Kiistatta maailmaa tasa-arvoisemmaksi muuttanut ammattiyhdistystoiminta on muutoksen vedenjakajalla. Lakkoase on vanhan maailman keino. Lakko oli erään aikakauden tuotos, jonka tehtävä ja käyttö on kohdannut eläkeikänsä. Niin eläinkunnassa kuin ihmisten evoluutiotaistelussa ei ole ikuista saavutetun edun nautintaoikeutta. Talous eikä elämä ole staattinen ilmiö, pikemminkin dynaaminen, jossa joustot ovat arkipäivää.
Lakko ei saa koskaan vahingoittaa tai haitata ulkopuolisten elämää ja toimia, se ei myöskään saa tuottaa taloudellista tappiota muulle yhteiskunnalle. Lakko oli keino tuoda mielenosoitus täsmäiskuna suoraan vastinkumppaniinsa, yleensä palkan maksajaan, siis työnantajaan.
Lakko on nykypäivänä vain keino haitata verkostoitunutta ja riippuvuussuhteista yhteiskuntaa, siis kuluttajia, äänestäjiä ja veronmaksajia. Jokainen ihminen viime kädessä huolehtii itsestänsä ja tänä päivänä joukkovoima kohtaa mieluumminkin internetissä, vapaa-ajassa, kulutuskäyttäytymisessä ja mielipidevaikuttamisessa.
Julkinen, laillinen ja yleinen mielenosoitus hyvin masinoituna joukkoliikkeenä on uudelleen tulevaisuutta. Riittävä yhdistyminen, yhteenkuuluvuuden henki ja johdettu voima toimii paremmin. Ranska saa liikkeelle satoja tuhansia ihmisiä osoittamaan mieltään. Julkisessa mielenosoituksessa on joukkovoimaa, joka huomataan.
Lakon sijasta yleinen mielenosoitus suunnitellusti, teemoitettuna ja selkein päämäärin antaa suurimman näkyvyyden. Julkinen mielenosoitus hyvin ja tehokkaasti johdettuna menee suoraan asiaan.
Suomalainen ei syty herkästi. Nyt yksinäisyyden, nuorisotyöttömyyden, yhteiskunnan ulkopuolelle ajautumisen ja yhteenkuulumattomuuden aikakautena joukkovoima voisi tuottaa osallistumista, iloa kuulua ryhmään, saada kannustetta toisistansa ja ennenkaikkea kokea hyödyllisyyyttä yhteisessä päämäärähaennassa.
Perustuslaki takaa laillisen ja ennakkoon ilmoitetun mielenosoituksen oikeuden kaikille Suomen kansalaisille.
Ehkä ikävin piirre vapaan kilpailun paineesta sekä hienostuneesti rakennetun korruption yhdistelmästä. Valvojissa oli Boeingin omia palkollisia - ehkä superbonuksin, jotka ovat vapauden mekassa Yhdysvalloissa hyvin suosittuja - kun tehdään tulosta. Bonuksilla on hyviäkin piirteitä, kunhan ylepys ei käy lankeemuksen edellä. Tulee mieleen Fortum ja kohtuuttomat optiot - ilman todellista ansaitsevuutta.
Se tiedetään, että lentäminen maailmalla kasvaa - liian nopeasti, sillä ympäristökehitys jo hengästyy - eikä lentäminen nykymuodoin ole sitä ilmastokehitysystävällisintä. Maailmalla tarvitaan - jo kiinalaisten tarpeiden pohjalta - noin 8000 matkustajasuihkukonetta seuraavien 10 vuoden aikana. Vanhat haurastuvat ja uusien pitäisi olla vähäpäästöisempiä.
Maailmalla on kaksi valtatekijää - tuo Boeing ja EU-Euroopasta Airbus, joka hoksasi perustaa Kiinan Tianjiniin Airbus-kaupungin, jossa noita koneita kootaan. Voisimme olla varmoja, ettei Kiina enää tässä trumppistisessa "uhkaa, kiristä ja pakota" politiikassa noita Boeingeja tilaile. Ehkä jo tehtyjä kauppojakin perutaan.
