berner päättänyt. Voimme olla varmoja, että hänen kauttaan nk. pääomapiirit lähtevät voimallisesti mukaan – se on kunniakysymys ja samalla osin tahriintuneen kilven kiillotus. Kuinkakohan paljon lopulta hankkeeseen sijoittuu yhteiskunnan priorisointirahaa?

Ilman pääomia ei nykymallinen markkinatalous toimi –

pitää olla rahaa, jotta voi edes startata, tarvitaan sijoittajia, kun velaksi ei anneta – ilman 150 prosenttisia takuita ja vakuuksia. Jos siirrymme vaihdanta- ja sopeumatalouteen, voisi syntyä mahdollisuus ilman pääomia alkavaan yritys- ja työtoimintaan. Nyt näin ei ole.

Nyt pääoma ottaa riskejä,

kaikki hankkeet eivät likikään onnistu ja pääomasijoittaja saa siipeensä. Katkennut siipi täytyy jotenkin korjata, ja se vaatii riittäviä voittoja, joilla aiemmat tappiot katetaan. Mikä on riittävä voitto – onkin filosofinen kysymys. Ahneus lisääntyy ja ansaitsematon ostovoima rikkoo kansantalouden perinnäisiä kaavoja.

^TIETOISKU

Maapallolla elää yli seitsemän miljardia ihmistä, heistä kuusi miljardia on paljon köyhempiä kuin keskimääräinen suomalainen. Meille asiat ovat erittäin hyvin – ainakin ostovoimallisesti ja materiaalisesti.

Meillä eivät lapset kuole vanhempiensa välipitämättömyyden vuoksi likaisten jätevesien mikrobeihin – maailmalla kuoleen joka päivä – kymmenien vuosien ajan – 3400 lasta likaisten vesien mikrobeihin suoraan ja välillisesti – tämä asia ei kiinnosta suomalaista eikä myöskään meidän mediaa; onhan se meille niin kaukainen asia.

…

^VIITTEET

^1] Näyttötaloudesta sopeumatalouteen ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/131588-nayttotaloudesta-sopeutumistalouteen - [US_P/il]

^2] Björn Wahlroosin värikäs epävirallinen elämä ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/149608-nalle-on-lahtoisin-apteekin-huuruista - [US_P/il]

^3] EK:n pää-äänenkannattaja PRIMA -lehti ~ http://www.ek.fi/prima - [EK]

^4] YLE – NuorilleNyt! ~ http://nuorillenyt.yle.fi/ - [YLE]

^4] Kansakunta etsii juuriaan – olemmeko ajelehtiva kansa? ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2007/12/kansakunta-etsii-vaihtoehtoja-ja.html - [BLOG/il]

^5] Lilius -syndrooma; Korkman: Kansakunnan luottamus kärsinyt … ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/10/etla-evan-sixten-korkman-totesi.html - [BLOG/il]

Ilkka Luoma

https://www.favebook.com/first.ilkka

http://ilkkaluoma.blogspot.fi

http://ilkkaluoma.kuvat.fi

…

AL – US

^BLOGS 23253 | 2147 | 2534 – IL

---18092013---

doc.: berner_lastensairaala_18092013.doc – OpenOffice Writer

595 | 5404

Minne katosivat kunnian- ja vastuuntunnot?

Eräs iltapäivälehti luetteli valtion yhtiöiden toimitusjohtajien palkkoja – herää kysymys kuinka ja miten he ansaitsevat aikuisten oikeasti nuo ostovoimat – mitä on niin erityistä, että palkka on lattiatasoon nähden 15-60 kertainen. Selvitin aikoinaan sotamarsalkkojen palkkoja II Maailmansodasta – Zhukov, von Manstein ja Heinricsh ... näihin palataan seuraavassa kirjoituksessa.

Yhteiskunta on nyt murroksessa, kansa lainehtii kohta kaduille, ravintopula iskee ja työt katoavat edullisempien toverien maihin – olemme maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa. Minne on kadonnut kunnian ja vastuuntunto? Nyt näyttää vain raha merkitsevän ...

...

[2006]

Motivoitunut ihminen on tuottoisa, lojaali ja ylpeä osallisuudestaan ryhmäänsä. Ryhmä voi olla työ, harraste tai perhe ja suku. Tänä päivänä yrityksissä painopiste on keskittynyt tulokseen unohtaen merkittävimmän ihmisiä yhdistävän tekijän; yhteenkuuluvuuden ja tunteen osallistumisesta.

Yhteiskunta on rakentunut alunperin ihmisen ympärille huolehtien sen jäsenistä ylhäältä alas. Tarvitsemme organisaation ja johdon, mutta johdon tulisi ymmärtää, kuinka ihmisyyttä ja lojaaliutta ylläpidetään. Aina ei tarvita lyhytnäköistä talousoppien leikkuria orientoimaan taloudenhoitoa pitkäjänteisyydestä qvartaalien tase- ja tuloskirjoihin. 

LINK ---   http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/03/mihin-on-kadonnut-velvollisuuden-ja.html   ---

Viime vuosisadalla muodostuivat ammattiyhdistykset valvomaan suoritetason etuja alentaen työajan suhteellisemmaksi päästäen työntekijät nauttimaan myös vapaa-ajasta. Samalla määrätietoisella tehdyn työn palkkaneuvottelulla myös työväestö sai tulotasonsa nousemaan, jolloin elintasokuiluja saatiin pienennettyä.

