2 - Lasten ja nuorten vapaaehtoisen hakeutumisen tulisi ratkaista oppikirjo, mitä koulutuslaitoksemme pitäisi tuottaa yhteiskunnan kysyntää tyydyttämään.
Vinoutumat ovat havaittavissa. Yliopistokoulutusta ei tarvita kaikkeen. Yliopistot ovat sijoittumisjakauman normaalin ja luonnollisen jaon osalta erityisesti tutkijoita ja ylintä johtoa kouluttavia laitoksia.
Perustutkimus ja sitä lähellä olevat sovellustutkimukset vaativat yhä syvempää osaamista ja luovuutta ja tähän ominaisuuteen me emme valitettavasti kaikki pysty.
Enemmän osallistujia toimeliaisuuteen
Ammattikorkeakoulut voivat puskea kysynnän ja tarpeen mukaan seuraavan alemman tason osaamista asiantuntijatehtäviin sekä väliportaan johtamiseen. Opistotaso tuottakoon sen toisen suuren veronmaksajajoukon eli alemman väliportaan ja suoritetason yhteiskuntaosallistujat.
Kädentaitajat, joiden tarve on suuri, tuotetaan ammattioppilaitoksissa. Kaikkien ei tarvitse eikä pidä olla teoreettispainotteisia koulutukseltaan, kaikkiin tehtäviin ei tarvita yliopistokoulutuksen saanutta. Monissa tehtävissä korkeamman tai alemman tason yliopistokoulutus voi olla peräti haitaksi saavutettaessa mitattavaa tulosta itse työstä.
Kaikki tiimit ja työryhmät kuin myös työyhteisöt tarvitsevat johtamista
Hyvän johtajan merkki ei aina ole koulutus. Hyvä johtaja on henkilö, joka motivoi, palkitsee, ojentaa ja kannustaa sekä nauttii arvostusta tiimiltään tai ryhmältään. Erinomainen johtaja omaa karismaa, jota ei voida kouluttaa missään opinahjossa. e [1]
Voisin arvata, että moni EU-jäsenvaltion kansalainen tahollaan mietiskelee seuraavia syvällisiä kysymyksiä:
Onko Unkarin parlamentti ja sen myötä Unkarin johto valittu demokraattisesti? Onko Unkari demokraattinen valtio? Olivatko Unkarin vaalit rehelliset, oikeudenmukaiset ja todellisuutta vastaavat?
Voidaanko ajatella, että jos Unkarin parlamentti on valittu demokraattisesti, niin sen enemmistöpäätökset ovat demokratiaa edustavia ja edistäviä?
Sallitaanko EU' ssa jäsenmaiden yksilötasoinen yhteiskuntakehitys - virheineen ja onnistumisineen? Entä eri jäsenvaltioiden erilainen historiakehitys, kulttuuriperimä ja kansalaisgenetiikka?
EU on jo kansojen sulatusuuni ja niille on muodostumassa hiljalleen omanlaisiaan tavoitteita yhteiskuntiensa suhteen - miten pitkälle EU-Bryssel voi määrittää kansallista kehitystä per jäsenvaltio?
Kuluneen hokeman mukaan "kaikki vaikuttavat kaikkeen" - näin on, sillä kaikkein "pienimmät osaset ovat kaikkeen yhteiset ja lopulta siellä pientäkin pienempien osasten väleillä on tyhjyys - ulottuen jopa ... ?"
Ilmastonmuutos aerosoleineen on oleellinen osa systeemiä, joka on luonut Elämän mahdollisuuden, mutta vain osa. Kaltaisemme Elämä on hiili-vesielämää, jossa hyvin kapea lämpötila-alue (molekyylien liike) määrittää Elämän mahdollisuuden.
Ilmakehä pitää Eloa käynnissä, ilman happea ei onnistu Elo kuin muutaman minuutin. Ilman vettä selvitään joitain päiviä - ilman ravintoa biologiana selviämme joitain viikkoja. Ilmakehä kaikkine vaikutteineen on osa muutoksessa olevaa ympäristökehitystä, johon me ihmiset osallistumme valtavan kokoisella ympäristöjalanjäljellä.
On hienoa, että ympäristöolosuhteet, jotka määrittävät lopulta Elollisuuden ehdot ja mahdollisuudet - pitää sisällään osaamisalueita tarkkaan rajatuilta osa-alueilta, kuten ilmaston ja ilmakehän ja sinne vaikuttavat ihmiskunnan teot.
Ymmärtääksemme oman Elämämme kokonaisuutena, on meidän osattava rakentaa kirkas kokonaiskuva - se iso kuva, joka pitää sisällään useita tarkkoja erityisalueita - kuten vaikkapa Elämän monimuotoisuuden.
Me ihmiset vaikutamme myös biodiversiteettiin, joka on merkittävä osa Elollisuutta ja Elon mahdollisuuksia - tätäkin osa-aluetta me ihmiset muokkaamme - lopulta omaksi kohtaloksemme. Näin täytyisi tässäkin osata projisoitua tuohon mainostettuun isoon kuvaan ympäristöstämme.
'Siis kaikki vaikuttavat kaikkeen' - ja me ihmiset olemme mukana nyt viimeisten noin 200-300 vuoden aikana Elollisuuden vaikeuttajina, oman liiallissävytteisen itsekkyytemme myötä.
Hamuamme enemmän kuin osuutemme on tästä biomassaisesta kierrossa olevasta bioelämästä edellyttäisi. Syömme ja kulutamme siis muiden kupeilta ja varannoista - varsinkin viimeisen noin 150 vuoden aikana.