Sekin tiedetään, että Boeing pelkäsi kiinalaisten omaa nousevaa konetuotantoa. Kiinan oma C919 lensi ensilentonsa 2017, olin itse sitä tapahtumaa katsomassa - paikan päällä. Tuolloin oli nähtävissä, että tuosta koneesta tulee paha kilpailija maailman yleisimmälle Boeing 737 -sarjalle. Tämä C919 kiihdytti Boeing 737 MAX koneen kehittelytyötä -ehkä liika kiire kävi satojen matkustajien hengen päälle.
Boeing kasvoi liian suureksi, sille tuli liikaa valtaa ja kasvuhokema oli saavuttanut ylärajansa. miten tätä vapauden mekan tältä osin syvälle implementoitunutta sairautta voidaan parantaa ja miten saadaan liian suuret riittävään nuhteeseen ymmärtämään, ettei tuo ylitsekäymättömyyden ylpeys enää pitkälle kanna - kuten ei tuo Boeingin maximaalinen peittely.
Kristoffer Kolumbus oli löytäretkeilijä, joka sai maineen Uuden mantereen löytäjänä, vaikka viikingit sinne purjehtivat jo satoja vuosia aiemmin. Eikä tässä vielä kaikki - vaan herää kysymys kuka löysi mitä ja milloin. Uuden mantereen alkuperäkansat tulivat alueelle jo tuhansia vuosia aiemmin. Pueblot tai jotkut muut - tältä osin historia ei liene täysin aukotonta.
Btw. Gavin Menzies puoliromaanimaisesti kertoo kiinalaistenkin "löytäneen" Uuden mantereen ennen Kolumbusta - aihe on ristiriitainen, mutta esitetty Menziesin toimesta jonkinmoisin todistein.
Eikä niinkään tämä Kolumbuksen löytöretkeily, tai edes tuo arvioitu ihmissyöminen, joka näyttäsi uutisena tässä hakevan jonkinasteita hyväksyntää valkoisen Kolumbuksesta alkaneelle kolonialismille - ristin ja miekan voimalla - opastamaan pakanoita oikealle tielle..
Herää kysymys - olisivatko nuo "kannibaalit" sitten myöhemin löytäneet "Uuden mantereen" - Euroopan. Ehkä joskus kauan jo Egyptin suuruutena, faaraoiden aikana jotain löytöretkeilyä tapahtui Kolmumbuksen vastavirtaan - tämä on vieläkin aukollisempaa historian pohdiskelua.
Eikä niinkään tuo vastavirta, vaan se mitä valkoisen eurooppalaisuuden teot aiheuttivat Pohjois-, Väli- ja Etelä-Amerikassa. Aivan ensimmäiseksi meni alkuperäisten kieli, sitten tavat, kulttuuri ja elämisen mallit. Mitä tuolloin menetettiin? Herää siis paljon pohdittu kysymys: Millaista eloa tuolla Uudella mantereella elettäisiin, jos valkoisen miekka ja risti olisivat jääneet saapumatta - oli kannibaaleja tai sitten ei.
Välihuomautus: Entä Australian jättipalot, jos vain aboriginaalit mannerta asuttaisivat?
Olisiko aika pohtia kiihkotta ja asiapohjalta millaiselta maailma näyttäisi, jos valkoinen eurooppalainen olisi pysynyt mantereellaan ja kaikki nuo löytöretkeilleet kolonialistit olisivat jääneet kehittämään omaa mannertaan.
Huom! Valkoisiin eurooppalaisiin luetaan Uralin länsipuoliset venäläiset - olivatpa sitten tulleet kaukaa idästä, kuten suuri osa kantasuomalaisistakin!
