Valtapoliitikot, media ja toverit kuin työnantajatkin vääntävät kättä työajasta, joka on kuulemma meillä Euroopan lyhyintä [ ~ http://www.hs.fi/kotimaa/a1438657437505 - ] – tai toverit kertovat, ettei pidä paikkaansa, kun katsotaan viikottaista työaikaa – ja väittely jatkuu ...
[ … kansalainen Erkki/Liisa häärii toimistossa littunäyttönsä edessä, on jo iltamyöhä, mutta iltapäivän kokousmuistio pitää saada jakoon – ennen aamu kahdeksaa; työstä ei makseta ylityökorvausta eli se ei kirjaudu mihinkään. Kansalainen Liisa/Erkki istuu kahvilla työtoverinsa huoneessa ja käyvät läpi edellisen ”iltalomansa” saavutuksia – aika kuluu, palkka juoksee ja työt eivät etene ja kohta yt-riipii ja ”ulkoistaa” vapaaksi työvoimaksi … ]
Työ on aikaa, josta maksetaan palkkaa ja jota vasten annetaan oma aika työnantajan käyttöön. Me myymme siis itseämme – palkka ja/tai palkkio muodostuu sadoille tuhansille satojen erilaisten työehto- ja työsopimusten puitteissa. Näitä sopimuksia sorvataan koneistoissa, joissa on satoja virkakauluslaisia, kukin ajaen edunvalvontansa ytimiä, eli jäsenistönsä etuja ja oikeutta omaan byrokratiatehtävään.
Todellisuudessa työ on ajankäyttöä [ … 'toiselle minuutti on toisen viisiminuuttinen' … - olemme erilaisia, ja jälkemme vaihtelee … ]
Ajankäyttö on taas tehokasta tai tehotonta, ellei sitten jotain siltä väliltä. Meillä on keskimäärin 7,5 tunnin päivittäinen työssäoloaika. Tuosta ajasta tehdään sitten sitä kuuluisaa tehokasta ja tuottavaa työtä, jota määritellään kymmenin eri kriteerein. Nyt emme ole enää tehokkaita, näin kerrotaan.
Yksi työn kriteeri on tehollinen aika, jonka todellisuudessa teet; ... päivittäisiin rutiineihin menee osa ajasta, osa menee juoruiluun, odottamiseen ja käskyjen selvittämiseen, jotta syntyisi yhteinen ymmärrys mitä tehdään. Osa menee tehottomaan työnohjaukseen – siis työnohjauksen puuttumiseen. Me emme aina ole osaavia työnohjaajia – työnjohtajuudesta puhumattakaan.
Ensin kaksi faktaa: 1) Suomessa on 5 500 000 ihmistä ja susia on noin 400-600. Kumpiako on liikaa? 2) Sudet ovat tappaneet todistettavasti ihmisen 1800-luvun lopulla eli reilu 120 vuotta sitten.
Tässä herää ajatus "liipasinherkkyydestä", herää myös kysymys suden uteliaisuudesta, ehkä susi oli vain kiinnostunut "oppimaan lisää", kun ne huomaavat yhä useammin ihmisiä eli ihmisen haju tulee tutuksi. Pelko väistyy ja uteliaisuus herää.
Ei ole mitään näyttöä, että susi olisi osoittanut aggressiivisuutta tai hyökkäävyyttä tässäkään kohdin ihmistä kohtaan - siis miksi ammuttiin - varmuuden vuoksiko?
Joskus ihminen lähtee seuraamaan toista ihmistä - tätä voi pitää jo vaarallisena, sillä on tiedossa, että tuntemattoman seuraaminen tietää ongelmia, varsinkin, jos mies seuraa naista - ei kuitenkaan tätä miestä suinpäin "ammuta" ---
Evoluution näkökulmasta tapahtui murha, sillä evoluutiolle kaikki eläväiset ovat osa sitä sukupolvesta toiseen biosfääriä, jotka kaikki tavallansa lisääntyvät.
Susi on luontainen osa suomalaista metsää. Susi on lihansyöjä, ja metsästää - useimmiten laumassa. Koiran haju viestii vihollista/ kilpailijaa. Riittävä määrä hirven vasoja, peuroja ja muita sopivia nelijalkaisia - ovat suden ravintoa. Susi ei elä puolukoilla.
Mutta! Täältä Helsingistä on helppo olla susien ystävä. Tosin jo Espoon Nukksiossa voi iltaisin yksinäinen ihminen törmätä suteen, vaikka susi edelleen väistää ihmistä. On kuitenkin tosiasia, että sudet ja ihmiset lähentätyvät - toivottavasti emme asetu suden maailmassa niille vihollisiksi ... Ihminen on kuitenkin ainoa suden vihollinen - terveen aikuisen karhun susi väistää - aina.
