Maahanmuuttopolitiikka on saanut niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa uuden sanana kaihdetun tosiasiailmiön - reviiripuolustuksen. Suomessa perussuomalaiset ovat innokkaimpia reviristejä - oman elinpiirinsä puolustajia, jotka haluaisivat tarkkuutta siihen keitä ja miten meille tullaan.
Reviirimalli on evoluution kehittämä sopeutumisen ja rajautumisen huipputuote, jolla kaltaisemme biosfäärillinen elämänmalli on toiminut jo satoja miljoonia vuosia. Tässä reviirien maailmassa liika sekoittuminen katsotaan kanta-asukkaille uhaksi ja vaaraksi - siltikin, että geeniperimää pitää monipuolistaa kumppanuusvalinnoilla, jottei suku degeneroidu.
Reviristit puolustavat omaansa
Reviirit on toimeentulopiirejä, joissa kohtaavat keskenään sopivan tutut toimijat - muodostaen ihmisyhteisöjä ja kansoja. Enemmän tai vähemmän yhtenäisen kansan tyypillisimmit merkit ovat yhteinen kieli, yhteinen perimävirtaus sekä samankaltaiset tavat ja kulttuuri - ollaan siis sopivasti tuttuja keskenään, jolloin luottamus säilyy ja turvallisuus takautuu - jos ei muuten, niin turvattomuuden hallintana.
Reviiripuolustajat oudoksuvat erilaisia itselleen tuntemattomia uskontoja, kulttuureja ja elintapoja - enimmillään ne koetaan uhkaksi omalle jatkuvuudelle. Jatkuvuus on kaikkien elinpiirien (reviirialueiden) elinehto. Lisäännytään sopivasti ja riittävästi - kaikkia biosfäärillisiä elämänmuotoja elättävä ympäristö edellyttää noiden huomioon ottamista!
Meillä täällä Suomessa syntyvyys vähenee huolestuttavasti - se on aina lopulta se suurin uhka reviirillisille elinpiireille. Me tarvitsemme lisää suomalaisia - reviristien mukaan kantasuomalaisia. Miksi emme lisäänny?
Suvaitsevaisuus taas tulisi pitää sisällään ajatuksen kaikkien huolehtimisesta - vähintäänkin niin, että maahamme otetut huolehditaan kuten omat kantasuomalaiset. Mitä lopulta tämä kantasuomalaisuus onkaan, kun olemme täällä idän ja lännen vedenjakajalla - emme ole pohjimmiltamme rasisteja.
1 - Suomalaisilla on käytännön kokemus ruotsalaisten puolueettomana pysymisestä (Talvisota 1939 ja Jatkosota 1941), kun Suomea uhkaa suuri tuntematon. On ymmärrettävää, että Ruotsi vaalii "puolueettomuuttaan", onhan se saanut Elää rauhassa selkämme takana jo yli 200 vuotta.
Aiemminhan tuota vuotta 1809 Ruotsin kuningas kävi monia sotia Venäjän tsaaria vastaan, ollen hyökkääjä ja ollen myös puolustaja - kyse oli Ruotsin tuolloisesta itäisestä maakunnasta - 'Suomenniemestä'. Tsaarin ja kuninkaan raja seilasi pitkin Karjalan laulumaita edestakaisin.
Suomalaiset ottivat iskut vastaan pitkissä kuninkaan sodissa;
... olimme kuninkaan armeijalle oivia ja uskollisia musikoita - sotilaita, joskus jopa tykinruokana. Mutta selvisimme Ruotsin vallan ajasta ja saimme isännäksemme Venäjän tsaarin, jolle autonomiamme annettiin. Ruotsi ei enää halunnut pitää itäistä maakuntaansa - siitä saatiin näin hyvä puskuri idän karhua vastaan - alkoi ruotsalaisten rauhankausi.
Nyt tilanne on erilainen - ydinaseet Kuolan niemimaalta yltävät nopeasti myös Ruotsiin
Niin Suomella kuin Ruotsilla on Nato - Isäntämaa pöytäkirja, joskin hieman erilaisin painotuksin. Ruosi halusi lausekkeen, joka kieltää Natoa/USA' ta tuomasta ydinaseita maahansa - me emme ydinaseita kieltäneet. Ruotsi halusi myös tarkan kuvauksen miten, kuka ja milloin Naton taistelujoukot Ruotsiin pyytää - Suomi taas jätti asiaosan epäselväksi.
