Pikavippiyhtiöt herran nuhteeseen - ahneudesta

Eduskunta vahvistanee lainmuutoksen, jolla pikavippien kohtuuttomat korot laitetaan aisoihin – maksimin ollessa 50% vuotuista korkoa lainan pääomalle …. oli ensin yritetty suitsia yölainauskiellolla, mutta tuloksetta – moni nuori on ”lopullisesti” velkakierteessä *]

”Velka veli otettaessa – velipuoli maksettaessa” -tämän lorun kaikki tietävät, mutta kuluttamisen ihanuus torppaa lähemmän tarkastelun tähän jo isovanhempiemme oivaltamaan virteen lainan otosta. Laina on aina jonkin toisen tekemää työtä tai ansiosta/ ansiottomasti ansaittua pääomaa, jolle ei heti löydetä omaa ”järkevää” käyttöä. Laina on myös ostovoiman siirtoa. Eräät uskonnot kieltävät koron perimisen lainoista.

Pikavippi oli liukkaiden teflonpukuliikemiesten ^**] pikaoivallus rikastua, siksi muhkeita tuottoja nämä ”rahaa kuluttamiseen, vaikka heti” yhtiöt ovat takoneet omistajilleen. Siis liiketoimintaa kovimmillaan – tosin luottoriskin otolla, joskin samaan hegen vetoon on kehittynyt tehokkaat ja määrätietoiset perintäyhtiöt – pikavippitoiminnan kylkiäisiksi. Viedään vaikka ”kalsaritkin” jalasta periaatteella …

Mitä saatiin aikaiseksi?

Oikeusistuimet tukkeutuivat kun perintäyhtiöt merkkauttivat virallisisiksi 380.000 ihmiselle luottotietohäiriöt oikeusistuimissa – muun muassa Jyväskylän käräjäoikeuden tapauksista vippi-istuntoja oli noin 70 prosenttia tapauksista – näin valtio kustansi perintäyhtiöille valmiin ”liiketoimimassan” loputtomaan perintätoimintaan. Velkahan on lopulta maksettava – tämä ”velka” kaikkinensa on hyvin, hyvin kallis!

Kansanedustajat heräsivät

Joukko kansanedustajia päätti laittaa suitset näille epäinhimillisille nuorten ”ahdistajille”, jotka kauniita lupaamalla ”tyrkyttivät” rahaa kulutusjuhlintaa täyttämään – tosin joukkoon mahtui myös täydessä ahdingossa olevia, jotka jatkoivat velansiirtokierrettään. Osa otti pikavippejä, kun kännykällä sai helposti ravintola- tai lottokuponkirahat – jopa parissa tunnissa; ei siinä paljoa harkintaa tarvittu!

Syntyi lakimuutos, aiemmin oli yritetty myös pikavippaajien rekisteröimispakkoa – ei auttanut. Pikavippejä haettiin vuonna 2012 noin 3 miljoonaa kappaletta ja ~ 1,5 miljoonaa myönnettiin. Keskimääräinen laina oli noin 300 euroa.

Teflonpukuisten moraali hamutessa voittoja

Onko liike-elämällä moraalia ja onko pikavipin ottajalla syvällistä kykyä miettiä, mitä tarkoittaa huikea vuotuinen korko ja perintäkulut, kun sitä suunniteltua rahaa pikavipin maksamiseen ei sitten löytynytkään ja piti ottaa toinen pikavippi jolla maksettiin ensimmäinen – ja kierre oli valmis.

Saivatko nuoret osviittaa vanhemmiltaan?

Opetettiinko meidät, varsinkin nuoret jo kotona liian helppoon rahan saantoon? Saimmeko eväät lainanotosta jo vanhemmiltamme, jotka omien vanhempiensa perintöjen toivossa ottivat aivan liian suuria asuntolainoja, tietäen, ettei niitä koskaan ”normaaleilla palkoilla makseta” - vaan vanhempien/ isovanhempien perintöasunnoilla ja metsämailla.

Suitset suuhun mahtikoroille

Pikavippitoiminnalle laitettiin suitset suuhun ja nuo nyörit asettuvat supertuottoisan liiketoiminnan esteeksi jo kesäkuussa 2013 – lainmuutoksella. Nyt pantiin pannaan huikeat yli 50 prosentin vuotuiskorot. Pikavippiliiketoiminta on noin 500 miljoonan euron vuosibusiness.

Pikavippiyhtiöiden voitot ovat miehekkäitä,

jopa yli 30 prosenttia puhdasta koko liikevaihdosta – luottotappiotkin ovat jääneet pieniksi, kun epäselvät maksajakandidaatit allokoitiin hyvissä ajoin tytäryhtiölle, joka harjoittavat rompakkaa perintätointa – omine lisäkuluineen. Velka on aina maksettava.