Samalla saatiin laajempi kulutustaso käyntiin, jolloin generoitui lisää työpaikkoja. Työnantajapuoli keskitti omia palveluitaan työyhteisöissään asuntojen, terveydenhuollon jopa elintarviketuotannon ja urheilutoiminnan yhtiön "värien" alle.

Viipymät työpaikoissa olivat pitkiä ja vaihtuvuus pientä. Vastakkainasettelusta huolimatta työpaikasta oltiin jopa ylpeitä ja toisaalta nykykaltaisia YT-neuvotteluja ei ollut. 

Kaikkea vanhaa ei kannata purkaa

Säilyttämisen piiriin oltaisiin voitu jättää velvollisuus ylläpitää työyhteisöä ja turvata työpaikkoja kuin myös joustaa suhdanteissa yhtiön tuloksen mukaisesti mm. palkkakulurakenteissa. Yhteinen vastuu on kadonnut työpaikkojen yhtiöiden kokonaishoidossa.

Johto tutkailee tilikirjoja neljästi vuodessa ja suoritetaso keskijohdon kera varautuu jatkuviin yt-kierroksiin. Nyt on muotia ulkoistaa ja siirtää; ennen oli velvollisuuksia säilyttää ja huolehtia. Tuotantokoneisto on ihmistä varten eikä päinvastoin. Nyt muodissa on palkita omistajia. Suurien yhtiöiden omistajat ovat kadottaneet otteen itse tuotannontekijöihin, vallalla on vain osinkokuittaus vuosittain.

Suuret yhtiöt eivät ole enää suorassa toimintasuhteessa omistajien ja tekijöidensä välillä. Rahalle rahaa on muodostunut tavoitteeksi. Omistajaa ei kiinnosta itse yhtiö, vaan ainoastaan tuotto. 

Ennen patruunat olivat omistajia ja ottivat kantaa lähes kaikkeen;

heidän "ominaistuoksunsa" tuntui niin tehtaiden saleissa kuin työntekijöiden asunnoissa. Parhaimmillaan patruuna perusti väelleen jalkapallojoukkueen ja myi yhtiön tilalta maitoa ja elintarvikkeita. Ennen maistui osallistuminen ja yhteenkuuluvuus. Nyt vallitsee jatkuva pelko itse työstä, sen säilymisestä ja huomisesta. Ei ole suunnitelmallisuutta eikä yhteishenkeä.

Omistaja on valtameren takana ja sitä ei kiinnosta olosuhteet tehtaissa, vain osingot ja sijoituksien tasearvot. Loputon kiihko jatkuvaan kasvuun on ajanut tuotantoyksiköt niin suuriksi, että entisaikojen patruunarahoitus ei riitä ja pääomaa on saatava laajasti; näin syntyivät pörssit ja maaton ja rajaton raha sai alkunsa. 

Viime vuosisadan patruunat sijoittivat itse ...

ja pitivät omistuksen tukevasti itsellä tai suvussa; näin säilyi ote itse toimintaan. Nyt omistajilla ei ole enää otetta lattiatasolle, yhtiöistä ei olla ylpeitä. Omistus ja työnteko sekä ansaintamallit kehittyvät. Kuinka haemme takaisin omistajavastuun, halun järjestää työtä, intohimon huolehtia työyhteisöllisyydestä?

Kuinka saamme takaisin ylpeyden omasta työtehtävästä, halun olla osallisena yhtiön menestymisessä sekä kunniantunnon tehdä aina parhaansa laadun ja toimitusvarmuuden osalta?

Kehittyvätpä tuotantomenetelmät, laskentakalkyylit ja markkinat kuinka tahansa, niin laatu, toimintavarmuus ja aikaansaadun tuotteen ja palvelun imago ratkaisevat menestyksen. Tuon menestyksen takuumiehinä ja -naisina ovat samalla viivalla ponnistelevat omistaja, johto ja tekijät. 

Velvollisuus luoda työtä!

On yhteiskunnallinen velvollisuus luoda työtä ja on yhteiskunnallinen kunnia sitä tehdä. Yhteisten asioiden hoito on politiikkaa. Onko puoluepolitiikka seuraillut liiaksi markkinatalouden mekanismeja marionetteina? Talous on hyvä renki, mutta huono isäntä. Isännän ääntä käyttäköön kuluttaja, siis kansalainen ja talous palvelkoot ihmistä huomioiden tasapainon ja ympäristön sekä rajallisuuden lait. 

Parempi työssä kuin kortissa

Parempi on pienempi palkka kuin osallistumattomuus ja yhteenkuulumattomuus. Parempi on vastuullisuus ja halu tehdä parhaansa huomioiden myös muut. Markkinatalouden aika ei ole loputon.

On yhteiskuntakeskustelun aika, kuinka huomenna teemme yhdessä asioita ollen vahvempia kohtaamaan haasteet ja ympäristöongelmat. Tulevaisuus on yrittäjyydessä ja pienissä toimintayksiköissä, joiden verkot ulottuvat kaikkialle kuten hermoverkosto.

....

Henkilöt

Zhukov, Geogy ... http://en.wikipedia.org/wiki/Georgy_Zhukov   ---

von Manstein, Erich … http://de.wikipedia.org/wiki/Erich_von_Manstein   ---

Heinrichs, Erik … http://fi.wikipedia.org/wiki/Erik_Heinrichs   ---

Ilkka Luoma