Entä nyt, kun luontobiologia saattaa olla varahapella ja meille on valaistumassa se ainoa keino - vähäntäminen.
1 - 2
Ministeri Annika Saarikko väläytti uuden yliopiston perustamista: ”Korkeakoulujärjestelmämme ei ole ikinä valmis”
Vinoutumat ovat havaittavissa. Yliopistokoulutusta ei tarvita kaikkeen. Yliopistot ovat sijoittumisjakauman normaalin ja luonnollisen jaon osalta erityisesti tutkijoita ja ylintä johtoa kouluttavia laitoksia.
Perustutkimus ja sitä lähellä olevat sovellustutkimukset vaativat yhä syvempää osaamista ja luovuutta ja tähän ominaisuuteen me emme valitettavasti kaikki pysty.
Enemmän osallistujia toimeliaisuuteen
Ammattikorkeakoulut voivat puskea kysynnän ja tarpeen mukaan seuraavan alemman tason osaamista asiantuntijatehtäviin sekä väliportaan johtamiseen. Opistotaso tuottakoon sen toisen suuren veronmaksajajoukon eli alemman väliportaan ja suoritetason yhteiskuntaosallistujat.
Kädentaitajat, joiden tarve on suuri, tuotetaan ammattioppilaitoksissa. Kaikkien ei tarvitse eikä pidä olla teoreettispainotteisia koulutukseltaan, kaikkiin tehtäviin ei tarvita yliopistokoulutuksen saanutta. Monissa tehtävissä korkeamman tai alemman tason yliopistokoulutus voi olla peräti haitaksi saavutettaessa mitattavaa tulosta itse työstä.
Kaikki tiimit ja työryhmät kuin myös työyhteisöt tarvitsevat johtamista
Hyvän johtajan merkki ei aina ole koulutus. Hyvä johtaja on henkilö, joka motivoi, palkitsee, ojentaa ja kannustaa sekä nauttii arvostusta tiimiltään tai ryhmältään. Erinomainen johtaja omaa karismaa, jota ei voida kouluttaa missään opinahjossa. e [1]
2
Perussuomalaisten tuki Orbánin kiristykselle kertoo vaarallisesta muutoksesta
Onko Unkarin parlamentti ja sen myötä Unkarin johto valittu demokraattisesti? Onko Unkari demokraattinen valtio? Olivatko Unkarin vaalit rehelliset, oikeudenmukaiset ja todellisuutta vastaavat?
Voidaanko ajatella, että jos Unkarin parlamentti on valittu demokraattisesti, niin sen enemmistöpäätökset ovat demokratiaa edustavia ja edistäviä?
Sallitaanko EU' ssa jäsenmaiden yksilötasoinen yhteiskuntakehitys - virheineen ja onnistumisineen? Entä eri jäsenvaltioiden erilainen historiakehitys, kulttuuriperimä ja kansalaisgenetiikka?
EU on jo kansojen sulatusuuni ja niille on muodostumassa hiljalleen omanlaisiaan tavoitteita yhteiskuntiensa suhteen - miten pitkälle EU-Bryssel voi määrittää kansallista kehitystä per jäsenvaltio?
3
Ilmakehän tutkimuksesta löytyy kaivattu ratkaisu ilmastonmuutoskysymyksiin, toteaa Mikael Ehn
Ilmastonmuutos aerosoleineen on oleellinen osa systeemiä, joka on luonut Elämän mahdollisuuden, mutta vain osa. Kaltaisemme Elämä on hiili-vesielämää, jossa hyvin kapea lämpötila-alue (molekyylien liike) määrittää Elämän mahdollisuuden.
Ilmakehä pitää Eloa käynnissä, ilman happea ei onnistu Elo kuin muutaman minuutin. Ilman vettä selvitään joitain päiviä - ilman ravintoa biologiana selviämme joitain viikkoja. Ilmakehä kaikkine vaikutteineen on osa muutoksessa olevaa ympäristökehitystä, johon me ihmiset osallistumme valtavan kokoisella ympäristöjalanjäljellä.
On hienoa, että ympäristöolosuhteet, jotka määrittävät lopulta Elollisuuden ehdot ja mahdollisuudet - pitää sisällään osaamisalueita tarkkaan rajatuilta osa-alueilta, kuten ilmaston ja ilmakehän ja sinne vaikuttavat ihmiskunnan teot.
Ymmärtääksemme oman Elämämme kokonaisuutena, on meidän osattava rakentaa kirkas kokonaiskuva - se iso kuva, joka pitää sisällään useita tarkkoja erityisalueita - kuten vaikkapa Elämän monimuotoisuuden.
Me ihmiset vaikutamme myös biodiversiteettiin, joka on merkittävä osa Elollisuutta ja Elon mahdollisuuksia - tätäkin osa-aluetta me ihmiset muokkaamme - lopulta omaksi kohtaloksemme. Näin täytyisi tässäkin osata projisoitua tuohon mainostettuun isoon kuvaan ympäristöstämme.
'Siis kaikki vaikuttavat kaikkeen' - ja me ihmiset olemme mukana nyt viimeisten noin 200-300 vuoden aikana Elollisuuden vaikeuttajina, oman liiallissävytteisen itsekkyytemme myötä.
Hamuamme enemmän kuin osuutemme on tästä biomassaisesta kierrossa olevasta bioelämästä edellyttäisi. Syömme ja kulutamme siis muiden kupeilta ja varannoista - varsinkin viimeisen noin 150 vuoden aikana.
Entä nyt, kun luontobiologia saattaa olla varahapella ja meille on valaistumassa se ainoa keino - vähäntäminen.