perjantai 6. syyskuuta 2019

Ilkka Luoman HS-kommentit 05092019 - VI




05092019
...
  • 1

  • Boris Johnson vannoi, ettei enää pyydä yhtäkään lykkäystä brexitiin: ”Ennemmin makaisin kuolleena katu­ojassa”

    Ilkka Luoma 
    On vain yksi tunnettu, tiedetty ja haluttu tosiasia - brittikansa halusi omassa laillisessa ja suorademokratian mukaisessa kansanäänestyksessä eron EU' sta 52 prosentin voimalla. Tuo tarkoittaa enemmistöratkaisua, jos katsomme sitä demokratian näkökulmasta.

    Kaikki muu on ollut arvailua, joko kovassa tai pehmeässä erossa. Sen sijaan se lienee täysin varmaa, että vapaasssa läntisessä markkinataloudessa kaikki, jotka haluavat markkinoida ja myydä - ovat aina kiinnostuneita 65 miljoonasta britistä, jotka muodostavat Euroopan toiseksi tai kolmanneksi suurimman kansantalouden - siellä on siis ostovoimaa.

    Asioilla on aina kysynnän ilmaantuessa taipumus järjestyä vähintään ostovoiman keroimena - ainakin jos ei ole päällä lopun alun ehdoton niukkuus ja valtoiden sisäänpäin kääntyminen - tuon ehdottoman niukkuuden aaltona.

    Nyt brittien itsensä valitsemat parlamentaarikot, eli välikädellinen demokratia ei saa aikaiseksi kansansa tahtoa siten, kuten se suoralla demokratilla on ilmaistu. Herää kysymys miten hyvin parlamentarismi ajaa kansan suoratahtoa missäkin tilanteessa.

    Ajaako poliittisten puolueiden ohjelmalliset tavoitteet ohi kansan ehdottoman enemmistötahdon - siinäpä kaikkien parlamentaaristen kysymysten äiti.

    Kun kansa Englannissa päätti puolestansa erota enemmistön tuella EU' sta, on media paljolti käynyt kovaa sotaa tuota kansantahtoa vastaan - löytämällä kaikki mahdolliset uhat jopa uhkailut, mitä seuraa Brexistä. Ikään kuin valtamedia ei haluaisi tuota eroa lainkaan.

    Kyseessä saattaa olla se kuuluisa jätetyksi tulemisen dilemma, onko se niin karvas isku jäljelle jääville, kun EU' n toiseksi suurin talous jättää muut ja valitsi kansansa tahdosta vapauden ja itsenäisyyden päättää omista asioistaan.
  • 2

  • HS:n toinen päätoimittaja Anu Ubaud: Toimittajan tehtävä on lisätä ymmärrystä

    Ilkka Luoma 
    "Lisätä ymmärrystä" - tuo särähti hyvin tai huonosti. Pitääkö kriittisesti puolueettoman ja täyteen todellisuuteen pyrkivän median opastaa, neuvoa vai peräti opettaa lukijoitaan?

    Ymmärryksen lisääminen on usein myös asioiden selventämistä, oikeellistamista, totuudenmukaistamista ja tiedon määrän lisäämistä käsiteltävään asiakokonaisuuteen.

    Lisätä ymmärrystä voi olla myös hienostunutta manipulaatiota ja opastusta juuri haluttuun oppi- tai yhteiskuntamallisuuntaan.

    Tänään media käy etsikkoansa, sillä kansalaisten suoramedia hakee linjojaan ja menetelmiään saavuttaa tiedonkulkua suoraan tapahtumista lukijoille/ katsojille.

    Tämä kansalaismedia jättää pois välistä tiedonmuokkauksellisen välikäden - toimitukset ja päätoimittajuudet, jotka ovat aina enemmän tai vähemmän tiedon inkvisiittoreita, sensuroijia ja muokaajia - niin hyvässä kuin pahassa.

    HS' llakin on linjansa, joka muuten pääkirjoituksissa ilmaistaan rehellisesti. HS on lukijoidensa näkökulmasta muun muassa Naton kannattaja ja ajaa omaksumaansa linjaa määrätietoisesti - onko se nykyajan median tehtävä - jääkööt lukijoiden ratkaistavaksi.

    Uusi päätoimittaja joutunee ottamaan kantaa voimistuvaan kansalaiskirjoitteluun ja -kommentointiin.

    HS on luonut myös kansalaisvaikutekanavan US-Puheenvuoron siivittämänä(?) - tämän kommentointiareenan, jossa voi kirjoitella nimimerkillä tai oikealla nimellä.