Lainaa oli siis saanut kännykällä,

ilman vakuuksia ja ilman takaajia – jaaha, siis nopsaa toimintaa. Vastuu takaisinmaksusta on jäänyt kokonaan velan ottajalle – ei edes se perintökitara joutunut pantiksi. Ei tarvinnut uhrata mitään omastaan, vaan ottaa massit vastaan ja kiirehtiä kaupoille tai ravintolaan tuhlaamaan helpolla saadun lainaostovoiman.

Pantti rauhoittaa pohtimaan lainan tarpeellisuutta!

Suomessa on kaikessa hiljaisuudessa toiminut panttilainaustoimintaa ^1] jo vuosikymmenien ajan. Tämä on jalostunut, lakiin perustuva muoto saada hätäänsä rahaa, koska on ollut pakko miettiä se todellinen tarve.

Panttilainaamiseen on täytynyt löytyä jokin esine, reaaliesine tai -tavara, joka jää ”kaniin” panttilainaamolle. Yleensä esine tai tavara lunastetaan kaikessa hiljaisuudessa ja ollaan hiljaa ”naaman menetyksen vuoksi” - kanikonttoriinkin mennään ”sukat jalassa”, ettei naapuri huomaa tuiki tavallista hetkiahdinkoa.

Panttaaminen on rehellistä puuhaa –

annat jotain ja saat vastineeksi rahaa. Jos et maksa lainaasi, siis lunasta panttikuittia – menee perintökitara myyntiin ja suurena etuna se, ettet joudu , etkä menetä luottotietojasi; voit jatkaa elämää – tosin ilman kitaraa. Mikäli kitarasta saadaan enemmän kuin itse velka + kulut – tilitetään ylijäämä panttaajalle.

Panttiliiketoiminta on hiljaista toimintaa, sen tunnuslukuja oli vaikea selvittää, mutta sielläkin rintamalla liikevoitot ovat miehekkäitä ja ei siinä vielä kaikki – business on miltei täysin riskitöntä! Panttiliiketoiminta on vanhin rahoitusmuoto maailmassa

Perintökitara arvioidaan inhorealistisesti,

vaikkapa aito Gipson, jonka reaalihinta kitarakaupassa olisi 2000 euroa, niin saat sillä 1000 euroa lainaa ja ”kanikonttori” kauppaa sen 1500 eurolla (ellet lunasta panttikuittia, siis maksa saamaasi rahaa takaisin) – ottaen ensin kaikki lunastamattoman panttikuitin kulut, korot yms. sivuvirtakulut päältä pois. Panttihuutokaupassa kitaran hinta voi toki nousta jopa 3000 euroon.

Mutta kuitenkin, panttikuittia lunastamaton lainaaja ei menetä luottotietojaan, eikä joudu hyljeksittyjen listalle, josta muuten alkaa monen rehdin arkitavallisen ihmisen alamäki, vastuuttomuus sekä ”hälläväliä” meininki – sen sijaan perintökitaran menetys ei vielä saata lannistaa ”hälläväliä” kierteeseen?

...

Nyt on meneillään raivoisa loppukiri poistuvilta pikavippaajilta ^2] –

saat jopa ”ilmaiseksi” ensimmäisen lainasi, kuukaudeksi – siis ilman korkoa ja kuluja. Vippaajat haluavat vimmatusti lisätä lainakantaansa – ennen ”koronkiskonta” kieltoa. Kun saadaan asiakas lainarekistereihin, niin sittenhän voidaan tätä velkasaldoa kierrättää ja pitkittää loputtomiin – keräten korkoa ja kuluja.

Syntyykö nyt markkinoilta jotain uutta –

sillä 500 miljoonan euron markkinat varmasti kiinnostavat – toivoisi vastineeksi ja jatkajiksi sellaista liiketoimintaa, jossa on terveen liiketoiminnan lisäksi sopiva annos inhimillisyyttä ja kohtuullisuutta – sillä meillä kaikilla on joskus todellisia ja yllättäviä rahareikiä. Kun annamme pantin, usein haluamme sen takaisin – vähintäänkin tunnesyistä.

...

^VIITTEET

^*] Tänään osa nuorisostamme on velkakierteessä – ajattelemattoman velanoton ikeessä. Voimmeko lasten vanhempina ja kasvattajina moittia täysin jälkikasvuamme – emme, koska me olemme myös esimerkin antajia ja itse pikavippiyhtiöt ovat aikuisten rahamasinointia miltei epäinhimillisellä tavalla – vaikkakin selitellään kyvyttömyydestä hoitaa omia raha-asioita. Tosiasia on kuitenkin se, että vielä vähän ”elämänkoulua” käyneille ei pidä ojentaa helppoa ja houkuttelevaa puurolusikkaa, se muuttuu nopeasti puurokauhaksi, kun on niin vaivatonta kuitata rahaa – mutta 'herääminen myöhään on parempi kuin ei milloinkaan'. Nyt kannamme vastuuta – maksamalla nuorison suuria rästejä, joista korot ja perimiskulut edustavat huonoimmillaan jo yli puolta koko velasta!

