1 - Valvonta kriteerittömänä ilman kansalaishyväksyntää (millaista?) on valtaapitävän uteliaisuuden ääri-ilmentymä. Ihminen on evoluution tuotteistamana utelias.
Uteliaisuus on kehityksen tae, joko ihmisnäkökulmaisesti hyödyllisenä tai hyödyttömänä. Voimmeko sanoa, että evoluutiokin on utelias, kun osaa tehdä sopeumallisia muutoksia ohjastamiinsa eliöihin? Lopulta on vaikea määrittää hyödyllisyys tai hyödyttömyys, sillä aina on joku, jonka suunnitelmiin ei toteutettu menetelmä sovi. Monella tavalla ansiokkaaseen HS-tarkasteluun tässä sisältyy vakava puute, joko tieten tai huomaamatta
Yuval Noah Harari näyttää unohtavan evoluution tarkoituksenmukaisuuden kilpailullisena sopeuttajana. Tähän osuu hyvin HS-ote - Hararilta: " ... Tiede edistyy nopeammin kuin virusten ja bakteerien evoluutio ... ". Tuo toteamus on uskalias ja kuvastanee ihmisen ylivertaisuuden mieltymänä itseään ohjaten, luontokehitystä vastaan!
Aivan ensimmäiseksi tiedämme viruksien olleen täällä pallollamme jo alun hämäristä saakka - ennen mitään eläimellistä elämää. Virukset ovat samaisen evoluution "ohjauksessa" kuin me ihmiset.
Miten voimme tutkailla sellaista vastaan, joka määrittää meille tulevaisuuden? Oletammeko kykymme niin syvälle esimerkiksi genetiikkaan, että "korvaamme" evoluution vuosimiljardisen kokemusperinnön? Harari ei varmaankaan toivo vastakkainasettumista?
Ihmisperäinen toiminta on syvältä historian saatosta, vähintäänkin poltinraudoitettuna perintönä hyvin reviirillistä, jossa rajoja vedetään - erityisesti kansallisten tavoitteiden mukaisesti. Näin ollen ulkoisina rajanvetäjinä olemme tehneet raskaita virheitä - vaikkapa Hararia todennäköisesti kiinnostavassa Lähi-idän rajanpiirroissa, jo sadan vuoden takaa (Sykes ja Picot). Harari vetoaa ylikansalliseen rajattomuuteen ja yhteistyöhön
Kaunista, mutta ideaalista - ollen ehkä sitä suurinta populismia, vailla kansallista otetta mistään ilmansuunnasta. Vähäosainen mielellään tosin näkee rajattomuutta varakkaampaansa nähden! > [2]
Uteliaisuus on kehityksen tae, joko ihmisnäkökulmaisesti hyödyllisenä tai hyödyttömänä. Voimmeko sanoa, että evoluutiokin on utelias, kun osaa tehdä sopeumallisia muutoksia ohjastamiinsa eliöihin? Lopulta on vaikea määrittää hyödyllisyys tai hyödyttömyys, sillä aina on joku, jonka suunnitelmiin ei toteutettu menetelmä sovi.
Monella tavalla ansiokkaaseen HS-tarkasteluun tässä sisältyy vakava puute, joko tieten tai huomaamatta
Yuval Noah Harari näyttää unohtavan evoluution tarkoituksenmukaisuuden kilpailullisena sopeuttajana. Tähän osuu hyvin HS-ote - Hararilta: " ... Tiede edistyy nopeammin kuin virusten ja bakteerien evoluutio ... ". Tuo toteamus on uskalias ja kuvastanee ihmisen ylivertaisuuden mieltymänä itseään ohjaten, luontokehitystä vastaan!
Aivan ensimmäiseksi tiedämme viruksien olleen täällä pallollamme jo alun hämäristä saakka - ennen mitään eläimellistä elämää. Virukset ovat samaisen evoluution "ohjauksessa" kuin me ihmiset.
Miten voimme tutkailla sellaista vastaan, joka määrittää meille tulevaisuuden?
Oletammeko kykymme niin syvälle esimerkiksi genetiikkaan, että "korvaamme" evoluution vuosimiljardisen kokemusperinnön? Harari ei varmaankaan toivo vastakkainasettumista?
Ihmisperäinen toiminta on syvältä historian saatosta, vähintäänkin poltinraudoitettuna perintönä hyvin reviirillistä, jossa rajoja vedetään - erityisesti kansallisten tavoitteiden mukaisesti. Näin ollen ulkoisina rajanvetäjinä olemme tehneet raskaita virheitä - vaikkapa Hararia todennäköisesti kiinnostavassa Lähi-idän rajanpiirroissa, jo sadan vuoden takaa (Sykes ja Picot).
Harari vetoaa ylikansalliseen rajattomuuteen ja yhteistyöhön
Kaunista, mutta ideaalista - ollen ehkä sitä suurinta populismia, vailla kansallista otetta mistään ilmansuunnasta. Vähäosainen mielellään tosin näkee rajattomuutta varakkaampaansa nähden! > [2]