tiistai 7. tammikuuta 2020

Ilkka Luoman HS-kommentit 05012020 - V


      05012020


...
  • 1

  • Rakennusyhtiö Skanska elvytti vanhan perinteen, jossa mestarit opettavat kisällejä: nyt kohteena ovat nuoret, jotka oppivat paremmin tekemällä kuin koulun­penkillä

    Ilkka Luoma 
    2 - Kisällistä tulee uusi mestari, kun hän osaa opettajansa lailla tehtävänsä. On näytetty toteen, että kisälli-oppimestari periaate tuottaa kestävää laatua, parempaa palkkaa, mutta kalliimpaa hintaa lopputuotteelle, mutta vastineeksi sen pidemmän kestävyyden. Näin tuotantomäärien ei tarvitse kasvaa ympäristömme kustannuksella.

    Kaikki työ on arvokasta, kun sen tekee aidolla tahdolla tuottaa laatua, toimivuutta ja kestävyyttä. Nämä ominaisuudet tuottavat helpotusta ympäristöllemme, joka meidät lopulta kaikki elättää. On vain hyvä asia, että Skanska on tämän mallin tuonut myös omilleen -ainakin kokeiluna.

    Osaaja on ylpeä työstään - hyvä autokorjaaja on yhtä arvokas tuotoksen laatuna kuin lääkäri, joka korjaa ihmiset uudelleen käyttökuntoon. Asentajalla ja lääkärillä ei ole periaatteessa mitään eroa - kummaltakin vaaditaan työn laatua, vastuuta tekemästään ja omaa ylpeyttä osaamisestaan, joka tuottaa mitattavaa tulosta. Virheet missä tahansa työssä ovat ongelma, joka maksaa aina ylimääräistä.

    Kierrätysjärjestelmän osasena olo vaikkapa jäteauton kuljettajana on yhtä arvokasta kuin näyttöpäätteen edessä työskentelevän, sillä kummassakin tarvitaan loogista osaamista, oman työn laadun valvontaa ja ammattiylpeyttä osaamisestaan, jolla tuotetaan vastuullista laatua, jotta yhteiskuntarakenteemme verkostomaisuus toteutuu - sen yhtenä tekijäosasena.

    On selvää, että henkilökohtainen opetus/ opastus juuri tehtävän työosasen kohdissa tuottaa parhaan osaamisen -tosin kapea-alaisen, mutta tähän tämä meidän tuotantoketjumenetelmä on asian ajanut.Voimmehan aina välillä osallistua johonkin toiseen työtehtäväosaan. Olemme riippuvuussuhteessa edelliseen ja vastuuasemassa seuraavaan!
    e [X1]
  • 2

  • Ikääntyvä Suomi alkaa muuttua näköisekseen – markkinat myyvät sitä, mitä kysytään, ja entistä useammin kysyjä on yli 65-vuotias

    Ilkka Luoma 
    Elämä jakaantuu karkeasti kolmeen osaan, josta yksi on yhteiskunnallisesti aktiivisena tuottava - siis tulonjaon mahdollistava aikakausi, jonka tulisi kestää jokaisen osalta nykyelinajanodotteen myötä noin 35 vuotta. Siis työtä "vuorotta" noin 30-40 vuotta. Tällä vähintäänkin turvattaisiin oma eläke.

    Yhteiskunnalla pitää olla suuri tulonjakokukkaro, jos nykymenolla kaikki huolehditaan - velkaakaan ei voida loputtomiin ottaa, ellei joku talousnero keksi, että aiemmat velat voidaan jollain hokkuspokkuskeinolla nollata!*

    Elämään valmistautuminen vie vähintään nykyisin 18 vuotta, normaaleimmin noin 24 vuotta ja eläkkeellä ollaan 15-30 vuotta - erityisesti naiset, joiden nykyinen elinajanodote lienee jo yli 80 vuotta.

    Nyt huudetaan elintasoa, ja kasvua - kaikkea pitäisi saada lisään enemmän, suuremmissa erissä ja nopeammassa tahdissa. Tätä jatkuvuuden hokemakasvurakennekaavaa ei rajallinen ympäristömme, joka elättää kaiken biosfäärillisen - kestä.

