Kansanedustaja Anna Kontulalle ertyiskiitos rohkeasta siviiliteosta. Yritys tuoda kipeä asia julkisuuteen - onnistui hyvin. Tapahtuma itse Israelin ja saarretun Gazan rajalla oli mitä ilmeisimmin laiton ja uhkarohkea. Se tiedetään miten paljon erilaista väkivaltaa esiintyy tuolla rajalla - puolin ja toisin. Kontula teki rohkean ja inhimillisesti katsoen oikeutetun teon. Kiitos siitä.
Gazalaisten kärsimykset ovat sanoin kuvaamattomat. Hamas, joka edustaa Gazassa valtahierarkiaa, on valittu demokraattisesti - tosin EU' kin pitää järjestöä terroristisena.
Muna vai kana? Se tiedetään, että Gaza on saarrettu - esimerkiksi sementin tuonti on kielletty, koska Israelin näkökulmasta siitä voidaan tehdä sotavarusteluita. Jokin aika sitten Israel hyväntahdon eleenä vapautti muun muassa perunalastut saarrosta - näin saatiin gazalaisille hiilihydraatti- ja suolapitoista purtavaa - tekemättömyyden ikäväänsä.
Edellinen vastaava tapahtuma oli purjealus Estellen yritys päästä mereltä käsin Gazaan, se estettiin Israelin toimesta - epäiltiin se salakuljettavan laittomia tuotteita gazalaisille - mukana oli kuulemma ainakin jalkapalloja Gazan nuorille.
Kontula teki rohkean teon - siitä arvostus hänelle
Teko, joka rikkoi uutismuurin, oli yksilöteko, eikä liittyne Annan edustaman Vasemmiston hallituksessa oloon, näin arvaisin, sillä Kontula ei voi rikkoa hallitusyhteistyötä teolla, joka oli laiton, mutta se luettiin yksittäisen kansanedustajan oikeudeksi toimia äänestäjiensä toivomalla tavalla - veikkaisin, että juuri Annan äänestäjät eivät paheksu tekoa, jonka tavoite oli tuoda esille Gazan kurjistuva hätä.
Kiintoisaa olisi kuulla ulkoministeri Pekka Haaviston mielipide, kuin myös Suomen pitkäaikaisimman ulkoministerikokemuksen omaavan Erkki Tuomiojan näkemys. Tässä on hyvä muistaa, kun turkkilainen siviililaiva lähestyi mereltä Gazaa, syntyi konflikti Israelin rannikkovartioston kanssa - tuloksena kuolleita siviilejä ---
2 - Sanan mukaisesti nyt 2019 kaksostyttömme ovat 'connecting people' - viippailevat tableteillaan Pikku-kakkosta ja kohta varmaan syntyvät suorat sähköiset yhteydet kavereihin (ja mihin kaikkeen muuhun!), ellei rajoitteita laiteta. Rajoitetaanko näin Elämää - nykyisen kaltaista markkinatalouselämää?
Pitäisi keskittyä omaan itselliseen kehityskulkuun, jossa yhteydet oman itsensä, perheensä ja tarvittavien tietolähteiden osalta pitäisivät olla hallinnassa ja kohtuudessa - häiritsemättä luontaista kehityskaarta, jonka evoluutio loi hitaalla kellotaajuudellaan. Elämme osin vieläkin kehollisesti "kivikaudella"!
Evoluutio "kasvattaa" lasta - ihmistä perityn rakenneohjeistuksen myötä kohden omaehtoisuutta ja itsenäisyyttä. Se tarkoittaa selviytymistä maailmassa, jossa sen eli ihmisten markkinajuoksun kellotaajuus erilaisissa kasvuhokemissaan ylittää vuosisatamiljoonaisen evoluution kellotaajuuden.
Olemme nostaneet itsellemme ongelman, johon evoluutio ei ole ehtinyt tuottamaan vastinetta ja/tai korjaussarjaa. Onko se odotettavissa? Ehkä, sillä teknologinen - lopulta ihmisen kykyyn selviytyä - näennäiskehitys ajaa vakioituneen evoluutiokehityksen yli - nopeudellaan.
Onko sähköisen informaatiologistiikan kehitysvauhti eli sen kellotaajuus liikaa meille ihmisille - lapsillemme; jää lopulta nähtäväksi. Sanotaanhan, että pitää pysyä kehityksen vauhdissa, mutta minkä kehityksen - luontaisen vai teknologisen?
