Eräs kiintoisa huomio elävästä elämästä, jossa mielipiteenä esitettiin puoluetuen jakoa aivan uudelleen.
Idea oli lopettaa vähäjäsenisten puolueiden eduskuntapaikkoihin perustuva puoluetuki. Tuo säästyvä puoluetuki voitaisiin suunnata demokratiaa ja äänestysvilkkautta tukevaan "Koko Kansan Rehelliseen Vaalirahaan", jossa jokainen, joka äänestää ja tiputtaa äänestyslippunsa uurnaan - saisi valtiolta 10 euroa puhtaana käteen - vaikkapa nimikkeellä "valtiollinen tuki, jotta olisi mahdollista saapua äänestyspaikalle".
Onko idea koko kansan vaalirahasta hyvä vai huono on nyt tässä toisarvoinen asia - sen sijaan kommentit, joita tuli tuon idean esitykseen oli murskaava - osaltansa:
Noin 300 kommentista syntyi suoria sähköposteja nelisenkymmentä - osa jopa nimillä, joita en paljasta, mutta hyvin - hyvin varakkaita, joissa todettiin keskiarvona suunnilleen näin:
"Älä nyt vaan ala houkuttelemaan rahalla roskaväkeä uurnille, menee hyvin toimiva demokratia sekaisin" ...
... jäin miettimään aivan tosissani, mitä tapahtuisi eduskunnan edustajasisällölle, jos äänestysprosentti nousisi koko kansan rehellisellä vaalirahalla vaikkapa 85 prosenttiin - miten eduskunta muuttuisi nykyiseen nähden?
Tunnetusti Sisällissotamme haavat umpeutuivat arpeutuneelle ruvelle vasta Talvisodan juoksuhaudoissa, jolloin Suomi ja suomalaisuus yhdistyivät verisen sisällissodan "päätteeksi" - kun oli kyse kaikkien isänmaasta - alleviivaus sanalle "kaikkien".
Valkoinen väkivalta oli erityisesti sisällissodan jälkeen vankileireineen (Hennala) julmaa punaisia kohtaan ja se jätti syvät rupeentumattomat arvet työväestöön ja punaisen aatteen kannattajiin. Siksi osin syntyi muutto "onnelaan" - olihan monet työläiset haltijoissaan, kun luvattiin tasa-arvoa työnteossa, ja johtajuuden hinta oli vain säällisesti korkeampaa kuin lattiatason puurtamisen. Kysymys oli tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta. Näin ajateltiin monissa "savuissa".
1930-luvun lamojen ja ahdinkojen jälkeen oltiin Karl Marxin ideoiden lumoissa - puhuttiin työväestön maailmankumouksesta, jossa toveri olisi saanut arvoa liiallisen omistaja-ahneuden laantuessa yhteisten etujen alle.
Suomessa vielä 1930-luvulla oli suopeaakin käsitystä Josif Stalinista, tiedettiinhän, että juuri hän markkinoi suomalaisille itsenäisyyttä jo ennen itsenäisyysjulistustamme - Tampereella syksyllä 1917.
Sekin tiedettiin, että Stalin oli yksi itsenäisyystunnustuksemme allekirjoittajista, joka tapahtui ensimmäisenä ulkovaltana 4.1.1918, joka antoi osaltansa pontta Suomessa Sisällissodalle 1918 ja toveriaatteen kumousyritykselle.
Entä eduskuntavaalit juuri ennen itsenäisyyttä 1917, jossa punainen enemmistö muuttuikin/ muutettiin vähemmistöksi. Miten olisi käynyt, kun punaiset lähinnä esidemareina (Tokoi) ajoivat omaa itsenäisyysaatetta jo ennen Svinhufvudin itsenäisyysponnisteluja!
Aivan ensimmäiseksi HS-otsikkoon nähden: Eurooppa on maantieteellinen alue, joka ulottuu kauas Venäjän arojen kautta Uralille ja Volgan mutkille.
Venäjä ei kiihdytä osana Eurooppaa mitään juuri Brexitin takia - ehkä valmistautuu käymään suoria kahdenvälisiä neuvottelija brittien kanssa - kaupasta ja muusta yhteistyöstä?
