Vähintäänkin minimalistien osalta ihmetellään median, talousasiantuntijoiden jopa poliitikkojen lähes jatkuvaa kasvuhokeman mantraa. Ihmettely perustuu Pallomme todelliseen rajallisuuteen/ kantokykyyn ja lopulta tasajaossa niukkuuteen.
Nyt tulo- omaisuuserot kasvavat - on yhä enemmän superrikkaita ja enemmän hitaan vaurastumisen köyhiä - läntisiin kulutusmaihin nähden jopa superköyhiä - lähinnä kehitysmaissa, joissa on puutetta kaikesta siitä mitä esimerkiksi meillä täällä Suomessa on ylin kyllin.
Miten on mahdollista, että haikailemme jatkuvaa kasvua; huudamme kasvua - talouden kasvua, tosin itse kylläkin kasvamme - ainakin painossamme. Ylipainoisia on yhä enemmän - täällä tuo kasvuhokema on löytänyt maalinsa.
Ehkä kohta koittaa aika, jota kutsutaan kutistamisen aikakaudeksi. Meidän on pakko luopua monesta ja vieläkin enemmästä. Saavutettujen etujen jako pois itseltämme on alkamassa. Me kulutamme liikaa biomassalliseen elopainoomme nähden, kun vertaamme omaa ympäristöjälkeämme koko muuhun biomassalliseen elokehään, josta me ihmiset olemme häviävän pieni osa - joidenkin mielswtä "vain" muurahaiskolonioiden kokoluokkaa.
EKP huutaa kasvua, Suomen Pankki huutaa kasvua, arvostettu Sixten Korkman huutaa kasvua - poliitikot huutavat kuorossa kasvua. No, yksi on tuosta joukosta poissa - ulostulleena ajatuksena Vasemmiston kansanedustaja Anna Kontula on ehdottanut omaisuuden tasaistamista.
Ehkä yhtä tasaiseksi kuin ideoinnista kummunnut tasaeläke kaikille, sillä kukin on niin syntymä- kuin kuolinhetkellä alaston, omaisuudeton ja vain oma sosiaaliturvatunnus omaisuutenaan, joka sekin perinnön jaon jälkeen katoaa bittien avaruuteen.
Miten paljon voidaan hokea kasvua rajallisesta ympäristöstämme, joka lopulta elättää niin rikkaan kuin köyhän; toisen vain mahtipontisemmin näyttö- ja vertailutalouden ilmentymänä!
Lopultahan Pallomme ei ole muuta kuin materiaaliset varannot, joita ihminen voi jalostaa itsensä hyödyksi ja näin luoden sen paljon puhutun talouselämän!
Masennus voi kohdata niin menestyjän kuin hiljaisen puurtajan
Inhimilliseen yhteiskuntaan kuuluu ilo ja suru. Iloa ei jatku loputtomiin, eikä suruakaan pitäisi kokea yli kestokyvyn. Suru, epäonni, epäonnistumiset ja useasti kytköksen katkeaminen osallistumiseen johtaa mm. masennukseen. Ihminen on laumaeläin ja sopii luontevasti yhteisöllisyyteen. Erkaantuminen ryhmästä tai osallistumisesta erakoi yksilön, jolloin yhteenkuuluuvuuden, osallistumisen ja tavoitesaavutuksen tarve ei toteudu; ihmisestä on tullut "hyödytön".
Kvartaalitalous ja tehokkuuden päämääräpyrkimys ajavat markkinataloutta kujanjuoksuun, jossa pyrkyryys, ahneus ja puhtaan omaehtoinen voitontavoittelu erkaannuttavat yksilöt kauemmaksi yhteisöllisyydestä. Vastuunkanto, huolehdinta ja tiimikeskeisyys kärsivät yksilökeskeisessä voitontavoittelussa, jossa oma itsekäs tulotason nostovaade epäsuorasti välinpitämättömyyden tai "sokeuden" kautta johtaa syrjäytyneiden ihmisten kulujen maksamiseen lisääntyvinä veroina.