Mikä onkaan vanhempien suurin tehtävä tuon evoluution lisääntymisohjeen jälkeen? e
1 - Kirjoitan tämän nyt 2019 kahden kuusivuotiaan kaksostyttären isänä ja isänä joka osti -ensimmäisen lapsen ollessa kuusivuotias - ensimmäisen "kännykän" - tiiliskivi gorbatsovin - Nokia Citymanin vuonna 1987.
Tuon 1987 ja tämän päivän välissä on kännykkäkehitystä uskomattomalla vauhdilla 33 vuotta, mikä ei olekaan niin lyhyt aika - vaan pitkä tässä informaatiologistiikan kehitystahdissa, jonka varsinainen yhteiskunnallinen läpimurto on vasta nyt käsillä! ...
Kaksostyttäret viippailevat äidin kännykkää kuin "ammattilaiset" ja kärttävät us-boikotoitujen Huawei-tablettiensa myötä jo kännyköitä - vähintäänkin kuvien ottoon ja niiden mainpulointiin.
Tytöt saavat sitten valvotut kännykkänsä peruskoulun toisella luokalla, ... tai oikeastaan paljon nuoremmat isä-äiti tuttavamme kannustavat hankkimaan sen jo ensimmäisellä luokalla - koska näin yhteys säilyy ja vanhemmat voivat seurata jopa koulureitin kulkua.
Missä menee alaikäisen lapsen yksinlönsuoja - onko se lakiin vai vanhempien vastuuseen kirjoitettua? Onko turvallisuusvalvonta sittenkin yksinlönsuojaa jykevämpi asia? ...
Entä itse kännykän eli informaatiologistiikan käyttö?
Itse olin kuusivuotias vuonna 1964, jolloin alkoi kansakoulu. Silloin opettaja piti kuria ja järjestystä - ei ollut tietoakaan langattomasta yhteydenpidosta - taskusta pitäen, sen sijasta sain karttakepistä napautukset sormille, kun kynä ei pysynyt oikeassa kädessä. Kynä on edelleen vasemmassa kädessä. Nyt tänään opettajat kuulevat nenäkkyyttä: "ette mahda meille mitään, laki suojelee meitä ...". Näinkö sen piti mennä?
Kun vanhin lapseni oli kuusivuotias 1987 - tuli Cityman markkinoille - alkoi Nokian voittokulku, tiedon esilouhinta piti saada taskuihin - 'Connecting People'. >
Karjalan evakot eivät olleet maahanmuuttajia - he olivat maassa muuttajia, pakosta, kun oma alue oli luovutettu/ menetetty vieraalle valtiolle. Suomessa valtiolla oli tuolloin Jatkosodan jälkeen velvollisuus tuottaa Karjalan evakoille uusi elämä - sillä näiden evakoiden syy ei ollut se, että "maa meni alta" (tässä emme ruodi syitä maan menetykseen, kun oli mahdollisuus myös vaihtaa sitä!).
Nykyinen maahanmuutto on paljolti tai ainakin oli vuonna 2015 hallitsematonta "kansainvaellusta" elintason perään - helpompaan elämään, osin kuoleman hädässä, kun osa omista ei sietänyt omiaan.
Johtolause koko reviiripuolustautumisen filosofialle seisoo tässä:
"Jokaisella Maan asukkaalla on juuri se oikea Isänmaa, jossa hänen tulisi tulla toimeen omalla Äidinkielellään" - näin ei aina ole, sillä ihmiset blokkiutuvat, ja osasta tulee sisäisesti vihollisia, osan halutessa parempaa helpommalla ja pienen osan ollessa vaeltajia - perustellen historiallisuudella, esimerkiksi aiemmalla valkoisen valloittajan kolonialismilla.