Sitten tuo HS-otsikon "kiihdyttäminen"; onko sekin osa sitä valtamedian käymää sotaa Brexittiä vastaan? Ehkä, sillä näyttää siltä, ettei valtamedia halua tuota brittieroa EU' sta, jonka brittikansa 52 prosentin enemistöllä halusi - yksiselitteisesti.
Miksi media vastustaa Brexittiä? Pitäisikö tässä palata journalistiseen kriittisyyteen, puolueettomuuteen ja tasapuoliseen uutisvirtaukseen?
Valistunut veikkaus on, että kaikki kauppaa haluavat maat palaavat joutuisasti asiaan heti, kun kova tai pehmeä Brexit toteutuu - on kiire kaupoille, sillä nopeat syövät hitaat -sanotaan.
US-presidentti Donald Trump on ilmaissut tekevänsä kaikkien aikojen diilin birittien kanssa, kun Brexit koittaa - ehkä neuvottelut on jo aloitettu? Miksi media ei tätä arvioi? Muuta kyllä arvioidaan uhaksi jopa uhkaamiseksi saakka!
2 - [2013]Olemmeko kateellisia – kyllä, mutta vaadimme oikeudenmukaisuutta … Tutkimusten mukaan kansalaiset ovat hyvin uteliaita tietämään toistensa todelliset ansiot. Bruttomäärä kertoo ”arvostuksen” työnantajalta tai palkanmaksajalta. Netto taas kertoo millaista ostovoimaa henkilö käyttää. Palkkaan ja ansioihin liittyy voimakkaasti oikeudenmukaisuuden tunne, kateus ja syyttävä sormi vehkeilystä ja ”hyvävelijärjestöistä”.
Tuloerot Suomessa ovat kansainvälisesti ottaen pienet, ja Sveitsissäkin kansanäänestys hylkäsi maksimissaan 12 kertaisen eron pienimmän ja suurimman osalta – samassa palkansaajayhteisössä.
Esimerkin anto kohtuudesta ja jopa alentamisesta ”ylhäältä käsin” voisi luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta ja omaa halua myös alemmissa kerroksissa suhteellisesti tarkastella omia ansioitaan. Suomi on kuitenkin tylysti maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa ja tunnetusti loputonta kasvua ei ole.
Suomen kansa vaatii oikeudenmukaisuutta palkkoihin -
[2018] … mikäli tuo otsikko toteutuu, saa suomalaisesta erinomaisen työntekijän, uskollisen kaverin ja luotettavan kumppanin – keskimäärin. Meneillään oleva presidenttivaalit 2018 toi suuren yllätyksen äänestäjille. Toistaiseksi istuva presidentti Sauli Niinistö ei koe Suomessa olevan suuret tuloerot [1.
Kannanotollaan Sauli tunnusti elitisminsä sekä sen, että kansainvälisesti ottaen maittain tarkastelussa hän on oikeassa. Surullista siinä on se, ettei Niinistö oivalla repeytynyttä kansakuntaamme, jossa äärituloerot ovat levenneet kuiluksi vailla vastarantaa. … [1 ~ https://yle.fi/uutiset/3-10029506 - *
Kerran vuodessa Hurstin Itsenäisyyspäivän makkarapäivällisellä käynti ei korvaa syvällistä tuntemusta ja huolta niistä, joista meidän tulee kantaa huolta [3, jos olemme se Saulin mainostama maailman paras maa! … [2005] Hyväksyykö peruskansalainen jättiläismäiset äärituloerot?
Tulontasaus ei johda demotivoitumiseen,
... pikimmiten ähkyahneus saa karvat pystyyn, varsinkin silloin, kun niin asiantuntijat kuin kuluttajatkin tietävät esim. todelliset syyt vaikkapa pörssikurssien nousuun. Hyvin tiedetään, että Suomessa verot syntyvät arvonlisäveroista ja laajasta keskiluokasta tuloveroina, kuluttajat, siis peruskansa tuo bensa-, tupakka- ja viinaverot yhteiseen laariin. Yhteiskuntaa pitää pystyssä arkiharmaa peruskuluttaja kulutuskäyttäytymisellään. Edelleenkin vakavasti ottaen,
voitko olla todella sitä mieltä, että joku voisi olla 10 jopa 100 kertaa "parempi" kuin joku toinen? Tosiasissa meidän keskinäiset erot ovat aika pienet; kyky ymmärtää tasapainoa, luontoa (mistä viime kädessä otamme kaiken tuotoksen) ja tasapuolisesti ihmisyyttä ovat arvokkaimpia ominaisuuksia ja joskus tuntuu siltä, että tuon alueen viisaus ja "paremmuus" viihtyy arkikansalaisen päässä paremmin>2
Ulkoministeri Pekka Haavistolla on selvästi yleisymmärrystä eurooppalaisuuteen ja Euroopan laajuiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikan hahmottamiseen.
