Diplomaattisesti ilmaistuna, ja sekaantumatta - tässäkään kohdin kiinalaisten omiin sisäisiin asioihin - voisin käyttää kiertotietä meiltä Suomesta. Tämä ei pyri olemaan mikään selite juuri tuohon kiinalaistarinaan, mutta Suomessa tapahtui "kauan sitten" seuraavaa:
Aikanaan, vielä 1950-luvulla agraaripuolueessa, nykyisessä Keskustassa oli kaksi hyvää kaveria jopa ystävää, joilla oli paljon yhteistä. Kyseessä "kyllä kansa tietää" Veikko Vennamo ja tuleva Suomen pitkäaikaisin presidentti Urho Kekkonen.
Kekkonen valittiin kiintoisissa tapahtumissa presidentiksi - ja samalla alkoi pinnanalainen erimielisyys - syystä tai toisesta Veikon ja Urkin välille. Tuo hyvä ystävyys ja samalinjaisuus ei enää toiminut - oli syntynyt se kuuluisa "ryppy rakkauteen".
Ehkä Veikko ei saanut jotain sellaista, mitä oli saunakammareissa yhdessä ja salaisesti sovittu, jos tapahtuu sitä sitä. Ehkä Veikko ei tehnyt jotain sellaista, mitä Urkki odotti - ehkä ja ehkä. Se on kuitenkin edelleen selvää, että alkoi vihanpito.
Veikko erosi agraaripuolueesta ja perusti myöhemmin omansa kuuluisan vaalivoittaja SMP' n - jota joskus kutistuneessa vaiheessaan nimiteltiin - "Sirkka, Minä ja Pekka".
Niin tai näin, mutta aiempien ystävysten linjakkuus tavoitteissa ei enää koskaan - ainakaan julkisesti - korjaantunut. Molemmat kuolivat. Kekkonen presidenttinä ei edes muistanut Veikkoa huomioitsemisella, mihin säkenöivän terävä Veikko olisi ehdottomasti ansainnut kunnianosoituksena. jokin kalvoi ...
Tämä Veikon ja Urkin esimerkki ei ole ainoa lajissaan, mutta totta se oli. Joskus esille nousee niin suuria väärinkäsityksiä, selkään puukotusta kuin petosta, jolloin tie ja ura katkeavat - ja sehän katkeroittaa - Veikonkin niin paljon, että tarjosi kansalle omaa sirkushuvia - senkin sitten lopulta hajoten kuin paljon myöhemmin Timo Soinin Perussuomalaiset, kun Sininen halatui olemattomiin.
En ota siis mitään kantaa tuon kiinalaistarinaan, riittää kun toteaa, että HS näytti "herkuttelevan aiheella".
Vertaus Neuvostoliiton aikaiseen Josif Staliniin on kiintoisa, sillä tänä päivänäkään ei tiedetä, mitä Stalin tiesi hetkellä, kun Saksan kolmannen valtakunnan johtaja Adolf Hitler hyökkäisi. Tiesi tai ei, mutta lopputulos tuon Operaatio Barbarossan osalta oli täydellisesti tiedettynä - Stalin voitti, ollen se ensimmäinen, joka oli suvereeni, kun Berliini jaettiin - US' n Harry S.Truman oli se toinen.
Saksa eteni myrskyn lailla kesällä ja syksyllä 1941 - yhdessä suomalaisten kanssa - me tosin vain vähän yli vanhan rajan - Saksa sen sijaan työntyi tuhansia kilometrejä. Neuvostoliitto oli tunnetusti hyvin suuri valtio, ja Stalin tiesi´kenraali Talven saapuvaksi.
Sekin jo tiedetään, että Stalin halusi laittaa potut pottuina - monikertana, ja "houkutteli Saksan armeijaa" kauas pitkien huoltoreittien taakse - jolloin Moskovan porteilla Stalin tiesi tarkalleen mitä tehdää. Ei edes poistunut Kremlistä. Moskovan porteilta alkoi Saksan hitaasti kiihtyvä perääntyminen, joka kulminoitui täyteen nöyryytykseen Berliinissa - ydinvihollinen teki itsemurhan.