Suomalaiset eivät olleet kolonialisteja, eikä meille näin tulekaan niitä vaellusvaltavirjoja - vain onneksemme sivuvirtoja. Viimeisimmissä "kansainvaelluksessa" lähtijät olivat lähinnä länsi-eurooppalaisten aiemmista alusmaista - maihin, jotka olivat isäntiä, lähtijöiden isänmaissa!>
2 - Kiky ja muut lyhenteet lyhentävät motiivia tehdä työ hyvin - vastuusta maksetaan ja vastuu tuottaa motiivia - yhteiskuntanäkemyksenä, sillä jokaisen tulisi olla merkittävä osa yhteistä järjestelmää - siis sosiaali- ja terveydenhoidon pääluokassa, johon kuuluu pitkä jono tehtäviä, joilla saatetaan ihmisiä takaisin veronmaksajiksi ---
Jo vuonna 2004 syntyi paljon yksilön käsityksiä silloisesta sairaanhoidosta takaisin terveyteen. Tässä tapahtumakertomus todellisuudesta, mitä yksilö koki 16 vuotta sitten:
"Ensikertalaisena alkoi kiinnostaa koko osaston toiminta ja on yksinkertaisesti todettava, että niinä seitsemänä päivänä näin henkilökunnan, joka selvästi osasi ja tiesi tehtävänsä ja lisäksi muisti kaikki ne asiat, mitä piti tehdä.
Logistiikka ja menetelmät olivat täsmällisiä ja toimivat saksalaisen kellon mukaan. Tuosta toimintamallista olisi monilla siviilielämän asiakaspalvelu-järjestelmillä paljon oppia otettavanaan.
Loppukeskustelua
Tehdessäni lähtöä osastolta halusin keskustella hoitohenkilökunnan kanssa heidän mieltämistään ongelmista; otos keskusteluille oli pieni, mutta kertomukset yksiselitteisiä: tarvittaisiin lisää henkilökuntaa ja tämä meni selvästi ohi oman henkilökohtaisen tarpeen esimerkiksi palkan yli. Uskonkin tuon, kun seurasin huonona yönukkujana toimintaa: vain kaksi sairaanhoitajaa hoiti yli 35 asiakasta, joista nätisti sanottuna kaikki eivät olleet niin hyvässä kunnossa kuin minä.
Lopuksi tulee muistaa, että sairaalan henkilökunta ei valitse asiakkaitaan ja lainlaatijan tulee miettiä, minne minkäkinlaisia potilaita ohjataan laatimalla lait, jonka pohjalta terveydenhoito pystyy kokonaistehokkaimmin ja huomioonottavimmin järjestelemään hoitorakennetta kuin myös siihen liittyviä kuluja. Tämä asia tulee olemaan erittäin vaikea pulma, johon olemme vääjäämättömästi ajautumassa tai itseasiassa olemme jo ajautuneet" ...
Tänään ongelmat ovat kasautuneet ja Helmi Hoivaaja on nousemassa puolustamaan työn kohtuullistamista sopivalla palkalla ... e
1 - On kysymys vastuusta, vastuunkannosta ja siitä saatavasta korvauksesta, josta tulisi muodostua osaltansa motiivi tehdä työ huolellisesti.
16 vuotta sitten kirjoitimme aiheesta näin: Suomessa on tehokas ja toimiva terveydenhoitojärjestelmä; ongelmana on enempikin eettinen perinne ja nykyisyyttä vastaamaton lainsäädäntö.
Näinä päivinä tuntuu, että olemme kovin tyytymättömiä järjestelmiimme, missä meitä rekonstruoidaan uudelleen toimiviksi yhteiskuntaihmisiksi. Yleisönosastot lehdissä, kadunkulma-keskustelut ja muutoinkin valitukset toimimattomasta terveyden-hoidosta ovat tyytymättömien ihmisten puheenaiheita. Ja jos ei ole valituksia, niin sitten selostetaan ylittyneitä budjetteja.
Nyt olisi toisenlainen esimerkki elävästä elämästä
En ole aiemmin juurikaan käyttänyt terveydenhoitopalveluita. Olin kuullut pitkistä jonoista ja odotuksesta. Harvoin käyneenä tuo odotus ei aiheuttanut ongelmia, koska henkilökunta ystävällisesti järjesti huonon kuntoni vuoksi makuupaikan.
Tutkimukset olivat nopeita, täsmällisiä ja näin jälkeenpäin todettuna oikeaan ja onnistuneeseen hoito-ohjelmaan päätyneitä. Eli uskaltaisin sanoa, että rekonstruktointi kohdallani meni hyvinvointiyhteiskunnan kulmakiveen: Minut saatettiin takaisin työelämään suorittamaan se velvollisuus, joka pieneltä osaltaan mahdollistaa nämä yhteiskunnalliset palvelut.
Ammattitaitoa kiireessä!