Haavisto seurailee presidentti Sauli Niinistön viitoittamaa tietä. Niinistö taas on oivaltanut kekkosmaisen otteen itäiseen rajanaapuriimme, jonka kanssa olemme eläneet jo yli 70 vuotta täyttä rauhanaikaa.
Euroopan ainoaa ydinasesuurvaltaa Venäjää maanosan väkirikkaimpana valtiona ei voi unohtaa, jos haluamme pärjätä itsessämme ja erityisesti Aasian nousevaa voimaa vastaan. Mikäli EU "hylkää" Venäjän, on vaarana, että Kiina omii Venäjän kaikkinensa omiin "taskuihinsa".
Silti vastakkainasettelua Aasian jättejä - erityisesti Kiinaa kohtaan ei kannata rakentaa, sillä Venäjä on linkki sinne - koko ajan parantuvien Kiina-suhteidensa ansiosta - niin kaupassa kuin puolustautumisen turvallisuudessa sitä maailman toista ydinasesuurvaltaa - Yhdysvaltoja kohtaan.
EU-alueelta erityisesti Saksa EU' n suurimpana taloutena tarvitsee yhteyttä Venäjään parannettavan. Saksa tarvitsee Venäjän 140 miljoonaisen kansan ostovoimapotentiaalin.
Venäjän kasvu potentiaalina nousee koko ajan - puhutaan jopa sen mahdollisesti olevan ravintotuotannon ruoka-aitta - esimerkiksi EU' n kuivuville etelävaltioille.
Saksa jos mikä tietää, mitä merkitsee vastakkainasettuminen venäläisiä vastaan - vuodet 1941-45 kertovat sen julman tehokkaasti.
Saksa yhdessä Venäjän kanssa on yleiseurooppalaisen rauhan takuumiehet. Odotamme uuden schröderiläisen aikakauden alkamista - koko Euroopan eduksi.
On vain yksi tunnettu, tiedetty ja haluttu tosiasia - brittikansa halusi omassa laillisessa ja suorademokratian mukaisessa kansanäänestyksessä eron EU' sta 52 prosentin voimalla. Tuo tarkoittaa enemmistöratkaisua, jos katsomme sitä demokratian näkökulmasta.
Kaikki muu on ollut arvailua, joko kovassa tai pehmeässä erossa. Sen sijaan se lienee täysin varmaa, että vapaasssa läntisessä markkinataloudessa kaikki, jotka haluavat markkinoida ja myydä - ovat aina kiinnostuneita 65 miljoonasta britistä, jotka muodostavat Euroopan toiseksi tai kolmanneksi suurimman kansantalouden - siellä on siis ostovoimaa.
Asioilla on aina kysynnän ilmaantuessa taipumus järjestyä vähintään ostovoiman keroimena - ainakin jos ei ole päällä lopun alun ehdoton niukkuus ja valtoiden sisäänpäin kääntyminen - tuon ehdottoman niukkuuden aaltona.
Nyt brittien itsensä valitsemat parlamentaarikot, eli välikädellinen demokratia ei saa aikaiseksi kansansa tahtoa siten, kuten se suoralla demokratilla on ilmaistu. Herää kysymys miten hyvin parlamentarismi ajaa kansan suoratahtoa missäkin tilanteessa.
Ajaako poliittisten puolueiden ohjelmalliset tavoitteet ohi kansan ehdottoman enemmistötahdon - siinäpä kaikkien parlamentaaristen kysymysten äiti.
Kun kansa Englannissa päätti puolestansa erota enemmistön tuella EU' sta, on media paljolti käynyt kovaa sotaa tuota kansantahtoa vastaan - löytämällä kaikki mahdolliset uhat jopa uhkailut, mitä seuraa Brexistä. Ikään kuin valtamedia ei haluaisi tuota eroa lainkaan.
