Päättäväisyys on voimallinen tuntemus, kun sen tavoitteellisuudesta tulee päätehtävä. On halu toteuttaa, tehdä kuva omasta määrätietoisuudesta - sitä kutsutaan intohimoksi. Tässä on oiva ja tyhjentävä kertomus tuollaisesta intohimosta, joka tuotti tuloksen. Tuloksen, josta on hyötyä ja iloa itselle ja muille.
Eikä tässä vielä kaikki - vaan tuo kertomus intohimosta on viesti kenelle tahansa, että "mahdotonkin tehtävä" voi olla mahdollista, kun on riittävästi halua tehdä jotain sellaista johon on hengenpalo. Voidaan sanoa, että monet suuret teot, keksinnöt ja muut iättömyyteen jälkensä jättäneet asiat ovat olleet ja ovat juuri hengenpalon johdatusta.
Tässä intohimo keskittyy erääseen vanhimpaan harrastukseen, osaltansa elämän mahdollistajaan - ravinnon saantoon - kalastukseen, sen ollen vanhempaa kuin maaperän viljely - paikallaan ollen. Kalastajan täytyy aina vaeltaan - pilkkijäkin kairaa monia reikiä - ja kulkee nämä reikien välit - saalista on pitänyt pyytää tai oikeastaan metsästää.
On hienoa, että tässä media esittää vastakkainasettelemattomasti näkemyksellisyyttä sellaiseen uutteruuteen, joka luo aina tuloksia, myös laajemmin. Tämä esimerkki on loistava havainto, ja sen monikertaistuminen on aivan luonnollista - esimerkiksi intohimon voimasta ja hengenpalon väkevyydestä.
Lisää hengenpaloa, sillä nuo käytännön esimerkit tuovat toivoa onnistumisista, ja saattavat herättää vastaavia intohimoja toisaaltakin. Uskoisin monilla olevan kätkettyjä ajatuksia, jostain sellaisesta, jolla voisi jättää jäljen uusille syukupolville. Voisimme sanoa, että ajatukset teoiksi.
Olemmehan me kuitenkin historiallisuuteen taipuvaisia, joissa asianharrastajat palaavat aiempiin tekoihin, muistelemaan intohimoa, joka loi mahdollisuuksia myöhemmillekin.
2 - Osallistuminen kiinteyttää ja eheyttää suhdetta, toivottavasti, silti lapsiperheiden eroja tulee liikaa - se saattaa pelottaa monia miehiä, kun on tieto arkitodellisuudesta vastuun siirtymisestä käytännössä äidille - sillä nykyään eron jälkeen lapset jäävät useimmiten äidelle.
Mies on perheen pää, on voimallinen tuntemus - edelleen
Tasa-arvo kasvaa huimasti, kohta naisen eurokin on kuin miehen. Kasvatus on rokottanut äidin eläkekertymää - poissaolo työstä käy "kalliiksi" - pitäisikö tuo jotenkin kompensoida. Vasemmistolaisilla poliitikoilla näyttäisi olevan tähän joitain ajatuksia?
Nainen löytää lisääntymiskumppanin omalla johdattelulla - katso miestä uteliaana, ei esivaateliaana, vaan anna aika, ja luo logiikka, jonka mieskin ymmärtää. Tuo logiikka ei ole ikääntynyt vitsi - tiestä miehen sydämeen vatsan kautta, vaan hyväksyntä myös henksestä tasa-arvosta ja uteliaisuudesta mitä mies syvimmillään tarkoittaa viesteillään.
Mies ei sanoita useinkaan omaa lauluaan, vaan sen sanoma on sävelessä, jonka voi kuulla herkällä korvalla.
Kirjoitus kirjoitettu neljän lapsen kokemuksella - niin yksinhuoltajana kuin myös toisin päin - siis kokemuksella alkaen 1981 ja viimeisimmät vuodelta 2013. Toivotan Kaikille naisille ja miehille vilpitöntä yhteyttä toisiinsa hyväksynnällä toisen epätäydellisyydestä. e
1 - Nykyinen läntisyydestä ohjautunut markkinatalous on rahavetoinen ja - unelmainen. "Rahalla saa ja hevosella pääsee" -sanotaan. Jos tilanne voimistuu "rahalla ostettuihin" lapsiin - on jokin seikka yhteiskuntakehityksessämme pahasti vinossa.