Sairaalassa osastolla sain maallikon näkökulmasta ammattitaitoista ja systemaattista hoitoa, lääkäreitä oli useita ja heillä kaikilla systemaattinen diagnoosi. Hoitohenkilökunta sai täydet kymmenen pistettä. He pystyivät selvästi alimiehityksellä hoitamaan uskomattoman määrän hyvinkin vaikeita potilaita ja pystyivät osoittamaan yksilöllistä hoivaa asiakkaillensa. Pelisilmää huomioinnissa – veteraani kiittää
Osastolla vieressäni ollut yli 90-vuotias sotavetaraani oli niin iloinen saamastaan kohtelusta ja hoivasta, että hellyttävästi kiitti häntä hoitaneita ihmisiä sanomalla yksinkertaisesti: ”Täällä on niin hyvä olla”.>
1
Kansanedustaja Anna Kontula otettiin kiinni Israelissa, aikoi tunkeutua Gazaan laittomasti
Gazalaisten kärsimykset ovat sanoin kuvaamattomat. Hamas, joka edustaa Gazassa valtahierarkiaa, on valittu demokraattisesti - tosin EU' kin pitää järjestöä terroristisena.
Muna vai kana? Se tiedetään, että Gaza on saarrettu - esimerkiksi sementin tuonti on kielletty, koska Israelin näkökulmasta siitä voidaan tehdä sotavarusteluita. Jokin aika sitten Israel hyväntahdon eleenä vapautti muun muassa perunalastut saarrosta - näin saatiin gazalaisille hiilihydraatti- ja suolapitoista purtavaa - tekemättömyyden ikäväänsä.
Edellinen vastaava tapahtuma oli purjealus Estellen yritys päästä mereltä käsin Gazaan, se estettiin Israelin toimesta - epäiltiin se salakuljettavan laittomia tuotteita gazalaisille - mukana oli kuulemma ainakin jalkapalloja Gazan nuorille.
Kontula teki rohkean teon - siitä arvostus hänelle
Teko, joka rikkoi uutismuurin, oli yksilöteko, eikä liittyne Annan edustaman Vasemmiston hallituksessa oloon, näin arvaisin, sillä Kontula ei voi rikkoa hallitusyhteistyötä teolla, joka oli laiton, mutta se luettiin yksittäisen kansanedustajan oikeudeksi toimia äänestäjiensä toivomalla tavalla - veikkaisin, että juuri Annan äänestäjät eivät paheksu tekoa, jonka tavoite oli tuoda esille Gazan kurjistuva hätä.
Kiintoisaa olisi kuulla ulkoministeri Pekka Haaviston mielipide, kuin myös Suomen pitkäaikaisimman ulkoministerikokemuksen omaavan Erkki Tuomiojan näkemys. Tässä on hyvä muistaa, kun turkkilainen siviililaiva lähestyi mereltä Gazaa, syntyi konflikti Israelin rannikkovartioston kanssa - tuloksena kuolleita siviilejä ---
Anna onnistui tehtävässään hyvin!
2 - 2
Lapset ja nuoret ovat kasvaneet kiinni puhelimiin, ja siksi on mietittävä äärimmäisiä keinoja
Pitäisi keskittyä omaan itselliseen kehityskulkuun, jossa yhteydet oman itsensä, perheensä ja tarvittavien tietolähteiden osalta pitäisivät olla hallinnassa ja kohtuudessa - häiritsemättä luontaista kehityskaarta, jonka evoluutio loi hitaalla kellotaajuudellaan. Elämme osin vieläkin kehollisesti "kivikaudella"!
Evoluutio "kasvattaa" lasta - ihmistä perityn rakenneohjeistuksen myötä kohden omaehtoisuutta ja itsenäisyyttä. Se tarkoittaa selviytymistä maailmassa, jossa sen eli ihmisten markkinajuoksun kellotaajuus erilaisissa kasvuhokemissaan ylittää vuosisatamiljoonaisen evoluution kellotaajuuden.
Olemme nostaneet itsellemme ongelman, johon evoluutio ei ole ehtinyt tuottamaan vastinetta ja/tai korjaussarjaa. Onko se odotettavissa? Ehkä, sillä teknologinen - lopulta ihmisen kykyyn selviytyä - näennäiskehitys ajaa vakioituneen evoluutiokehityksen yli - nopeudellaan.