Kyseessä saattaa olla se kuuluisa jätetyksi tulemisen dilemma, onko se niin karvas isku jäljelle jääville, kun EU' n toiseksi suurin talous jättää muut ja valitsi kansansa tahdosta vapauden ja itsenäisyyden päättää omista asioistaan.
On vain yksi tunnettu, tiedetty ja haluttu tosiasia - brittikansa halusi omassa laillisessa ja suorademokratian mukaisessa kansanäänestyksessä eron EU' sta 52 prosentin voimalla. Tuo tarkoittaa enemmistöratkaisua, jos katsomme sitä demokratian näkökulmasta.
Kaikki muu on ollut arvailua, joko kovassa tai pehmeässä erossa. Sen sijaan se lienee täysin varmaa, että vapaasssa läntisessä markkinataloudessa kaikki, jotka haluavat markkinoida ja myydä - ovat aina kiinnostuneita 65 miljoonasta britistä, jotka muodostavat Euroopan toiseksi tai kolmanneksi suurimman kansantalouden - siellä on siis ostovoimaa.
Asioilla on aina kysynnän ilmaantuessa taipumus järjestyä vähintään ostovoiman keroimena - ainakin jos ei ole päällä lopun alun ehdoton niukkuus ja valtoiden sisäänpäin kääntyminen - tuon ehdottoman niukkuuden aaltona.
Nyt brittien itsensä valitsemat parlamentaarikot, eli välikädellinen demokratia ei saa aikaiseksi kansansa tahtoa siten, kuten se suoralla demokratilla on ilmaistu. Herää kysymys miten hyvin parlamentarismi ajaa kansan suoratahtoa missäkin tilanteessa.
Ajaako poliittisten puolueiden ohjelmalliset tavoitteet ohi kansan ehdottoman enemmistötahdon - siinäpä kaikkien parlamentaaristen kysymysten äiti.
Kun kansa Englannissa päätti puolestansa erota enemmistön tuella EU' sta, on media paljolti käynyt kovaa sotaa tuota kansantahtoa vastaan - löytämällä kaikki mahdolliset uhat jopa uhkailut, mitä seuraa Brexistä. Ikään kuin valtamedia ei haluaisi tuota eroa lainkaan.
Kyseessä saattaa olla se kuuluisa jätetyksi tulemisen dilemma, onko se niin karvas isku jäljelle jääville, kun EU' n toiseksi suurin talous jättää muut ja valitsi kansansa tahdosta vapauden ja itsenäisyyden päättää omista asioistaan.
1
Huipputuloisia tutkinut Anu Kantola: ”Meille on uinut demokratiavastaisuus”
Idea oli lopettaa vähäjäsenisten puolueiden eduskuntapaikkoihin perustuva puoluetuki. Tuo säästyvä puoluetuki voitaisiin suunnata demokratiaa ja äänestysvilkkautta tukevaan "Koko Kansan Rehelliseen Vaalirahaan", jossa jokainen, joka äänestää ja tiputtaa äänestyslippunsa uurnaan - saisi valtiolta 10 euroa puhtaana käteen - vaikkapa nimikkeellä "valtiollinen tuki, jotta olisi mahdollista saapua äänestyspaikalle".
Onko idea koko kansan vaalirahasta hyvä vai huono on nyt tässä toisarvoinen asia - sen sijaan kommentit, joita tuli tuon idean esitykseen oli murskaava - osaltansa:
Noin 300 kommentista syntyi suoria sähköposteja nelisenkymmentä - osa jopa nimillä, joita en paljasta, mutta hyvin - hyvin varakkaita, joissa todettiin keskiarvona suunnilleen näin:
"Älä nyt vaan ala houkuttelemaan rahalla roskaväkeä uurnille, menee hyvin toimiva demokratia sekaisin" ...
... jäin miettimään aivan tosissani, mitä tapahtuisi eduskunnan edustajasisällölle, jos äänestysprosentti nousisi koko kansan rehellisellä vaalirahalla vaikkapa 85 prosenttiin - miten eduskunta muuttuisi nykyiseen nähden?