Näinköhän suuren valtionsa vähämatkusteisten kansalaistensa kanssa Venäjän presidentti Vladimir Putin voittaa tässäkin - viruksien sodassa. Vähättelyä tapahtui myös US-presidentti Donald Trumpin taholta, kunnes "juna kiihtyi", nyt ääni on aivan erilainen kellossa. Näin ehkä Venäjälläkin. Se mitkä luvut ovat oikeita Venäjältä, Yhdysvalloista ja Kiinasta - on kunkin valtion oma asia. Keskinäiset mittasuhteet ovat melkoiset - Kiina 1,4/7,8, US 0,33/7,8 ja Venäjä 0,14/7,8.
Niin, miten on tuo vertaus Stalinin havaintopäivään, kun Hitleri hyökkäsi - varoittamatta, mutta tiesikö Stalin -emme tiedä sitä. Tuo tieto on Kremlin Stalin K-Arkistossa, jos sielläkään.
Stalin piti Hitleristä, mutta ihailu muuttui pyhäksi vihaksi, joka edelleen toukokuussa kulminoituu Suuren Isänmaallisen sodan voittoparaatiksi - Punaisella torille, jonne Hitler ei koskaan päässyt. Tapasivatko Hitler ja Stalin kasvotusten - on edelleen mysteeri.
2 -Mikä on Koronan aiheuttama yhteiskuntahinta missäkin toimintamallissa? Nyt on jo esimerkkejä erilaisista toimintatavoista - Kiinasta Ruotsiin ja lukujen osalta Etelä-Koreasta Yhdysvaltoihin. Mikä olisikaan se oikea tapa? Talous vai Elämä edellä? Ehkä Elämää taloudellisesti!
Se on kuitenkin tiedetty, että erityisesti kehittyneet teollisuusvaltiot ovat kasvuhokemassaan lisäämässä, ja vähintäänkin ylläpitämässä ylikulutusta, jopa helikopterirahalla**.
Elämää talouden kulutuksessa? [Kirjanpidossa on aina vastintili - sillä 'tyhjästä on paha nyhjästä'. Mikä olisi Elämän vastintili?]
Juurikysymys! Kuinka paljon toimeliaisuuden myötä tapahtuvaa kulutusta pitää ollakaan - varsinkin jos rinnastamme tuon kulutuksen aikaansaamaa ympäristövahinkojälkeä meitä kaikkia elättävään biologiseen kiertoelämään. Sekin on jo hoksattu, että ilman monimuotoista biosfääriä ei synny eloa - ihmisellekään.
Siis, mikä on Koronan hinta? Olisiko tässä hinnoittelussa nyt mahdollista ottaa kansantalouksien laskentamalleihin mukaan yksi uusi parametrialue - ympäristölliset tekijät?
Tosiasia on kuitenkin se, että ihmiskunta syö liikaa ympäristöltään, eikä se jää siihen, vaan jätämme biomassapainoomme nähden ylivertaisen ympäristöhaittajäljen kulutuksemme jälkeiseksi ongelmaksi.
Olisiko juuri tässä koronallisessa maailmassa laajan testin paikka?
Voisimme testata merkittävää kulutuksen vähentämistä - luontomme pelastamiseksi ja sen ylläpidon tueksi tuottamaan riittävän laaja biodiversiteetti. Nythän on useampi malli jo käytössä ja kaikkiin noihin voitaisiin luoda laskentamalli - mallinnus, jolla osaisimme arvioida ja ennakoida huomista, tehokkaalla parametroinnilla.
Korona ojensi kuvainnollisesti kätensä - tartutaan siihen ja vähennetään osuuttamme kulutettaessa rajallista luontobiologiaa. Biosfääri on taloutemme kulutuksen vastintili. e
1 - Niin, talous, sen kasvaminen ja itse Elämä evolutiivisena lisääntymisenä - syntymän ja kuolemisen välillä ovat pääsäännön mukaan kaksi eri asiaa - linkittyneenä toisiinsa ja yhteiskuntamalleista riippuen erilaisin painoarvoin. Elämä ensin, talous sitten tai talous edellä kasvua vaatien.
I - Ensin tuo Elämä; siinäkin on kaksi Koronallista tietä:
1) Ilmeisesti ruotsalaispainotteinen vapaampi linja, jossa yritetään nostattaa kansakunnan immuniteettia tulevaa Koronan toista aaltoa, joka voi olla dramaattisempi - vrt. Espanjantauti, noin 100 vuotta sitten. Ruotsalaismallissa tartunnat lisääntyvät, hallitsemattomasti? Ehkä parempi valmius, jos Koronan toinen aalto nousee maihin. Hoidollinen priorisointi käynnistyy? Talous elpyy nopeammin?