Onko sähköisen informaatiologistiikan kehitysvauhti eli sen kellotaajuus liikaa meille ihmisille - lapsillemme; jää lopulta nähtäväksi. Sanotaanhan, että pitää pysyä kehityksen vauhdissa, mutta minkä kehityksen - luontaisen vai teknologisen?
Mikä onkaan vanhempien suurin tehtävä tuon evoluution lisääntymisohjeen jälkeen? e
2 - 1
Lapset ja nuoret ovat kasvaneet kiinni puhelimiin, ja siksi on mietittävä äärimmäisiä keinoja
Tuon 1987 ja tämän päivän välissä on kännykkäkehitystä uskomattomalla vauhdilla 33 vuotta, mikä ei olekaan niin lyhyt aika - vaan pitkä tässä informaatiologistiikan kehitystahdissa, jonka varsinainen yhteiskunnallinen läpimurto on vasta nyt käsillä!
...
Kaksostyttäret viippailevat äidin kännykkää kuin "ammattilaiset" ja kärttävät us-boikotoitujen Huawei-tablettiensa myötä jo kännyköitä - vähintäänkin kuvien ottoon ja niiden mainpulointiin.
Tytöt saavat sitten valvotut kännykkänsä peruskoulun toisella luokalla, ... tai oikeastaan paljon nuoremmat isä-äiti tuttavamme kannustavat hankkimaan sen jo ensimmäisellä luokalla - koska näin yhteys säilyy ja vanhemmat voivat seurata jopa koulureitin kulkua.
Missä menee alaikäisen lapsen yksinlönsuoja - onko se lakiin vai vanhempien vastuuseen kirjoitettua? Onko turvallisuusvalvonta sittenkin yksinlönsuojaa jykevämpi asia?
...
Entä itse kännykän eli informaatiologistiikan käyttö?
Itse olin kuusivuotias vuonna 1964, jolloin alkoi kansakoulu. Silloin opettaja piti kuria ja järjestystä - ei ollut tietoakaan langattomasta yhteydenpidosta - taskusta pitäen, sen sijasta sain karttakepistä napautukset sormille, kun kynä ei pysynyt oikeassa kädessä. Kynä on edelleen vasemmassa kädessä. Nyt tänään opettajat kuulevat nenäkkyyttä: "ette mahda meille mitään, laki suojelee meitä ...". Näinkö sen piti mennä?
Kun vanhin lapseni oli kuusivuotias 1987 - tuli Cityman markkinoille - alkoi Nokian voittokulku, tiedon esilouhinta piti saada taskuihin - 'Connecting People'. >
4
Maahanmuuton puolustajat ja vastustajat vetoavat usein Karjalan evakoihin, mutta aika kultaa muistoja kummankin tulkinnan kohdalla
Nykyinen maahanmuutto on paljolti tai ainakin oli vuonna 2015 hallitsematonta "kansainvaellusta" elintason perään - helpompaan elämään, osin kuoleman hädässä, kun osa omista ei sietänyt omiaan.
Johtolause koko reviiripuolustautumisen filosofialle seisoo tässä:
"Jokaisella Maan asukkaalla on juuri se oikea Isänmaa, jossa hänen tulisi tulla toimeen omalla Äidinkielellään" - näin ei aina ole, sillä ihmiset blokkiutuvat, ja osasta tulee sisäisesti vihollisia, osan halutessa parempaa helpommalla ja pienen osan ollessa vaeltajia - perustellen historiallisuudella, esimerkiksi aiemmalla valkoisen valloittajan kolonialismilla.
Suomalaiset eivät olleet kolonialisteja, eikä meille näin tulekaan niitä vaellusvaltavirjoja - vain onneksemme sivuvirtoja. Viimeisimmissä "kansainvaelluksessa" lähtijät olivat lähinnä länsi-eurooppalaisten aiemmista alusmaista - maihin, jotka olivat isäntiä, lähtijöiden isänmaissa!>
5 - 2
Kiitos ja näkemiin, hoitoala
Jo vuonna 2004 syntyi paljon yksilön käsityksiä silloisesta sairaanhoidosta takaisin terveyteen. Tässä tapahtumakertomus todellisuudesta, mitä yksilö koki 16 vuotta sitten:
"Ensikertalaisena alkoi kiinnostaa koko osaston toiminta ja on yksinkertaisesti todettava, että niinä seitsemänä päivänä näin henkilökunnan, joka selvästi osasi ja tiesi tehtävänsä ja lisäksi muisti kaikki ne asiat, mitä piti tehdä.
