Eräät talousviisaat ovat ennustelleet, että tietoisesti ammattisijoittajien toimesta aikaansaatu kupla - liiallisena arvonnousuna on kokemassa puhkeamisen. Tässä ajankohdassa se olisi oikeasti viisasta.
Miksi, siksi, että ihmiskunta on - tosin liioitellusti [?] - kohtaamassa yhteisen uhan - viruksen, jonka muuntumisprosessia emme tunne tarkoin. Virus tässä Koronana on tavallaan kornisti onni, sillä se voisi yhdistää ihmiskuntaa, koska sillä on vastassaan kerrankin yhteinen vihollinen - jota emme tunne riittävästi.
Talous on globalisoitunut ja tuotantoketjut raaka-aineista lopputuotteisiin ovat sirpaloituneet maksimaalisen voitontavoittelun edessä.
Juuri tuo voitontavoittelun mantra ja joidenkin osalta sen toteutuminen, ovat nostaneet pörssikurssit yli hilseen eli yli arkijärkisen kansalaisen ymmärryskyvyn. Tuota ymmärrystä ei itseasiassa edes voi olla, koska kurssikehitystä on voimistettu antamalla "ilmaista ja katteetonta" ostovoimaa sijoittajille - keskuspankkien kautta - setelikonerahana. Tältä osin pää lienee tullut jo vetävän käteen - vaikka jopa helikopterirahasta huhutaan. Siksi voimalliseksi on tuo ympäristön tuhoava kasvuhokeman mantra kiihtynyt.
"Lisää, nopeammin ja suuremmissa erissä" - näinkö se menee? Pitää olla enemmän millä osoittaa kykyisyyttään tässä näyttö- ja vertailutalouden maailmassa.
Rikkailla on yhä enemmän, ja köyhiä maallisesti markkinoidaan olevan myös vähemmän. Tuloerot ovat revenneet ja meitä kaikkia elättävä biosfäärillinen elämän monimuotoisuus on hengenahdistuksessa, sitä kupataan jo liikaa. Suomessakin ylikulutuspäivä lienee tuolla toukokuulla ja maailmallisesti elokuulla (?)
Pörssikurssit kertovat huomisesta, siis oletuksista. Ammattisijoittajat ahneudessaan haluavat manipuloida kursseja, että syntyy nousuja ja laskuja - heidän "määräämässä tahdissa", jotta voi ennakoiden maksimoida sijoitustuotot.
Nyt tulossa oleva tai vallitseva rekyyli on niin voimakas, ettei vastatoimet enää pure - ollaan syöksyssä?
Mikä Waltari on suomalaisen kirjallisuuden omatunto ja kulttuuri-ikoni. Sinuhe on nähty elokuvana ja luettu kirjana - jo murrosiässä, jolloin Waltarin historialliset romaanit imaisivat - Mikael Karvajalasta aina Johannes Angelokseen.
Noiden tiiliskivien väliin luettiin esikoisromaani - rakkauden intohimoistama Suuri illuusioni, joka oli kirvelevää herkkua piinaavuutena herkälle murrosikäisen sielulle - käytiinhän juuri tuohon aikaan sitä omaa suurta tuntemusta.
Tuota tuntemusta lohdutteli Konstantinopolin muureille kaatuneet Johannes Angeloksen "ainoan syvälle luotaavan tuntemuksen" purppurasaappaat kuin häivähdyksenä siitä suuresta epäitsekkyyden rakkaudesta, jonka suhteen Waltari oli kovin säästeliäs.
Johanneksen ainoan elämän täyttymyksen "Purppurasaappaat" antoivat rakkautensa edessä sen ainokaisensa - oman elämän virran - pelastaakseen rakkautensa lähteen. Waltari oli tältä osin toiveiden herätykseen takertuva ja päätti rakkauden siihen korkeimpaan sijaansa, eikä antanut sille perinteellistä Happy End - tai ehkä sittenkin!
