On hyvä huomata, että EU' n suurimmat valtiot - lähinnä länsipuolelta - ovat entisiä kolonialisteja, ja vielä toistaiseksi Englanti merkittävimpänä - sen ollen toki EU' n toiseksi suurin kansantalous - ainakin tämän kuun loppuun saakka.
Raha ja sen vaikutusvalta on luonnollisesti kolonialismin jälkipolttona edelleen ne merkittävät tekijät, vaikka EU' n suurin talous ja linjaluotsauksen veturi Saksa ei niin merkittävä kolonialisti ollutkaan.
Raha puhuu ja Saksa määrää. Saksalle vakaus, vahva euro ja heidän oma kyvykkyys insinööritaitoina ovat/ olisivat tekijöitä laajemmallekin EU-menestykselle, jos saksalaiset vain oivaltaisivat jakaa "lahjojaan" laajemmalle. Ongelmaksi muodostuvat EU' n itäiset ulottuvuudet - ehkä Puola ja Unkari etunenässä.
Itäinen EU on lähinnä slaavilaista toiminnallisuutta ja luonteenpiirrettä. Siellä ollaan totuttu suoraviivaisempaan valtapyrkimykseen ja heille lännestä hoettu demokratia, sananvapaus ja oikeusjärjestelmän riippumattomuus saattavat tuntua sanahelinältä. Usein itäiset yhteisten EU-hyötyjen tavoittelijat kyselevät lännen omia todellisuuksia noiden julkihuudettujen hyveiden osalta.
Lienee selvää, että "US-petos" yhdistää kurdeja neljässä maassa - Turkissa, Syyriassa, Irakissa ja vielä Iranissakin, jossa heitä on myös. Syyrian laillinen hallinto on "liitossa" Venäjän ja Iranin kanssa, päätyen näin ehkä nyt helpommin hallitsemaan omia kutistuvia alueitaan, kun US ei ole kaukaa merten takaa sekaantuneena kehitykseen.
Lähi-itä on näin nyt enemmän asianosaisten käsissä. Tosin US siirtää nyt vastineeksi runsaasti sotilaita Saudi-Arabiaan, joka taas pitää Irania päävihollisenaan - se uskonto ja niiden tulkinnat!
Venäjällä on yllättäen alueelle tsaarien perillisenä oma osuus I Maailmansodan ajoilta, kun Osmaanien valtakunta hävisi, ja Venäjäkin tuli saaliin jaolle. Tuolloin piirreltiin karttoja entisten kolonialistien - lähinnä Englannin ja Ranskan toimesta Lähi-idässä uusiksi - kysymättä juurikaan alueen asukkailta ja heimoilta mitään. Sykes ja Picot ovat tulleet nyt lopulta korjaussarjansa eteen.
Ehkä Turkki on oivaltanut joko US- tai Venäjä lähtöisesti, että suojavyöhyke synnytetään Turkissa olevien syyrialaispakolaisten sijoitusalueeksi ja erityisesti puolueettomaksi välimaastoksi uudelle tulevalle kurdivaltiolle - tämä lienee se lopullinen tavoite nyt meneillään olevalle turkkilaishyökkäykselle! Näin nuo Sykesin ja Picotin karttaharjoitukset saisivat moniulotteisemman korjaussarjan.
Kun jermu palasi sotaretkeltään, ollen jopa useita vuosia rintamilla - Talvisodasta Lapin sotaan, oli rauhan tullen usko huomiseen niin korkealla, että into ulottui kammariin saakka ja lapsia syntyi.
Uskottiin siis huomiseen ja oli tarve saada jälkeläisiä pelloille, jotta ruokaa riittäisi. Olihan joinain sotatalvina suorastaan puute elintarvikkeista, erityisesti kaupungeissa - maalla oli, ja tuolloin maalaisserkku oli arvossaan.
Aina sotien jälkeen sanotaan: "Ei enää koskaan", tosin tuo lause unohtuu nopeasti ja ollaan jälleen asein valmiina puolustamaan omaa reviiriä tai sitten suuren maailman tyyliin halutaan lisää omaa - niin valtana kuin maaperänä.
"Ei enää koskaan" -jälkeen on halu nähdä parempi huominen ja se lisää toivoa paremmasta. Parempaa voidaan tavoitella työnteolla ja työtä tehtiin ennen paljolti käsin ja ihmisvoimin. Tarvittiin siis jälkeläisiä huolehtimaan kodin, suvun ja oman yhteiskunnan pyörittämisestä.
Tänään koneet, automaatio, tehokkuusajattelu ja huomenna robotiikka tekevät työtä kasvuhokeman rykimänä; ei tarvita niin paljon jälkeläisiä - uskotaan. Nyt jää aikaa ja rahaa omille haluille, siis itsekkyydelle kokea tarpeiden tyydytystä - halutaan vaikkapa "nähä mualimaa!".
Tietoisuuden lisääntyessä mitä ympärillä tapahtuu voi luoda epäuskoa, epätoivoa jopa antautumista huomisen edessä - ei enää uskota systeemimme toipumiseen ja ympäristömme "parantumiseen" - siis ei enää jälkeläisiä. Keskitytään vain lopun alkuna omien mielihalujen tyydyttämiseen.
Ihminen itse on osa systeemiä, joka rakensi yhteiskuntakehityksen, jossa ympäristö, joka meidätkin elättää - on monien mielestä henkihieverissä. Ssiis ei enää jälkeläisiä sellaiseen maailmaan, jossa ei ole elämisen edellytyksiä.