On innostavaa, kun HS koki tärkeäksi aloittaa keskustelun kasvuhokemasta, siis kapitalismista, jossa päätavoite on tuottaa voittoa liiketoimista, jonka kapitalisti omistaa ja joka kasvaa vuodesta toiseen - tuottaen jatkuvasti (lisääntyvää) voittoa jaettavaksi - kapitalistille.
Vieläkin innnostavampaa on se, että Harvardin huippuyliopistossa on vihdoin oivallettu, ettei taloudellista kasvua voi olla rajallisuudesta loputtomiin. Kasvulla on rajansa, ja tuo raja on Maapallo ja sen biologinen ympäristö. Tuo biologia elättää meidät kaikki, ihmiset, muurahaiset - bakteerit ja lopulta myös ajatukset "loputtomasta kasvusta", jota ihmisvetoiseksi ympäristöä kuluttavaksi kasvuhokemaksi kutsutaan.
Kapitalismin - demokratian myötä jalostunut muoto on markkinatalous, jossa vedotaan kysynnän ja tarjonnan lakiin, mikä taas herättelee tavallistenkin ihmisten ahnehtimiskäyttäytymistä; jossa nopeammin halutaan enemmän ja suuremmissa erissä. Tämä on helppo huomata, kun kurkkaa miten on kulutettu 1800-luvulla, 1930-, -50- ja -70-luvuilla verrantona menneeseen 2010-lukuun. Siis on saavutettu enemmän ja nopeammin ...
Palkinnoksi tuosta kasvuhokemasta olemme saaneet noin 150 vuotta sitten alkaneen kulutushokeman lopputuloksena - ympäristön hengenahdistuksen, jossa ilmiöt seuraavat kiihtyvästi toistaan.
Nyt pohdinnan alle ovat tulleet tuotannontekijöiden keskinäinen tasa-arvo; toverit liukuhihnoilta ja miljoonat tavisihmiset tietokoneiden näyttöjen takaa - hekin on huomattu tuotannontekijöiksi - eikä vain kulunuppineuloiksi talousmiesten tauluilla ja "ekseleissä".
Täällä HS' ssa oli juttu aikaisemmasta Kemirasta ja sen legendaarisesta toimitusjohtajasta - Yrjö Pessistä, joka oivalsi jakaa pioneerina vapaaehtoiset bonukset, kun tuotannontekijöiden - toverienkin taholta oli yhdessä punnerrettu ahdingosta voitolliseksi [ ~ https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000006360899.html - ]
1
Pääministeri Marinin syksyllä esiin tuoma visio kuuden tunnin työpäivästä tai neljän työpäivän viikosta nousi uutiseksi maailmalla – Mitä utopiasta seuraisi?
Valtapoliitikot, media ja toverit kuin työnantajatkin vääntävät kättä työajasta, joka on kuulemma meillä Euroopan lyhyintä [ ~ http://www.hs.fi/kotimaa/a1438657437505 - ] – tai toverit kertovat, ettei pidä paikkaansa, kun katsotaan viikottaista työaikaa – ja väittely jatkuu ...
[ … kansalainen Erkki/Liisa häärii toimistossa littunäyttönsä edessä, on jo iltamyöhä, mutta iltapäivän kokousmuistio pitää saada jakoon – ennen aamu kahdeksaa; työstä ei makseta ylityökorvausta eli se ei kirjaudu mihinkään. Kansalainen Liisa/Erkki istuu kahvilla työtoverinsa huoneessa ja käyvät läpi edellisen ”iltalomansa” saavutuksia – aika kuluu, palkka juoksee ja työt eivät etene ja kohta yt-riipii ja ”ulkoistaa” vapaaksi työvoimaksi … ]
Työ on aikaa, josta maksetaan palkkaa ja jota vasten annetaan oma aika työnantajan käyttöön. Me myymme siis itseämme – palkka ja/tai palkkio muodostuu sadoille tuhansille satojen erilaisten työehto- ja työsopimusten puitteissa. Näitä sopimuksia sorvataan koneistoissa, joissa on satoja virkakauluslaisia, kukin ajaen edunvalvontansa ytimiä, eli jäsenistönsä etuja ja oikeutta omaan byrokratiatehtävään.
Todellisuudessa työ on ajankäyttöä
[ … 'toiselle minuutti on toisen viisiminuuttinen' … - olemme erilaisia, ja jälkemme vaihtelee … ]
Ajankäyttö on taas tehokasta tai tehotonta, ellei sitten jotain siltä väliltä. Meillä on keskimäärin 7,5 tunnin päivittäinen työssäoloaika. Tuosta ajasta tehdään sitten sitä kuuluisaa tehokasta ja tuottavaa työtä, jota määritellään kymmenin eri kriteerein. Nyt emme ole enää tehokkaita, näin kerrotaan.