Sinuhessa rakkaus varoitteli herkkää mieltä, mutta intohimo valtasi malttamattomuuden ja vei mennessään kaiken - jopa vanhempien taivasosuuden ja hautarauhan.
Waltarin rakkausmaailma oli lohduton, mutta kipinän jättävä ja tuosta kipinästä soisi nähtävän elokuva - vaikkapa historiallisesti tuolta Konstantinopolin muureilta kun aito rakkaus antoi kaikkensa.
Toinen vaihtoehto elokuvalle voisi olla Turms kuolematon, jonka syvähenkisyys hakee vertaistaan. Voisin olla miltei kokemassa sen henkien maailman loistavan polun, jota Waltari asteli, kun hän Turms kuolematonta kirjoitti - siksi henkevä, jopa ylimaallisuuteen pyrkivä - suuren arvoituksen kätkevä suurteos on.
Turmsin luenta aikaansai murrosikäisen tunnekuohuun ja tuo kirja oli pakko lukea yhteen menoon - siihen kului iltapäivä, ilta ja seuraava yö. Aamun koulumatka oli levottoman syvämietteinen ja jätti jälkensä koko loppuiäksi. Tuosta lukumyrskystä on nyt kulunut 47 vuotta.
2 - Kiina on ottamassa osuutensa Tellukseltamme - suhdelukuna voisimme käyttää väestöpopulaatiolukuparia 1,4/7,8 - vastaava on EU' lle ~0,45/7,8 ja Yhdysvalloille 0,36/7,8. Länsi edustaa maapallollista vähemmistöä. Noista luvuista ymmärrämme jo, että lupaukset nousevat idästä (aikanaan Nokia käännettiin kiinaksi - siitä tuli lausuttuna osapuilleen "nuutzia" - sen tarkoittaen juuri lupauksien nousemista idästä).
Kiina ei ole kaltaisemme keskeneräisyydessään oleva välillisdemokratia
Kiina hakee omaa linjaansa - keskittyen "uus-kungfutselaisuuteen", jossa jälleen virkamiehistön korkeamoraalisuus olisi keskiössä - kuten se on ollut historiassaan eräiden Kiinan keisareiden aikojen hyveellispyrkimys. Onnistuen tai sitten ei?
Kiinan suuri mies Deng Xiaoping kehotti kansaansa - "Menkää ja rikastukaa". Nyt Kiinassa niin Keskushallinnossa kuin kansan keskuudessakin pohditaan mitä Deng tarkoitti rikastumisella. Se kuitenkin koetaan, että maallisrikastuminen tuotti ympäristöongelmat kipuilun yllärajoille.
Nyt onkin alkanut "Vihertyvä Kiina" suurreformi tuon "rikastumisen" jälkeen, jossa ympäristöongelmat korjataan vuoteen 2049 mennessä, jolloin Kiina on maailman "ykkönen" satavuotiaana Kiinan Kansantasavaltana.
Arvaisin sanoa, ettei kiinalainen kaipaa kaltaistamme keskeneräisdemokratiaa - Kiinassa oikeudenmukaisuuden tunne on päällimmäinen ominaisuus, joka koetaan kaikkien oikeudeksi. Valtajärjestelmä on keisarillisuuteen pyrkivä ja onkin odotettavissa, että meneillään oleva "pitkä marssi" johtaa vahvistuvaan Keskusvaltion yhteiskuntamalliin.
Kiinan 1398 miljoonaa kansalaista ei ohjasteta kuten 5,5 miljoonaista Suomea
Meneillään oleva Koronavirus antoi ajattelemisen aihetta ja meille tarjoutui kornisti vertailutilanne lännen ja idän välille - miten Korona viedään "sillasta mattoon". Puhutaan suhdeluvusta 5 000/200 000.
Mikä kuitenkin parasta - nyt Korona voi antaa konkreettisen yhteistyömallin idän ja lännen välille. Olemmeko kasvuhokeman sijasta vähentämisen tiellä? e
1 - Tämän kommentin jälkeen menen ostamaan kirjan, sillä luottamus UPI-FIIA vanhemman asiantuntijan kiina-tietämykseen "läntisten lasien läpi" on suuri. Olen useammassa live-tapahtumassa seuraillut Jyrki Kallion Kiina-esityksiä - niin kulttuurillisesti kuin poliittisesti. Kallio on varteenotettava sinologi, joita ei Suomessa liiallisuuksiin ole.
