1 - Murrosikäisten, nuorten jopa lapsien systemaattisesti huomioivasta kasvatuksesta ei voida tänän puhua liikaa. Ilmiö tekemättömyydestä, kasvattamattomuudesta ja näennäisosallistumisesta tuottaa joka päivä omaa kieltään lapsille ja nuorille.
Perhe on yhteiskunnan keskipiste ja sen pitäisi olla valtiovaltamme erityisessä huolehdinnassa.
Kasvatus ei ole "joo-joota" ostetaan, ostetaan ja ostetaan. Kasvatus on suunnannäyttöä, uteliaisuuden ravitsemista, vastauksien antamista kysymyksiin sekä ollen luomassa tiekarttaa ennakoivalle elämälle.
Tuo elämän tiekartta on jatke sille arkkitehtuurille mitä siittiön ja munasolun yhdiste piirtää ohjelmalliseksi verkoksi, johon ravinto, liikunta ja fyysinen elo tuottavat konkretiaa luina, lihana, hermostona ja muun muassa aivojen hämmästyttävän yksinkertaisina biosähködynaamisina tapahtumina.
Eikä vain liha ja luu, vaan erityisesti se kasvatuksen tiekartta henkisenä jatkuvuusperintönä - itse vanhempien toimenpiteinä, joista lapsi, varhaisnuori ja murrosikäinen imevät esimerkkiä omalle elolleen, myöhempiin tilanteisiin, kun se "tuuli alkaa puhaltamaan omaan otsaan".
Lapsen identiteetipohja luodaan jo irtauduttaessa noin kolmivuotisesta kotipiiristä - "yhteiskunnan kasvattamoon", jossa luodaan näköalaa yhteisöllisyyteen, keskinäiseen kanssakäymiseen ja toistensa huomioitsemiseen, kun ollaan ryhmässä.
Yhteiskunta on verkostoa, jossa yksilön panos tuottaa hyötyä itsensä lisäksi myös yhteisölle - kollektiiviudelle!
Itsetunto kasvaa oman identiteetin sopuisasta asemoitumisesta tasa-arvoisempaan asemaan pyrittäessä/ hakeuduttaessa - omine erityispiirteineen. Emme ole muurahaislauma (ehkä se on yhteisöllisyyden autoritäärisin ja tehokkain itseohjautumisen muoto?) >
Suomessa yhteiskunta - yhteisten verovarojen keräysmekanismi ja parlamentaristinen tapa jakaa sitä tuottavat velvollisuuksia yhteiskuntapalveluiden saajille - esimerkkinä on ilmainen peruskoulutus ja kohta ilmeisesti täysin ilmainen lukio ja toisen asteen koulutus.
Yhteiskunta tuottaa palveluita - ilmaiseksi/ puoli-ilmaiseksi - pitkin elonkaarta, aina vanhuuteen saakka. Erityisesti lapsen ja nuoren yhteiskuntarahoitus on vahvaa aina tuonne pariinkymmeneen ikävuoteen saakka - meillä tuo yliopistokin on poikkeavan edullista, juuri suomalaiselle.
Kaikki tuo mitä yhteiskunta antaa ilmeiseksi tai hyvin edullisesti on vastaanottoa oman vastaanottajansa eduksi ja hyödyksi. Noille saaduille yhteiskuntapalveluille on aina olemassa laskettava hinta, jonka kollektiivinen veronkeräysjärjestelmä voisi tuottaa käyttäjilleen - sairaalaleikkauksista päivähoitoon ja peruskouluun saakka - kulkuväyliäkään unohtamatta.
Kun nuori aikuinen valmistuu vaikkapa maisteriksi oikeustieteellisestä ja ottaa ja muuttaa ulkomaille - pysyvämmin, lankeaisi hänelle yhteiskuntavelvoite omaa synnyinmaataan kohtaan, ja tuo velvoite voidaan pukea rahaksi, joka maksetan jollain systeemillä takaisin valtiolle - tuo olisi vastuun kantamista ja oikeudenmukaisuutta Suomeen jääviä kohtaan.
Mikäli ulkomaille muuttanut tulee X-vuoden kuluttua takaisin - ehkä paljon uutta oppineena, voidaan hänelle maksaa takaisin aiempi maastalähtöraha - kokonaan tai osoittain. Excelistit osaavat tuottaa tarvittavat parametrit ja laskentakaavat, jotta maksu ja palautus olisivat mahdollisimman oikeudenmukaisia.
Tärkeää on tunnustaa oman yhteiskunnan panos yksilön kehitykselle. Jos tuo panos viedään tuottamaan hyötyä muualle - sellaiseen yhteiskuntaan, joka saa tuon suomalaisen yhteiskunnan panostuksen ilmaiseksi, on se väärin Suomea kohtaan.