Yksi työn kriteeri on tehollinen aika, jonka todellisuudessa teet; ... päivittäisiin rutiineihin menee osa ajasta, osa menee juoruiluun, odottamiseen ja käskyjen selvittämiseen, jotta syntyisi yhteinen ymmärrys mitä tehdään. Osa menee tehottomaan työnohjaukseen – siis työnohjauksen puuttumiseen. Me emme aina ole osaavia työnohjaajia – työnjohtajuudesta puhumattakaan.
2
Susi seurasi ihmistä Kauhajoella, määrättiin lopetettavaksi
Tässä herää ajatus "liipasinherkkyydestä", herää myös kysymys suden uteliaisuudesta, ehkä susi oli vain kiinnostunut "oppimaan lisää", kun ne huomaavat yhä useammin ihmisiä eli ihmisen haju tulee tutuksi. Pelko väistyy ja uteliaisuus herää.
Ei ole mitään näyttöä, että susi olisi osoittanut aggressiivisuutta tai hyökkäävyyttä tässäkään kohdin ihmistä kohtaan - siis miksi ammuttiin - varmuuden vuoksiko?
Joskus ihminen lähtee seuraamaan toista ihmistä - tätä voi pitää jo vaarallisena, sillä on tiedossa, että tuntemattoman seuraaminen tietää ongelmia, varsinkin, jos mies seuraa naista - ei kuitenkaan tätä miestä suinpäin "ammuta" ---
Evoluution näkökulmasta tapahtui murha, sillä evoluutiolle kaikki eläväiset ovat osa sitä sukupolvesta toiseen biosfääriä, jotka kaikki tavallansa lisääntyvät.
Susi on luontainen osa suomalaista metsää. Susi on lihansyöjä, ja metsästää - useimmiten laumassa. Koiran haju viestii vihollista/ kilpailijaa. Riittävä määrä hirven vasoja, peuroja ja muita sopivia nelijalkaisia - ovat suden ravintoa. Susi ei elä puolukoilla.
Mutta! Täältä Helsingistä on helppo olla susien ystävä. Tosin jo Espoon Nukksiossa voi iltaisin yksinäinen ihminen törmätä suteen, vaikka susi edelleen väistää ihmistä. On kuitenkin tosiasia, että sudet ja ihmiset lähentätyvät - toivottavasti emme asetu suden maailmassa niille vihollisiksi ... Ihminen on kuitenkin ainoa suden vihollinen - terveen aikuisen karhun susi väistää - aina.
Susi ei koe ihmistä kilpailijaksi.
3
”Amerikkalaista unelmaa ei enää ole”, sanoo entinen kommunisti ja talouskasvun huippututkija Philippe Aghion – siksi kapitalismia pitää rajoittaa
Vieläkin innnostavampaa on se, että Harvardin huippuyliopistossa on vihdoin oivallettu, ettei taloudellista kasvua voi olla rajallisuudesta loputtomiin. Kasvulla on rajansa, ja tuo raja on Maapallo ja sen biologinen ympäristö. Tuo biologia elättää meidät kaikki, ihmiset, muurahaiset - bakteerit ja lopulta myös ajatukset "loputtomasta kasvusta", jota ihmisvetoiseksi ympäristöä kuluttavaksi kasvuhokemaksi kutsutaan.
Kapitalismin - demokratian myötä jalostunut muoto on markkinatalous, jossa vedotaan kysynnän ja tarjonnan lakiin, mikä taas herättelee tavallistenkin ihmisten ahnehtimiskäyttäytymistä; jossa nopeammin halutaan enemmän ja suuremmissa erissä. Tämä on helppo huomata, kun kurkkaa miten on kulutettu 1800-luvulla, 1930-, -50- ja -70-luvuilla verrantona menneeseen 2010-lukuun. Siis on saavutettu enemmän ja nopeammin ...
Palkinnoksi tuosta kasvuhokemasta olemme saaneet noin 150 vuotta sitten alkaneen kulutushokeman lopputuloksena - ympäristön hengenahdistuksen, jossa ilmiöt seuraavat kiihtyvästi toistaan.
Nyt pohdinnan alle ovat tulleet tuotannontekijöiden keskinäinen tasa-arvo; toverit liukuhihnoilta ja miljoonat tavisihmiset tietokoneiden näyttöjen takaa - hekin on huomattu tuotannontekijöiksi - eikä vain kulunuppineuloiksi talousmiesten tauluilla ja "ekseleissä".
Täällä HS' ssa oli juttu aikaisemmasta Kemirasta ja sen legendaarisesta toimitusjohtajasta - Yrjö Pessistä, joka oivalsi jakaa pioneerina vapaaehtoiset bonukset, kun tuotannontekijöiden - toverienkin taholta oli yhdessä punnerrettu ahdingosta voitolliseksi [ ~ https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000006360899.html - ]
Miksi kaikki hokevat tuota talouskasvua?
4
Hävittäjäkauppiaiden myyntipuheet testataan lähiviikkoina, kun kaikilla ehdokkailla lennetään Pirkkalassa