Tosiasia on kuitenkin se, että Suomessa kantaväestön syntyvyys laskee kuin lehmän häntä
Rahalla on koetettu erityisesti "oivaltavissa", mutta näivettyvissä kunnissa innostaa lapsen tekoon, mutta jos ei ole vanhemmille järkevää työtä, niin miksi synnyttää tuohon työttömyyteen uusia jäseniä.
Noin 10 vuotta sitten kävi Kiinasta harvinainen naisten delegaatio. Naisten federaation puheenjohtajan johdolla tultiin uteliaina tutkimaan Kiinan Keskushallinnon erityisellä luvalla miten lännessä - Suomessa hoidetaan ja ylläpidetään naisten- ja lastenoikeuksia. Tulos oli huono, delegaatio ei saanut mitään sellaista, joka ei olisi jo tiedetty.
Kiina harrasti yhden lapsen politiikkaa vuosikymmeniä - laihoin ja huonoin tuloksin. Kiinaa kohtaa ikääntyminen ja työvoimapula kuin myös kiinalaisvaimojen puute kiinalaismiehille!
Yllättävää, mutta nyt sallitaan 1400 miljoonaisen kansan hankkia jo toinenkin lapsi - tapahtumat muuttuvat vain kovin hitaasti ja se lataa ongelmia, koska jokainen menetetty vuosi näkyy sitten myöhemmin - meillä Suomessakin. >
Keskustan ja sen aiemman puheenjohtajan - Paavo Väyrysen tavoite oli ja on edelleen (?) - desentralismi, siis hajauttaminen nykyisen keskittämisen sijasta. Keskusta kokee nyt Väyrysen oppilaan - puhenjohtaja Katri Kulmunin johdolla edelleen ideana parhaimpana pitää koko Suomi järkevästi asuttuna. Suunta ei ole nyt tuo. Miksi?
Tuossahan on se kaikkien kysymysten pohjavire - ollakko vilvoittavien vetten äärellä omassa reviirissään, vai pakkaudummeko hunajakennomaisesti mahdollisimman tiiviiksi ihmisrakenteeksi "meidän suurkaupunkeihimme"?
Näyttää siltä, että kaupungistuminen ei lisäännytä ainakaan kanta-suomalaisia. Eniten lisääntyy maahanmuuttajat, joille suurperheet ovat perinnettä omasta isänmaastaan, josta on pitänyt lähteä.
Mutta miksi nuoret kansa-suomalaiset eivät tahdo/ uskalla lisääntyä, mikä on meitä kaikkia elättävän biosfäärin ohjastajan - evoluution - väkevin ohjelmakäsky perittynä ominaisuutena. Tekeekö maallisesti liikaa vaurastunut läntinen yhteiskuntamalli itsestään "turhaa ja biokierrosta itsensä poistavaa" - tylyimmillään kysyttynä!
Tälle tylyydelle on perusteita, kun katsotaan eteläisten EU-maiden hedelmällisyyslukuja, jotka ovat vaipuneet jo alle 1,5' den - kerrotaan, että 2,1 uudistaisi populaatiota - maittain ja reviireittäin! Miten me valvomme reviirimme?
Mikä saisi ihmisen meillä Suomessakin lisääntymään ja uudistumaan*, jottei geenijakauma maassamme kallistu vierasperäiseen - vai onko tämä jonkun ohjausmekanismin tie ja tulos on jo kivetty - mene ja tiedä?
Itsekkyys on lisääntynyt. Sekään ei helpota lisääntymistä, ettei ole täyttä uskoa huomiseen. Eikä tässä vielä kaikki - nyt nähdään, että taistelu valosta on entistä vaikeampaa ja ehkei syntymättömille lapsille haluta liian vaikeata huomista.