    Me ihmiset olemme häviävän pieni osa tätä biosfäärillistä elämänjatkumoa. Tuotamme huomattavasti suuremman haittaympäristöjäljen kuin ihmiskunnan yhteinen kierrossa oleva biomassa edellyttäisi!

    Eläke on se kolmas elämänvaihe. Jokainen on tältä osin oman laulunsa arvoinen. Kukin ihminen tulee tähän maailmaan alastomana ja vain isän ja äidin perintöaines turvanaan - kaikki muu rakentuu malliksi elää sitten seuraavina 18-24 vuotena.

    Aktiivikauden jälkeen koittaa ansaittu eläke. Ja tässä herää se se kaikkien eläkekysymysten äiti - ehkä me ansaitsemme rehellisimmillään tasaeläkkeen, sillä jokainen muuttuu jälleen tasa-arvoiseksi (yhtäläiseksi yhteiskuntaan nähden) ja oman laulunsa arvoiseksi, kun aktiivikausi on taakse jäänyttä elämää. Mikä olisi tuon tasaeläkkeen määrä?

    Suurin kysymys eläkeläisille on tuon yhteiskunnallisen tulonjakokukkaron täyttö - ja sehän tapahtuu vain aktiivikaudelta - työtä tehden. Nyt joka tapauksessa on syntynyt ikäkausikoloja - niitä emme voi korjata kuin hallitulla maahanmuutolla.
  • 3 - 2

  • Hallitus asetti työryhmät, joiden pitäisi esittää työllisyystoimia, mutta anti on jäämässä niukaksi: ”Sekavaa työtä, turhauttavaa”

    Ilkka Luoma 
    2 - Valmisteltava työmobilisaatio, jolla turvataan yhteiskunnalle elintärkeiden varsinkin sähkön- ja tiedonsiirron yhteyksien toimivuudet edellyttäisi yhteiskunnalle oleellisten siirtoyhteysyhtiöiden haltuun ottoa - yksityisiltä toimijoilta, joilla voitonpyyde on enemmän etusijalla kuin yhteiskunnallinen turvallisuus. Se voisi tarkoittaa, että ainakin sähkönjakelu, -tuotanto ja viestiliikenne kaikkinensa tulisi ottaa valtiolliseen/ kunnalliseen haltuun, jotta yhteiskuntaetuisuus turvattaisiin.

    Tämä suurtyöreformi vaatii paljon rahaa - ehkä kahden-kolmen suuren ydinvoimalan verran, mutta sen pitkäkestoinen toimivuus tuottaisi takaisinmaksun varmasti 20-30 vuodessa. Projekti tulisi jakaa maakunnittain ja jopa kunnittain - työmobilisaatio voitaisiin aloittaa yleissuunnittelulla miten projekti toteutetaan ja miten se hallittaisiin - unohtamalla yöllisyysvaikutuksia suoraan ja epäsuorasti.

    Työmobilisaatio työllistäisi noin 30-40 000 henkilöä useiksi vuosiksi, joukossa soveltuvasti heitä, jotka eivät aamulla tiedä mitä iltapäivällä tehdä. Työmobilisaatio tuottaisi työtehtäviä myös vähemmän koulutetuille. Tähän voitaisiin soveltaa - ainakin osittain oppimestari-kisälliperiaatetta.

    Työmobilisaatio voitaisiin osaksi rahoittaa kansalaisosakkeilla - valtion jäädessä 51 prosentin omistajaksi. Tuottohan olisi taattu, koska valmistuva jakeluverkosto olisi valtion/ maakuntien/ kuntien omistuksessa - ja osinkoa jaettaisiin kansalaisosakkeille (malli voisi olla myös osuustoiminnallinen) yhteiskuntahyötyjen jälkeen sijalla kaksi!