^**] Teflonpukumiehet on ”kieli poskessa” yleisnimitys liikemiehille ja poliitikoille, joiden pintakiilto on niin kiiltävä, ettei heitetty sontakikkarekaan jää pukuun kiinni – siis nk. pikatoipuvat sutjake ”vastuu siirtyy kuulijalle” puhegeneraattorit, joille maineenmenetys loanmättökilpailussa tms. ei ole ongelma – korkeintaan hidaste. Tämä sisältöseloste tulisi ymmärtää kornina ja itseriittoisena politiikan huumorina ;-)

^1] Panttilainaustoiminta ~ http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100748 -

^2] Sähköpostit täyttyvät reipashenkisistä lainatarjouksista – jopa ilman korkoa. Kun rajoitekielto astuu voimaan – on vaikea enää markkinoida rohmukorkotuotteita – nyt siis täytyy takoa, kun siihen on laillinen mahdollisuus. Tavoitteena tällä raivoisalla mainonnalla on saada rekisterit täyteen asiakkaista, joille on syntynyt lainasuhde ENNEN rajoitekiellon voimaanastumista!

Ilkka Luoma

http://www.facebook.com/first.ilkka

http://ilkkaluoma.blogspot.fi

Kansalaisaktivisti Helsingistä

^Sent

Cc: timo.laaninen@keskusta.fi ; taru.tujunen@kokoomus.fi ; juha.sipila@eduskunta.fi ; kimmo.tiilikainen@eduskunta.fi ; anneli.toivakka@eduskunta.fi ; ville.niinisto@ymparisto.fi ; anni.sinnemaki@eduskunta.fi ; pirkko.ruohonen-lerner@eduskunta.fi ; paula.risikko@stm.fi ; lauri.ihalainen@tem.fi ; liisa.hyssala@kela.fi ; paivi.rasanen@intermin.fi ; eero.heinaluoma@eduskunta.fi ; jyrki.katainen@vnk.fi ; jutta.urpilainen@vm.fi ; sampsa.kataja@eduskunta.fi ; presidentti@tpk.fi ; Hiltunen Rakel

Sent: Saturday, May 11, 2013 12:30 PM

Subject: KANSALAISMIELIPIDE - "Velka veli otettaessa ... liian helppoa pikavipeillä?"

...

Pikavippiyhtiöille suitset suuhun

(Eduskunta vahvistanee lainmuutoksen, jolla pikavippien kohtuuttomat korot laitetaan aisoihin – maksimin ollessa 50% vuotuista korkoa lainan pääomalle …. oli ensin yritetty suitsia yölainauskiellolla, mutta tuloksetta – moni nuori on ”lopullisesti” velkakierteessä *] )

...

AL – US [140015]

^BLOG 18193 IL [914334]

---10052013---

Ahneus synnyttää lopulta laman

Hyvinvointi; mitä se on? Markkinataloutta kannattava, noin reilu 13 prosentin todellista kannatusta ^*] nauttiva Kokoomus saattaa määrittää sen materiaalisena suureena, jossa rahalla saataviin arvoihin kiinnitetään paljon huomiota. Kokoomus elää kulutusyhteiskunnan ylösajoa vaateilla jatkuvasta kasvusta – materiaalisesta kuluttamisen kasvusta. Riittävä aineellinen omaisuusmassa on elämän edellytys ja päämäärä.

^*] Todellinen kannatus saadaan laskemalla saavutettu äänimäärä kaikista äänioikeutetuista

1970 –luvun vasemmistointellektuelli saattaa arvostaa henkistä tilaa hyvinvointina – ajatusrikkautta ymmärtää miksi olemme, miksi teemme ja miksi kulutamme – kysyen kuitenkin miksi pitää saada koko ajan lisää ja enemmän. Henkinen hyvinvointi on elämän edellytys ja päämäärä. Vasuri oli aikoinaan ylpeä filosofisista taidoistaan, mutta nyt hekin ovat maallistuneet – materiaalisen vaurauden kasvaessa. Vasurit ovat vaipuneet todelliseen noin 17 prosentin kannatukseen – tänä päivänä.

DeGrowth on huomista ja ylihuomista. Kasvuhuudon kritisoijat ovat ymmärtäneet luontoharmonian eloviisauden – kilpailu ja tasapaino niukkuutena ylläpitävät tehokkaimmin riittämisen biosfääriä, joka elättää niin materiaaliskokoomuslaisen kuin menneen maailman älykköfilosofivasurin! Harmoniaymmärtäjiä lienee todellisena kannatuksena vain noin reilu viisi prosenttia.

Kriisi, joka kohtaa usein yli viiskymppiset miehet, jolloin elämä on liian usein muuttunut/muuntunut tyhjäksi, lapset kaikonneet, ero otettu – ensimmäiset sydänkivistykset, mielenhäiriö ja tunne paniikista, kun jotain jäi tekemättä. Juoksimme liiaksi sen materiaalisen oravanpyörän rattaissa ja usein mies kuolee yli 10 vuotta aiemmin kun nuorena elämän yhdessä jakanut nainen ja entinen vaimo.