2 - Kuinka itse ihmisen elämäntapa ja tottumusmuutokset pieneen jatkuvaan "nälkään" suhtautuisivat? Olisiko kuitenkin tuloksena sopeutuma, koska viime vuosisadan aikana fyysisen työmme määrä on ratkaisevasti vähentynyt ja sen myötä entinen normaalisyöminen on muuttunut monilla ylensyömiseksi aiheuttaen joukon nykyajan markkinataloussairauksia kohentamaan lisääntyvää verotustarvettamme hoitojärjestelmien laajentamiseksi?
Voisiko kehomme tasaantua sille normaalille, siis vähentyvälle kalorimäärälle, joka ylläpitää optimaalista energiakulutusta tehtyyn lihastyöhön nähden?
Onko eläinkunta ilman ihmisaiheuttajien vaikutusta terveempi ja elinvoimaisempi? Keskimäärin eläinkunta on ravinnon niukkuudessa ja mikäli ravintoa on yllinkyllin ja ehkä ylikin, korreloituu se laajempana suvunjatkantona, aikaansaaden ravintoketjussa runsaamman tarjonnan, jolloin luonnontasapainoa mm. ylläpitävä syödyksi tulemisen laki hoitaa populan liiallisen ylikasvun.
Näin kaupunkilaistuneen maatiaisjärjellä ajatellen tämä "niukkuuden" elontila tuntuisi luonnolliselta, sillä katsomalla peiliin ja ympärilleen huomaa elintasokukkuloita riittävästi kasvattamaan elintasosairauksien tilastokäyrien kulmakertoimia.
Kuinka suomalainen maatalous voisi hyötyä paremman laadun ja "sisällön" tavoittelusta määrän kustannuksella? Onko olemassa niukkuusajattelun pohjalta maataloutemme elinkelpoisuuden parantumista paremman laadun myötä paremmasta kilohinnasta? Kuinka elintarviketeollisuutemme ja tämän tuotekehitys voisivat tästä hyötyä? Lopuksi; olisiko mukavampi katsoa peilistä itseään, havaiten muutoksen aikaansaama päämäärän saavutus? e
1 - Tiede-lehti (8/2005) artikkelissaan toteaa nälässä olemisen kehittävän pidemmän eliniän ja terveemmän elontaipaleen. Esimerkkinä on käytetty eläinkuntaa, jossa keskimäärin vallitsee jatkuva nälkä ja "puute" kaloreista. Tutkimuksien mukaan pienessä nälässä eläminen on terveellisempää kuin ne liikakalorit, joilla saamme kulutustaloustunnusmerkit vyätäröllemme.
Nykyaikana energiatarve on entisestään vähentynyt; naisilla 2000 kcal ja miehillä 2500. Tutkijoiden mielestä jatkuva "kalorivaje" voisi pudottaa tarpeen naisilla 1400 kaloriin ja miehillä 1750:een, terveyden kärsimättä. Huomio kiinnittyy enemmänkin laatuun ja monipuolisuuteen kuin määrään. Ihmisen kulttuuri on vuosituhansien saatossa korostanut syömisen nautinnnontarpeen tärkeyttä yli sen perustarpeen elintoimintojen ylläpitäjänä. Ravintolaillallinen ei tarvitsisi olla pöydät notkuttava, vaan vähyydessään arvostusta saavuttava (kaloriarvot otettu Tiede 8/2005 lehdestä tyypillisille nykyajan ihmisille).
Mikäli Tiede-lehden artikkelin asiantuntijoiden ja tutkijoiden päätelmät johtaisivat syötävän määrän vähentymiseen ja niukkuuden laadun lisääntymiseen, olisiko tuloksena terveempi elämä? Mikäli näin, yhteiskuntamme säästäisi merkittävät rahat sairaudenhoidosta terveyden vaalimiseen, ehkä säästynyttä rahaa riittäisi myös koulutuksen kohdentamiseen ja - jatkuvuuteen.