Lasten kasvatus voidaan kokea liian vaikeaksi, liian vastuulliseksi, varsinkin, kun nähtiin omien vanhempien hankaluudet - erityisesti 1980-2010 välisenä aikana - paljon ongelmia, niihin nyt pureutumatta. Kirjoitettu neljän lapsen kokemuksella.
1
Ari Savikko rakensi syrjäiselle järvenrannalle Muonioon maailmanlaajuisen kirjastoharvinaisuuden
Päättäväisyys on voimallinen tuntemus, kun sen tavoitteellisuudesta tulee päätehtävä. On halu toteuttaa, tehdä kuva omasta määrätietoisuudesta - sitä kutsutaan intohimoksi. Tässä on oiva ja tyhjentävä kertomus tuollaisesta intohimosta, joka tuotti tuloksen. Tuloksen, josta on hyötyä ja iloa itselle ja muille.
Eikä tässä vielä kaikki - vaan tuo kertomus intohimosta on viesti kenelle tahansa, että "mahdotonkin tehtävä" voi olla mahdollista, kun on riittävästi halua tehdä jotain sellaista johon on hengenpalo. Voidaan sanoa, että monet suuret teot, keksinnöt ja muut iättömyyteen jälkensä jättäneet asiat ovat olleet ja ovat juuri hengenpalon johdatusta.
Tässä intohimo keskittyy erääseen vanhimpaan harrastukseen, osaltansa elämän mahdollistajaan - ravinnon saantoon - kalastukseen, sen ollen vanhempaa kuin maaperän viljely - paikallaan ollen. Kalastajan täytyy aina vaeltaan - pilkkijäkin kairaa monia reikiä - ja kulkee nämä reikien välit - saalista on pitänyt pyytää tai oikeastaan metsästää.
On hienoa, että tässä media esittää vastakkainasettelemattomasti näkemyksellisyyttä sellaiseen uutteruuteen, joka luo aina tuloksia, myös laajemmin. Tämä esimerkki on loistava havainto, ja sen monikertaistuminen on aivan luonnollista - esimerkiksi intohimon voimasta ja hengenpalon väkevyydestä.
Lisää hengenpaloa, sillä nuo käytännön esimerkit tuovat toivoa onnistumisista, ja saattavat herättää vastaavia intohimoja toisaaltakin. Uskoisin monilla olevan kätkettyjä ajatuksia, jostain sellaisesta, jolla voisi jättää jäljen uusille syukupolville. Voisimme sanoa, että ajatukset teoiksi.
Olemmehan me kuitenkin historiallisuuteen taipuvaisia, joissa asianharrastajat palaavat aiempiin tekoihin, muistelemaan intohimoa, joka loi mahdollisuuksia myöhemmillekin.
2
Kun olen ottanut vauvahaaveet puheeksi mukavan miehen kanssa, hän haluaakin kokeilla polyamorista suhdetta
Mies on perheen pää, on voimallinen tuntemus - edelleen
Tasa-arvo kasvaa huimasti, kohta naisen eurokin on kuin miehen. Kasvatus on rokottanut äidin eläkekertymää - poissaolo työstä käy "kalliiksi" - pitäisikö tuo jotenkin kompensoida. Vasemmistolaisilla poliitikoilla näyttäisi olevan tähän joitain ajatuksia?
Nainen löytää lisääntymiskumppanin omalla johdattelulla - katso miestä uteliaana, ei esivaateliaana, vaan anna aika, ja luo logiikka, jonka mieskin ymmärtää. Tuo logiikka ei ole ikääntynyt vitsi - tiestä miehen sydämeen vatsan kautta, vaan hyväksyntä myös henksestä tasa-arvosta ja uteliaisuudesta mitä mies syvimmillään tarkoittaa viesteillään.
Mies ei sanoita useinkaan omaa lauluaan, vaan sen sanoma on sävelessä, jonka voi kuulla herkällä korvalla.
