Kuluneen hokeman mukaan "kaikki vaikuttavat kaikkeen" - näin on, sillä kaikkein "pienimmät osaset ovat kaikkeen yhteiset ja lopulta siellä pientäkin pienempien osasten väleillä on tyhjyys - ulottuen jopa ... ?"
Ilmastonmuutos aerosoleineen on oleellinen osa systeemiä, joka on luonut Elämän mahdollisuuden, mutta vain osa. Kaltaisemme Elämä on hiili-vesielämää, jossa hyvin kapea lämpötila-alue (molekyylien liike) määrittää Elämän mahdollisuuden.
Ilmakehä pitää Eloa käynnissä, ilman happea ei onnistu Elo kuin muutaman minuutin. Ilman vettä selvitään joitain päiviä - ilman ravintoa biologiana selviämme joitain viikkoja. Ilmakehä kaikkine vaikutteineen on osa muutoksessa olevaa ympäristökehitystä, johon me ihmiset osallistumme valtavan kokoisella ympäristöjalanjäljellä.
On hienoa, että ympäristöolosuhteet, jotka määrittävät lopulta Elollisuuden ehdot ja mahdollisuudet - pitää sisällään osaamisalueita tarkkaan rajatuilta osa-alueilta, kuten ilmaston ja ilmakehän ja sinne vaikuttavat ihmiskunnan teot.
Ymmärtääksemme oman Elämämme kokonaisuutena, on meidän osattava rakentaa kirkas kokonaiskuva - se iso kuva, joka pitää sisällään useita tarkkoja erityisalueita - kuten vaikkapa Elämän monimuotoisuuden.
Me ihmiset vaikutamme myös biodiversiteettiin, joka on merkittävä osa Elollisuutta ja Elon mahdollisuuksia - tätäkin osa-aluetta me ihmiset muokkaamme - lopulta omaksi kohtaloksemme. Näin täytyisi tässäkin osata projisoitua tuohon mainostettuun isoon kuvaan ympäristöstämme.
'Siis kaikki vaikuttavat kaikkeen' - ja me ihmiset olemme mukana nyt viimeisten noin 200-300 vuoden aikana Elollisuuden vaikeuttajina, oman liiallissävytteisen itsekkyytemme myötä.
Hamuamme enemmän kuin osuutemme on tästä biomassaisesta kierrossa olevasta bioelämästä edellyttäisi. Syömme ja kulutamme siis muiden kupeilta ja varannoista - varsinkin viimeisen noin 150 vuoden aikana.
Entä nyt, kun luontobiologia saattaa olla varahapella ja meille on valaistumassa se ainoa keino - vähäntäminen.
2 - Elollisen kierrossa olevan biomassan poltto energiaksi on liki ympäristörikos, sillä se rikkoo varmasti biodiversiteetin sekä sotkee kiertovaiheissaan olevien biomassojen keskinäismerkityksen, joka muutaman vuoden kuluttua voidaan esittää biomassojen jakauma- ja vaikutekaavoina.
Toinen suuri merkittävä tekijä mietittäessä energiankäyttöä - on sen määrä per henkilö, siis per valtion kansalainen. Tunnetusti Kiinassa on ihmispopulaationa 1,4/7,8 maailmastamme.
Kiinan päästöt per capita ovat vähäiset, verrattuna vaikkapa EU' hun ja nimenomaan vanhoihin jäsenmaihin. USA (0,33/7,8) on ylivertainen per capita, kun suhteutetaan päästöt kumuloituneena per nenä.
Per capita ajattelussa on kysymys oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta ja mahdollisuudesta saavuttaa maallista hyvää
Jos Kiinassa olisi yhtä paljon suhteessa henkilöautoja kuin US' ssa, niin miten olisi ollut raaka-öljyn saatavuus ja hinnoittelu?
Kiina on suurin päästäjä, johtuu se myös siitä, että läntiset valtiot - Suomi mukaan lukien, siirsivät paljon tuotantoaan Kiinaan.
Syyt siirtoihin olivat: Halpa ja ahkera toveri, tehtaan oven takana maailman suurin sisämarkkinapotentiaali sekä alussaan lähes olemattomat ympäristölait. Lännenmies siirsi siis omia päästöjään suuret määrät kiinalaisten taskuihin.
Kiina on luvannut ratkaista ympäristöongelmansa vuoteen 2049 mennessä, jolloin nykyinen Kiina täyttää 100 vuotta.
Kiinalla on kyky ympäristöongelmien ratkaisuun. Kiinassa valmistuu 340 000 ylempää insinööriä - joka vuosi, se on enemmän kuin US' ssa, EU' ssa ja Venäjällä yhteensä. Näin suunnittelu- ja keksintövoimat ovat riittäviä ratkaisuhakuisuuteen.