Kuinka itse ruokahuolto voisi hyötyä määrältään pienemmästä kulutuksesta? Olisiko nykyaikainen määrän tavoittelu peltohehtaarilta muuttumassa laadun tavoitteluksi kilohinnan noustessa ja viljelyn muuttuessa luonnonmukaisemmaksi? Kuinka maaperäköyhtyminen muuttuisi, jos emme ottaisi maksimaalista hehtaarihyötyä, vaan suuntaisimme kehityksen itse ruoan raaka-aineen sisältöön ennemmin kuin kilomäärän lisäämiseen. >
Yhteiskunta on demokratiaan tähtäävä sopimus kansanedustajien säätämien lakien puitteissa. Eduskunta ja edustajat tarvitsevat luotettavaa tietoa mitä on tapahtunut, tapahtuu ja mitä todennäköisesti voi tapahtua.
Näin yhteiskunnan mielipidemuokkaajat, suunnittelijat ja päättäjät tarvitsevat mahdollisimman "oikeaa dataa - tietoa", jotta tehtävät yhteiskuntaa koskevat päätökset olisivat osuvia ja asetettujen päämääriensä mukaisia sekä ne toteuttavia.
Ensin voidaan miettiä mitä on tieto, jonka pohjalta voidaan valistuneesti tehdä päätöksiä, joiden toivotaan edistävän yhteiskuntakehitystä sellaiseen suuntaan mikä on "oikein"!
"Oikein" - mitä se taas on? Kansalaiset toivovat sen olevan suuret enemmistöt huomioivaa, mutta vähemmistöjenkin etuja on yksilösuojan nimissä edistettävä. Tässä piilee ja muhii suuria ongelmia, konfliktoitumismahdollisuuksia ja yhteenottoja erilaisten yhteiskuntatoimijoiden kesken.
Oikein on toimijan mielissä oleva näkemys. Kun toimijoita - yhteiskunnan jäseniä on miljoonia - ei kaikkia miellyttäviä oikeita ratkaisuja voida tehdä.
Nykyään oikeaksi havaitaan helposti enemmistön hyväksymä malli. Mallit muuttuvat kehityksen myötä, uutta keksitään ja erityisesti uutta tietoa haetaan - päätöksien tueksi. Tiedon louhinta on digitaaliaikakautena suuri mahdollisuus. Louhinta on kuin kaivos, mutta pelkkä malmi - datana ei vielä riitä - se on jalostettava tiedoksi.
Tiedollinen lopputuote on analyysi, joka tuottaa asetettuun kysymykseen perustan, jotta tuleva päätös perustuisi realismiin. Realismi tuottaa luotettavimman pohjan analyysin teolle.
Itse analyysi on tekijänsä teos ja usein summa ryhmätoiminnasta. Ilman tuota malmia ei synnyt ruostumatonta terästä. Tiedollinen teräs on "kaikki tulokulmat" huomioiva analyysi ja siitä vedetty johtopäätös.
Jotta johtopäätökset olisivat onnistuneita, on datan saanti turvattava. Yhteiskuntakehityksen tarvitsema data on yhteistä pilvessä olevaa omaisuutta - niin kauan kuin elämme toisistamme riippuvaisina!
1
Suomalainen miljardööri Boris Rotenberg hävisi riitansa pankkeja vastaan Helsingin käräjäoikeudessa
Miksi US kykenee määräämään näin osin pakotteillaan suoraan suomalaisia, niin yhtiönä kuin yksityishenkilöitä?
2
Kiky-kiista uhkaa halvaannuttaa Suomen paperi- ja kemianteollisuutta – ”Olemme täysin tyrmistyneitä”, sanoo työnantajien työmarkkinajohtaja
Lakko ei saa koskaan vahingoittaa tai haitata ulkopuolisten elämää ja toimia, se ei myöskään saa tuottaa taloudellista tappiota muulle yhteiskunnalle. Lakko oli keino tuoda mielenosoitus täsmäiskuna suoraan vastinkumppaniinsa, yleensä palkan maksajaan, siis työnantajaan.
Lakko on nykypäivänä vain keino haitata verkostoitunutta ja riippuvuussuhteista yhteiskuntaa, siis kuluttajia, äänestäjiä ja veronmaksajia. Jokainen ihminen viime kädessä huolehtii itsestänsä ja tänä päivänä joukkovoima kohtaa mieluumminkin internetissä, vapaa-ajassa, kulutuskäyttäytymisessä ja mielipidevaikuttamisessa.