    Tänään olisi valtiolla erinomaiset lainansaantimahdollisuudet - toistaiseksi olemattomalla korolla! e
  • 3 - 1

  • Hallitus asetti työryhmät, joiden pitäisi esittää työllisyystoimia, mutta anti on jäämässä niukaksi: ”Sekavaa työtä, turhauttavaa”

    Ilkka Luoma 
    1 - Työn tulisi olla valtion erityisessä suojeluksessa - ja aina etusijalla; ei vain verokertymien vuoksi - vaan myös ihmisten psyykkeen ja mielenterveyden takia. Ihminen on tehty tekemään työtä, kuten koko eläinkunta. Muussa eläinkunnassa työ on paljolti reviirien puolustamista, ravinnon etsimistä ja lisääntymisen valmistelua ---

    Nuorten Naisten voima - NNV PM Sanna Marinin johdolla voisi pohtia radikaalisti työtä, sen teettämistä ja projisoimista koko yhteiskuntamme hyötyjen näkökulmasta. Mikä sellainen työmobilisaatio voisi olisi?

    Suomessa on eräs suuri ongelma - heille itselleen ja lopulta koko yhteiskunnalle - ajelehtivat 16-30 vuotiaat nuoret, jotka eivät aamulla herätessään tiedä mitä iltapäivällä tekevät. Heidän eteen on yksitysten toimesta perustettu ME-säätiö - Supercell miljonäärien rahallisella tuella. Nyt valtio voisi kompata tätä ME-säätiötä julistamalla ja kehittämällä työmobilisaation, josta hyötyisi koko Suomi.

    Mitä tämä olisi? Se olisi kaikkien merkittävien johdotusten, kaapeleiden, putkien ja niiden valvonta- ja etäsäätölaitteiden maan alle suunnitelmallisesti laittoa - suojaan tiheneviltä myrskyiltä ja mahdollisilta, ehkä vääjäämättömiltä terrori- tai muilta tuhoiskuilta.

    Siis sähkökaapelit, tietoliikennejohdotukset, puhtaan veden putkistot ja monin osin jätevesien paluuputkistojen kaivuut maan alle - huomioiden painopisteet ja tarpeet - käyttäen arkistä järkeä, mitä missäkin on syytä tehdä. 
    >
  • 1 [2]

  • Rakennusyhtiö Skanska elvytti vanhan perinteen, jossa mestarit opettavat kisällejä: nyt kohteena ovat nuoret, jotka oppivat paremmin tekemällä kuin koulun­penkillä

    Ilkka Luoma 
    2 - Kisällistä tulee uusi mestari, kun hän osaa opettajansa lailla tehtävänsä. On näytetty toteen, että kisälli-oppimestari periaate tuottaa kestävää laatua, parempaa palkkaa, mutta kalliimpaa hintaa lopputuotteelle, mutta vastineeksi sen pidemmän kestävyyden. Näin tuotantomäärien ei tarvitse kasvaa ympäristömme kustannuksella.

    Kaikki työ on arvokasta, kun sen tekee aidolla tahdolla tuottaa laatua, toimivuutta ja kestävyyttä. Nämä ominaisuudet tuottavat helpotusta ympäristöllemme, joka meidät lopulta kaikki elättää. On vain hyvä asia, että Skanska on tämän mallin tuonut myös omilleen -ainakin kokeiluna.

    Osaaja on ylpeä työstään - hyvä autokorjaaja on yhtä arvokas tuotoksen laatuna kuin lääkäri, joka korjaa ihmiset uudelleen käyttökuntoon. Asentajalla ja lääkärillä ei ole periaatteessa mitään eroa - kummaltakin vaaditaan työn laatua, vastuuta tekemästään ja omaa ylpeyttä osaamisestaan, joka tuottaa mitattavaa tulosta. Virheet missä tahansa työssä ovat ongelma, joka maksaa aina ylimääräistä.

    Kierrätysjärjestelmän osasena olo vaikkapa jäteauton kuljettajana on yhtä arvokasta kuin näyttöpäätteen edessä työskentelevän, sillä kummassakin tarvitaan loogista osaamista, oman työn laadun valvontaa ja ammattiylpeyttä osaamisestaan, jolla tuotetaan vastuullista laatua, jotta yhteiskuntarakenteemme verkostomaisuus toteutuu - sen yhtenä tekijäosasena.

    On selvää, että henkilökohtainen opetus/ opastus juuri tehtävän työosasen kohdissa tuottaa parhaan osaamisen -tosin kapea-alaisen, mutta tähän tämä meidän tuotantoketjumenetelmä on asian ajanut.Voimmehan aina välillä osallistua johonkin toiseen työtehtäväosaan. Olemme riippuvuussuhteessa edelliseen ja vastuuasemassa seuraavaan!
    e [X1]
...