Kiinan johtaja Xi Jinping kertoi Kiinan mielellään ottavan ympäristöjohtajuuden maailmassamme, kun US-presidentti Donald Trump irrotti maansa Pariisin ilmastosopimuksesta.
Energiakysymys on pakkoraossa. Tehokkain tapa säästää ympäristöämme on energiankulutuksen merkittävä vähentäminen, ja tämä koskee erityisesti maita, joiden per capita kulutus on suuri. e
1 - Lännestä katsottaessa Kiina pääsee mediassa helposti ja totuudellisesti ykköseksi puhutaessa tuotantokoneistojen energiankäytön päästöistä - erityisesti hiilidioksidin osalta, jolla on merkittävä vaikute ilmakehämme nopeaan lämpenemiseen - ihmisen itsensä toimesta.
HS-jutussa kerrotaan asiat yksittäisen valtion aikarajallisen päästömäärien osalta sangen yksipuolisesti - kokonaisuutta ajatellen, mutta totuudellisesti.
Totuus on usein monimutkainen ja tässä varsinkin, sillä energian käytössä mittausaikajänne (kumuloituvuus) ja oikeudenmukaisuus per henkilö - muuttaisi HS-jutun luonetta oleellisesti.
Hiilijakeiden (=bioelollisuuden jätöstyskierto) käyttö alkoi voimallisesti jo 1800-luvulla ja erityisesti Länsi-Euroopassa; kaikki suurkaupungit olivat hengitysvaikeuksien ja hiilipölyn peitossa.
Hiilidioksidilla on merkittävä viipymä ilmakehässä, jonka myötä meidän täytyy osata laskea päästökumuloituvuuden merkitys ilmakehälämpenemiseen!
HS-jutussa oivaltavasti mainitaan, että ärhäkämpi ilmakehävaikuttaja - metaani viipyy: " ... Metaani on hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu, mutta sen elinikä ilmakehässä on vain 11 vuotta ... ". Jutussa ei sen sijaan kerrota itse hiilidioksidin viipymää *.
Kiina on absoluuttisesti suurin hiilidioksidin tuottaja viimeisten noin 10 vuoden aikana
Hiilijakeiden käyttö on ollut voimakasta jo yli 120 vuotta ja tutkimusten mukaan hiilidioksidin viipymä voi olla ilmakehässä jopa 40-100 vuotta, tämä tarkoittaa voimallista kumuloituvuutta, johon Kiina on ottanut osaa vahvasti tuon viimeiset 10-20 vuotta. Tällä on merkitystä, kun pohdimme vastuita, maailmallista yhteistyötä kuin myös teknologista kehitystä, millä korvaamme fossiiliset energialähteet >
1
Luontokato pitää tehdä yhtä näkyväksi kuin ilmastonmuutos
Ilmastonmuutos aerosoleineen on oleellinen osa systeemiä, joka on luonut Elämän mahdollisuuden, mutta vain osa. Kaltaisemme Elämä on hiili-vesielämää, jossa hyvin kapea lämpötila-alue (molekyylien liike) määrittää Elämän mahdollisuuden.
Ilmakehä pitää Eloa käynnissä, ilman happea ei onnistu Elo kuin muutaman minuutin. Ilman vettä selvitään joitain päiviä - ilman ravintoa biologiana selviämme joitain viikkoja. Ilmakehä kaikkine vaikutteineen on osa muutoksessa olevaa ympäristökehitystä, johon me ihmiset osallistumme valtavan kokoisella ympäristöjalanjäljellä.
On hienoa, että ympäristöolosuhteet, jotka määrittävät lopulta Elollisuuden ehdot ja mahdollisuudet - pitää sisällään osaamisalueita tarkkaan rajatuilta osa-alueilta, kuten ilmaston ja ilmakehän ja sinne vaikuttavat ihmiskunnan teot.
Ymmärtääksemme oman Elämämme kokonaisuutena, on meidän osattava rakentaa kirkas kokonaiskuva - se iso kuva, joka pitää sisällään useita tarkkoja erityisalueita - kuten vaikkapa Elämän monimuotoisuuden.
Me ihmiset vaikutamme myös biodiversiteettiin, joka on merkittävä osa Elollisuutta ja Elon mahdollisuuksia - tätäkin osa-aluetta me ihmiset muokkaamme - lopulta omaksi kohtaloksemme. Näin täytyisi tässäkin osata projisoitua tuohon mainostettuun isoon kuvaan ympäristöstämme.
'Siis kaikki vaikuttavat kaikkeen' - ja me ihmiset olemme mukana nyt viimeisten noin 200-300 vuoden aikana Elollisuuden vaikeuttajina, oman liiallissävytteisen itsekkyytemme myötä.
Hamuamme enemmän kuin osuutemme on tästä biomassaisesta kierrossa olevasta bioelämästä edellyttäisi. Syömme ja kulutamme siis muiden kupeilta ja varannoista - varsinkin viimeisen noin 150 vuoden aikana.