Kirjoitus kirjoitettu neljän lapsen kokemuksella - niin yksinhuoltajana kuin myös toisin päin - siis kokemuksella alkaen 1981 ja viimeisimmät vuodelta 2013. Toivotan Kaikille naisille ja miehille vilpitöntä yhteyttä toisiinsa hyväksynnällä toisen epätäydellisyydestä. e
3
Hankkisitko lapsen, jos sinulle maksettaisiin yli 10 000 euron ”synnytysbonus”? Näin maailmalla on pyritty parantamaan syntyvyyttä
Tosiasia on kuitenkin se, että Suomessa kantaväestön syntyvyys laskee kuin lehmän häntä
Rahalla on koetettu erityisesti "oivaltavissa", mutta näivettyvissä kunnissa innostaa lapsen tekoon, mutta jos ei ole vanhemmille järkevää työtä, niin miksi synnyttää tuohon työttömyyteen uusia jäseniä.
Noin 10 vuotta sitten kävi Kiinasta harvinainen naisten delegaatio. Naisten federaation puheenjohtajan johdolla tultiin uteliaina tutkimaan Kiinan Keskushallinnon erityisellä luvalla miten lännessä - Suomessa hoidetaan ja ylläpidetään naisten- ja lastenoikeuksia. Tulos oli huono, delegaatio ei saanut mitään sellaista, joka ei olisi jo tiedetty.
Kiina harrasti yhden lapsen politiikkaa vuosikymmeniä - laihoin ja huonoin tuloksin. Kiinaa kohtaa ikääntyminen ja työvoimapula kuin myös kiinalaisvaimojen puute kiinalaismiehille!
Yllättävää, mutta nyt sallitaan 1400 miljoonaisen kansan hankkia jo toinenkin lapsi - tapahtumat muuttuvat vain kovin hitaasti ja se lataa ongelmia, koska jokainen menetetty vuosi näkyy sitten myöhemmin - meillä Suomessakin. >
4
Suomen vauvakato on osin keskittämispolitiikan syytä
Tuossahan on se kaikkien kysymysten pohjavire - ollakko vilvoittavien vetten äärellä omassa reviirissään, vai pakkaudummeko hunajakennomaisesti mahdollisimman tiiviiksi ihmisrakenteeksi "meidän suurkaupunkeihimme"?
Näyttää siltä, että kaupungistuminen ei lisäännytä ainakaan kanta-suomalaisia. Eniten lisääntyy maahanmuuttajat, joille suurperheet ovat perinnettä omasta isänmaastaan, josta on pitänyt lähteä.
Mutta miksi nuoret kansa-suomalaiset eivät tahdo/ uskalla lisääntyä, mikä on meitä kaikkia elättävän biosfäärin ohjastajan - evoluution - väkevin ohjelmakäsky perittynä ominaisuutena. Tekeekö maallisesti liikaa vaurastunut läntinen yhteiskuntamalli itsestään "turhaa ja biokierrosta itsensä poistavaa" - tylyimmillään kysyttynä!
Tälle tylyydelle on perusteita, kun katsotaan eteläisten EU-maiden hedelmällisyyslukuja, jotka ovat vaipuneet jo alle 1,5' den - kerrotaan, että 2,1 uudistaisi populaatiota - maittain ja reviireittäin! Miten me valvomme reviirimme?
Mikä saisi ihmisen meillä Suomessakin lisääntymään ja uudistumaan*, jottei geenijakauma maassamme kallistu vierasperäiseen - vai onko tämä jonkun ohjausmekanismin tie ja tulos on jo kivetty - mene ja tiedä?
Itsekkyys on lisääntynyt. Sekään ei helpota lisääntymistä, ettei ole täyttä uskoa huomiseen. Eikä tässä vielä kaikki - nyt nähdään, että taistelu valosta on entistä vaikeampaa ja ehkei syntymättömille lapsille haluta liian vaikeata huomista.
Lasten kasvatus voidaan kokea liian vaikeaksi, liian vastuulliseksi, varsinkin, kun nähtiin omien vanhempien hankaluudet - erityisesti 1980-2010 välisenä aikana - paljon ongelmia, niihin nyt pureutumatta. Kirjoitettu neljän lapsen kokemuksella.