2) Sitten on tuo toinen enemmän Elämän tie - suomalaismallinen "tiukka-puolikiinalainen menetelmä" - rajaaminen, kahlitseminen ja pakottaminen suojamuottiin, jotta terveysjärjestelmän kapasiteetti riittää "kaikissa olosuhteissa" - tällöin talous ja immuniteetin saanto kärsivät. PM Sanna Marinin NNV-hallitus noudattaa toistaiseksi tätä pidempää ja taloudelle kalliimpaa mallia (?) .. II - Talous edellä ajattelu nostaa jo päätään, sillä joku hoksasi inhimillisyyttään/ epäinhimillisyyttään laskea tuon puhumattoman hinnan - ihmisen Elämän hinnan. Taloudessa kirjanpito on tilejä, ja ihmisten hoitaminen STM-pääluokassa on numeroita tilimiesten kartoilla. Emme saa sanoa: "ihmisillä on hinta".
Millainen hinta tulee pelastetuille ihmishengille missäkin toimintamallissa?
Olisiko tuo se kaikkien kustannuserien juurikysymys. Emme tästä uutisoi, emme puhu, vaikka aihe käy kaikkien huulilla. Huulille on noussut priorisointi, jos tehohoitopaikat menevät kortille:
"Sinä et saa tätä hoitoa*, sillä todennäköisyys perussairautesi ja ikäsi osalta on sellainen, ettei muutaman lisäkuukauden luonti Elämällesi on enää kustannustehokasta". Julmaa, epäinhimillistä ja vastoin Elämän peruskaavaa, jossa Elämä on kaikille yhtä arvokasta! Näinkö? >
Kaiken toimeliaisuutemme ei tarvitse loppua - vain kasvuhokeman, sillä on valistuneesti jo tiedettyä, ettei ympäristöbiologian rajallisuudesta voida loputtomasti nyhtää. Kun tämän oivaltaa, huomaa vähentämisen ensiarvoiseksi, varsinkin sellaisissa valtioissa, joissa asukkaiden henkilökohtainen ympäristöhaittajälki on ylivertaista kokoa.
Meillä Suomessa vuotuinen ylikulutuspäivä ponnahtaa esille jo toukokuulla - maailmallisen keskiarvon ollessa syksyn korvilla. Me siis kulutamme liikaa, syömme liikaa ja päästämme jätöksiämme liikaa - hiilidioksidi on yksi sellainen, tosin välttämätön, mutta liika on liikaa - ainakin meidän ihmisten vaade omista elinmahdollisuuksistamme.
Se on varmaa, että evoluutio osaa sopeutua niine lajeineen, jotka sietävät tuota meidän ihmisten liiallista biosfäärin käyttöä. On sekin selvää, että nyt kun toimeliaisuus eli raadollisemmin sanottuna kulutus on romahtanut, on ilmanala kirkastunut; toivottavasti niin, etä hoksaamme jotain sellaista, joka voisi palauttaa jotain aiempaa - elomme iloksi.
Ihmisen biomassa kokonaismääränä on kovin vähäinen - maailmalliseen kokonaisbiomassaan nähden. Silti meidän ympäristöjälki on varmasti suurin - sellaisella intensiteetillä ja tapahtumanopeudella, joka hengästyttää luonnon, evoluution ja koko muun eliökunnan ihmetykseen miksi tapahtuu kaikkea aivan liian nopeasti.
Meidän elollinen kellotaajuus ei ole synkronissa meitä elättävän biosfäärin monimuotoisuuden kanssa. Me kavennamme tuo biodiversiteettiä! Mitä meille jää käteen?
Ensin lopetamme oletuksen loputtomasta riittävyydestä. Lopetamme viisastuneina meitä kiihottavan näyttö- ja vertailutalouselämän, jossa pitää olla aina suurempi kuin naapurilla.
Samalla viisastumme, ettemme vaadi - lisää, nopeammin ja suuremmissa erissä
Miltä maistuisi täällä lännen markkinarynnistyksessä keskimääräinen kulutuksen puolitus? Voisimme nähdä metsän puilta ja merenpintakin pysyisi aisoissa - tai sitten kaikki on jo myöhäistä. Kumuloituvuus on häijy ominaisuus.
Onko ihmis-inhimillisesti julma tosiasia kaatumassa käsiin?
Vanhainkodeissa elävät ne sukupolvet, jotka rakensivat Suomessakin pohjan tälle maailmallemme. Ehkä meillä erityisesti 1950-1980-luvuilla, jolloin suomalaisilla oli isäntä talossa ja toimeliaisuus korkeaa luokkaa - tosin osan piti karata Ruotsiin leveämmän leivän perässä.