Kuten eläinkunnassa, ei kaikille ihmisillekkään ole paikkaa ylimmillä portailla. Ihmisten mitatessa kyvykkyyttään osto- ja kulutusvoimalla, vie se sijaa vastuullisesta yhteistoiminnasta, jossa keskinäisyys, yhteinen tavoite sekä toteutumisen riemu jää saavuttamatta jatkuvasti käynnissä olevien saneerauksien, tehostustoimenpiteiden ja henkilöjärjestelyjen vuoksi.
Masentunut, omaan pohjattomaan kuoppaan pudonneen ihmisen nousukyky ilman apua ei ole useasti mahdollista. Vastuullisuus yhteisön puolelta voisi useissa tapauksissa jo alkuvaiheessaan helposti nostaa henkilön kuopastansa takaisin ryhmään ja toimintaan. Ihminen on luotu tekemään työtä ja osallistumaan sekä kokemaan onnistumisen hetkiä. Aina ei voi onnistua ja tuolloin ryhmän ja yhteisön vastuullisuuden tulisi ohittaa itsekeskeiset voiton ja pyrkyryyden tavoitteet oikeasti kannustamalla juuri sillä hetkellä heikompaansa.
Vähintäänkin minimalistien osalta ihmetellään median, talousasiantuntijoiden jopa poliitikkojen lähes jatkuvaa kasvuhokeman mantraa. Ihmettely perustuu Pallomme todelliseen rajallisuuteen/ kantokykyyn ja lopulta tasajaossa niukkuuteen.
Nyt tulo- omaisuuserot kasvavat - on yhä enemmän superrikkaita ja enemmän hitaan vaurastumisen köyhiä - läntisiin kulutusmaihin nähden jopa superköyhiä - lähinnä kehitysmaissa, joissa on puutetta kaikesta siitä mitä esimerkiksi meillä täällä Suomessa on ylin kyllin.
Miten on mahdollista, että haikailemme jatkuvaa kasvua; huudamme kasvua - talouden kasvua, tosin itse kylläkin kasvamme - ainakin painossamme. Ylipainoisia on yhä enemmän - täällä tuo kasvuhokema on löytänyt maalinsa.
Ehkä kohta koittaa aika, jota kutsutaan kutistamisen aikakaudeksi. Meidän on pakko luopua monesta ja vieläkin enemmästä. Saavutettujen etujen jako pois itseltämme on alkamassa. Me kulutamme liikaa biomassalliseen elopainoomme nähden, kun vertaamme omaa ympäristöjälkeämme koko muuhun biomassalliseen elokehään, josta me ihmiset olemme häviävän pieni osa - joidenkin mielswtä "vain" muurahaiskolonioiden kokoluokkaa.
EKP huutaa kasvua, Suomen Pankki huutaa kasvua, arvostettu Sixten Korkman huutaa kasvua - poliitikot huutavat kuorossa kasvua. No, yksi on tuosta joukosta poissa - ulostulleena ajatuksena Vasemmiston kansanedustaja Anna Kontula on ehdottanut omaisuuden tasaistamista.
Ehkä yhtä tasaiseksi kuin ideoinnista kummunnut tasaeläke kaikille, sillä kukin on niin syntymä- kuin kuolinhetkellä alaston, omaisuudeton ja vain oma sosiaaliturvatunnus omaisuutenaan, joka sekin perinnön jaon jälkeen katoaa bittien avaruuteen.
Miten paljon voidaan hokea kasvua rajallisesta ympäristöstämme, joka lopulta elättää niin rikkaan kuin köyhän; toisen vain mahtipontisemmin näyttö- ja vertailutalouden ilmentymänä!
Lopultahan Pallomme ei ole muuta kuin materiaaliset varannot, joita ihminen voi jalostaa itsensä hyödyksi ja näin luoden sen paljon puhutun talouselämän!
Aikanaan Jörn Donner oivalsi 1960-luvulla, että vuosituhannen vaihteeseen ei ole kuin 40 vuotta! Nyt tuonne 2100-luvulle on matkaa 80 vuotta - puolta enemmän kuin Dönnerin välähdys.
