"Raha-asiat kuntoon" tarkoittaa kuluttamisen säätelemistä ja/tai tulojen hallintaa - yleensä pyrkynä saada enemmän. Kuluttamisen mantra on kulminoitunut kasvuhokemaan:
"Enemmän, nopeammin ja suuremmissa erissä".
Tämä kasvuhokemallisuus on paljolti aikaansaanut nykyisen ympäristömuutoksen. Ilmastonmuutos on vain yksi ilmentymä sellaisesta ihmisperäisestä kulutuksesta, joka säkenöityy vuotuisena ylikulutuspäivänä kevään paisteille. Nykyinen kulutusyhteiskunta on paljolti "näyttö- ja vertailutaloutta" - "minulla on suurempi",
Nyt kun meidät on rajattu koteihin, kauemmaksi muista ihmisistä rykimään hihaan ja hengittämään sisään - on oiva paikka miettiä kulutusta, raha-asioita, siis ostovoimakysymyksiä. Erityisesti sitä, mitä meille lopulta tuo näyttö- ja vertailutalous merkitsee.
Onko oltava mersu, onko oltava kolme ulkomaanmatkaa vuodessa ja onko oltava merkkivaatteet, joita uudistan kerran kolmessa kuukaudessa. Samalla voimme miettiä onko kauppakeskusostoskävely sitä oikeaa liikuntaa, ja mitä merkitseekään, kun pitää ostaa ostamisen perästä.
Kun olemme ostospainotteisia ja innokkaita saamaan aina uutta - lapsillekin leluja monikertana ja yhä useammin. Tiedämme fiksuina, että kulutuskäyttäytyminen on muuttanut ja muuttaa yhteiskuntamoottorin kellotaajuutta:
Nopeammin, suuremmissa erissä (sipsipussitkin kasvavat kuin dinosaurukset aikanaan) ja yhä moninaisimmin valikoimin - ennen oli HK' n Sininen ja Jätkänkyrsä - nykyään tiskissä on 164 eri lajia - thuringenista Gotlerin kautta kasviskanametwurstiin.
Meitä ohjataan markkinoinnilla, josta hersyvimpänä muotona mainonta jyllää
Kerrotaan että amerikkalaislapsi kokee ~1,2 miljoonaa mainosta, jo ennen aikuistumista - mikä onkaan tuon kulutusinfovirran manipuloiva vaikutus?
Nyt meille ojentaa tuo Koronavirus - yhtenä osana biosfääriä [!] - kättä! Korni ilmaisu, mutta kädenojennus antaa mahdollisuuden miettiä kulutushokemaa ja sen sijalle vähentämisen filosofian, mistä luonto kiittäisi kauniisti antamalla Elämän.
Tämä kasvuhokemallisuus on paljolti aikaansaanut nykyisen ympäristömuutoksen. Ilmastonmuutos on vain yksi ilmentymä sellaisesta ihmisperäisestä kulutuksesta, joka säkenöityy vuotuisena ylikulutuspäivänä kevään paisteille. Nykyinen kulutusyhteiskunta on paljolti "näyttö- ja vertailutaloutta" - "minulla on suurempi",
Nyt kun meidät on rajattu koteihin, kauemmaksi muista ihmisistä rykimään hihaan ja hengittämään sisään - on oiva paikka miettiä kulutusta, raha-asioita, siis ostovoimakysymyksiä. Erityisesti sitä, mitä meille lopulta tuo näyttö- ja vertailutalous merkitsee.
Onko oltava mersu, onko oltava kolme ulkomaanmatkaa vuodessa ja onko oltava merkkivaatteet, joita uudistan kerran kolmessa kuukaudessa. Samalla voimme miettiä onko kauppakeskusostoskävely sitä oikeaa liikuntaa, ja mitä merkitseekään, kun pitää ostaa ostamisen perästä.
Kun olemme ostospainotteisia ja innokkaita saamaan aina uutta - lapsillekin leluja monikertana ja yhä useammin. Tiedämme fiksuina, että kulutuskäyttäytyminen on muuttanut ja muuttaa yhteiskuntamoottorin kellotaajuutta:
Nopeammin, suuremmissa erissä (sipsipussitkin kasvavat kuin dinosaurukset aikanaan) ja yhä moninaisimmin valikoimin - ennen oli HK' n Sininen ja Jätkänkyrsä - nykyään tiskissä on 164 eri lajia - thuringenista Gotlerin kautta kasviskanametwurstiin.
Meitä ohjataan markkinoinnilla, josta hersyvimpänä muotona mainonta jyllää
Kerrotaan että amerikkalaislapsi kokee ~1,2 miljoonaa mainosta, jo ennen aikuistumista - mikä onkaan tuon kulutusinfovirran manipuloiva vaikutus?
Nyt meille ojentaa tuo Koronavirus - yhtenä osana biosfääriä [!] - kättä! Korni ilmaisu, mutta kädenojennus antaa mahdollisuuden miettiä kulutushokemaa ja sen sijalle vähentämisen filosofian, mistä luonto kiittäisi kauniisti antamalla Elämän.