...

[2005 – kirjoitettu seitsemän vuotta sitten – millaisethan allaolevat lukuarvot ovat tänään, kun aloitimme vuoden 2013?]

Tilastokeskus kertoo joka kolmannen kuoleman kohtaavan alkoholisyistä 45-49 vuotiaissa miehissä. Vuonna 2004 alkoholikuolema kutsui 1.860 suomalaista, joista työikäisiä (15-64-vuotiaita) oli 1.545. Sukupuolen mukaan jakauma työikäisissä kaikissa kuolemansyissä on miesten tappioksi 7.541 / 3.282. Luvut ovat tylyjä miehille. 

---   http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/10/keski-ikisten-miesten-kiirastuli.html   ---

Kuvalinkki: > Kopauta tätä <

Keitä he ovat?

Nämä ennen aikojaan parhaassa työiässä menehtyneet miehet syntyivät 1955 - 1959. He kävivät kansakoulun ja jatkoivat, kuka jatkoi - kuka ei, keskikouluun, osa vieläkin ylemmäksi, kokien hiukan liian myöhään tietokoneet, jotka ovat nyt hallitsevassa asemassa koko yhteiskunnassa. He eivät kuulu suuriin ikäluokkiin. Heille sälyttyi nykyajan pahin lama juuri parhaassa työiässä 1990-luvun alussa, he olivat tuolloin noin 33-37 vuotiaita. Puhutaan liian monista itsemurhista pankin viedessä kaiken, mm. vakuuksia myyden pilkkahintaan lähipiireille.

Viiskymppisten hautaantuminen

Tämän päivän viisikymppiset ovat vaaravyöhykkeessä ja monissa 'pysähtyneissä' kaupungeissa ja kunnissa kuolema niittää satoaan suhteellisesti vieläkin tiuhemmin, mitä nämä koko maan keskiarvoluvut puhuvat. Kyseessä on suuri ongelma. Kuntakohtaiset tilastot saa vain rahaa vastaan Tilastokeskuksesta.

Poikalapsia syntyy noin vajaat 30.000 – per vuosi

Vuodessa syntyy näinä vuosina korvaukseksi huomiselle keskimäärin 28.000 poikalasta, kuolleiden työiässä olevien miesten liian aikainen lähtö on tuosta syntyvien poikien määrästä 27%! Tilastoissa ei tapahdu vuosittain kovinkaan suuria muutoksia, eli jatkumo on ikävänlainen.

1990-luvun alun lama jätti pitkät jäljet

Tänään liian moni on siipirikkona työttömänä, työkyvyttömänä ja lopullisesti masentuneena yrittämisen tuhansina rintamamiehinä ^**] - voimat loppuneena ja useasti kaikkensa antaneena.

^**] ---   http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/130879-polttomerkitty-mieli-kapinoi   ---

Ahneus synnytti laman

Tuon paljon puhutun laman syyt tunnetaan hyvin; ahneus, kähmintä, lasikiiltoinen voitonkatse silmissä ja usko loputtomaan kasvuun johti syihin, joissa mm. asuntojen hinnat ja vakuusarvot romahtivat. Työttömyys räjähti pilviin, tuoden valtion velkaan jättiläismäisen nousun, jota nyt kiivaasti maksetaan häpeänä monista virhepäätöksistä.

Suomen valtio on velkaa 38% BKT:sta – vuonna 2004

Velkaa suomalaisilla kotitalouksilla on 80% vuosituloistaan, kun esim. tanskalaisilla sama prosentti on 260. Pitikö valtion maksaa omaa velkaansa näin kiihkeästi? Suomi mm. maltillisten tuloratkaisujen ansiosta on rypenyt vientiylijäämässä yli 10 vuotta.

Suuret yritykset ovat käärineet suuret voitot,

työllisyyden silti kasvaessa hyvin hitaasti viimeisten reilu 10 vuoden aikana. Nämä voitot ovat valuneet ulkomaalaisille omistajille ja investointeina mm. kaukoitään. Valtio osin antoi tämän mahdollisuuden. Jäikö rahaa ja huolehdintaa liian vähän puurtaneille raaja-rikoille, jotka hävisivät 'elämänsä' 90-luvun laman puristuksissa? Toisaalta arkipäiväevoluutio ei tue häviäjiä, vaan vahvempi, ovelampi, sitkeämpi ja itsekkäämpi voittaa. Äiti Teresoita tämä kulutusjuhlatalous ei helli.

Keski-ikäiset miehet kantavat nyt suuren vastuun ja hinnan tapahtuneista

Nyt asunnot ovat samassa tapissa kuin juuri ennen 90-luvun laman alkua. Lainojen lyhennysvapaiden pyynnöt pankeista kasvavat, korko on alhaalla, mutta nousee hitaasti, mutta vakaasti. Kurkistaako seuraava hyökyaalto nurkan takana?