Kaksostyttäreni, jotka ovat nyt kuusivuotiaita, voisivat eliniänodotteen nykymenolla hyvinkin kokea mitä 2100 jälkeen tapahtuu - ympäristöllisesti. He tulevat kantamaan sen todellisuuden, jolle osaltani minä ja sukupolveni toimillamme aikaansaimme. Mihin siis vastuun sormet osoittavat?
Evoluutio ei sen sijaan välähdä vielä 40 ssa eikä 80' ssä vuodessa, mutta osaa kiihdyttää muutosta sopeutumiseen. Evoluutio tasaa biosfäärillistä elonkirjoa ja "kehittelee vastatoimia" ulkoisille ärsykkeille, mitä elollinen luonto saa - tällä kertaa ihmisiltä, jotka ovat biomassaltaan häviävän pieni, mutta ympäristöjäljeltään massiivisen suuri.
Greta Thunberg voi olla agitoitu tai siten hän on oivaltaja ja uskaltaja. Heidän kaltaisiaan ollaan aina vieroksuttu - ainakin vastaväittäjien osalta. Nytkin lähinnä perussuomalaiset "Sodomassa ja Gomorrassa" jatkavat kulutusjahtiaan ja kasvuhokemaansa, kun pitää saada lisää, nopeammin ja suuremmissa erissä.
Ei haluta nähdä metsää puilta, eikä aitaa sen seipäiltä. Edelleen pieni vähemmistö uskoo, että olemme luontaisten vaikutekiertojen piirissä ja esimerkiksi Auringon syklisyys vaikuttaa tapahtumiin - näin tekeekin, mutta ihmisen vaikute on jo enemmistöasiantuntijoiden mukaan kiistaton.
Eräät pakenevät Sodomaa ja Gomorraa - eivät uskalla katsoa taakseen ja joutua väärän analyysin sokaisemiksi. Näinkö se menee? Ehkä. Se on kuitenkin varmaa, että Pallollamme vuosimiljardit vaikuttanut evoluutio järjestelee luomaansa biomassaista kokonaiseliöstöä tavalla, joka lopulta aina saavuttaa tasapainon ja keskinäisen sopeuman - kilpailulla ja vahvuuden elementeillä.
Heikko karsiutuu - olisiko ihminen lopulta heikko? Tuliko meidän kohtaloksi heikkouden torppauksen apuvälineellistäminen, joka loi ympäristöjäljen poikkeavana siitä, mitä evoluutio oli "suunnitellut"?
1
Tällainen on taloustieteen supertähden uusi teoria: Kovatuloisimmille 90 prosentin marginaalivero ja 120 000 euroa jokaiselle nuorelle
Nyt tulo- omaisuuserot kasvavat - on yhä enemmän superrikkaita ja enemmän hitaan vaurastumisen köyhiä - läntisiin kulutusmaihin nähden jopa superköyhiä - lähinnä kehitysmaissa, joissa on puutetta kaikesta siitä mitä esimerkiksi meillä täällä Suomessa on ylin kyllin.
Miten on mahdollista, että haikailemme jatkuvaa kasvua; huudamme kasvua - talouden kasvua, tosin itse kylläkin kasvamme - ainakin painossamme. Ylipainoisia on yhä enemmän - täällä tuo kasvuhokema on löytänyt maalinsa.
Ehkä kohta koittaa aika, jota kutsutaan kutistamisen aikakaudeksi. Meidän on pakko luopua monesta ja vieläkin enemmästä. Saavutettujen etujen jako pois itseltämme on alkamassa. Me kulutamme liikaa biomassalliseen elopainoomme nähden, kun vertaamme omaa ympäristöjälkeämme koko muuhun biomassalliseen elokehään, josta me ihmiset olemme häviävän pieni osa - joidenkin mielswtä "vain" muurahaiskolonioiden kokoluokkaa.
EKP huutaa kasvua, Suomen Pankki huutaa kasvua, arvostettu Sixten Korkman huutaa kasvua - poliitikot huutavat kuorossa kasvua. No, yksi on tuosta joukosta poissa - ulostulleena ajatuksena Vasemmiston kansanedustaja Anna Kontula on ehdottanut omaisuuden tasaistamista.