    Toimittajuus joutuu yhä enemmän puuttumaan kansalaissisältöön - virallisesti vihapuheen eliminoimiseksi, josta muuten perussuomalaiset käyvät täyttä infosotaa informaatiotuottajia kohtaan.

    Vapaan sanan kehykset kutistuvat tässä vihapuheen ja "vihapuheen" maailmassa.

    Mielipidekysymykset eivät ole huomaavaisuudessaan vihapuhetta - kriittisyys maahanmuutosta (so. reviiripuolustautumista) ei ole vihapuhetta, kunhan osataan kohteliaisuus ja yksilöön puuttumattomuus.

    On jo selvää, että informaatiossaan suuntaavat mediat käyttävät vihapuheilmiötä hyväkseen ajaakseen omaa linjaansa kantaaottavana mediana
  • 3

  • Ylen kannatusmittaus: Perussuomalaisia kannattaa yli 20 prosenttia, keskustan kannatus vajosi alle 12 prosentin

    Ilkka Luoma 
    1 - Perussuomalaiset ovat muuttuneet Timo Soinin lähdön jälkeen rehelliseksi muutamien asiakohtien puolueeksi ehkä jopa kansanliikkeeksi, joka haluaa suojella isänmaataan - reviiripuolustajina.

    Evoluutio loi reviirit erilaisille lajeille - se oli tae, että syntyi hyvin monimuotoinen biosfääri ... ehkä tämä saattaa yllättää monet persutkin!

    Nyt ihmiskunnankin osalta puhuvat reviirit - maanosina, kieliryhminä, valtioina, kansallisuuksina, maakuntina, kaupunkeina jopa kylinä ja kaupunginosina - suppeimmillaan reviiri on henkilökohtainen elinpiiri, jota suojelemme kaikin keinoin, sillä itsesuojeluvaisto luotiin "reviirien kaveriksi", jotta samankaltaiset luottaisivat ja elisivät yhdessä - kuitenkin siten, että geenitäydennys piti ja pitää hakea naapurikylistä, ettei suku degeneroituisi. Siis reviiripuolustajilla on hyvin pitkä historia - kaikkialla.

    Perussuomalaiset ovat rehellinen reviiripuolustajien puolue. joka vaalii suomalaisuutta ja haluaa rajata suomalaisuuden piiriin sellaista, joka on sille tuttua, turvallista ja ennakoitavissa.

    Nyt suomalaisuus on jäämässä muualta tulevien jalkoihin -pelätään "piireissä". Ehkä pelko on aiheeton, mutta niin tai näin - persut ovat nyt sitä mitä jo edesmennyt rehti suomalainen - Toni Halme edusti, kun laittoi Timo Soinin perussuolmalaiset lentoon ja esijytkyihin, jotka Timo sitten malliikkaasi hyödynsi edukseen. Tuosta edusta siniset jäätyivät kuolioon ja jättivät muutoin erinomaisen päivätyön tehneet Timo Soinin omalle hillotolpalle, saihan Timo olla ulkoministeri sangen mielenkiintoisina aikoina >2
  • 4

  • Miksi sijoittajat myyvät Euroopan pankki­osakkeita? Pelkona on ”täydellinen myrsky”

    Ilkka Luoma 
    Läntinen vapaa kasvuhokemallinen markkinatalous on "mahdottomuutensa" edessä. Kasvua ei voi olla loputtomiin. Tosin EKP on koettanut sitä ruokkia katteettomilla "arvopaperiostoilla" sekä ajanut korot nollaan ja jopa miinuksille - toiveena, että pankit työntäisivät "ylimääräiset rahansa" lainoina kulutukseen ja investointeihin. Kulutus ja investoinnit työllistävät on nkyinen talousoppi. Pankki on ollut välikäsi luodun ostovoiman ja kulutustahdin välissä - saaden siitä perinteellisesti korkokatteen! Nyt ei merkittävää katetta synny kuin pikavippaajille.

    Pitää kuluttaa, jotta kasvaisi - tässä se kohtalonyhteys ympäristöömme, joka meidät lopulta kaikki elättää. Kulutusihmisiin on herännyt huoli, mihin tämä kasvuhype tulee johtamaan. Meistä on tullut varovaisempia - jopa minimalismi nostaa päätään. 'Second hand' on uustuotannon kauhukuva.

    On uusheräämisen aika

    On totuttava niukkuuteen, elettävä vähemmällä - kasvua ei voi hokea loputtomiin. Aina ei tarvita kertakäyttöuutta.

    Pankki on myös murroksessa - koko järjestelmänä. Kohta ei ole käteistä, on vain tilastot kunkin sosiaaliturvatunnuksellisesta ostovoimasta parkkeerattuna jonnekin arvo-osuustilille, joka voi olla muukin kuin perinteellinen pankki.

