Suomi on erikoisessa paikassa - olemme idän ja lännen vedenjakajalla - eräs maantieteellinen pullistuma Euraasian mantereen yhtenä niemenä. Meille ollaan tultu niin idästä - pitkin Venäjän aroja ja Siperian ikimetsiä kuin lännestä, nykyisestä Ruotsista - etelästä, nykyisestä Virosta.
Olemme geenistöltämme myöskin niin lännestä kuin idästä - itäisen vaikutteen ollen ehkä voimallisempi vaikuttaja, varsinkin tuon Pähkinäsaaren rauhanrajan itäpuolella. Toisaalta tuo rauhanraja jakaa myös kasvillisuutta - lännessä viljavainiot ja idässä metsää, vaaroja sekä paljon järviä.
Tuon Pähkinäsaaren rajan molemmin puolin elettiin ja eletään - omin perityin tavoin, johon eivät voineet olla vaikuttamatta virtaukset idästä ja lännessä lännestä.
Idässä oli ehkä vaikeampaa viljellä (piti metsästää) ja lännessä helpompaa asettua paikoillaan - viljelemään, eikä ruotsalaisten valloituksen alku lännestä ja etelästä ainakaan helpottaneet eroavaisuutta.
Juuri idässä sodittiin - joko Ruotsin kuninkaan käskystä tai idästä hyökkäyksinä - siis molemminpuolista aggressioiden purkua - juuri tuolla itäpuolella, jossa rajammekin seilasi edestakaisin.
Lumiraja taas selittyy merien vaikutuksesta ja Venäjältä "mannermaisen" ilmaston puskennasta. Puhutaanhan joskus Siperian kylmäpussista, joka ujuttuu Itä- ja Pohjois-Suomeen, kun taas Itämeri "suojelee" läntistä osaamme (?)
Suomalaiset ovat aivan omansa. Olemme sekoitus, kielemme on erikoinen ja poikkeava muusta länsi-euroopalaisesta kielivirtauksesta. Idässä sairastetaan myös enemmän - eletään lyhyemmin, mutta ehkä humoristisemmin - tyytyen historiallisesti vähempään. Ehkä sitkeys esiintyy lopulta idässä - suurempana ominaisuutena (?)
Meidän ei kannata tutkailla perintöämme vastaan, se on meille melkoinen vahvuus, kunhan sen oivallamme. Olemme vartiossa idän ja lännen vedenjakajalla - sen ollen rauhantekijän leima - oli lunta sitten tai ei. Olemme entiselle isännällemme Ruotsille suojamuuri - heidän selittämättömille peloille idän mahdista.
Jokainen ihminen - kansallisuudesta riippumatta - haluaa oikeudenmukaisuutta, kukin tavallansa ja kulttuuripiirinsä ohjaamana, unohtamatta omaa koulutusta, työtä ja kotikasvatusta - uskontoakaan unohtamatta.
Tänään tuo oikeudenmukaisuus sisältönä leviää salamannopeasti maailmojen verkon välityksellä - osin manipuloituna, tarkoitushakuistettuna kuin vastarintahengen luojana ---
Oikeudenmukaisuuteen kuuluu mahdollisuus saavuttaa vaurautta - rehdein tavoin, oveluudella, nokkeluudella ja osaamisella, mutta ei rikollisuudella, vääryydellä (mitä se sitten onkaan - kysymys oikeudenmukaisuuskäsitteestä) eikä sellaisilla tavoilla joilla huijataan hyväuskoisia.
Ihmiset tavoittelevat tänä velkaantumisen aikakautena omaisuutta, omistusta kuin näyttöä ja vertailua muiden kanssa. Se merkitsee kasvuhokemaa - pitää saada lisää, nopeammin ja suuremmissa erissä, ja tämä kaikki lisää kasvuhokemallista kulutusta. Lisääntyvä kulutus tuhoaa meitä elättävää biosfääriä - esimerkiksi lisääntyvinä äärisääilmiöinä.
Tämä kaikki herättää ihmisiä katsomaan omaa alastonta ahneutta. Se avaa oraalle kysymyksen kaventuneesta oikeudenmukaisuudesta, kun meidän on pakko asemoitua osaamme täsä elämän kokonaisuudessa.
Pää tulee vetävän käteen. Velkaantua voidaan, mutta velkakin on maksettava. Rahallinen velka voidaan vaikka mahtikäskyllä nollata, mutta velkaa meitä elättävälle ympäristölle ei voida nollata - se voidaan vain maksaa.
Maksu on kulutuksen voimakas vähentäminen ja oikeudenmukainen niukkuuden jakaminen - kaikkien kesken - idealismiako, ehkä?
Vallankumous nousee juuri tuolta vähentämisen oikeudenmukaisuudesta, jolloin jakauma on tasaisempaa - luonto kiittää, kun palaamme osaamme, mikä meille on luotu vuosimiljoonien aikana.