Julkinen, laillinen ja yleinen mielenosoitus hyvin masinoituna joukkoliikkeenä on uudelleen tulevaisuutta. Riittävä yhdistyminen, yhteenkuuluvuuden henki ja johdettu voima toimii paremmin. Ranska saa liikkeelle satoja tuhansia ihmisiä osoittamaan mieltään. Julkisessa mielenosoituksessa on joukkovoimaa, joka huomataan.
Lakon sijasta yleinen mielenosoitus suunnitellusti, teemoitettuna ja selkein päämäärin antaa suurimman näkyvyyden. Julkinen mielenosoitus hyvin ja tehokkaasti johdettuna menee suoraan asiaan.
Suomalainen ei syty herkästi. Nyt yksinäisyyden, nuorisotyöttömyyden, yhteiskunnan ulkopuolelle ajautumisen ja yhteenkuulumattomuuden aikakautena joukkovoima voisi tuottaa osallistumista, iloa kuulua ryhmään, saada kannustetta toisistansa ja ennenkaikkea kokea hyödyllisyyyttä yhteisessä päämäärähaennassa.
Perustuslaki takaa laillisen ja ennakkoon ilmoitetun mielenosoituksen oikeuden kaikille Suomen kansalaisille.
3
HS-analyysi: Lentokonevalmistaja Boeingin kivuliaat ratkaisut kertovat yhtiön kriisistä
Se tiedetään, että lentäminen maailmalla kasvaa - liian nopeasti, sillä ympäristökehitys jo hengästyy - eikä lentäminen nykymuodoin ole sitä ilmastokehitysystävällisintä. Maailmalla tarvitaan - jo kiinalaisten tarpeiden pohjalta - noin 8000 matkustajasuihkukonetta seuraavien 10 vuoden aikana. Vanhat haurastuvat ja uusien pitäisi olla vähäpäästöisempiä.
Maailmalla on kaksi valtatekijää - tuo Boeing ja EU-Euroopasta Airbus, joka hoksasi perustaa Kiinan Tianjiniin Airbus-kaupungin, jossa noita koneita kootaan. Voisimme olla varmoja, ettei Kiina enää tässä trumppistisessa "uhkaa, kiristä ja pakota" politiikassa noita Boeingeja tilaile. Ehkä jo tehtyjä kauppojakin perutaan.
Sekin tiedetään, että Boeing pelkäsi kiinalaisten omaa nousevaa konetuotantoa. Kiinan oma C919 lensi ensilentonsa 2017, olin itse sitä tapahtumaa katsomassa - paikan päällä. Tuolloin oli nähtävissä, että tuosta koneesta tulee paha kilpailija maailman yleisimmälle Boeing 737 -sarjalle. Tämä C919 kiihdytti Boeing 737 MAX koneen kehittelytyötä -ehkä liika kiire kävi satojen matkustajien hengen päälle.
Boeing kasvoi liian suureksi, sille tuli liikaa valtaa ja kasvuhokema oli saavuttanut ylärajansa. miten tätä vapauden mekan tältä osin syvälle implementoitunutta sairautta voidaan parantaa ja miten saadaan liian suuret riittävään nuhteeseen ymmärtämään, ettei tuo ylitsekäymättömyyden ylpeys enää pitkälle kanna - kuten ei tuo Boeingin maximaalinen peittely.
4
Kristoffer Kolumbuksen kertomuksia Karibian kannibaaleista pidettiin hölynpölynä: nyt tutkijat uskovat, että ne voivat olla totta
Btw. Gavin Menzies puoliromaanimaisesti kertoo kiinalaistenkin "löytäneen" Uuden mantereen ennen Kolumbusta - aihe on ristiriitainen, mutta esitetty Menziesin toimesta jonkinmoisin todistein.