Ovatko seuraavassa alamäessä vaaravyöhykkeessä jälleen 35-39 vuotiaat miehet? Mainittakoon, että juuri tänään eniten velkaantuneet ovat ryhmässä 35-44 vuotiaat, jotka elävät velkoihinsa nähden yli varojen (106% kokonaisvelkaa vuotuisista tuloista, koko otoksen ollessa 67%. Velkaa koko Suomessa on 53%:lla kotitalouksista).

Sosiaalipalvelut työllistävät yhä useamman!

Viimeisen 10 vuoden aikana sosiaalipalveluiden työllisyys on noussut 1995:n 130.000:sta vuoden 2005 195.000 henkilöön. Työpaikkoja on syntynyt, mutta mistä syystä me tarvitsemme yhä enemmän sosiaalisia palveluita?

Hoidon tarve lisääntyy, hoitokustannukset kasvavat, eliniänodote nousee. Rahaa tarvitaan yhä enemmän ja myös odotusten alla olevat perinnöt suurenevat, mutta tarvitsevatko vanhuksemme nämä perintöön tarkoitetut varat omaan huolehdintaan kustannusten noustessa. Valtio ei kykene kattamaan kaikkia tarvittavia palveluita verovaroista.

Alkoholi tekee työtään,

moni vielä vaaravyöhykkeessä oleva poistuu ennen eläkeikää ja niinpä näitä vanhuuskustannuksia tältä osin ei tule jakoon. Tässäkin suhteessa, niin kornilta kuin se tuntuukaan, nämä keski-ikäiset miehet kantavat 'vastuuta' eliminoitumalla kustannuksettomien tilikirjoihin.

Viikatemies iskee tiettyyn ikäluokkaan

Kun menetämme eräästä ikäluokasta enemmän kuin keskimääräisyys edellyttäisi, niin oppina siitä pitäisi olla vähintään kyky huolehtia nyt, niin perheissä, suvuissa kuin yhteiskunnassakin nämä parhaassa työiässä olevat.

Suomessa ei tarvitse enää tehdä niitä virheitä, mihin 1950-luvun puolivälin jälkeen syntyneet miehet joutuivat. Suomi ei kestä yhtään 'ylimääräistä ja ennenaikaista' veronmaksukykyisen poistumaa muonavahvuudesta.

...
Tilastot: Suomen Pankki / http://www.bof.fi , Euro & Talous 3-2006 ja

http://tilastokeskus.fi/til/ksyyt/2004/ksyyt_2004_2005-10-31_tie_001.html 

+

http://tilastokeskus.fi/til/synt/2005/synt_2005_2006-05-05_kuv_001.html

Lisää BKT

Ilkka Luoma
US-PUHEENVUORO


US       AL

Minne katosivat kunnian- ja vastuuntunnot?

Eräs iltapäivälehti luetteli valtion yhtiöiden toimitusjohtajien palkkoja – herää kysymys kuinka ja miten he ansaitsevat aikuisten oikeasti nuo ostovoimat – mitä on niin erityistä, että palkka on lattiatasoon nähden 15-60 kertainen. Selvitin aikoinaan sotamarsalkkojen palkkoja II Maailmansodasta – Zhukov, von Manstein ja Heinricsh ... näihin palataan seuraavassa kirjoituksessa.

Yhteiskunta on nyt murroksessa, kansa lainehtii kohta kaduille, ravintopula iskee ja työt katoavat edullisempien toverien maihin – olemme maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa. Minne on kadonnut kunnian ja vastuuntunto? Nyt näyttää vain raha merkitsevän ...

...

[2006]

Motivoitunut ihminen on tuottoisa, lojaali ja ylpeä osallisuudestaan ryhmäänsä. Ryhmä voi olla työ, harraste tai perhe ja suku. Tänä päivänä yrityksissä painopiste on keskittynyt tulokseen unohtaen merkittävimmän ihmisiä yhdistävän tekijän; yhteenkuuluvuuden ja tunteen osallistumisesta.

Yhteiskunta on rakentunut alunperin ihmisen ympärille huolehtien sen jäsenistä ylhäältä alas. Tarvitsemme organisaation ja johdon, mutta johdon tulisi ymmärtää, kuinka ihmisyyttä ja lojaaliutta ylläpidetään. Aina ei tarvita lyhytnäköistä talousoppien leikkuria orientoimaan taloudenhoitoa pitkäjänteisyydestä qvartaalien tase- ja tuloskirjoihin. 

LINK ---   http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/03/mihin-on-kadonnut-velvollisuuden-ja.html   ---

Viime vuosisadalla muodostuivat ammattiyhdistykset valvomaan suoritetason etuja alentaen työajan suhteellisemmaksi päästäen työntekijät nauttimaan myös vapaa-ajasta. Samalla määrätietoisella tehdyn työn palkkaneuvottelulla myös työväestö sai tulotasonsa nousemaan, jolloin elintasokuiluja saatiin pienennettyä.