Ainoa asia johon on kiinnittynyt huomio, on meitä kaikkia täälla kaukana Kiinasta - ja ilman kiinalaista perimää olevilla - on kyvyttömyys/ tai alentunut kyvyllisyys kokea aidosti itäistä kulttuuria, perimää, elämanarvoja kuin tapakäyttäytymistä. Me emme osaa irtaantua meille tyypillisestä lännettyneestä asia- ja luulokeskeisyydestä - valitettavasti.
Meillä EU-Euroopassa ja Yhdysvalloissa on käsitemaailma, jossa oletamme - huolimatta kolonialistisesta aikakaudesta huolimatta - juuri läntisen yhteiskuntamallin olevan se juuri oikea. Kiinalaiset näkevät omansa omanaan, mutta eivät tyrkytä sitä "ristin ja miekan kaltaisesti" vieraille - vaan kohteliaasti pidättäytyvät sekaantumisesta muiden sisäisiin asioihin. Kiinalaiset tekivät omat löytöretkensä jo ennen Kolumbusta.
Tänään itä ja länsi käyvät yhteiskuntapoliittisesti kovaa vastakkainasettelua - US' n trumppistisella johdolla. Tässä kohdin EU-Euroopalla on erinomainen mahdollisuus olla tuon vastakkainasettelun vedenjakajalla - ymmärtäen niin länttä (itseään) kuin itää - nousevana maailman mahtina. EU on tänään yhteiskuntakehityshautomo.
Mahtitekijöihin liittyy aina voima, itsesensuuri, ylpeys ainoalaatuisuudesta sekä väkivalta, sillä se istuu ihmiskunnassa lujasti. Tämä istuvuus nähdään vaikkapa viimeisen 20 vuoden aikana, kun ollaan käyty sotaa jatkuvasti - alkaen Afganistan, sitten Irak - myöhemmin Libya, Somalia, Mali, Jemen ja päällä oleva inhimillinen trakedia - Syyria.
Kiina on kauppavaltio, joka ammentaa yhteiskuntanäkemystään hyvin pitkästä historiastaan - ollen ehkä pisin yhtäjaksoinen korkeakulttuuri maailmassamme. >
1
Osakkeet halpenivat rajusti ympäri maailmaa, Yhdysvalloissa suurin pudotus sitten finanssikriisin
Miksi, siksi, että ihmiskunta on - tosin liioitellusti [?] - kohtaamassa yhteisen uhan - viruksen, jonka muuntumisprosessia emme tunne tarkoin. Virus tässä Koronana on tavallaan kornisti onni, sillä se voisi yhdistää ihmiskuntaa, koska sillä on vastassaan kerrankin yhteinen vihollinen - jota emme tunne riittävästi.
Talous on globalisoitunut ja tuotantoketjut raaka-aineista lopputuotteisiin ovat sirpaloituneet maksimaalisen voitontavoittelun edessä.
Juuri tuo voitontavoittelun mantra ja joidenkin osalta sen toteutuminen, ovat nostaneet pörssikurssit yli hilseen eli yli arkijärkisen kansalaisen ymmärryskyvyn. Tuota ymmärrystä ei itseasiassa edes voi olla, koska kurssikehitystä on voimistettu antamalla "ilmaista ja katteetonta" ostovoimaa sijoittajille - keskuspankkien kautta - setelikonerahana. Tältä osin pää lienee tullut jo vetävän käteen - vaikka jopa helikopterirahasta huhutaan. Siksi voimalliseksi on tuo ympäristön tuhoava kasvuhokeman mantra kiihtynyt.
"Lisää, nopeammin ja suuremmissa erissä" - näinkö se menee? Pitää olla enemmän millä osoittaa kykyisyyttään tässä näyttö- ja vertailutalouden maailmassa.