Eikä niinkään tämä Kolumbuksen löytöretkeily, tai edes tuo arvioitu ihmissyöminen, joka näyttäsi uutisena tässä hakevan jonkinasteita hyväksyntää valkoisen Kolumbuksesta alkaneelle kolonialismille - ristin ja miekan voimalla - opastamaan pakanoita oikealle tielle..
Herää kysymys - olisivatko nuo "kannibaalit" sitten myöhemin löytäneet "Uuden mantereen" - Euroopan. Ehkä joskus kauan jo Egyptin suuruutena, faaraoiden aikana jotain löytöretkeilyä tapahtui Kolmumbuksen vastavirtaan - tämä on vieläkin aukollisempaa historian pohdiskelua.
Eikä niinkään tuo vastavirta, vaan se mitä valkoisen eurooppalaisuuden teot aiheuttivat Pohjois-, Väli- ja Etelä-Amerikassa. Aivan ensimmäiseksi meni alkuperäisten kieli, sitten tavat, kulttuuri ja elämisen mallit. Mitä tuolloin menetettiin? Herää siis paljon pohdittu kysymys: Millaista eloa tuolla Uudella mantereella elettäisiin, jos valkoisen miekka ja risti olisivat jääneet saapumatta - oli kannibaaleja tai sitten ei.
Välihuomautus: Entä Australian jättipalot, jos vain aboriginaalit mannerta asuttaisivat?
Olisiko aika pohtia kiihkotta ja asiapohjalta millaiselta maailma näyttäisi, jos valkoinen eurooppalainen olisi pysynyt mantereellaan ja kaikki nuo löytöretkeilleet kolonialistit olisivat jääneet kehittämään omaa mannertaan.
Huom! Valkoisiin eurooppalaisiin luetaan Uralin länsipuoliset venäläiset - olivatpa sitten tulleet kaukaa idästä, kuten suuri osa kantasuomalaisistakin!
5 - 2
Muu maailma lihoo, mutta Kuubassa väestö laihtui puutteen takia ja samalla tervehtyi dramaattisesti – samoin kävi Suomessa sota-aikana
Voisiko kehomme tasaantua sille normaalille, siis vähentyvälle kalorimäärälle, joka ylläpitää optimaalista energiakulutusta tehtyyn lihastyöhön nähden?
Onko eläinkunta ilman ihmisaiheuttajien vaikutusta terveempi ja elinvoimaisempi? Keskimäärin eläinkunta on ravinnon niukkuudessa ja mikäli ravintoa on yllinkyllin ja ehkä ylikin, korreloituu se laajempana suvunjatkantona, aikaansaaden ravintoketjussa runsaamman tarjonnan, jolloin luonnontasapainoa mm. ylläpitävä syödyksi tulemisen laki hoitaa populan liiallisen ylikasvun.
Näin kaupunkilaistuneen maatiaisjärjellä ajatellen tämä "niukkuuden" elontila tuntuisi luonnolliselta, sillä katsomalla peiliin ja ympärilleen huomaa elintasokukkuloita riittävästi kasvattamaan elintasosairauksien tilastokäyrien kulmakertoimia.
Kuinka suomalainen maatalous voisi hyötyä paremman laadun ja "sisällön" tavoittelusta määrän kustannuksella? Onko olemassa niukkuusajattelun pohjalta maataloutemme elinkelpoisuuden parantumista paremman laadun myötä paremmasta kilohinnasta? Kuinka elintarviketeollisuutemme ja tämän tuotekehitys voisivat tästä hyötyä? Lopuksi; olisiko mukavampi katsoa peilistä itseään, havaiten muutoksen aikaansaama päämäärän saavutus? e
5 - 1
Muu maailma lihoo, mutta Kuubassa väestö laihtui puutteen takia ja samalla tervehtyi dramaattisesti – samoin kävi Suomessa sota-aikana
Nykyaikana energiatarve on entisestään vähentynyt; naisilla 2000 kcal ja miehillä 2500. Tutkijoiden mielestä jatkuva "kalorivaje" voisi pudottaa tarpeen naisilla 1400 kaloriin ja miehillä 1750:een, terveyden kärsimättä. Huomio kiinnittyy enemmänkin laatuun ja monipuolisuuteen kuin määrään. Ihmisen kulttuuri on vuosituhansien saatossa korostanut syömisen nautinnnontarpeen tärkeyttä yli sen perustarpeen elintoimintojen ylläpitäjänä. Ravintolaillallinen ei tarvitsisi olla pöydät notkuttava, vaan vähyydessään arvostusta saavuttava (kaloriarvot otettu Tiede 8/2005 lehdestä tyypillisille nykyajan ihmisille).