Samalla saatiin laajempi kulutustaso käyntiin, jolloin generoitui lisää työpaikkoja. Työnantajapuoli keskitti omia palveluitaan työyhteisöissään asuntojen, terveydenhuollon jopa elintarviketuotannon ja urheilutoiminnan yhtiön "värien" alle.

Viipymät työpaikoissa olivat pitkiä ja vaihtuvuus pientä. Vastakkainasettelusta huolimatta työpaikasta oltiin jopa ylpeitä ja toisaalta nykykaltaisia YT-neuvotteluja ei ollut. 

Kaikkea vanhaa ei kannata purkaa

Säilyttämisen piiriin oltaisiin voitu jättää velvollisuus ylläpitää työyhteisöä ja turvata työpaikkoja kuin myös joustaa suhdanteissa yhtiön tuloksen mukaisesti mm. palkkakulurakenteissa. Yhteinen vastuu on kadonnut työpaikkojen yhtiöiden kokonaishoidossa.

Johto tutkailee tilikirjoja neljästi vuodessa ja suoritetaso keskijohdon kera varautuu jatkuviin yt-kierroksiin. Nyt on muotia ulkoistaa ja siirtää; ennen oli velvollisuuksia säilyttää ja huolehtia. Tuotantokoneisto on ihmistä varten eikä päinvastoin. Nyt muodissa on palkita omistajia. Suurien yhtiöiden omistajat ovat kadottaneet otteen itse tuotannontekijöihin, vallalla on vain osinkokuittaus vuosittain.

Suuret yhtiöt eivät ole enää suorassa toimintasuhteessa omistajien ja tekijöidensä välillä. Rahalle rahaa on muodostunut tavoitteeksi. Omistajaa ei kiinnosta itse yhtiö, vaan ainoastaan tuotto. 

Ennen patruunat olivat omistajia ja ottivat kantaa lähes kaikkeen;

heidän "ominaistuoksunsa" tuntui niin tehtaiden saleissa kuin työntekijöiden asunnoissa. Parhaimmillaan patruuna perusti väelleen jalkapallojoukkueen ja myi yhtiön tilalta maitoa ja elintarvikkeita. Ennen maistui osallistuminen ja yhteenkuuluvuus. Nyt vallitsee jatkuva pelko itse työstä, sen säilymisestä ja huomisesta. Ei ole suunnitelmallisuutta eikä yhteishenkeä.

Omistaja on valtameren takana ja sitä ei kiinnosta olosuhteet tehtaissa, vain osingot ja sijoituksien tasearvot. Loputon kiihko jatkuvaan kasvuun on ajanut tuotantoyksiköt niin suuriksi, että entisaikojen patruunarahoitus ei riitä ja pääomaa on saatava laajasti; näin syntyivät pörssit ja maaton ja rajaton raha sai alkunsa. 

Viime vuosisadan patruunat sijoittivat itse ...

ja pitivät omistuksen tukevasti itsellä tai suvussa; näin säilyi ote itse toimintaan. Nyt omistajilla ei ole enää otetta lattiatasolle, yhtiöistä ei olla ylpeitä. Omistus ja työnteko sekä ansaintamallit kehittyvät. Kuinka haemme takaisin omistajavastuun, halun järjestää työtä, intohimon huolehtia työyhteisöllisyydestä?

Kuinka saamme takaisin ylpeyden omasta työtehtävästä, halun olla osallisena yhtiön menestymisessä sekä kunniantunnon tehdä aina parhaansa laadun ja toimitusvarmuuden osalta?

Kehittyvätpä tuotantomenetelmät, laskentakalkyylit ja markkinat kuinka tahansa, niin laatu, toimintavarmuus ja aikaansaadun tuotteen ja palvelun imago ratkaisevat menestyksen. Tuon menestyksen takuumiehinä ja -naisina ovat samalla viivalla ponnistelevat omistaja, johto ja tekijät. 

Velvollisuus luoda työtä!

On yhteiskunnallinen velvollisuus luoda työtä ja on yhteiskunnallinen kunnia sitä tehdä. Yhteisten asioiden hoito on politiikkaa. Onko puoluepolitiikka seuraillut liiaksi markkinatalouden mekanismeja marionetteina? Talous on hyvä renki, mutta huono isäntä. Isännän ääntä käyttäköön kuluttaja, siis kansalainen ja talous palvelkoot ihmistä huomioiden tasapainon ja ympäristön sekä rajallisuuden lait. 

Parempi työssä kuin kortissa

Parempi on pienempi palkka kuin osallistumattomuus ja yhteenkuulumattomuus. Parempi on vastuullisuus ja halu tehdä parhaansa huomioiden myös muut. Markkinatalouden aika ei ole loputon.

On yhteiskuntakeskustelun aika, kuinka huomenna teemme yhdessä asioita ollen vahvempia kohtaamaan haasteet ja ympäristöongelmat. Tulevaisuus on yrittäjyydessä ja pienissä toimintayksiköissä, joiden verkot ulottuvat kaikkialle kuten hermoverkosto.