Ehkä yhtä tasaiseksi kuin ideoinnista kummunnut tasaeläke kaikille, sillä kukin on niin syntymä- kuin kuolinhetkellä alaston, omaisuudeton ja vain oma sosiaaliturvatunnus omaisuutenaan, joka sekin perinnön jaon jälkeen katoaa bittien avaruuteen.
Miten paljon voidaan hokea kasvua rajallisesta ympäristöstämme, joka lopulta elättää niin rikkaan kuin köyhän; toisen vain mahtipontisemmin näyttö- ja vertailutalouden ilmentymänä!
Lopultahan Pallomme ei ole muuta kuin materiaaliset varannot, joita ihminen voi jalostaa itsensä hyödyksi ja näin luoden sen paljon puhutun talouselämän!
2
Espoossa löydettiin toimiva apu nuorten masennukseen: nopeasti apua omassa koulussa
Inhimilliseen yhteiskuntaan kuuluu ilo ja suru. Iloa ei jatku loputtomiin, eikä suruakaan pitäisi kokea yli kestokyvyn. Suru, epäonni, epäonnistumiset ja useasti kytköksen katkeaminen osallistumiseen johtaa mm. masennukseen. Ihminen on laumaeläin ja sopii luontevasti yhteisöllisyyteen. Erkaantuminen ryhmästä tai osallistumisesta erakoi yksilön, jolloin yhteenkuuluuvuuden, osallistumisen ja tavoitesaavutuksen tarve ei toteudu; ihmisestä on tullut "hyödytön".
Kvartaalitalous ja tehokkuuden päämääräpyrkimys ajavat markkinataloutta kujanjuoksuun, jossa pyrkyryys, ahneus ja puhtaan omaehtoinen voitontavoittelu erkaannuttavat yksilöt kauemmaksi yhteisöllisyydestä. Vastuunkanto, huolehdinta ja tiimikeskeisyys kärsivät yksilökeskeisessä voitontavoittelussa, jossa oma itsekäs tulotason nostovaade epäsuorasti välinpitämättömyyden tai "sokeuden" kautta johtaa syrjäytyneiden ihmisten kulujen maksamiseen lisääntyvinä veroina.
Kuten eläinkunnassa, ei kaikille ihmisillekkään ole paikkaa ylimmillä portailla. Ihmisten mitatessa kyvykkyyttään osto- ja kulutusvoimalla, vie se sijaa vastuullisesta yhteistoiminnasta, jossa keskinäisyys, yhteinen tavoite sekä toteutumisen riemu jää saavuttamatta jatkuvasti käynnissä olevien saneerauksien, tehostustoimenpiteiden ja henkilöjärjestelyjen vuoksi.
Masentunut, omaan pohjattomaan kuoppaan pudonneen ihmisen nousukyky ilman apua ei ole useasti mahdollista. Vastuullisuus yhteisön puolelta voisi useissa tapauksissa jo alkuvaiheessaan helposti nostaa henkilön kuopastansa takaisin ryhmään ja toimintaan. Ihminen on luotu tekemään työtä ja osallistumaan sekä kokemaan onnistumisen hetkiä. Aina ei voi onnistua ja tuolloin ryhmän ja yhteisön vastuullisuuden tulisi ohittaa itsekeskeiset voiton ja pyrkyryyden tavoitteet oikeasti kannustamalla juuri sillä hetkellä heikompaansa.
3
Talouskäänne huonompaan on Suomessa ehkä jo ovella
Nyt tulo- omaisuuserot kasvavat - on yhä enemmän superrikkaita ja enemmän hitaan vaurastumisen köyhiä - läntisiin kulutusmaihin nähden jopa superköyhiä - lähinnä kehitysmaissa, joissa on puutetta kaikesta siitä mitä esimerkiksi meillä täällä Suomessa on ylin kyllin.
Miten on mahdollista, että haikailemme jatkuvaa kasvua; huudamme kasvua - talouden kasvua, tosin itse kylläkin kasvamme - ainakin painossamme. Ylipainoisia on yhä enemmän - täällä tuo kasvuhokema on löytänyt maalinsa.