Rikkailla on yhä enemmän, ja köyhiä maallisesti markkinoidaan olevan myös vähemmän. Tuloerot ovat revenneet ja meitä kaikkia elättävä biosfäärillinen elämän monimuotoisuus on hengenahdistuksessa, sitä kupataan jo liikaa. Suomessakin ylikulutuspäivä lienee tuolla toukokuulla ja maailmallisesti elokuulla (?)
Pörssikurssit kertovat huomisesta, siis oletuksista. Ammattisijoittajat ahneudessaan haluavat manipuloida kursseja, että syntyy nousuja ja laskuja - heidän "määräämässä tahdissa", jotta voi ennakoiden maksimoida sijoitustuotot.
Nyt tulossa oleva tai vallitseva rekyyli on niin voimakas, ettei vastatoimet enää pure - ollaan syöksyssä?
2
Mika Waltarin tuotanto ansaitsisi tulla filmatuksi – mutta eikö se kiinnosta tekijöitä?
Noiden tiiliskivien väliin luettiin esikoisromaani - rakkauden intohimoistama Suuri illuusioni, joka oli kirvelevää herkkua piinaavuutena herkälle murrosikäisen sielulle - käytiinhän juuri tuohon aikaan sitä omaa suurta tuntemusta.
Tuota tuntemusta lohdutteli Konstantinopolin muureille kaatuneet Johannes Angeloksen "ainoan syvälle luotaavan tuntemuksen" purppurasaappaat kuin häivähdyksenä siitä suuresta epäitsekkyyden rakkaudesta, jonka suhteen Waltari oli kovin säästeliäs.
Johanneksen ainoan elämän täyttymyksen "Purppurasaappaat" antoivat rakkautensa edessä sen ainokaisensa - oman elämän virran - pelastaakseen rakkautensa lähteen. Waltari oli tältä osin toiveiden herätykseen takertuva ja päätti rakkauden siihen korkeimpaan sijaansa, eikä antanut sille perinteellistä Happy End - tai ehkä sittenkin!
Sinuhessa rakkaus varoitteli herkkää mieltä, mutta intohimo valtasi malttamattomuuden ja vei mennessään kaiken - jopa vanhempien taivasosuuden ja hautarauhan.
Waltarin rakkausmaailma oli lohduton, mutta kipinän jättävä ja tuosta kipinästä soisi nähtävän elokuva - vaikkapa historiallisesti tuolta Konstantinopolin muureilta kun aito rakkaus antoi kaikkensa.
Toinen vaihtoehto elokuvalle voisi olla Turms kuolematon, jonka syvähenkisyys hakee vertaistaan. Voisin olla miltei kokemassa sen henkien maailman loistavan polun, jota Waltari asteli, kun hän Turms kuolematonta kirjoitti - siksi henkevä, jopa ylimaallisuuteen pyrkivä - suuren arvoituksen kätkevä suurteos on.
Turmsin luenta aikaansai murrosikäisen tunnekuohuun ja tuo kirja oli pakko lukea yhteen menoon - siihen kului iltapäivä, ilta ja seuraava yö. Aamun koulumatka oli levottoman syvämietteinen ja jätti jälkensä koko loppuiäksi. Tuosta lukumyrskystä on nyt kulunut 47 vuotta.
3 - 2 --- [TIEDE] [VU]
Onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vai paha? Kysymykseen vastaa lohdullisesti kiinalainen filosofian klassikko, jonka merkitys on ollut valtava
Kiina ei ole kaltaisemme keskeneräisyydessään oleva välillisdemokratia
Kiina hakee omaa linjaansa - keskittyen "uus-kungfutselaisuuteen", jossa jälleen virkamiehistön korkeamoraalisuus olisi keskiössä - kuten se on ollut historiassaan eräiden Kiinan keisareiden aikojen hyveellispyrkimys. Onnistuen tai sitten ei?