....

Henkilöt

Zhukov, Geogy ... http://en.wikipedia.org/wiki/Georgy_Zhukov   ---

von Manstein, Erich … http://de.wikipedia.org/wiki/Erich_von_Manstein   ---

Heinrichs, Erik … http://fi.wikipedia.org/wiki/Erik_Heinrichs   ---

Ilkka Luoma

Toveri kiittää työstä ja luottamuksesta!

EU-euro-euroopassa työttömyys on noussut vakavimpaan kriisiinsä – sitten koko euron keksimisen jälkeen. Erityisesti nuoriso kärvistelee – osin hyvin koulutettuna – ilman työtä. Tiedämme, että nuoret miehet ovat aktiivisia, ja eivät voi vain pyöritellä peukaloita. Etsitään tyttöjä, kaadetaan autoja ja noustaan sopivan johtajan ilmaantuessa barrikaadeille ...

Työ tekijäänsä kiittää ja työ vapauttaa turhasta vapaa-ajasta. Ihminen on luotu työskentelemään ”jokapäiväinen leipänsä” ja elättämään itsensä sekä perheensä. Työn pitää olla yhteiskunnan erityissuojeluksessa – vaikka sitten valtion työllisyystöinä – itse töitähän riittää!

...

[2006]

YLE:n AamuTV haastatteli voittoon tähtäävää yrittäjyyttä ja pätkätyöläistä, joka koettaa löytää paikkaansa koko ajan muuttuvissa työtilanteissa. Yrittäjä tyypillisesti etsii koko ajan liiketoimintaa motivoituen kasvavasta liikevaihdosta ja voitosta. Samoin provisiopalkattu myyntimies hakee tilauksia kilpailutilanteessa, jossa markkinat jaetaan joka aamu uudelleen.

ORIG-LINK ---   http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/05/prekariaatti-on-huomisen-uusyrittj-ja.html   ---

Yrittäjä ja yritys,

siis liiketoiminta haluaa selittää kansainvälistymisellä kiristynyttä kilpailutilannetta haettaessa voitollisia ratkaisuja ylläpitämään tuotantoa, voitonjakoa ja työllistämistä. Yrityksen tärkeimmäksi tuotannontekijäksi on jo ajat sitten noussut itse työntekijä, koska hän ratkaisee markkinatutkimuksen, tuotekehityksen, tuotannon ja itse markkinoinnin ja myynnin, unohtamatta asiakaspalvelua.

Sielu

Ihminen on yrityksen sielu ja yrittäjän menestyksen sielu on taas yrittäjä itse ja hänen työntekijänsä. Yritys hakee voittoa kasvavasti vuosineljänneksittäin, kuten työntekijä kohoavia palkkoja yhteisesti saavutetusta liikevoitosta; on kysymys oikeudenmukaisesta tulonjaosta omistajien ja tekijöiden kesken.

Länsimaalainen markkinatalous teki tovereista kirjanpidon tiliöintinumeroita

Yrittäjän ja yrityksen tulee vallitsevien länsimaalaisten talousoppien mukaisesti hakea tehokkuutta toimillensa saavuttaakseen sijoitetulle pääomalle korkoa, siis voittoa. Yrittäjä hakee jatkuvasti "pätkätyömäisesti" voitollisia tilauksia saadakseen yrittäjäpalkkansa. Yrittäjä joustaa laskusuhdanteessa omasta ansainnasta.

Vastuuajattelu – tuo pääministeri Jyrki Kataisen suosikkitermi

Vastuullisen toiminnan yrittäjä pitää ulkoisen työvoimansa motivoituneesti tehtävissään myös huonona aikana, jotta saisi huomisen tilauksen täytetyksi ylläpitääkseen liiketoimintauskottavuutta. Nyt onkin kysymys työntekijöiden palkkajoustosta.

Ratkaiseva kysymys on myös voitollisena aikana tuloksen jaosta; palkitseeko yritys ja yrittäjä voiton kasvaessa siihen vaikuttaneet tekijänsä myös bonuksilla, optioilla ja lisäosilla. Uusi vastuullinen markkinamaailma vaatii joustavaa osallistumista puolin ja toisin.

...
Valtio ei voi jakaa vastikkeetonta rahaa kansalaisilleen,

koska ihmisen yksi perusperiaate on päästä helpommalla. Jos tarjoamme rahaa systemaattisesti ja vaatimuksitta, ylläpitää se tekemättömyyden ja oleilun mentaliteettia. Ihmiset ovat luodut tekemään yhdessä jotain, josta saa yhteenkuuluvuuden, osallistumisen ja hyödyllisyyden tunnetta.

Ihmisen on tehtävä työtä kykyjensä mukaisesti, me emme kestä lisääntyvää vapaa-aikaa; tällöin on vaarana degeneroituminen. Taantuma lisää kilpailukyvyttömyyttä.

Tuloerot ovat revähtäneet!