Evoluutio junailee meitä ja ympäristöä. Se "liikkuu" hitaasti, mutta vakaasti ja hakee sopeuman, ja tarvitsee jälkeläisiä, ehkä vähemmän, mutta kuitenkin. Ikäpyramidirakenteen ongelma jää ihmisille. Evoluutiolle se ei ole ongelma, joka ojentaa sen hiljalleen kuntoon.
1
Yhdeksälle Katalonian itsenäisyysliikkeen johtajalle pitkät tuomiot – mielenosoitukset peruivat yli sata lentoa Barcelonan kentällä
2
EU puhuu oikeusvaltiosta mutta tulee kertoneeksi, että tärkeintä on oma lompakko
Raha ja sen vaikutusvalta on luonnollisesti kolonialismin jälkipolttona edelleen ne merkittävät tekijät, vaikka EU' n suurin talous ja linjaluotsauksen veturi Saksa ei niin merkittävä kolonialisti ollutkaan.
Raha puhuu ja Saksa määrää. Saksalle vakaus, vahva euro ja heidän oma kyvykkyys insinööritaitoina ovat/ olisivat tekijöitä laajemmallekin EU-menestykselle, jos saksalaiset vain oivaltaisivat jakaa "lahjojaan" laajemmalle. Ongelmaksi muodostuvat EU' n itäiset ulottuvuudet - ehkä Puola ja Unkari etunenässä.
Itäinen EU on lähinnä slaavilaista toiminnallisuutta ja luonteenpiirrettä. Siellä ollaan totuttu suoraviivaisempaan valtapyrkimykseen ja heille lännestä hoettu demokratia, sananvapaus ja oikeusjärjestelmän riippumattomuus saattavat tuntua sanahelinältä. Usein itäiset yhteisten EU-hyötyjen tavoittelijat kyselevät lännen omia todellisuuksia noiden julkihuudettujen hyveiden osalta.
3
Syyrian joukot lähestyvät jo Turkin rajaa hallinnon tehtyä sopimuksen yhteistyöstä kurdien kanssa
Lähi-itä on näin nyt enemmän asianosaisten käsissä. Tosin US siirtää nyt vastineeksi runsaasti sotilaita Saudi-Arabiaan, joka taas pitää Irania päävihollisenaan - se uskonto ja niiden tulkinnat!
Venäjällä on yllättäen alueelle tsaarien perillisenä oma osuus I Maailmansodan ajoilta, kun Osmaanien valtakunta hävisi, ja Venäjäkin tuli saaliin jaolle. Tuolloin piirreltiin karttoja entisten kolonialistien - lähinnä Englannin ja Ranskan toimesta Lähi-idässä uusiksi - kysymättä juurikaan alueen asukkailta ja heimoilta mitään. Sykes ja Picot ovat tulleet nyt lopulta korjaussarjansa eteen.
Ehkä Turkki on oivaltanut joko US- tai Venäjä lähtöisesti, että suojavyöhyke synnytetään Turkissa olevien syyrialaispakolaisten sijoitusalueeksi ja erityisesti puolueettomaksi välimaastoksi uudelle tulevalle kurdivaltiolle - tämä lienee se lopullinen tavoite nyt meneillään olevalle turkkilaishyökkäykselle! Näin nuo Sykesin ja Picotin karttaharjoitukset saisivat moniulotteisemman korjaussarjan.
4
Syntyvyyskeskustelussa haukutaan väärää puuta
Uskottiin siis huomiseen ja oli tarve saada jälkeläisiä pelloille, jotta ruokaa riittäisi. Olihan joinain sotatalvina suorastaan puute elintarvikkeista, erityisesti kaupungeissa - maalla oli, ja tuolloin maalaisserkku oli arvossaan.
Aina sotien jälkeen sanotaan: "Ei enää koskaan", tosin tuo lause unohtuu nopeasti ja ollaan jälleen asein valmiina puolustamaan omaa reviiriä tai sitten suuren maailman tyyliin halutaan lisää omaa - niin valtana kuin maaperänä.
"Ei enää koskaan" -jälkeen on halu nähdä parempi huominen ja se lisää toivoa paremmasta. Parempaa voidaan tavoitella työnteolla ja työtä tehtiin ennen paljolti käsin ja ihmisvoimin. Tarvittiin siis jälkeläisiä huolehtimaan kodin, suvun ja oman yhteiskunnan pyörittämisestä.
Tänään koneet, automaatio, tehokkuusajattelu ja huomenna robotiikka tekevät työtä kasvuhokeman rykimänä; ei tarvita niin paljon jälkeläisiä - uskotaan. Nyt jää aikaa ja rahaa omille haluille, siis itsekkyydelle kokea tarpeiden tyydytystä - halutaan vaikkapa "nähä mualimaa!".
Tietoisuuden lisääntyessä mitä ympärillä tapahtuu voi luoda epäuskoa, epätoivoa jopa antautumista huomisen edessä - ei enää uskota systeemimme toipumiseen ja ympäristömme "parantumiseen" - siis ei enää jälkeläisiä. Keskitytään vain lopun alkuna omien mielihalujen tyydyttämiseen.
Ihminen itse on osa systeemiä, joka rakensi yhteiskuntakehityksen, jossa ympäristö, joka meidätkin elättää - on monien mielestä henkihieverissä. Ssiis ei enää jälkeläisiä sellaiseen maailmaan, jossa ei ole elämisen edellytyksiä.
Evoluutio junailee meitä ja ympäristöä. Se "liikkuu" hitaasti, mutta vakaasti ja hakee sopeuman, ja tarvitsee jälkeläisiä, ehkä vähemmän, mutta kuitenkin. Ikäpyramidirakenteen ongelma jää ihmisille. Evoluutiolle se ei ole ongelma, joka ojentaa sen hiljalleen kuntoon.