Valtiotalouden suhdanteet olivat aiemmin dynamiikkana rauhallisemmat ja työtä tehtiin, juuri heidän osalta, jotka ovat nyt muun muassa vanhainkodeissa - viettämässä Elämän ehtoota - sen kolmanneksena.
Iän karttuessa keskimäärin sairaudet lisääntyvät, myös perussairaudet, jotka ovat ehkä osin hankittu elämäntavoista, jotka juontuivat lisääntyneestä kulutuksesta ja syömistavoistamme. Vastaavasti sairauksien hoito on kehittynyt huimasti ja näin elinajanodote lisääntynyt. Vanhainkodeissa ollaan yhä pidempään, mutta millaisella mielialalla - se onkin aivan oman kirjoituksensa arvoinen.
Vanhukset ovat altiimpia viruksien iskuille, joihin ei ole minkäänlaista immuniteettia, vaikka juuri nuo vanhukset saattoivat käydä läpi huomattavasti ärhäkkäämmät: Aasialaisen 1957-58 ja Hongkongilaisen 1968. Ehkä noiden viruksien myötä immuniteetti on väljähtynyt ja/tai sitten perussairaus ja yleisempi vastustuskyky on alentunut kauttansa.
Ruotsissa on jo aiemmin tehohoitopaikkojen osalta syntynyt priorisointia*
Entä nyt, kun ruotsalaisten vapaampi kulkeminen voi lisätä hallitsemattomasti tartuntoja, jolloin tehohoitopaikkojen tarjonta niukentuu siten, että hoidollinen priorisointi saa pakosta vauhtia. Miten tässä käy vanhainkotien vanhuksille?
Talous edellä miettivät saattavat ajatella sanattomasti tällä kohdin "hyvinkin julmasti", mutta noudattaen evoluution peruskomentoa, jossa 'heikko joutuu vahvan saaliiksi ja näin siirtyy biologiseen kiertoon'.
Tämä viimeinen kappale oli mielestäni kirjoitettava, koska kriisien vauhkoontuessa myös ihmisten mielet muuttuvat - kahteen suuntaan: Annamme vilpittömästi apua, mutta vaadimme tehokkuutta Elämälle!
On ainutlaatuinen mahdollisuus päivittää koko yhteiskunta-ajattelu!
Kaiken ei tarvitse kulutuksellisesti kasvaa, siis olematta kasvuhokemassa, vaan sopeumallisesti vähentämisen linjalla. Tämä vähentämisen linja voidaan nyt testata todella aidoissa olosuhteissa.
Pohjakosketus on nyt luotu - kulutus "alamaissaan" ja ilmanala kirkastumassa sellaiseksi, että herää toivo nähdä 'metsä puilta!' Voi olla tosin, ettemme ole todellista "pohjakosketusta" vielä saavuttaneet?
Entä sitten? Nyt on kertakaikkinen mahdollisuus päivittää myös yhteiskuntamallinnukset - vaikkapa valtiovarainministeriön tietojärjestelmiin, eli lisätä siihen ne tähän mennessä puuttuvat luontobiologiset biosfäärin monimuotoisuusparametrit ja muuttujat - erityisesti siltä osin, mitä ihminen niihin toimillaan suoraan ja epäsuorasti vaikuttavat.
Alkumotiivina tuohon yhteiskuntamallinnuksen parametrikokoelman täydennykseen on tuo ilmanalan kirkastuminen, kun hoksasimme kulutusvähenemän tuottamat hyödyt meitä elättävälle Elämän monimuotoisuudella - ensialkuna ilmakehän hetkellinen "puhdistuminen". Tuosta on hyvä jatkaa ...
On erinomainen mahdollisuus toteuttaa evoluution peruskäskyä - itsesuojeluvaiston tunnistamisena ja näin nähdä ja toteuttaa sen myötä toimia, jotka edesauttavat myös ihmisen itsensä toimeentuloa.
Ihmisen ja ihmiskunnan sopeutuminen ja limittyminen kokonaisvaltaiseen kierrossa olevaan elävään biomassaan on ensiarvoista elonkehässä, jossa kullakin lajilla on osansa, määränsä ja käyttöhyötynsä siten, missä kullekkin on sallitussa kilpailutilanteessa "sopivasti" - mutta todellisuudessa hallitun niukkana.