Ympäristö heitää naamallemme vastavoiman - rekyylin toimistamme. Evoluutio tasapainottaa tavallansa tilanteen ja se ajaa ihmiskunnan kasvuhokemallisen talousajattelun historiaan. Syntyy taistelu vähentyneistä resursseista, meitä on yksinkertaisesti liikaa.
1
Pähkinäsaaren rauhan eteläpuolisella Suomella meni pitkään paremmin – sitten tuli musta talvi
Olemme geenistöltämme myöskin niin lännestä kuin idästä - itäisen vaikutteen ollen ehkä voimallisempi vaikuttaja, varsinkin tuon Pähkinäsaaren rauhanrajan itäpuolella. Toisaalta tuo rauhanraja jakaa myös kasvillisuutta - lännessä viljavainiot ja idässä metsää, vaaroja sekä paljon järviä.
Tuon Pähkinäsaaren rajan molemmin puolin elettiin ja eletään - omin perityin tavoin, johon eivät voineet olla vaikuttamatta virtaukset idästä ja lännessä lännestä.
Idässä oli ehkä vaikeampaa viljellä (piti metsästää) ja lännessä helpompaa asettua paikoillaan - viljelemään, eikä ruotsalaisten valloituksen alku lännestä ja etelästä ainakaan helpottaneet eroavaisuutta.
Juuri idässä sodittiin - joko Ruotsin kuninkaan käskystä tai idästä hyökkäyksinä - siis molemminpuolista aggressioiden purkua - juuri tuolla itäpuolella, jossa rajammekin seilasi edestakaisin.
Lumiraja taas selittyy merien vaikutuksesta ja Venäjältä "mannermaisen" ilmaston puskennasta. Puhutaanhan joskus Siperian kylmäpussista, joka ujuttuu Itä- ja Pohjois-Suomeen, kun taas Itämeri "suojelee" läntistä osaamme (?)
Suomalaiset ovat aivan omansa. Olemme sekoitus, kielemme on erikoinen ja poikkeava muusta länsi-euroopalaisesta kielivirtauksesta. Idässä sairastetaan myös enemmän - eletään lyhyemmin, mutta ehkä humoristisemmin - tyytyen historiallisesti vähempään. Ehkä sitkeys esiintyy lopulta idässä - suurempana ominaisuutena (?)
Meidän ei kannata tutkailla perintöämme vastaan, se on meille melkoinen vahvuus, kunhan sen oivallamme. Olemme vartiossa idän ja lännen vedenjakajalla - sen ollen rauhantekijän leima - oli lunta sitten tai ei. Olemme entiselle isännällemme Ruotsille suojamuuri - heidän selittämättömille peloille idän mahdista.
2
IMF:n pääjohtaja: Maailmassa jylläävät nyt samat ilmiöt, jotka johtivat vuoden 1929 pörssiromahdukseen
Tänään tuo oikeudenmukaisuus sisältönä leviää salamannopeasti maailmojen verkon välityksellä - osin manipuloituna, tarkoitushakuistettuna kuin vastarintahengen luojana ---
Oikeudenmukaisuuteen kuuluu mahdollisuus saavuttaa vaurautta - rehdein tavoin, oveluudella, nokkeluudella ja osaamisella, mutta ei rikollisuudella, vääryydellä (mitä se sitten onkaan - kysymys oikeudenmukaisuuskäsitteestä) eikä sellaisilla tavoilla joilla huijataan hyväuskoisia.
Ihmiset tavoittelevat tänä velkaantumisen aikakautena omaisuutta, omistusta kuin näyttöä ja vertailua muiden kanssa. Se merkitsee kasvuhokemaa - pitää saada lisää, nopeammin ja suuremmissa erissä, ja tämä kaikki lisää kasvuhokemallista kulutusta. Lisääntyvä kulutus tuhoaa meitä elättävää biosfääriä - esimerkiksi lisääntyvinä äärisääilmiöinä.
Tämä kaikki herättää ihmisiä katsomaan omaa alastonta ahneutta. Se avaa oraalle kysymyksen kaventuneesta oikeudenmukaisuudesta, kun meidän on pakko asemoitua osaamme täsä elämän kokonaisuudessa.
Pää tulee vetävän käteen. Velkaantua voidaan, mutta velkakin on maksettava. Rahallinen velka voidaan vaikka mahtikäskyllä nollata, mutta velkaa meitä elättävälle ympäristölle ei voida nollata - se voidaan vain maksaa.
Maksu on kulutuksen voimakas vähentäminen ja oikeudenmukainen niukkuuden jakaminen - kaikkien kesken - idealismiako, ehkä?
Vallankumous nousee juuri tuolta vähentämisen oikeudenmukaisuudesta, jolloin jakauma on tasaisempaa - luonto kiittää, kun palaamme osaamme, mikä meille on luotu vuosimiljoonien aikana.
Ympäristö heitää naamallemme vastavoiman - rekyylin toimistamme. Evoluutio tasapainottaa tavallansa tilanteen ja se ajaa ihmiskunnan kasvuhokemallisen talousajattelun historiaan. Syntyy taistelu vähentyneistä resursseista, meitä on yksinkertaisesti liikaa.