Kansainvälistyminen mm. ruokkii palkkaeroja selitykseksi kilpailukyvyn puutteelle. Globalisaatio on suuri tulonjaon kehitysoppi, jossa suuret rajattomat yritykset hajautetulla toiminnalla tuottavat suurimmat voitot täyttäen myös rajattomat omistajaintressit kasvavina osinkoina.

Nyt on vallalla omistajan ja toimivan johdon etuajattelu itse "lattia- ja välitason" kustannuksella. Nyt etsitään halvinta menetelmää päämääränä suurin jaettava osinko. Tämä vallitseva aikakausi hyödyntää kilpailun työstä tehokkaasti ja vääjäämättä ajaa länsimaita siirtämään työnteollista tulonjakoa kehittyviin maihin, missä kohtaa myös useasti suurin kysyntä. 

...
Me maksamme aikaisemman siirtomaapolitiikan hintaa

Kolonnialismi ja suruton raaka-aineiden ja työvoiman hintaryöstö kostautuu nyt ostovoiman paluuvirtana moniin nouseviin talousmahteihin. Meidän kilpailukykyvastaus on tehokkuuden nousu; yksinkertaistaen voisimme sanoa, että jokaisen länsimaalaisen työntekijän, myös johtajan, olisi oltava esim. viisinkertaisessa palkkaerossa työtehokkuudeltaan viisinkertainen ollakseen kilpailukykyinen.

Toinen kilpailukeino on olla nokkelampi, innovatiivisempi, oivaltavampi ja motivoituneempi. Kolmas vaihtoehto länsimaille on luopua osasta elintasoansa, joka voisi pelastaa maapallon lämpö- ja päästökuormalta.

Valtio voi tarjota yhden ratkaisevan kannustimen kansalaispalkan sijalle,

verotuksemme tulisi siirtyä kokonaan kuluttamiseen ^1], siis välillisiin veroihin. Kaikki ansaintaan liittyvä on vapautettava verosta ^2], näin ruokitaan luontaista ihmisen "ahneutta" yrittää ja tehdä ilman tulonjakorasitteita työtä ja aikaansaada työtilanteita. Kaikki kulutustapahtumat ovat verolle pantava painottuen rasitteellisuudesta ympäristöämme kohtaan ja palkiten työllistämisestä. 

^1] ”Ja koko kansa oli kulutusverolle pantava”

---   http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2007/01/ja-koko-kansa-oli-kulutusverolle.html   ---

^2] ”Visiona kannusteellisin työ on veroton ansainta”

---   http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/03/visiona-kannusteellisin-ty-on-veroton.html   ---

Niin kauan kuin ihminen kilpailee, on kehitys taattu myös yhteisönä

Ihminen inhimillisenä eläimenä on luonut turvajärjestelmät itsensä eduksi helpottaen taloudellisen nousunsa myötä työntekoa, vastoinkäymisten kohtaamista ja lisäten vapaa-aikaansa.

Elämme rahan aikakautta ja vertauksemme perustuvat ostovoiman käyttöön ja näkymiseen. Prekariaatit haluavat muutosta "yrittämiseensä". Siirto pätkätöistä normaalin työajan puitteisiin vaatii vastineeksi palkkajoustoa.

Yrityksen ja yrittäjän on taas kannettava vastuunsa ja osattava jakaa hyvin mennessä voittoa myöskin joustavasti olematta pelkästään itse ahneuden tyydyttäjä. Jokaisen ihmisen on myös itseään ohjaten hyväksyttävä normaali kilpailutilanne. Meidän on itse huolehdittava osaamisestamme. 

Toimeliaisuuden ihannointi

Kaikkinainen vauraus ja liiketoimi voittoineen perustuu kulutukseen ja toimeliaisuuteen. Kuluttaja on markkinatalouden kuningas. Peruskansalainen on liiketoiminnalle merkittävin tekijä, suuret massat aikaansaavat suurimmat tavara- ja rahavirrat.

Markkinatalous perustuu mainontaan, joka ohjaa meitä

Vastuullinen kuluttaja pystyy joukkovoimana muuntamaan kulutustansa luoden uhkaa yrityksen omistaja-ahneusmomentille. Ostoboikotti internet-aikakaudella on erittäin tehokas vaikute muuttamaan yrityksen filosofiaa ja käyttäytymistä.

Rajaton ja "maaton" liikemies on täysin riippuvainen ostajista

Paras keino turvata kotimainen työllisyys on päätös kotimaisuuden suosimisesta. Yrityksen paras päätös ylläpitää kykynsä, on taloudellisen tuloksen oikeudenmukaisempi tulonjako omistajien ja työntekijöiden kesken.

Vastuullisuus on nostamassa päätään ahneuden kustannuksella. Meidän kaikkien on kannettava huolta kokonaismotivaatiosta ylläpitääksemme kotimaamme maailman kartalla – on meneillään maailmanlaajuinen työn uudelleenjaon taistelu.

Ilkka Luoma

http://jontikka.blogspot.com