2
Miksi tuhannet suomalaiset olivat Neuvostoliitossa 1930-luvulla? Poliittinen vaino oli Suomessa siunattu lailla
Valkoinen väkivalta oli erityisesti sisällissodan jälkeen vankileireineen (Hennala) julmaa punaisia kohtaan ja se jätti syvät rupeentumattomat arvet työväestöön ja punaisen aatteen kannattajiin. Siksi osin syntyi muutto "onnelaan" - olihan monet työläiset haltijoissaan, kun luvattiin tasa-arvoa työnteossa, ja johtajuuden hinta oli vain säällisesti korkeampaa kuin lattiatason puurtamisen. Kysymys oli tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta. Näin ajateltiin monissa "savuissa".
1930-luvun lamojen ja ahdinkojen jälkeen oltiin Karl Marxin ideoiden lumoissa - puhuttiin työväestön maailmankumouksesta, jossa toveri olisi saanut arvoa liiallisen omistaja-ahneuden laantuessa yhteisten etujen alle.
Suomessa vielä 1930-luvulla oli suopeaakin käsitystä Josif Stalinista, tiedettiinhän, että juuri hän markkinoi suomalaisille itsenäisyyttä jo ennen itsenäisyysjulistustamme - Tampereella syksyllä 1917.
Sekin tiedettiin, että Stalin oli yksi itsenäisyystunnustuksemme allekirjoittajista, joka tapahtui ensimmäisenä ulkovaltana 4.1.1918, joka antoi osaltansa pontta Suomessa Sisällissodalle 1918 ja toveriaatteen kumousyritykselle.
Entä eduskuntavaalit juuri ennen itsenäisyyttä 1917, jossa punainen enemmistö muuttuikin/ muutettiin vähemmistöksi. Miten olisi käynyt, kun punaiset lähinnä esidemareina (Tokoi) ajoivat omaa itsenäisyysaatetta jo ennen Svinhufvudin itsenäisyysponnisteluja!
3
Eurooppa kiihdyttää Britannian äkkieroon varautumista
Venäjä ei kiihdytä osana Eurooppaa mitään juuri Brexitin takia - ehkä valmistautuu käymään suoria kahdenvälisiä neuvottelija brittien kanssa - kaupasta ja muusta yhteistyöstä?
Sitten tuo HS-otsikon "kiihdyttäminen"; onko sekin osa sitä valtamedian käymää sotaa Brexittiä vastaan? Ehkä, sillä näyttää siltä, ettei valtamedia halua tuota brittieroa EU' sta, jonka brittikansa 52 prosentin enemistöllä halusi - yksiselitteisesti.
Miksi media vastustaa Brexittiä? Pitäisikö tässä palata journalistiseen kriittisyyteen, puolueettomuuteen ja tasapuoliseen uutisvirtaukseen?
Valistunut veikkaus on, että kaikki kauppaa haluavat maat palaavat joutuisasti asiaan heti, kun kova tai pehmeä Brexit toteutuu - on kiire kaupoille, sillä nopeat syövät hitaat -sanotaan.
US-presidentti Donald Trump on ilmaissut tekevänsä kaikkien aikojen diilin birittien kanssa, kun Brexit koittaa - ehkä neuvottelut on jo aloitettu? Miksi media ei tätä arvioi? Muuta kyllä arvioidaan uhaksi jopa uhkaamiseksi saakka!
4 - 2
Ministeri Paateron lupaus sai ammattiliitto Paun keskeyttämään postialan lakon – Rinne kuvaa Postin johtajien palkkakehitystä ”järkyttäväksi”
…
Tutkimusten mukaan kansalaiset ovat hyvin uteliaita tietämään toistensa todelliset ansiot. Bruttomäärä kertoo ”arvostuksen” työnantajalta tai palkanmaksajalta. Netto taas kertoo millaista ostovoimaa henkilö käyttää. Palkkaan ja ansioihin liittyy voimakkaasti oikeudenmukaisuuden tunne, kateus ja syyttävä sormi vehkeilystä ja ”hyvävelijärjestöistä”.
Tuloerot Suomessa ovat kansainvälisesti ottaen pienet, ja Sveitsissäkin kansanäänestys hylkäsi maksimissaan 12 kertaisen eron pienimmän ja suurimman osalta – samassa palkansaajayhteisössä.
Esimerkin anto kohtuudesta ja jopa alentamisesta ”ylhäältä käsin” voisi luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta ja omaa halua myös alemmissa kerroksissa suhteellisesti tarkastella omia ansioitaan. Suomi on kuitenkin tylysti maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa ja tunnetusti loputonta kasvua ei ole.