Olisiko tuo nyt se evoluution peruskäsky, jolla toimeentulo on varmimmillaan vahvoina siinä Elämän monimuotoisuudessa, jonka vuosisatamiljoonainen eliöstä virkeydessään loi ...? On aika toimia. Elämä on.
1
Ranskalaislääkäri ehdotti Afrikkaa virusrokotteen kokeilumantereeksi, useat maat tuohtuivat lausunnosta
2
Kanuuna-Ren meni vihdoin liian pitkälle ja katosi – Kiinan kommunistipuolueen sinnikäs kriitikko kuvaili presidentti Xitä pelleksi ilman vaatteita
Aikanaan, vielä 1950-luvulla agraaripuolueessa, nykyisessä Keskustassa oli kaksi hyvää kaveria jopa ystävää, joilla oli paljon yhteistä. Kyseessä "kyllä kansa tietää" Veikko Vennamo ja tuleva Suomen pitkäaikaisin presidentti Urho Kekkonen.
Kekkonen valittiin kiintoisissa tapahtumissa presidentiksi - ja samalla alkoi pinnanalainen erimielisyys - syystä tai toisesta Veikon ja Urkin välille. Tuo hyvä ystävyys ja samalinjaisuus ei enää toiminut - oli syntynyt se kuuluisa "ryppy rakkauteen".
Ehkä Veikko ei saanut jotain sellaista, mitä oli saunakammareissa yhdessä ja salaisesti sovittu, jos tapahtuu sitä sitä. Ehkä Veikko ei tehnyt jotain sellaista, mitä Urkki odotti - ehkä ja ehkä. Se on kuitenkin edelleen selvää, että alkoi vihanpito.
Veikko erosi agraaripuolueesta ja perusti myöhemmin omansa kuuluisan vaalivoittaja SMP' n - jota joskus kutistuneessa vaiheessaan nimiteltiin - "Sirkka, Minä ja Pekka".
Niin tai näin, mutta aiempien ystävysten linjakkuus tavoitteissa ei enää koskaan - ainakaan julkisesti - korjaantunut. Molemmat kuolivat. Kekkonen presidenttinä ei edes muistanut Veikkoa huomioitsemisella, mihin säkenöivän terävä Veikko olisi ehdottomasti ansainnut kunnianosoituksena. jokin kalvoi ...
Tämä Veikon ja Urkin esimerkki ei ole ainoa lajissaan, mutta totta se oli. Joskus esille nousee niin suuria väärinkäsityksiä, selkään puukotusta kuin petosta, jolloin tie ja ura katkeavat - ja sehän katkeroittaa - Veikonkin niin paljon, että tarjosi kansalle omaa sirkushuvia - senkin sitten lopulta hajoten kuin paljon myöhemmin Timo Soinin Perussuomalaiset, kun Sininen halatui olemattomiin.
En ota siis mitään kantaa tuon kiinalaistarinaan, riittää kun toteaa, että HS näytti "herkuttelevan aiheella".
3
Putinin toiminta ”muistuttaa Stalinin käytöstä sodan ensimmäisinä päivinä” – HS kokosi, mitä venäläiset analyytikot sanovat koronaviruksesta ja sen vaikutuksista
Saksa eteni myrskyn lailla kesällä ja syksyllä 1941 - yhdessä suomalaisten kanssa - me tosin vain vähän yli vanhan rajan - Saksa sen sijaan työntyi tuhansia kilometrejä. Neuvostoliitto oli tunnetusti hyvin suuri valtio, ja Stalin tiesi´kenraali Talven saapuvaksi.
Sekin jo tiedetään, että Stalin halusi laittaa potut pottuina - monikertana, ja "houkutteli Saksan armeijaa" kauas pitkien huoltoreittien taakse - jolloin Moskovan porteilla Stalin tiesi tarkalleen mitä tehdää. Ei edes poistunut Kremlistä. Moskovan porteilta alkoi Saksan hitaasti kiihtyvä perääntyminen, joka kulminoitui täyteen nöyryytykseen Berliinissa - ydinvihollinen teki itsemurhan.
Näinköhän suuren valtionsa vähämatkusteisten kansalaistensa kanssa Venäjän presidentti Vladimir Putin voittaa tässäkin - viruksien sodassa. Vähättelyä tapahtui myös US-presidentti Donald Trumpin taholta, kunnes "juna kiihtyi", nyt ääni on aivan erilainen kellossa. Näin ehkä Venäjälläkin. Se mitkä luvut ovat oikeita Venäjältä, Yhdysvalloista ja Kiinasta - on kunkin valtion oma asia. Keskinäiset mittasuhteet ovat melkoiset - Kiina 1,4/7,8, US 0,33/7,8 ja Venäjä 0,14/7,8.