Logistiikka ja menetelmät olivat täsmällisiä ja toimivat saksalaisen kellon mukaan. Tuosta toimintamallista olisi monilla siviilielämän asiakaspalvelu-järjestelmillä paljon oppia otettavanaan.
Loppukeskustelua
Tehdessäni lähtöä osastolta halusin keskustella hoitohenkilökunnan kanssa heidän mieltämistään ongelmista; otos keskusteluille oli pieni, mutta kertomukset yksiselitteisiä: tarvittaisiin lisää henkilökuntaa ja tämä meni selvästi ohi oman henkilökohtaisen tarpeen esimerkiksi palkan yli. Uskonkin tuon, kun seurasin huonona yönukkujana toimintaa: vain kaksi sairaanhoitajaa hoiti yli 35 asiakasta, joista nätisti sanottuna kaikki eivät olleet niin hyvässä kunnossa kuin minä.
Lopuksi tulee muistaa, että sairaalan henkilökunta ei valitse asiakkaitaan ja lainlaatijan tulee miettiä, minne minkäkinlaisia potilaita ohjataan laatimalla lait, jonka pohjalta terveydenhoito pystyy kokonaistehokkaimmin ja huomioonottavimmin järjestelemään hoitorakennetta kuin myös siihen liittyviä kuluja. Tämä asia tulee olemaan erittäin vaikea pulma, johon olemme vääjäämättömästi ajautumassa tai itseasiassa olemme jo ajautuneet"
...
Tänään ongelmat ovat kasautuneet ja Helmi Hoivaaja on nousemassa puolustamaan työn kohtuullistamista sopivalla palkalla ... e
5 - 1
Kiitos ja näkemiin, hoitoala
16 vuotta sitten kirjoitimme aiheesta näin: Suomessa on tehokas ja toimiva terveydenhoitojärjestelmä; ongelmana on enempikin eettinen perinne ja nykyisyyttä vastaamaton lainsäädäntö.
Näinä päivinä tuntuu, että olemme kovin tyytymättömiä järjestelmiimme, missä meitä rekonstruoidaan uudelleen toimiviksi yhteiskuntaihmisiksi. Yleisönosastot lehdissä, kadunkulma-keskustelut ja muutoinkin valitukset toimimattomasta terveyden-hoidosta ovat tyytymättömien ihmisten puheenaiheita. Ja jos ei ole valituksia, niin sitten selostetaan ylittyneitä budjetteja.
Nyt olisi toisenlainen esimerkki elävästä elämästä
En ole aiemmin juurikaan käyttänyt terveydenhoitopalveluita. Olin kuullut pitkistä jonoista ja odotuksesta. Harvoin käyneenä tuo odotus ei aiheuttanut ongelmia, koska henkilökunta ystävällisesti järjesti huonon kuntoni vuoksi makuupaikan.
Tutkimukset olivat nopeita, täsmällisiä ja näin jälkeenpäin todettuna oikeaan ja onnistuneeseen hoito-ohjelmaan päätyneitä. Eli uskaltaisin sanoa, että rekonstruktointi kohdallani meni hyvinvointiyhteiskunnan kulmakiveen: Minut saatettiin takaisin työelämään suorittamaan se velvollisuus, joka pieneltä osaltaan mahdollistaa nämä yhteiskunnalliset palvelut.
Ammattitaitoa kiireessä!
Sairaalassa osastolla sain maallikon näkökulmasta ammattitaitoista ja systemaattista hoitoa, lääkäreitä oli useita ja heillä kaikilla systemaattinen diagnoosi. Hoitohenkilökunta sai täydet kymmenen pistettä. He pystyivät selvästi alimiehityksellä hoitamaan uskomattoman määrän hyvinkin vaikeita potilaita ja pystyivät osoittamaan yksilöllistä hoivaa asiakkaillensa.
Pelisilmää huomioinnissa – veteraani kiittää
Osastolla vieressäni ollut yli 90-vuotias sotavetaraani oli niin iloinen saamastaan kohtelusta ja hoivasta, että hellyttävästi kiitti häntä hoitaneita ihmisiä sanomalla yksinkertaisesti: ”Täällä on niin hyvä olla”.>