Ehkä kohta koittaa aika, jota kutsutaan kutistamisen aikakaudeksi. Meidän on pakko luopua monesta ja vieläkin enemmästä. Saavutettujen etujen jako pois itseltämme on alkamassa. Me kulutamme liikaa biomassalliseen elopainoomme nähden, kun vertaamme omaa ympäristöjälkeämme koko muuhun biomassalliseen elokehään, josta me ihmiset olemme häviävän pieni osa - joidenkin mielswtä "vain" muurahaiskolonioiden kokoluokkaa.
EKP huutaa kasvua, Suomen Pankki huutaa kasvua, arvostettu Sixten Korkman huutaa kasvua - poliitikot huutavat kuorossa kasvua. No, yksi on tuosta joukosta poissa - ulostulleena ajatuksena Vasemmiston kansanedustaja Anna Kontula on ehdottanut omaisuuden tasaistamista.
Ehkä yhtä tasaiseksi kuin ideoinnista kummunnut tasaeläke kaikille, sillä kukin on niin syntymä- kuin kuolinhetkellä alaston, omaisuudeton ja vain oma sosiaaliturvatunnus omaisuutenaan, joka sekin perinnön jaon jälkeen katoaa bittien avaruuteen.
Miten paljon voidaan hokea kasvua rajallisesta ympäristöstämme, joka lopulta elättää niin rikkaan kuin köyhän; toisen vain mahtipontisemmin näyttö- ja vertailutalouden ilmentymänä!
Lopultahan Pallomme ei ole muuta kuin materiaaliset varannot, joita ihminen voi jalostaa itsensä hyödyksi ja näin luoden sen paljon puhutun talouselämän!
4
Vuosi 2100 on yllättävän lähellä, vaikka ilmastoennusteissa se vaikuttaa hyvin kaukaiselta ajankohdalta
Kaksostyttäreni, jotka ovat nyt kuusivuotiaita, voisivat eliniänodotteen nykymenolla hyvinkin kokea mitä 2100 jälkeen tapahtuu - ympäristöllisesti. He tulevat kantamaan sen todellisuuden, jolle osaltani minä ja sukupolveni toimillamme aikaansaimme. Mihin siis vastuun sormet osoittavat?
Evoluutio ei sen sijaan välähdä vielä 40 ssa eikä 80' ssä vuodessa, mutta osaa kiihdyttää muutosta sopeutumiseen. Evoluutio tasaa biosfäärillistä elonkirjoa ja "kehittelee vastatoimia" ulkoisille ärsykkeille, mitä elollinen luonto saa - tällä kertaa ihmisiltä, jotka ovat biomassaltaan häviävän pieni, mutta ympäristöjäljeltään massiivisen suuri.
Greta Thunberg voi olla agitoitu tai siten hän on oivaltaja ja uskaltaja. Heidän kaltaisiaan ollaan aina vieroksuttu - ainakin vastaväittäjien osalta. Nytkin lähinnä perussuomalaiset "Sodomassa ja Gomorrassa" jatkavat kulutusjahtiaan ja kasvuhokemaansa, kun pitää saada lisää, nopeammin ja suuremmissa erissä.
Ei haluta nähdä metsää puilta, eikä aitaa sen seipäiltä. Edelleen pieni vähemmistö uskoo, että olemme luontaisten vaikutekiertojen piirissä ja esimerkiksi Auringon syklisyys vaikuttaa tapahtumiin - näin tekeekin, mutta ihmisen vaikute on jo enemmistöasiantuntijoiden mukaan kiistaton.
Eräät pakenevät Sodomaa ja Gomorraa - eivät uskalla katsoa taakseen ja joutua väärän analyysin sokaisemiksi. Näinkö se menee? Ehkä. Se on kuitenkin varmaa, että Pallollamme vuosimiljardit vaikuttanut evoluutio järjestelee luomaansa biomassaista kokonaiseliöstöä tavalla, joka lopulta aina saavuttaa tasapainon ja keskinäisen sopeuman - kilpailulla ja vahvuuden elementeillä.
Heikko karsiutuu - olisiko ihminen lopulta heikko? Tuliko meidän kohtaloksi heikkouden torppauksen apuvälineellistäminen, joka loi ympäristöjäljen poikkeavana siitä, mitä evoluutio oli "suunnitellut"?