Niin, miten on tuo vertaus Stalinin havaintopäivään, kun Hitleri hyökkäsi - varoittamatta, mutta tiesikö Stalin -emme tiedä sitä. Tuo tieto on Kremlin Stalin K-Arkistossa, jos sielläkään.
Stalin piti Hitleristä, mutta ihailu muuttui pyhäksi vihaksi, joka edelleen toukokuussa kulminoituu Suuren Isänmaallisen sodan voittoparaatiksi - Punaisella torille, jonne Hitler ei koskaan päässyt. Tapasivatko Hitler ja Stalin kasvotusten - on edelleen mysteeri.
4 - 2
Koronatalouden oudosta todellisuudesta on kaksi reittiä ulos – lähiviikkoina ratkeaa, kumpaa tietä kuljetaan
Nyt on jo esimerkkejä erilaisista toimintatavoista - Kiinasta Ruotsiin ja lukujen osalta Etelä-Koreasta Yhdysvaltoihin. Mikä olisikaan se oikea tapa? Talous vai Elämä edellä? Ehkä Elämää taloudellisesti!
Se on kuitenkin tiedetty, että erityisesti kehittyneet teollisuusvaltiot ovat kasvuhokemassaan lisäämässä, ja vähintäänkin ylläpitämässä ylikulutusta, jopa helikopterirahalla**.
Elämää talouden kulutuksessa?
[Kirjanpidossa on aina vastintili - sillä 'tyhjästä on paha nyhjästä'. Mikä olisi Elämän vastintili?]
Juurikysymys! Kuinka paljon toimeliaisuuden myötä tapahtuvaa kulutusta pitää ollakaan - varsinkin jos rinnastamme tuon kulutuksen aikaansaamaa ympäristövahinkojälkeä meitä kaikkia elättävään biologiseen kiertoelämään. Sekin on jo hoksattu, että ilman monimuotoista biosfääriä ei synny eloa - ihmisellekään.
Siis, mikä on Koronan hinta? Olisiko tässä hinnoittelussa nyt mahdollista ottaa kansantalouksien laskentamalleihin mukaan yksi uusi parametrialue - ympäristölliset tekijät?
Tosiasia on kuitenkin se, että ihmiskunta syö liikaa ympäristöltään, eikä se jää siihen, vaan jätämme biomassapainoomme nähden ylivertaisen ympäristöhaittajäljen kulutuksemme jälkeiseksi ongelmaksi.
Olisiko juuri tässä koronallisessa maailmassa laajan testin paikka?
Voisimme testata merkittävää kulutuksen vähentämistä - luontomme pelastamiseksi ja sen ylläpidon tueksi tuottamaan riittävän laaja biodiversiteetti. Nythän on useampi malli jo käytössä ja kaikkiin noihin voitaisiin luoda laskentamalli - mallinnus, jolla osaisimme arvioida ja ennakoida huomista, tehokkaalla parametroinnilla.
Korona ojensi kuvainnollisesti kätensä - tartutaan siihen ja vähennetään osuuttamme kulutettaessa rajallista luontobiologiaa. Biosfääri on taloutemme kulutuksen vastintili. e
4 - 1
Koronatalouden oudosta todellisuudesta on kaksi reittiä ulos – lähiviikkoina ratkeaa, kumpaa tietä kuljetaan
I - Ensin tuo Elämä; siinäkin on kaksi Koronallista tietä:
1) Ilmeisesti ruotsalaispainotteinen vapaampi linja, jossa yritetään nostattaa kansakunnan immuniteettia tulevaa Koronan toista aaltoa, joka voi olla dramaattisempi - vrt. Espanjantauti, noin 100 vuotta sitten. Ruotsalaismallissa tartunnat lisääntyvät, hallitsemattomasti? Ehkä parempi valmius, jos Koronan toinen aalto nousee maihin. Hoidollinen priorisointi käynnistyy? Talous elpyy nopeammin?