4 - 1
Ministeri Paateron lupaus sai ammattiliitto Paun keskeyttämään postialan lakon – Rinne kuvaa Postin johtajien palkkakehitystä ”järkyttäväksi”
[2018] … mikäli tuo otsikko toteutuu, saa suomalaisesta erinomaisen työntekijän, uskollisen kaverin ja luotettavan kumppanin – keskimäärin. Meneillään oleva presidenttivaalit 2018 toi suuren yllätyksen äänestäjille. Toistaiseksi istuva presidentti Sauli Niinistö ei koe Suomessa olevan suuret tuloerot [1.
Kannanotollaan Sauli tunnusti elitisminsä sekä sen, että kansainvälisesti ottaen maittain tarkastelussa hän on oikeassa. Surullista siinä on se, ettei Niinistö oivalla repeytynyttä kansakuntaamme, jossa äärituloerot ovat levenneet kuiluksi vailla vastarantaa.
…
[1 ~ https://yle.fi/uutiset/3-10029506 - *
Kerran vuodessa Hurstin Itsenäisyyspäivän makkarapäivällisellä käynti ei korvaa syvällistä tuntemusta ja huolta niistä, joista meidän tulee kantaa huolta [3, jos olemme se Saulin mainostama maailman paras maa!
…
[2005]
Hyväksyykö peruskansalainen jättiläismäiset äärituloerot?
Tulontasaus ei johda demotivoitumiseen,
... pikimmiten ähkyahneus saa karvat pystyyn, varsinkin silloin, kun niin asiantuntijat kuin kuluttajatkin tietävät esim. todelliset syyt vaikkapa pörssikurssien nousuun. Hyvin tiedetään, että Suomessa verot syntyvät arvonlisäveroista ja laajasta keskiluokasta tuloveroina, kuluttajat, siis peruskansa tuo bensa-, tupakka- ja viinaverot yhteiseen laariin. Yhteiskuntaa pitää pystyssä arkiharmaa peruskuluttaja kulutuskäyttäytymisellään.
Edelleenkin vakavasti ottaen,
voitko olla todella sitä mieltä, että joku voisi olla 10 jopa 100 kertaa "parempi" kuin joku toinen? Tosiasissa meidän keskinäiset erot ovat aika pienet; kyky ymmärtää tasapainoa, luontoa (mistä viime kädessä otamme kaiken tuotoksen) ja tasapuolisesti ihmisyyttä ovat arvokkaimpia ominaisuuksia ja joskus tuntuu siltä, että tuon alueen viisaus ja "paremmuus" viihtyy arkikansalaisen päässä paremmin>2
6
Ulkoministeri Haavisto FT:lle: EU:n tehostettava toimiaan Venäjän-suhteiden parantamiseksi
Haavisto seurailee presidentti Sauli Niinistön viitoittamaa tietä. Niinistö taas on oivaltanut kekkosmaisen otteen itäiseen rajanaapuriimme, jonka kanssa olemme eläneet jo yli 70 vuotta täyttä rauhanaikaa.
Euroopan ainoaa ydinasesuurvaltaa Venäjää maanosan väkirikkaimpana valtiona ei voi unohtaa, jos haluamme pärjätä itsessämme ja erityisesti Aasian nousevaa voimaa vastaan. Mikäli EU "hylkää" Venäjän, on vaarana, että Kiina omii Venäjän kaikkinensa omiin "taskuihinsa".
Silti vastakkainasettelua Aasian jättejä - erityisesti Kiinaa kohtaan ei kannata rakentaa, sillä Venäjä on linkki sinne - koko ajan parantuvien Kiina-suhteidensa ansiosta - niin kaupassa kuin puolustautumisen turvallisuudessa sitä maailman toista ydinasesuurvaltaa - Yhdysvaltoja kohtaan.
EU-alueelta erityisesti Saksa EU' n suurimpana taloutena tarvitsee yhteyttä Venäjään parannettavan. Saksa tarvitsee Venäjän 140 miljoonaisen kansan ostovoimapotentiaalin.
Venäjän kasvu potentiaalina nousee koko ajan - puhutaan jopa sen mahdollisesti olevan ravintotuotannon ruoka-aitta - esimerkiksi EU' n kuivuville etelävaltioille.
Saksa jos mikä tietää, mitä merkitsee vastakkainasettuminen venäläisiä vastaan - vuodet 1941-45 kertovat sen julman tehokkaasti.