Aina kaikissa varteenotettavissa mielipidemittauksissa suomalaiset sanovat suurella enemmistöllä "Kiitos ei - Nato", jo viimeisten yli 10 vuoden aikana yli 50 prosentin vastustatusvoimalla haluamme pitää osamme omanlaisena, onhan meillä 1300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Haluamme pitää 'ystävät lähellä ja viholliset kaukana'. Toisaalta, 'ellet voita vihollistasi - tee siitä ystävä!' >[2]
1
Valkopesty Suomi
Maahanmuuttopolitiikka on saanut niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa uuden sanana kaihdetun tosiasiailmiön - reviiripuolustuksen. Suomessa perussuomalaiset ovat innokkaimpia reviristejä - oman elinpiirinsä puolustajia, jotka haluaisivat tarkkuutta siihen keitä ja miten meille tullaan.
Reviirimalli on evoluution kehittämä sopeutumisen ja rajautumisen huipputuote, jolla kaltaisemme biosfäärillinen elämänmalli on toiminut jo satoja miljoonia vuosia. Tässä reviirien maailmassa liika sekoittuminen katsotaan kanta-asukkaille uhaksi ja vaaraksi - siltikin, että geeniperimää pitää monipuolistaa kumppanuusvalinnoilla, jottei suku degeneroidu.
Reviristit puolustavat omaansa
Reviirit on toimeentulopiirejä, joissa kohtaavat keskenään sopivan tutut toimijat - muodostaen ihmisyhteisöjä ja kansoja. Enemmän tai vähemmän yhtenäisen kansan tyypillisimmit merkit ovat yhteinen kieli, yhteinen perimävirtaus sekä samankaltaiset tavat ja kulttuuri - ollaan siis sopivasti tuttuja keskenään, jolloin luottamus säilyy ja turvallisuus takautuu - jos ei muuten, niin turvattomuuden hallintana.
Reviiripuolustajat oudoksuvat erilaisia itselleen tuntemattomia uskontoja, kulttuureja ja elintapoja - enimmillään ne koetaan uhkaksi omalle jatkuvuudelle. Jatkuvuus on kaikkien elinpiirien (reviirialueiden) elinehto. Lisäännytään sopivasti ja riittävästi - kaikkia biosfäärillisiä elämänmuotoja elättävä ympäristö edellyttää noiden huomioon ottamista!
Meillä täällä Suomessa syntyvyys vähenee huolestuttavasti - se on aina lopulta se suurin uhka reviirillisille elinpiireille. Me tarvitsemme lisää suomalaisia - reviristien mukaan kantasuomalaisia. Miksi emme lisäänny?
Suvaitsevaisuus taas tulisi pitää sisällään ajatuksen kaikkien huolehtimisesta - vähintäänkin niin, että maahamme otetut huolehditaan kuten omat kantasuomalaiset. Mitä lopulta tämä kantasuomalaisuus onkaan, kun olemme täällä idän ja lännen vedenjakajalla - emme ole pohjimmiltamme rasisteja.
2
Suomi ja Ruotsi tiivistävät sotilaallista yhteistyötään isäntämaasopimuksella
Aiemminhan tuota vuotta 1809 Ruotsin kuningas kävi monia sotia Venäjän tsaaria vastaan, ollen hyökkääjä ja ollen myös puolustaja - kyse oli Ruotsin tuolloisesta itäisestä maakunnasta - 'Suomenniemestä'. Tsaarin ja kuninkaan raja seilasi pitkin Karjalan laulumaita edestakaisin.
Suomalaiset ottivat iskut vastaan pitkissä kuninkaan sodissa;
... olimme kuninkaan armeijalle oivia ja uskollisia musikoita - sotilaita, joskus jopa tykinruokana. Mutta selvisimme Ruotsin vallan ajasta ja saimme isännäksemme Venäjän tsaarin, jolle autonomiamme annettiin. Ruotsi ei enää halunnut pitää itäistä maakuntaansa - siitä saatiin näin hyvä puskuri idän karhua vastaan - alkoi ruotsalaisten rauhankausi.
Nyt tilanne on erilainen - ydinaseet Kuolan niemimaalta yltävät nopeasti myös Ruotsiin
Niin Suomella kuin Ruotsilla on Nato - Isäntämaa pöytäkirja, joskin hieman erilaisin painotuksin. Ruosi halusi lausekkeen, joka kieltää Natoa/USA' ta tuomasta ydinaseita maahansa - me emme ydinaseita kieltäneet. Ruotsi halusi myös tarkan kuvauksen miten, kuka ja milloin Naton taistelujoukot Ruotsiin pyytää - Suomi taas jätti asiaosan epäselväksi.
Suomalaiset eivät halua Natoon
Aina kaikissa varteenotettavissa mielipidemittauksissa suomalaiset sanovat suurella enemmistöllä "Kiitos ei - Nato", jo viimeisten yli 10 vuoden aikana yli 50 prosentin vastustatusvoimalla haluamme pitää osamme omanlaisena, onhan meillä 1300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Haluamme pitää 'ystävät lähellä ja viholliset kaukana'. Toisaalta, 'ellet voita vihollistasi - tee siitä ystävä!' >[2]