2) Sitten on tuo toinen enemmän Elämän tie - suomalaismallinen "tiukka-puolikiinalainen menetelmä" - rajaaminen, kahlitseminen ja pakottaminen suojamuottiin, jotta terveysjärjestelmän kapasiteetti riittää "kaikissa olosuhteissa" - tällöin talous ja immuniteetin saanto kärsivät. PM Sanna Marinin NNV-hallitus noudattaa toistaiseksi tätä pidempää ja taloudelle kalliimpaa mallia (?)
..
II - Talous edellä ajattelu nostaa jo päätään, sillä joku hoksasi inhimillisyyttään/ epäinhimillisyyttään laskea tuon puhumattoman hinnan - ihmisen Elämän hinnan. Taloudessa kirjanpito on tilejä, ja ihmisten hoitaminen STM-pääluokassa on numeroita tilimiesten kartoilla. Emme saa sanoa: "ihmisillä on hinta".
Millainen hinta tulee pelastetuille ihmishengille missäkin toimintamallissa?
Olisiko tuo se kaikkien kustannuserien juurikysymys. Emme tästä uutisoi, emme puhu, vaikka aihe käy kaikkien huulilla. Huulille on noussut priorisointi, jos tehohoitopaikat menevät kortille:
"Sinä et saa tätä hoitoa*, sillä todennäköisyys perussairautesi ja ikäsi osalta on sellainen, ettei muutaman lisäkuukauden luonti Elämällesi on enää kustannustehokasta". Julmaa, epäinhimillistä ja vastoin Elämän peruskaavaa, jossa Elämä on kaikille yhtä arvokasta! Näinkö? >
6
Koronakriisi voi laskea hiilidioksidipäästöjä ennätyksellisen paljon: ”Viimeisen 75 vuoden aikana emme ole koskaan nähneet vastaavaa”
Meillä Suomessa vuotuinen ylikulutuspäivä ponnahtaa esille jo toukokuulla - maailmallisen keskiarvon ollessa syksyn korvilla. Me siis kulutamme liikaa, syömme liikaa ja päästämme jätöksiämme liikaa - hiilidioksidi on yksi sellainen, tosin välttämätön, mutta liika on liikaa - ainakin meidän ihmisten vaade omista elinmahdollisuuksistamme.
Se on varmaa, että evoluutio osaa sopeutua niine lajeineen, jotka sietävät tuota meidän ihmisten liiallista biosfäärin käyttöä. On sekin selvää, että nyt kun toimeliaisuus eli raadollisemmin sanottuna kulutus on romahtanut, on ilmanala kirkastunut; toivottavasti niin, etä hoksaamme jotain sellaista, joka voisi palauttaa jotain aiempaa - elomme iloksi.
Ihmisen biomassa kokonaismääränä on kovin vähäinen - maailmalliseen kokonaisbiomassaan nähden. Silti meidän ympäristöjälki on varmasti suurin - sellaisella intensiteetillä ja tapahtumanopeudella, joka hengästyttää luonnon, evoluution ja koko muun eliökunnan ihmetykseen miksi tapahtuu kaikkea aivan liian nopeasti.
Meidän elollinen kellotaajuus ei ole synkronissa meitä elättävän biosfäärin monimuotoisuuden kanssa. Me kavennamme tuo biodiversiteettiä! Mitä meille jää käteen?
Ensin lopetamme oletuksen loputtomasta riittävyydestä. Lopetamme viisastuneina meitä kiihottavan näyttö- ja vertailutalouselämän, jossa pitää olla aina suurempi kuin naapurilla.
Samalla viisastumme, ettemme vaadi - lisää, nopeammin ja suuremmissa erissä
Miltä maistuisi täällä lännen markkinarynnistyksessä keskimääräinen kulutuksen puolitus? Voisimme nähdä metsän puilta ja merenpintakin pysyisi aisoissa - tai sitten kaikki on jo myöhäistä. Kumuloituvuus on häijy ominaisuus.
7
Viruksen leviäminen vanhainkoteihin oli vain ajan kysymys, sanoo Helsingin sairaalan johtajalääkäri – Ylä-Savossa kolme asukasta kuoli hoivakodissa
Vanhainkodeissa elävät ne sukupolvet, jotka rakensivat Suomessakin pohjan tälle maailmallemme. Ehkä meillä erityisesti 1950-1980-luvuilla, jolloin suomalaisilla oli isäntä talossa ja toimeliaisuus korkeaa luokkaa - tosin osan piti karata Ruotsiin leveämmän leivän perässä.
Valtiotalouden suhdanteet olivat aiemmin dynamiikkana rauhallisemmat ja työtä tehtiin, juuri heidän osalta, jotka ovat nyt muun muassa vanhainkodeissa - viettämässä Elämän ehtoota - sen kolmanneksena.