Kiinan suuri mies Deng Xiaoping kehotti kansaansa - "Menkää ja rikastukaa". Nyt Kiinassa niin Keskushallinnossa kuin kansan keskuudessakin pohditaan mitä Deng tarkoitti rikastumisella. Se kuitenkin koetaan, että maallisrikastuminen tuotti ympäristöongelmat kipuilun yllärajoille.
Nyt onkin alkanut "Vihertyvä Kiina" suurreformi tuon "rikastumisen" jälkeen, jossa ympäristöongelmat korjataan vuoteen 2049 mennessä, jolloin Kiina on maailman "ykkönen" satavuotiaana Kiinan Kansantasavaltana.
Arvaisin sanoa, ettei kiinalainen kaipaa kaltaistamme keskeneräisdemokratiaa - Kiinassa oikeudenmukaisuuden tunne on päällimmäinen ominaisuus, joka koetaan kaikkien oikeudeksi. Valtajärjestelmä on keisarillisuuteen pyrkivä ja onkin odotettavissa, että meneillään oleva "pitkä marssi" johtaa vahvistuvaan Keskusvaltion yhteiskuntamalliin.
Kiinan 1398 miljoonaa kansalaista ei ohjasteta kuten 5,5 miljoonaista Suomea
Meneillään oleva Koronavirus antoi ajattelemisen aihetta ja meille tarjoutui kornisti vertailutilanne lännen ja idän välille - miten Korona viedään "sillasta mattoon". Puhutaan suhdeluvusta 5 000/200 000.
Mikä kuitenkin parasta - nyt Korona voi antaa konkreettisen yhteistyömallin idän ja lännen välille. Olemmeko kasvuhokeman sijasta vähentämisen tiellä? e
3 - 1
Onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vai paha? Kysymykseen vastaa lohdullisesti kiinalainen filosofian klassikko, jonka merkitys on ollut valtava
Ainoa asia johon on kiinnittynyt huomio, on meitä kaikkia täälla kaukana Kiinasta - ja ilman kiinalaista perimää olevilla - on kyvyttömyys/ tai alentunut kyvyllisyys kokea aidosti itäistä kulttuuria, perimää, elämanarvoja kuin tapakäyttäytymistä. Me emme osaa irtaantua meille tyypillisestä lännettyneestä asia- ja luulokeskeisyydestä - valitettavasti.
Meillä EU-Euroopassa ja Yhdysvalloissa on käsitemaailma, jossa oletamme - huolimatta kolonialistisesta aikakaudesta huolimatta - juuri läntisen yhteiskuntamallin olevan se juuri oikea. Kiinalaiset näkevät omansa omanaan, mutta eivät tyrkytä sitä "ristin ja miekan kaltaisesti" vieraille - vaan kohteliaasti pidättäytyvät sekaantumisesta muiden sisäisiin asioihin. Kiinalaiset tekivät omat löytöretkensä jo ennen Kolumbusta.
Tänään itä ja länsi käyvät yhteiskuntapoliittisesti kovaa vastakkainasettelua - US' n trumppistisella johdolla. Tässä kohdin EU-Euroopalla on erinomainen mahdollisuus olla tuon vastakkainasettelun vedenjakajalla - ymmärtäen niin länttä (itseään) kuin itää - nousevana maailman mahtina. EU on tänään yhteiskuntakehityshautomo.
Mahtitekijöihin liittyy aina voima, itsesensuuri, ylpeys ainoalaatuisuudesta sekä väkivalta, sillä se istuu ihmiskunnassa lujasti. Tämä istuvuus nähdään vaikkapa viimeisen 20 vuoden aikana, kun ollaan käyty sotaa jatkuvasti - alkaen Afganistan, sitten Irak - myöhemmin Libya, Somalia, Mali, Jemen ja päällä oleva inhimillinen trakedia - Syyria.
Kiina on kauppavaltio, joka ammentaa yhteiskuntanäkemystään hyvin pitkästä historiastaan - ollen ehkä pisin yhtäjaksoinen korkeakulttuuri maailmassamme. >