Entä nyt, kun luontobiologia saattaa olla varahapella ja meille on valaistumassa se ainoa keino - vähäntäminen.
2 - 2
Kiina antoi päästölupauksen, joka saattaa olla jopa vuosisadan ilmastouutinen
Toinen suuri merkittävä tekijä mietittäessä energiankäyttöä - on sen määrä per henkilö, siis per valtion kansalainen. Tunnetusti Kiinassa on ihmispopulaationa 1,4/7,8 maailmastamme.
Kiinan päästöt per capita ovat vähäiset, verrattuna vaikkapa EU' hun ja nimenomaan vanhoihin jäsenmaihin. USA (0,33/7,8) on ylivertainen per capita, kun suhteutetaan päästöt kumuloituneena per nenä.
Per capita ajattelussa on kysymys oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta ja mahdollisuudesta saavuttaa maallista hyvää
Jos Kiinassa olisi yhtä paljon suhteessa henkilöautoja kuin US' ssa, niin miten olisi ollut raaka-öljyn saatavuus ja hinnoittelu?
Kiina on suurin päästäjä, johtuu se myös siitä, että läntiset valtiot - Suomi mukaan lukien, siirsivät paljon tuotantoaan Kiinaan.
Syyt siirtoihin olivat: Halpa ja ahkera toveri, tehtaan oven takana maailman suurin sisämarkkinapotentiaali sekä alussaan lähes olemattomat ympäristölait. Lännenmies siirsi siis omia päästöjään suuret määrät kiinalaisten taskuihin.
Kiina on luvannut ratkaista ympäristöongelmansa vuoteen 2049 mennessä, jolloin nykyinen Kiina täyttää 100 vuotta.
Kiinalla on kyky ympäristöongelmien ratkaisuun. Kiinassa valmistuu 340 000 ylempää insinööriä - joka vuosi, se on enemmän kuin US' ssa, EU' ssa ja Venäjällä yhteensä. Näin suunnittelu- ja keksintövoimat ovat riittäviä ratkaisuhakuisuuteen.
Kiinan johtaja Xi Jinping kertoi Kiinan mielellään ottavan ympäristöjohtajuuden maailmassamme, kun US-presidentti Donald Trump irrotti maansa Pariisin ilmastosopimuksesta.
Energiakysymys on pakkoraossa. Tehokkain tapa säästää ympäristöämme on energiankulutuksen merkittävä vähentäminen, ja tämä koskee erityisesti maita, joiden per capita kulutus on suuri. e
2 - 1
Kiina antoi päästölupauksen, joka saattaa olla jopa vuosisadan ilmastouutinen
1 - Lännestä katsottaessa Kiina pääsee mediassa helposti ja totuudellisesti ykköseksi puhutaessa tuotantokoneistojen energiankäytön päästöistä - erityisesti hiilidioksidin osalta, jolla on merkittävä vaikute ilmakehämme nopeaan lämpenemiseen - ihmisen itsensä toimesta.
HS-jutussa kerrotaan asiat yksittäisen valtion aikarajallisen päästömäärien osalta sangen yksipuolisesti - kokonaisuutta ajatellen, mutta totuudellisesti.
Totuus on usein monimutkainen ja tässä varsinkin, sillä energian käytössä mittausaikajänne (kumuloituvuus) ja oikeudenmukaisuus per henkilö - muuttaisi HS-jutun luonetta oleellisesti.
Hiilijakeiden (=bioelollisuuden jätöstyskierto) käyttö alkoi voimallisesti jo 1800-luvulla ja erityisesti Länsi-Euroopassa; kaikki suurkaupungit olivat hengitysvaikeuksien ja hiilipölyn peitossa.
Hiilidioksidilla on merkittävä viipymä ilmakehässä, jonka myötä meidän täytyy osata laskea päästökumuloituvuuden merkitys ilmakehälämpenemiseen!
HS-jutussa oivaltavasti mainitaan, että ärhäkämpi ilmakehävaikuttaja - metaani viipyy: " ... Metaani on hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu, mutta sen elinikä ilmakehässä on vain 11 vuotta ... ". Jutussa ei sen sijaan kerrota itse hiilidioksidin viipymää *.
Kiina on absoluuttisesti suurin hiilidioksidin tuottaja viimeisten noin 10 vuoden aikana
Hiilijakeiden käyttö on ollut voimakasta jo yli 120 vuotta ja tutkimusten mukaan hiilidioksidin viipymä voi olla ilmakehässä jopa 40-100 vuotta, tämä tarkoittaa voimallista kumuloituvuutta, johon Kiina on ottanut osaa vahvasti tuon viimeiset 10-20 vuotta. Tällä on merkitystä, kun pohdimme vastuita, maailmallista yhteistyötä kuin myös teknologista kehitystä, millä korvaamme fossiiliset energialähteet >