Iän karttuessa keskimäärin sairaudet lisääntyvät, myös perussairaudet, jotka ovat ehkä osin hankittu elämäntavoista, jotka juontuivat lisääntyneestä kulutuksesta ja syömistavoistamme. Vastaavasti sairauksien hoito on kehittynyt huimasti ja näin elinajanodote lisääntynyt. Vanhainkodeissa ollaan yhä pidempään, mutta millaisella mielialalla - se onkin aivan oman kirjoituksensa arvoinen.
Vanhukset ovat altiimpia viruksien iskuille, joihin ei ole minkäänlaista immuniteettia, vaikka juuri nuo vanhukset saattoivat käydä läpi huomattavasti ärhäkkäämmät: Aasialaisen 1957-58 ja Hongkongilaisen 1968. Ehkä noiden viruksien myötä immuniteetti on väljähtynyt ja/tai sitten perussairaus ja yleisempi vastustuskyky on alentunut kauttansa.
Ruotsissa on jo aiemmin tehohoitopaikkojen osalta syntynyt priorisointia*
Entä nyt, kun ruotsalaisten vapaampi kulkeminen voi lisätä hallitsemattomasti tartuntoja, jolloin tehohoitopaikkojen tarjonta niukentuu siten, että hoidollinen priorisointi saa pakosta vauhtia. Miten tässä käy vanhainkotien vanhuksille?
Talous edellä miettivät saattavat ajatella sanattomasti tällä kohdin "hyvinkin julmasti", mutta noudattaen evoluution peruskomentoa, jossa 'heikko joutuu vahvan saaliiksi ja näin siirtyy biologiseen kiertoon'.
Tämä viimeinen kappale oli mielestäni kirjoitettava, koska kriisien vauhkoontuessa myös ihmisten mielet muuttuvat - kahteen suuntaan: Annamme vilpittömästi apua, mutta vaadimme tehokkuutta Elämälle!
8
Kun akuutti kriisi väistyy, vanhat vaivat ovat pian taas edessä Suomessa ja maailmalla
Kaiken ei tarvitse kulutuksellisesti kasvaa, siis olematta kasvuhokemassa, vaan sopeumallisesti vähentämisen linjalla. Tämä vähentämisen linja voidaan nyt testata todella aidoissa olosuhteissa.
Pohjakosketus on nyt luotu - kulutus "alamaissaan" ja ilmanala kirkastumassa sellaiseksi, että herää toivo nähdä 'metsä puilta!' Voi olla tosin, ettemme ole todellista "pohjakosketusta" vielä saavuttaneet?
Entä sitten? Nyt on kertakaikkinen mahdollisuus päivittää myös yhteiskuntamallinnukset - vaikkapa valtiovarainministeriön tietojärjestelmiin, eli lisätä siihen ne tähän mennessä puuttuvat luontobiologiset biosfäärin monimuotoisuusparametrit ja muuttujat - erityisesti siltä osin, mitä ihminen niihin toimillaan suoraan ja epäsuorasti vaikuttavat.
Alkumotiivina tuohon yhteiskuntamallinnuksen parametrikokoelman täydennykseen on tuo ilmanalan kirkastuminen, kun hoksasimme kulutusvähenemän tuottamat hyödyt meitä elättävälle Elämän monimuotoisuudella - ensialkuna ilmakehän hetkellinen "puhdistuminen". Tuosta on hyvä jatkaa ...
On erinomainen mahdollisuus toteuttaa evoluution peruskäskyä - itsesuojeluvaiston tunnistamisena ja näin nähdä ja toteuttaa sen myötä toimia, jotka edesauttavat myös ihmisen itsensä toimeentuloa.
Ihmisen ja ihmiskunnan sopeutuminen ja limittyminen kokonaisvaltaiseen kierrossa olevaan elävään biomassaan on ensiarvoista elonkehässä, jossa kullakin lajilla on osansa, määränsä ja käyttöhyötynsä siten, missä kullekkin on sallitussa kilpailutilanteessa "sopivasti" - mutta todellisuudessa hallitun niukkana.
Olisiko tuo nyt se evoluution peruskäsky, jolla toimeentulo on varmimmillaan vahvoina siinä Elämän monimuotoisuudessa, jonka vuosisatamiljoonainen eliöstä virkeydessään loi ...? On aika toimia. Elämä on.