1 kommentti:

  1. [X1]
    .
    Tämän päivän toinen merkittävä HS-teksti, 'Yrjö Pessi' -tekstin jälkeen, jossa ekstraa jaettiin tovereille hyvästä työstä - vapaaehtoisesti johtajalta, jolla on pelisilmää yhteishengen luojana.

    Tämä toinen asia - mestari-kisälli -suhteesta on arkipäivää Saksassa, EU-Euroopan talousveturissa. Saksassa on ymmärretty miten laatua ja sen tekemistä siirretään arkityönä - siellä "lattioilla", joissa paljolti se todellinen tuotanto tapahtuu.

    "Annas kun näytän näin kädestä pitäen" - on tapa, jolla oppilas kokee aidosti juuri hänelle tuotetun hyödyn ymmärtää, oppia ja lopulta hallita jotain sellaista, mitä ei teorioina koulunpenkeiltä saada.

    Tänään robotiikan ja automaation aikakautena on edelleen kunniakasta tehdä vaikkapa kädentaitoja*, ja niinpä kaikki työ mitä ihminen tekee - on arvokasta, kunhan se tehdään aidolla tekemisen tahdolla tuottaa niin hyvää lopputulosta, että se kantaa hyvänä mielenä sinne kuluttajaan ja ostajaan saakka!

    Laatu maksaa -sanotaan, kyllä, mutta se kuittaa hintansa kestävyytenä ja pidempänä käytettävyytenä ja samalla säästyy ympäristöä. Nykyinen teollisuusrobotisaatio, liukuhihnat ja automaatio tuottavat sellaista laatua, jonka täytyy loppua nopeammin, koska automatisoitujen tuotantolinjojen kapasiteetti on niin suuri, että pesukone pitää vaihtaa - korjaamatta - "kerran neljässä vuodessa". Tavara ei saa kestää liian kauan. Tämä käy ympäristömme hengelle.
    ...

    Kisällistä tulee uusi mestari, kun hän osaa opettajansa lailla tehtävänsä. On näytetty toteen, että kisälli-oppimestari periaate tuottaa kestävää laatua, parempaa palkkaa, mutta kalliimpaa hintaa lopputuotteelle, mutta vastineeksi sen pidemmän kestävyyden. Näin tuotantomäärien ei tarvitse kasvaa ympäristömme kustannuksella.

    Kaikki työ on arvokasta, kun sen tekee aidolla tahdolla tuottaa laatua, toimivuutta ja kestävyyttä. Nämä ominaisuudet tuottavat helpotusta ympäristöllemme, joka meidät lopulta kaikki elättää. On vain hyvä asia, että Skanska on tämän mallin tuonut myös omilleen -ainakin kokeiluna.

    Osaaja on ylpeä työstään - hyvä autokorjaaja on yhtä arvokas tuotoksen laatuna kuin lääkäri, joka korjaa ihmiset uudelleen käyttökuntoon. Asentajalla ja lääkärillä ei ole periaatteessa mitään eroa - kummaltakin vaaditaan työn laatua, vastuuta tekemästään ja omaa ylpeyttä osaamisestaan, joka tuottaa mitattavaa tulosta. Virheet missä tahansa työssä ovat ongelma, joka maksaa aina ylimääräistä.

    Kierrätysjärjestelmän osasena olo vaikkapa jäteauton kuljettajana on yhtä arvokasta kuin näyttöpäätteen edessä työskentelevän, sillä kummassakin tarvitaan loogista osaamista, oman työn laadun valvontaa ja ammattiylpeyttä osaamisestaan, jolla tuotetaan vastuullista laatua, jotta yhteiskuntarakenteemme verkostomaisuus toteutuu - sen yhtenä tekijäosasena.

    On selvää, että henkilökohtainen opetus/ opastus juuri tehtävän työosasen kohdissa tuottaa parhaan osaamisen -tosin kapea-alaisen, mutta tähän tämä meidän tuotantoketjumenetelmä on asian ajanut.Voimmehan aina välillä osallistua johonkin toiseen työtehtäväosaan. Olemme riippuvuussuhteessa edelliseen ja vastuuasemassa seuraavaan!

    ...

    VastaaPoista