Ei saata olla mahdollista, että tuo uusi "isänmaa" valtiona maksaisi saamastaan suomalaisesta osaamisesta, jota edesauttoi juuri yhteiskuntamme verovarojen käyttö - yksilön eduksi.
1
Rahan puute ja heikko itsetunto ajavat nuoria ahtaalle
Perhe on yhteiskunnan keskipiste ja sen pitäisi olla valtiovaltamme erityisessä huolehdinnassa.
Kasvatus ei ole "joo-joota" ostetaan, ostetaan ja ostetaan. Kasvatus on suunnannäyttöä, uteliaisuuden ravitsemista, vastauksien antamista kysymyksiin sekä ollen luomassa tiekarttaa ennakoivalle elämälle.
Tuo elämän tiekartta on jatke sille arkkitehtuurille mitä siittiön ja munasolun yhdiste piirtää ohjelmalliseksi verkoksi, johon ravinto, liikunta ja fyysinen elo tuottavat konkretiaa luina, lihana, hermostona ja muun muassa aivojen hämmästyttävän yksinkertaisina biosähködynaamisina tapahtumina.
Eikä vain liha ja luu, vaan erityisesti se kasvatuksen tiekartta henkisenä jatkuvuusperintönä - itse vanhempien toimenpiteinä, joista lapsi, varhaisnuori ja murrosikäinen imevät esimerkkiä omalle elolleen, myöhempiin tilanteisiin, kun se "tuuli alkaa puhaltamaan omaan otsaan".
Lapsen identiteetipohja luodaan jo irtauduttaessa noin kolmivuotisesta kotipiiristä - "yhteiskunnan kasvattamoon", jossa luodaan näköalaa yhteisöllisyyteen, keskinäiseen kanssakäymiseen ja toistensa huomioitsemiseen, kun ollaan ryhmässä.
Yhteiskunta on verkostoa, jossa yksilön panos tuottaa hyötyä itsensä lisäksi myös yhteisölle - kollektiiviudelle!
Itsetunto kasvaa oman identiteetin sopuisasta asemoitumisesta tasa-arvoisempaan asemaan pyrittäessä/ hakeuduttaessa - omine erityispiirteineen. Emme ole muurahaislauma (ehkä se on yhteisöllisyyden autoritäärisin ja tehokkain itseohjautumisen muoto?) >
2
On hyvä kiinnittää huomiota myös maastamuuton vaikutuksiin
Yhteiskunta tuottaa palveluita - ilmaiseksi/ puoli-ilmaiseksi - pitkin elonkaarta, aina vanhuuteen saakka. Erityisesti lapsen ja nuoren yhteiskuntarahoitus on vahvaa aina tuonne pariinkymmeneen ikävuoteen saakka - meillä tuo yliopistokin on poikkeavan edullista, juuri suomalaiselle.
Kaikki tuo mitä yhteiskunta antaa ilmeiseksi tai hyvin edullisesti on vastaanottoa oman vastaanottajansa eduksi ja hyödyksi. Noille saaduille yhteiskuntapalveluille on aina olemassa laskettava hinta, jonka kollektiivinen veronkeräysjärjestelmä voisi tuottaa käyttäjilleen - sairaalaleikkauksista päivähoitoon ja peruskouluun saakka - kulkuväyliäkään unohtamatta.
Kun nuori aikuinen valmistuu vaikkapa maisteriksi oikeustieteellisestä ja ottaa ja muuttaa ulkomaille - pysyvämmin, lankeaisi hänelle yhteiskuntavelvoite omaa synnyinmaataan kohtaan, ja tuo velvoite voidaan pukea rahaksi, joka maksetan jollain systeemillä takaisin valtiolle - tuo olisi vastuun kantamista ja oikeudenmukaisuutta Suomeen jääviä kohtaan.
Mikäli ulkomaille muuttanut tulee X-vuoden kuluttua takaisin - ehkä paljon uutta oppineena, voidaan hänelle maksaa takaisin aiempi maastalähtöraha - kokonaan tai osoittain. Excelistit osaavat tuottaa tarvittavat parametrit ja laskentakaavat, jotta maksu ja palautus olisivat mahdollisimman oikeudenmukaisia.
Tärkeää on tunnustaa oman yhteiskunnan panos yksilön kehitykselle. Jos tuo panos viedään tuottamaan hyötyä muualle - sellaiseen yhteiskuntaan, joka saa tuon suomalaisen yhteiskunnan panostuksen ilmaiseksi, on se väärin Suomea kohtaan.
Ei saata olla mahdollista, että tuo uusi "isänmaa" valtiona maksaisi saamastaan suomalaisesta osaamisesta, jota edesauttoi juuri yhteiskuntamme verovarojen käyttö - yksilön eduksi.