Mikäli Tiede-lehden artikkelin asiantuntijoiden ja tutkijoiden päätelmät johtaisivat syötävän määrän vähentymiseen ja niukkuuden laadun lisääntymiseen, olisiko tuloksena terveempi elämä? Mikäli näin, yhteiskuntamme säästäisi merkittävät rahat sairaudenhoidosta terveyden vaalimiseen, ehkä säästynyttä rahaa riittäisi myös koulutuksen kohdentamiseen ja - jatkuvuuteen.
Kuinka itse ruokahuolto voisi hyötyä määrältään pienemmästä kulutuksesta? Olisiko nykyaikainen määrän tavoittelu peltohehtaarilta muuttumassa laadun tavoitteluksi kilohinnan noustessa ja viljelyn muuttuessa luonnonmukaisemmaksi? Kuinka maaperäköyhtyminen muuttuisi, jos emme ottaisi maksimaalista hehtaarihyötyä, vaan suuntaisimme kehityksen itse ruoan raaka-aineen sisältöön ennemmin kuin kilomäärän lisäämiseen. >
7
Yritysten dataa tarvitaan tilastojen pohjaksi
Näin yhteiskunnan mielipidemuokkaajat, suunnittelijat ja päättäjät tarvitsevat mahdollisimman "oikeaa dataa - tietoa", jotta tehtävät yhteiskuntaa koskevat päätökset olisivat osuvia ja asetettujen päämääriensä mukaisia sekä ne toteuttavia.
Ensin voidaan miettiä mitä on tieto, jonka pohjalta voidaan valistuneesti tehdä päätöksiä, joiden toivotaan edistävän yhteiskuntakehitystä sellaiseen suuntaan mikä on "oikein"!
"Oikein" - mitä se taas on? Kansalaiset toivovat sen olevan suuret enemmistöt huomioivaa, mutta vähemmistöjenkin etuja on yksilösuojan nimissä edistettävä. Tässä piilee ja muhii suuria ongelmia, konfliktoitumismahdollisuuksia ja yhteenottoja erilaisten yhteiskuntatoimijoiden kesken.
Oikein on toimijan mielissä oleva näkemys. Kun toimijoita - yhteiskunnan jäseniä on miljoonia - ei kaikkia miellyttäviä oikeita ratkaisuja voida tehdä.
Nykyään oikeaksi havaitaan helposti enemmistön hyväksymä malli. Mallit muuttuvat kehityksen myötä, uutta keksitään ja erityisesti uutta tietoa haetaan - päätöksien tueksi. Tiedon louhinta on digitaaliaikakautena suuri mahdollisuus. Louhinta on kuin kaivos, mutta pelkkä malmi - datana ei vielä riitä - se on jalostettava tiedoksi.
Tiedollinen lopputuote on analyysi, joka tuottaa asetettuun kysymykseen perustan, jotta tuleva päätös perustuisi realismiin. Realismi tuottaa luotettavimman pohjan analyysin teolle.
Itse analyysi on tekijänsä teos ja usein summa ryhmätoiminnasta. Ilman tuota malmia ei synnyt ruostumatonta terästä. Tiedollinen teräs on "kaikki tulokulmat" huomioiva analyysi ja siitä vedetty johtopäätös.
Jotta johtopäätökset olisivat onnistuneita, on datan saanti turvattava. Yhteiskuntakehityksen tarvitsema data on yhteistä pilvessä olevaa omaisuutta - niin kauan kuin elämme toisistamme riippuvaisina!