EU on ulkopolitiikaltaan ja sen vaikutteiltaan maho talouden jättiläinen, jossa ollaan pohjoisen ja etelän talous- ja velkavedenjakajalla, kuten me suomalaiset idän ja lännen vedenjakajalla.
Olemme suomalaisina "pussin perällä" tuon maailmallisesti toisen ydinasesuurvallan vieressä - omin historioin, omin perintötekijöin kuin kokemuksinkin luottamuksesta (tai sen puutteesta) niin länteen kuin itään.
Olemme nyt ratkaisevasti vedenjakajalla huomisen toimeentulon ja omavaraisen itsenäisyyden tavoittelun tiellä. Nyt ratkaistaan sidos johonkin sellaiseen, joka on vain talouden jakoa, mutta ei vähäisestikään yhteenkuuluvuutta historina, perinteinä kuin kielinäkään.
EU on kansojen sulatusuuni, kuten US omillaan - omine ongelmineen, mutta myös hyötyineen, kuitenkin siten, että US on ollut maailmanmahti, joka on kyennyt turvaamaan erinomaisesti omat etunsa ja pyrkynsä. Entä EU - entä Suomi suomalaisina?
On ratkaiseva askel lopunkin itsenäisyyden menetykseen, jos joudumme takaamaan muiden velkoja. Saattaa olla, että suunnitelmissa on tuottaa sellaista velkaa valtioille - jopa yrityksille, ehkä suoraan kansalaisillekin, jota ei koskaan makseta takaisin, jolloin takausvastuu on sitaateissa.
Entä arveltu verotus? EU-jäsenmaat ovat edelleen kovin erilaisissa "lähtökohdissa" ja menettelytavoissa kuinka rahallista koheesio-ostovoimavirtaa haetaan ja sitä käytetään. Toiset ovat hienostuneesti ovelia saannon pyryissään ja toiset jopa säntillisen uskovaisia 'EU-brysselin taloussatraappeja' kohtaan.
EU on kahden kauppa - Saksan ja Ranskan. Me Suomesta edustamme ~1,5 prosentin päätösvoimaa - tosin eräät ratkaisut vaativat yksimielisyyttä - ainakin toistaiseksi. Se onnena meille? Missä seisot Suomi ja suomalainen, kun nyt ratkotaan itsenäisyysrippeidemme virtaa? Jääkö meille vain 'Maamme, Finlandia ja Topeliuksen sadut'?
Kuka kertoo ne hyvät puolet, jos ryhdymme yhteisvastuullisesti tuohon 500-1 000 miljardin tukipakettiin?
EU on ulkopolitiikaltaan ja sen vaikutteiltaan maho talouden jättiläinen, jossa ollaan pohjoisen ja etelän talous- ja velkavedenjakajalla, kuten me suomalaiset idän ja lännen vedenjakajalla.
Olemme suomalaisina "pussin perällä" tuon maailmallisesti toisen ydinasesuurvallan vieressä - omin historioin, omin perintötekijöin kuin kokemuksinkin luottamuksesta (tai sen puutteesta) niin länteen kuin itään.
Olemme nyt ratkaisevasti vedenjakajalla huomisen toimeentulon ja omavaraisen itsenäisyyden tavoittelun tiellä. Nyt ratkaistaan sidos johonkin sellaiseen, joka on vain talouden jakoa, mutta ei vähäisestikään yhteenkuuluvuutta historina, perinteinä kuin kielinäkään.
EU on kansojen sulatusuuni, kuten US omillaan - omine ongelmineen, mutta myös hyötyineen, kuitenkin siten, että US on ollut maailmanmahti, joka on kyennyt turvaamaan erinomaisesti omat etunsa ja pyrkynsä. Entä EU - entä Suomi suomalaisina?
On ratkaiseva askel lopunkin itsenäisyyden menetykseen, jos joudumme takaamaan muiden velkoja. Saattaa olla, että suunnitelmissa on tuottaa sellaista velkaa valtioille - jopa yrityksille, ehkä suoraan kansalaisillekin, jota ei koskaan makseta takaisin, jolloin takausvastuu on sitaateissa.
Entä arveltu verotus? EU-jäsenmaat ovat edelleen kovin erilaisissa "lähtökohdissa" ja menettelytavoissa kuinka rahallista koheesio-ostovoimavirtaa haetaan ja sitä käytetään. Toiset ovat hienostuneesti ovelia saannon pyryissään ja toiset jopa säntillisen uskovaisia 'EU-brysselin taloussatraappeja' kohtaan.
EU on kahden kauppa - Saksan ja Ranskan. Me Suomesta edustamme ~1,5 prosentin päätösvoimaa - tosin eräät ratkaisut vaativat yksimielisyyttä - ainakin toistaiseksi. Se onnena meille? Missä seisot Suomi ja suomalainen, kun nyt ratkotaan itsenäisyysrippeidemme virtaa? Jääkö meille vain 'Maamme, Finlandia ja Topeliuksen sadut'?
Kuka kertoo ne hyvät puolet, jos ryhdymme yhteisvastuullisesti tuohon 500-1 000 miljardin tukipakettiin?