Saksa yhdessä Venäjän kanssa on yleiseurooppalaisen rauhan takuumiehet. Odotamme uuden schröderiläisen aikakauden alkamista - koko Euroopan eduksi.
7
Brittiparlamentin brexit-kapinallisille erävoitto äänin 328–301: sopimuksettoman brexitin estäminen voi alkaa tänään
Kaikki muu on ollut arvailua, joko kovassa tai pehmeässä erossa. Sen sijaan se lienee täysin varmaa, että vapaasssa läntisessä markkinataloudessa kaikki, jotka haluavat markkinoida ja myydä - ovat aina kiinnostuneita 65 miljoonasta britistä, jotka muodostavat Euroopan toiseksi tai kolmanneksi suurimman kansantalouden - siellä on siis ostovoimaa.
Asioilla on aina kysynnän ilmaantuessa taipumus järjestyä vähintään ostovoiman keroimena - ainakin jos ei ole päällä lopun alun ehdoton niukkuus ja valtoiden sisäänpäin kääntyminen - tuon ehdottoman niukkuuden aaltona.
Nyt brittien itsensä valitsemat parlamentaarikot, eli välikädellinen demokratia ei saa aikaiseksi kansansa tahtoa siten, kuten se suoralla demokratilla on ilmaistu. Herää kysymys miten hyvin parlamentarismi ajaa kansan suoratahtoa missäkin tilanteessa.
Ajaako poliittisten puolueiden ohjelmalliset tavoitteet ohi kansan ehdottoman enemmistötahdon - siinäpä kaikkien parlamentaaristen kysymysten äiti.
Kun kansa Englannissa päätti puolestansa erota enemmistön tuella EU' sta, on media paljolti käynyt kovaa sotaa tuota kansantahtoa vastaan - löytämällä kaikki mahdolliset uhat jopa uhkailut, mitä seuraa Brexistä. Ikään kuin valtamedia ei haluaisi tuota eroa lainkaan.
Kyseessä saattaa olla se kuuluisa jätetyksi tulemisen dilemma, onko se niin karvas isku jäljelle jääville, kun EU' n toiseksi suurin talous jättää muut ja valitsi kansansa tahdosta vapauden ja itsenäisyyden päättää omista asioistaan.
8
Kommentti: Entisen imperiumin päämies saattaa joutua nyt rukoilemaan EU:lta brexit-lisäaikaa
Kaikki muu on ollut arvailua, joko kovassa tai pehmeässä erossa. Sen sijaan se lienee täysin varmaa, että vapaasssa läntisessä markkinataloudessa kaikki, jotka haluavat markkinoida ja myydä - ovat aina kiinnostuneita 65 miljoonasta britistä, jotka muodostavat Euroopan toiseksi tai kolmanneksi suurimman kansantalouden - siellä on siis ostovoimaa.
Asioilla on aina kysynnän ilmaantuessa taipumus järjestyä vähintään ostovoiman keroimena - ainakin jos ei ole päällä lopun alun ehdoton niukkuus ja valtoiden sisäänpäin kääntyminen - tuon ehdottoman niukkuuden aaltona.
Nyt brittien itsensä valitsemat parlamentaarikot, eli välikädellinen demokratia ei saa aikaiseksi kansansa tahtoa siten, kuten se suoralla demokratilla on ilmaistu. Herää kysymys miten hyvin parlamentarismi ajaa kansan suoratahtoa missäkin tilanteessa.
Ajaako poliittisten puolueiden ohjelmalliset tavoitteet ohi kansan ehdottoman enemmistötahdon - siinäpä kaikkien parlamentaaristen kysymysten äiti.
Kun kansa Englannissa päätti puolestansa erota enemmistön tuella EU' sta, on media paljolti käynyt kovaa sotaa tuota kansantahtoa vastaan - löytämällä kaikki mahdolliset uhat jopa uhkailut, mitä seuraa Brexistä. Ikään kuin valtamedia ei haluaisi tuota eroa lainkaan.
Kyseessä saattaa olla se kuuluisa jätetyksi tulemisen dilemma, onko se niin karvas isku jäljelle jääville, kun EU' n toiseksi suurin talous jättää muut ja valitsi kansansa tahdosta vapauden ja itsenäisyyden päättää omista asioistaan.