    Tarvitsemmeko pankkeja, kun korkoakaan ei kohta ole - vai palaako normaalien aika 4-6 prosentin korkoineen. ei ehkä, sillä maailmojen verkko puskee kohta universaalin ostovoimatodistuksen - virtuaalisen bittirahan, joka on immuuni valuuttaspekuloinneille, joka on ollut erityisesti Yhdysvaltojen etuoikeus - valtavista velkamääristä ja sen ulkomaankaupan jättivajeista huolimatta.

    US-dollari menettää merkityksen. Vain johonkin "hyödylliskonkreettiseen" - kulta? - sidottu ostovoimatodistus on voimaa käyttää toistaiseksi näyttö- ja vertailutaloudellista kulutusvoimaa - olemmehan herkästi toisiimme vertailevia - inhimillisinä ihmisinä.

    Valtiollinen omavaraisuuspyrkimys nousee. Varaudummeko jo totaaliseen talousromahdukseen? Ympäristökestävyys kaatuu?
  • 5

  • Yhdysvallat tarjosi miljoonia dollareita iranilaisen öljylaivan kapteenille

    Ilkka Luoma 
    'Rahalla saa, ja hevosella pääsee' -kerrottiin joskus aiemmin.

    Nyt US-dollarit eivät toimineet teettämään intialaiskapteenille petosta. Trumppismin uusnormaalin 'uhkaa, kiristä ja pakota" -mentaliteetti on tuon uutisen pohjalta saanut kaverikseen - "houkuttele, maanittele ja lahjo" -ideologian.

    Siis saako rahalla? - Ei saanut tässä tapauksessa. Mutta miten on amerikkalainen moraali, vai onko niin, että sotilaallinen hegemoniallisuus pyhittää keinot - jopa lahjontaan saakka, jotta suurvaltapolitiikan tavoiteasentanta saavutetaan.
  • 6

  • Kiina päätti käyttää joustavaa taktiikkaa Hongkongissa

    Ilkka Luoma 
    Kiina kävi ensimmäisen uuden ajan yhteiskuntamurroksen Tienanmenin aukiolla 1989, jolloin Kiinan keskushallinto marssitti yksilön - individualismissaan yhteiskunnallisen voiman - panssarivaunun - eteen. Tankki pysähtyi, yritti ohittaa yksilön - yksilö siirtyi vastaavasti jälleen tankin eteen - ja tankki koetti uudestaan ohittaa. Lopulta tankki pysähtyi kokonaan. Yhteiskunta mallissaan oli jäänyt miettimään mitä seuraavaksi.

    Tuon yksilökohtauksen yhteiskuntavoiman edessä oli suunitellut Kiinan keskushallinto - taustalta Deng Xiaoping oli oivaltanut muutoksen, kuten sen arvoituksellisen lauseen: "Menkää ja rikastukaa" - oli alkanut uusi kiinalainen aikakausi, joka värittyy uus-kungfutselaisuutena.

    Tienanmenin veto oli oiva ymmärrys muuttuvalle maailmalle, kuitenkin siten, että Kiinan keskushallinto piti järjestyksen tiukasti omissa käsissään. Lännen sekaantuminen on kehittymättömän yhteiskuntarakenteen esimerkki - Kiina ei puutu muiden itsenäisten sisäisiin asioihin - se on tuhatvuotista diplomatiaa - omassaan.

    1400 miljoonaista kansaa ei johdeta läntisten mekanismien mukaisesti - se tuottaisi vain kaaosta juuri tähän päivään, jolloin lähinnä länsi kulutushokemineen on luonut kumulatiivisen ympäristökuorman uhaksi koko maapallolle.

    Nyt Kiina hakee toista muutoskohtaa - Hongkongista, jossa yksi valtio ja kaksi järjestelmää kohtaavat. On liki varmaa, että toinen järjestelmä haihtuu pois Hongkongista, joka on vanhaa kiinalaista historiaa - vain välissään brittien valloituskolonialismi ja Opiumsodat 1 ja 2.

    Ehkä Hongkongin pekingnimitteinen rouva Lam saa ylennyksen, siirron ja jollain hienostuneella tavalla HK' n ihmiset pääsevät osaksi valitsemaan johtajansa, joka alkaa noudattamaan yhä enemmän Pekingin yhtenäistyviä lakeja.

    Sekin on varmaa, että jos rauha ja turvallisuus eivät palaa - puuttuu Peking tilanteeseen määrätietoisesti - eikä siihen mene montaa päivää, jos väkivaltaiset mellakat jatkuvat. Peking antoi nyt individualismille tilaa - toisen kerran ...

...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti