YLE esitti monille härnäkkeeksi
dokumentin ”Suomi ruotsalaisille” näkökulmadokumentin. Ohjelma kirvoitti
vedenjakajasuomen takajaloilleen tai niskakarvat Tukholman suuntaan. Voimme
myös esittää, että Ruotsi ”tarjosi” 1808 itäisen maakuntansa Tsaarille.
Ruotsi sai etäisyyttä ja puskurointia
vuosisataiseen kiistakumppaniinsa, Venäjään – olihan valtakunnan itäinen raja
seilannut edestakaisin Karjalan laulumailta aina Savon syviin sopukoihin.
Ruotsi ei virallisesti auttanut
sotilaallisesti meitä, kun veljessodan kokenut kansa pyysi apua Talvisotaan –
sen sijaan toveri ja porvari yhdistivät voimansa, ja yhtenäisyyden synnyttyä
maa pelastui itsenäisyytensä säilyttäen.
Suomen suuriruhtinaskunta
niminen poikkeusautonomia vaurastui vuoden 1808 Euroopan takapajulasta
itsenäisyytemme kynnyksellä vuonna 1917 jo Euroopan keskikastiin – kiitos
osaltaan tsaarien voimakkaan rakennusohjelman silmäteräautonomiaansa, jonne oli
mukava tulla lomailemaan.
Pääkaupunkikin siirtyi Turusta
Helsinkiin – aivan kuin ”kiusaksi” ruotsalaisuudelle. Lopuksi Lenin vahvisti
itsenäisyytemme omalla allekirjoituksellaan. Voidaan myös todeta, että
tsaarilla ei ollut kovin suurta halukkuutta estää Suomen itsenäistymiskehitystä
– otti toki välillä pois markkapostimerkkimme ... *]
Sidos itään on yhtä väkevää kuin
länteen – Suomi on vedenjakajalla
Näin päättelimme jo vuosia
sitten, kun venäläisyydestä jälleen kerran tehtiin uhkaa – huomaamatta sitä,
että Venäjä on viimeisen reilu 200 vuoden ajan ollut suurin kokonaiskauppakumppanimme
– ollen tänään eniten nettoa tuova kansakunta maahamme – viha on rakkautta ja
rakkaus vihaa – ja kaikkea siltä väliltä – älkäämme sahatko oksaa, jolla
istumme ...
*] ... mutta sallien muun muassa meille ennemmin valtiopankin (Suomen
Pankki) kuin itselleen omansa!
[2006]
Suomen ollessa EU -
puheenjohtajamaa, on Venäjä kohonnut aktiivisimmaksi kauppakumppaniksi ja
toimijaksi Suomelle ja suomalaiselle talouselämälle. Suomen ja Venäjän
yhteistyö on syleillyt lähes aina meitä suomalaisia käsinkosketeltavasti.
Historiamme alkaa jo 1000 vuoden takaa. Suomen Karjala on ikimuistoinen
vedenjakaja idän ja lännen välillä tuoden meille erityisaseman ja tavoitteen
vailla vertaa.
Venäjän katsotaan alkaneen noin 1100 vuotta sitten alueilta,
joilla on myös
suomalaisperäisten kansojen jalanjälkiä. Suomalaisuus löysi tiensä lappalaisten
joukkoon Suomenniemelle ja venäläiset olivat myös mongolien alaisina ja
veronmaksajina. Venäjän ydinalue oli alussa pieniä suurruhtinaskuntia ja
tiukkaa kuria, maaorjuutta ja luonnonrikkauksia.
Venäjä on nyt vaurastunut
kurilla, vapaalla länsimaalaisella kulutuspolitiikalla ja luonnonrikkauksilla,
joiden määrää eivät edes venäläiset tarkkaan tiedä.
Venäjän merkitys Suomeen on historiallinen,
niin kielessä kuin
uskonnoissa ja myös toisin päin; yhteisiä alkujuuria on löydettävissä kuten
myös rajanvetoa ja yhteistä sekoittunutta aluetta, kuten ikimuistoinen Karjalan
alue 1], jossa kohtaa ainutlaatuinen raja uskontoina, tapoina
kuin kaikkia karjalaisia koskevana vieraanvaraisuutena ja eloisuutena.
...
Oli mielenkiintoista lukea mitä Venäjän eräs alkuunpanija, suurruhtinas Vladimir Monomah kirjoitti jälkisäädöksessään vuonna 1117 (suora lainaus 1913 julkaistusta Venäjän historian oppikirjasta; kustannusosakeyhtiö Kirja / Weilin & Göös, kirjoittajina Virkkunen ja Toikka):
"Jumalanpelko ja ihmisrakkaus ovat kaikkien hyveiden perustuksena. Eivät paastot, ei yksinäisyys, eikä munkiksi rupeaminen voi teitä pelastaa, vaan hyvät teot. Älkää unohtako köyhiä; pitäkää huolta niiden elatuksesta ja muistakaa, että kaikki omaisuus on Jumalan ja että se on teille vain vähäksi aikaa annettu.
Oli mielenkiintoista lukea mitä Venäjän eräs alkuunpanija, suurruhtinas Vladimir Monomah kirjoitti jälkisäädöksessään vuonna 1117 (suora lainaus 1913 julkaistusta Venäjän historian oppikirjasta; kustannusosakeyhtiö Kirja / Weilin & Göös, kirjoittajina Virkkunen ja Toikka):
"Jumalanpelko ja ihmisrakkaus ovat kaikkien hyveiden perustuksena. Eivät paastot, ei yksinäisyys, eikä munkiksi rupeaminen voi teitä pelastaa, vaan hyvät teot. Älkää unohtako köyhiä; pitäkää huolta niiden elatuksesta ja muistakaa, että kaikki omaisuus on Jumalan ja että se on teille vain vähäksi aikaa annettu.
Älkää mielessänne ja
sydämessänne ylpeilkö, vaan ajatelkaa: tänään me elämme ja huomenna haudassa
makaamme. Kavahtakaa valhetta, jouppoutta ja hekumaa, sillä ne turmelevat
sielun ja ruumiin.
Kunnioittakaa vanhoja
kuten isiänne ja rakastakaa nuoria niinkuin veljiänne. Ja ennen kaikkea
kunnioittakaa muukalaisia, jalosukuisia ja alhaisia, kauppiaita ja lähettejä,
sillä he saattavat meidät hyvään taikka huonoon huutoon vieraissa maissa.
Oppikaa mitä ette tiedä.
Laiskuus on kaikkien paheiden äiti, varokaa sitä. Ihmisen tulee aina olla
toimessa. Älkööt teitä päivä vuoteessa tavatko".
Lopuksi suurruhtinas,
pyhimykseksi korotettu
kansaansa rakastanut ja vähäosaisiakin huolehtinut Vladimir Monomah kehoitti
aikaisin aamukirkkoon kiittämään Jumalaa, sillä niin ovat kaikki hyvät isät
tehneet. -näin
kirjoitti Vladimir.
Kerrottuaan hänen
kuolemastaan lausuu vanha aikakirja: "Hän kuoli, tuo oikeauskoinen
ruhtinas, Kristusta rakastava koko Venäjän suurruhtinas Vladimir Monomah, joka
oli valaissut Venäjänmaata, sillä hänestä lähti valoa niinkuin
auringosta". --- Oliko hän
ensimmäinen isä aurinkoinen?
Huomaammeko paljon yhtäläisyyksia jo 900 vuoden takaa,
historian pimeydestä,
Venäjänmaan synnyistä syvistä nykypäiväämme, ongelmiimme, keinoihin saavuttaa
tyytyväisyyttä, oikeudenmukaisuutta ja hyvettä oppiin ja arvostukseen. Ei aika
ole asioita paljon muuttanut ja tälläisen Venäjän kanssa voimme elää,
yhteisessä historiassa, sillä suomensukuiset merjalaiset ja muromalaiset asuivat
siellä, missä Moskovan suurruhtinaskunta sai alkunsa.
Asenne muuttuu ja Suomi sen mukana
Venäjä on suuri
mahdollisuus kansamme sisuksissa istuvana pelkona ja uhmana. Taloutemme on
jälleen monin sitein kiinni Venäjässä, josta kerrotaan suomalaisten joskus
tulleen. Näemmekö huomenna asiaa toisin ja hyväksymme ainutlaatuisen Karjalan
vedenjakajan meille ja venäläisille kuuluvana alueena 2] isiemme
maina kummallekkin oikeudellisesti jakaantuen.
Ilkka Luoma
--..--
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti