Keskusta toki tupailloissaan muistaa erinomaisesti heille nolon tilanteen, kun silloinen SDP' n eduskuntaryhmän puheenjohtaja - savonlinnalainen Jouni Backman HV-lappusella (HV = Hyvä Veli) ilmoitti Keskustan kolleegalleen Timo Kallille - että Anneli Jäätteenmäki vaihtoon - selväsanaisesti -kuriirin toimittamana?
Nyt on siis potut maksettu pottuina. Voidaan aloittaa uusi aikakausi, ehkä muuttaa koko puoluepoliittisen "peruspoljennon puolipuukottavaa" perinnettä - lähemmäksi kansalaisihmistä.
2 - Onko demokratia nykymuodossaan hampaaton rajattomalle pääomalle ja ostovoimasiirroille? Valtakoneistojen tulisi olla riittävän vahvat huolehtimaan kulutustekijöistä, jotka ovat oleellisimpia talouselementtejä taloudellista hyvinvointia jaettaessa. ...
Välitön kannanotto neuvoa-antavana, jopa äänestyksenä voisi olla päivittäistä operointia jo nykymallisissa infoverkoissa, joissa kansalainen suoraan ottaa kantaa ensivaiheessaan ns. varjovaltuustona tai -eduskuntana. Poliitikkojen on turha mainostaa asiakäsittelyjen monimutkaisuutta tai edunvalvonnan tasajakautumisen edellytysten valvomista pönkittääkseen omaa rooliansa.
Pienoiskansa eduskunnassa ei ole koko kansa,
vaan välikädellinen niukkuuden jako kansalaisille. Kansalaiset osaavat antaa mielipiteensä ratkottaessa noita samoja niukkuuksia. Mitään monimutkaisuutta ei ole, sillä oleellinen asia on kysymysten asettelu suoriin kansalaismielipidekyselyihin.
Suomeen voisi syntyä koulukunta, joka osaisi kysyä oikeita asioita oikealla hetkellä
Kreikkalaisen filosofin Sokrateen kyselytekniikka oli jo reilu pari tuhatta vuotta sitten vertaansa vailla. Muutama sata sata vuotta myöhemmin Rooman keisari Julius Caesar osasi vahvana henkilönä hoitaa kansalaistyytyväisyyden paremmin kuin ahneet senaattorit, joiden päällimmäinen huoli oli omien busineksien kulku. Caesar ei ollut demokraatti, eikä Sokrates ollut poliitikko!e
1 - Poliittisen ilmaston suurin hokema on demokratia. Demokratia, tuo kansanvallaksi käännetty ominaisuus ei toteudu kuin pinnalta ja vain välivuosin. Demokratia edellyttää aktiivista toimintaa kansalaisten taholta.
Tämän päivän politiikka ei tahdo saada laajoja kansalaisryhmiä mukaansa; kyseessä on ehkä peliväsymys aktiivisuuteen voimattomuutta vastaan, missä markkinamekanistisen maailman talousvaltaa ja ostovoimansiirtoja valvoo vain liike-elämä ja johon poliittinen hallintokoneisto ei enää saa otetta.
Puoluepolitiikka on etääntynyt kansasta; on syntynyt poliittinen ihmisrotu, joka keskustelee omaa kieltään, mistä ei saa selkoa kaduntoimintoihin. EU-Bryssel ja uljaan Yhteisön tavoiteasetanta keskittyy pikkunäpeltämiseen ja laajentumiseen entistenkin asioiden ollessa vaikeilta osin kesken.
Euroopan kansallisvaltiot vetelevät omia narujaan näkemättä keskinäisyyden voimaa, millä oikeutetusti EU olisi ehdoton suurvalta maailmassa osaamisen ja innovoinnin osalta.
Suomessa odotetaan vahvaa presidenttiä, vaikka valitsemamme eduskunta riisui presidentin pelivälineet jo edellisillä erätauoilla. Kansa haluaa heti täytettäväksi poliisien avoimet virat. Kansa antaisi armeijallemme heti rahaa, jos saisi päättää. Kansa antaisi heti täydet valtuudet käydä työttömyyden kimppuun ja tosissaan, koska oikeus työtekoon on valtion erityisessä suojeluksessa.
Toinen vastuu on oikeudenmukaisuus tulontasauksessa
Ahneuden esimerkki on paljon puhuttu Fortum optiokeskustelu. "Miksi muuten tehokkaita päätöksiä tehneet johtajat eivät eliminoi juuri nyt tapahtuvaa kurssilaskua?". Metsän puilta näkevä johtaja olisi jo huomannut optiokohtuuttomuuden ja kohtuullistanut ehdot jo ajat sitten nostaen kansalaisluottamusta ja yhteishenkeä.
Demokratia oli keksintö, jolla oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa piti suojeleman. Kansalaiset saavat tänä päivänä niin runsaasti informaatiota, että tajuavat kasvavan kuilun pääoman ja tuotannontekijöiden välillä. Liika ahneus ei tue demokratiakäsitystä.>
2 - Suomalaiset ovat maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa! Me suomalaiset olemme ympäristölliseltä jalanjäljeltämme niin suuressa henkilökohtaisessa kalossissa, että sekin vaatii rivakoita tekoja. Sotekin olisi vihdoin saatava maaliin - se on monille oikeasti elämän ja kuoleman kysymys!
Näitä tekoja voidaan tehdä sellaisten ikäpolvien toimesta, joilla on vahva intressi tehdä radikaalejakin muutoksia ja päätöksiä. Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni komppasi ihailtavan samansuuntaisesti SDP' n tulevaa pääministeriä - Sanna Marinia.
Demarit ovat jo saattaneet tehdä valinnan, nyt käydään vain kulissipeliä - demokratian nimissä. Sanna osoitti väkevää tahtovoimaa lausuessaan Kokoomuksen ehkä väistyvälle puheenjohtaja Petteri Orvolle Keskustan kosiskelusta - "surullisesti madon luvut".
Saatamme arvata, että Kokoomuskin tekee puheenjohtajavaihdon - hän on jo olemassa - Elina Lepomäki. Samoin nuorten naisten konklaaviin kuuluva perussuomalaisten Laura Huhtasaari on jo asemissa, kuten Vasemmiston Li Andersson.
Siis nyt tehdään räväkkää johtamispelikentän uus(miehitystä) - naisitusta. Tämä hyvä, sillä nyt on syytä tehdä jotain oikeasti toimivaa - kansa odottaa jo, ja voi olla, että nyt on nuorten naisten vuoro. Nuoret naiset edustavat tulevaisuuden toivoa.
Miehistä aikaa on ollut jo pitkään (liian pitkään?), ja nyt on aika katsoa mihin naiset pystyvät. Peli on nyt heille paalutettu. Valistuneesti veikkaan, että Kulmuni ja Marin tulevat erinomaisesti toimeen.
Sitä emme tiedä miten Väyrynen mahdollisesti vaikuttaa "kasvattinsa" Katrin takana. Samoin arvelemme, että demareiden ikiälykkö Erkki Tuomioja on saattanut neuvoa pitkästä kokemuksestaan Sannaa - ainakin ulkopolitiikan osalta, sillä nyt ulkopolitiikka on ehkä liiaksi presidentti Sauli Niinistön käsissä (?). Tuomioja oli aikanaan hyvin radikaali nuori - vallankumouksellisella 1960-luvulla.
Nuorten naisten keskinäinen luottamus saattaa olla erinomaisen hyvä, mutta se jää kuitenkin lopulta nähtäväksi. e
1 - Suomalaisessa perinnepuoluepolitiikan pelissä käytiin likainen loppuvaihe -näin toivotaan, että se olisi viimeinen teflonistien "selkäänpuukotushippa".
Nyt on kliseisesti sanottuna muutoksen aika. Keskusta teki jo henkilötasoisen arvovalintansa - liikaa kasvuhokemaa ihaillut voitto edellä liikemies Juha Sipilä sai lähtöpassit puolueen johdosta. Tässä vaiheessa lähinnä maaseutuväestön ja pienien paikkakuntien asukkaiden johtajaksi valittiin Paavo Väyrysen kouluttama Katri Kulmuni.
Kulmuni ei muuta pilkkuakaan voimassa olevasta hallitusohjelmasta, joka on sinällään idealismin ja vaikean rahoituksen yhdistelmä. Hallitusohjelma on toiveita herättävä - kun vauvojakin pitäisi saada näivettyvään kansakuntaamme.
Keskusta toki tupailloissaan muistaa erinomaisesti heille nolon tilanteen, kun silloinen SDP' n eduskuntaryhmän puheenjohtaja - savonlinnalainen Jouni Backman HV-lappusella (HV = Hyvä Veli) ilmoitti Keskustan kolleegalleen Timo Kallille - että Anneli Jäätteenmäki vaihtoon - selväsanaisesti -kuriirin toimittamana? Nyt on siis potut maksettu pottuina. Voidaan aloittaa uusi aikakausi, ehkä muuttaa koko puoluepoliittisen "peruspoljennon puolipuukottavaa" perinnettä - lähemmäksi kansalaisihmistä.
Nyt ammattiyhdistysjyrä Antti Rinne haluttiin liian trumppimaisesti toimivana pois politiikan etulinjasta. Tässä kohdin puoluepolitiikkaa läheltä seuraavista tahoista liikkuu liki uskomaton huhu, että tuon syrjäyttämisjameloinin olisi järjestänyt "nuorten naisten liike"* - oli löydettävä uusi aikakausi, jossa puoluepolitiikka jää vähemmälle.
Perinteellisen puoluepolitiikan tilalle tulee kahden nuoren naisen yhteinen julistus (eilen Yle 1/ a-Studio), jossa hallitusohjelma ylittää yksilöt hyvyydessään ja sitä ei muuteta. Aika radikaalia, mutta hyvin loogista, sillä Suomi on monin osin ratkaisevien valintojen kauhoissa.
* Ilman konkreettista kokoontumista; intuitiona ja huolena vähistä vauvoista, kun luottamus on kansakunnalta kadonnut - on siis aika uudistua! >
1
Vuonna 2003 hallituskriisin viimeinen niitti naulattiin Jouni Backmanin paperilapulla: ”Kyllä siinä oli aika hauras tunnelma”
Nyt on siis potut maksettu pottuina. Voidaan aloittaa uusi aikakausi, ehkä muuttaa koko puoluepoliittisen "peruspoljennon puolipuukottavaa" perinnettä - lähemmäksi kansalaisihmistä.
2 - 2
Raportti: Vahvoja demokratioita on maailmassa jäljellä enää 21
...
Välitön kannanotto neuvoa-antavana, jopa äänestyksenä voisi olla päivittäistä operointia jo nykymallisissa infoverkoissa, joissa kansalainen suoraan ottaa kantaa ensivaiheessaan ns. varjovaltuustona tai -eduskuntana. Poliitikkojen on turha mainostaa asiakäsittelyjen monimutkaisuutta tai edunvalvonnan tasajakautumisen edellytysten valvomista pönkittääkseen omaa rooliansa.
Pienoiskansa eduskunnassa ei ole koko kansa,
vaan välikädellinen niukkuuden jako kansalaisille. Kansalaiset osaavat antaa mielipiteensä ratkottaessa noita samoja niukkuuksia. Mitään monimutkaisuutta ei ole, sillä oleellinen asia on kysymysten asettelu suoriin kansalaismielipidekyselyihin.
Suomeen voisi syntyä koulukunta, joka osaisi kysyä oikeita asioita oikealla hetkellä
Kreikkalaisen filosofin Sokrateen kyselytekniikka oli jo reilu pari tuhatta vuotta sitten vertaansa vailla. Muutama sata sata vuotta myöhemmin Rooman keisari Julius Caesar osasi vahvana henkilönä hoitaa kansalaistyytyväisyyden paremmin kuin ahneet senaattorit, joiden päällimmäinen huoli oli omien busineksien kulku.
Caesar ei ollut demokraatti, eikä Sokrates ollut poliitikko! e
2 - 1
Raportti: Vahvoja demokratioita on maailmassa jäljellä enää 21
Tämän päivän politiikka ei tahdo saada laajoja kansalaisryhmiä mukaansa; kyseessä on ehkä peliväsymys aktiivisuuteen voimattomuutta vastaan, missä markkinamekanistisen maailman talousvaltaa ja ostovoimansiirtoja valvoo vain liike-elämä ja johon poliittinen hallintokoneisto ei enää saa otetta.
Puoluepolitiikka on etääntynyt kansasta; on syntynyt poliittinen ihmisrotu, joka keskustelee omaa kieltään, mistä ei saa selkoa kaduntoimintoihin. EU-Bryssel ja uljaan Yhteisön tavoiteasetanta keskittyy pikkunäpeltämiseen ja laajentumiseen entistenkin asioiden ollessa vaikeilta osin kesken.
Euroopan kansallisvaltiot vetelevät omia narujaan näkemättä keskinäisyyden voimaa, millä oikeutetusti EU olisi ehdoton suurvalta maailmassa osaamisen ja innovoinnin osalta.
Suomessa odotetaan vahvaa presidenttiä, vaikka valitsemamme eduskunta riisui presidentin pelivälineet jo edellisillä erätauoilla. Kansa haluaa heti täytettäväksi poliisien avoimet virat. Kansa antaisi armeijallemme heti rahaa, jos saisi päättää. Kansa antaisi heti täydet valtuudet käydä työttömyyden kimppuun ja tosissaan, koska oikeus työtekoon on valtion erityisessä suojeluksessa.
Toinen vastuu on oikeudenmukaisuus tulontasauksessa
Ahneuden esimerkki on paljon puhuttu Fortum optiokeskustelu. "Miksi muuten tehokkaita päätöksiä tehneet johtajat eivät eliminoi juuri nyt tapahtuvaa kurssilaskua?". Metsän puilta näkevä johtaja olisi jo huomannut optiokohtuuttomuuden ja kohtuullistanut ehdot jo ajat sitten nostaen kansalaisluottamusta ja yhteishenkeä.
Demokratia oli keksintö, jolla oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa piti suojeleman. Kansalaiset saavat tänä päivänä niin runsaasti informaatiota, että tajuavat kasvavan kuilun pääoman ja tuotannontekijöiden välillä. Liika ahneus ei tue demokratiakäsitystä.>
4 - 2
HS-analyysi: Sdp valitsee ensi viikolla Suomelle pääministerin – jonka pitäisi samalla määritellä myös demareille uusi suunta
Näitä tekoja voidaan tehdä sellaisten ikäpolvien toimesta, joilla on vahva intressi tehdä radikaalejakin muutoksia ja päätöksiä. Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni komppasi ihailtavan samansuuntaisesti SDP' n tulevaa pääministeriä - Sanna Marinia.
Demarit ovat jo saattaneet tehdä valinnan, nyt käydään vain kulissipeliä - demokratian nimissä. Sanna osoitti väkevää tahtovoimaa lausuessaan Kokoomuksen ehkä väistyvälle puheenjohtaja Petteri Orvolle Keskustan kosiskelusta - "surullisesti madon luvut".
Saatamme arvata, että Kokoomuskin tekee puheenjohtajavaihdon - hän on jo olemassa - Elina Lepomäki. Samoin nuorten naisten konklaaviin kuuluva perussuomalaisten Laura Huhtasaari on jo asemissa, kuten Vasemmiston Li Andersson.
Siis nyt tehdään räväkkää johtamispelikentän uus(miehitystä) - naisitusta. Tämä hyvä, sillä nyt on syytä tehdä jotain oikeasti toimivaa - kansa odottaa jo, ja voi olla, että nyt on nuorten naisten vuoro. Nuoret naiset edustavat tulevaisuuden toivoa.
Miehistä aikaa on ollut jo pitkään (liian pitkään?), ja nyt on aika katsoa mihin naiset pystyvät. Peli on nyt heille paalutettu. Valistuneesti veikkaan, että Kulmuni ja Marin tulevat erinomaisesti toimeen.
Sitä emme tiedä miten Väyrynen mahdollisesti vaikuttaa "kasvattinsa" Katrin takana. Samoin arvelemme, että demareiden ikiälykkö Erkki Tuomioja on saattanut neuvoa pitkästä kokemuksestaan Sannaa - ainakin ulkopolitiikan osalta, sillä nyt ulkopolitiikka on ehkä liiaksi presidentti Sauli Niinistön käsissä (?). Tuomioja oli aikanaan hyvin radikaali nuori - vallankumouksellisella 1960-luvulla.
Nuorten naisten keskinäinen luottamus saattaa olla erinomaisen hyvä, mutta se jää kuitenkin lopulta nähtäväksi. e
4 - 1
HS-analyysi: Sdp valitsee ensi viikolla Suomelle pääministerin – jonka pitäisi samalla määritellä myös demareille uusi suunta
Nyt on kliseisesti sanottuna muutoksen aika. Keskusta teki jo henkilötasoisen arvovalintansa - liikaa kasvuhokemaa ihaillut voitto edellä liikemies Juha Sipilä sai lähtöpassit puolueen johdosta. Tässä vaiheessa lähinnä maaseutuväestön ja pienien paikkakuntien asukkaiden johtajaksi valittiin Paavo Väyrysen kouluttama Katri Kulmuni.
Kulmuni ei muuta pilkkuakaan voimassa olevasta hallitusohjelmasta, joka on sinällään idealismin ja vaikean rahoituksen yhdistelmä. Hallitusohjelma on toiveita herättävä - kun vauvojakin pitäisi saada näivettyvään kansakuntaamme.
Keskusta toki tupailloissaan muistaa erinomaisesti heille nolon tilanteen, kun silloinen SDP' n eduskuntaryhmän puheenjohtaja - savonlinnalainen Jouni Backman HV-lappusella (HV = Hyvä Veli) ilmoitti Keskustan kolleegalleen Timo Kallille - että Anneli Jäätteenmäki vaihtoon - selväsanaisesti -kuriirin toimittamana? Nyt on siis potut maksettu pottuina. Voidaan aloittaa uusi aikakausi, ehkä muuttaa koko puoluepoliittisen "peruspoljennon puolipuukottavaa" perinnettä - lähemmäksi kansalaisihmistä.
Nyt ammattiyhdistysjyrä Antti Rinne haluttiin liian trumppimaisesti toimivana pois politiikan etulinjasta. Tässä kohdin puoluepolitiikkaa läheltä seuraavista tahoista liikkuu liki uskomaton huhu, että tuon syrjäyttämisjameloinin olisi järjestänyt "nuorten naisten liike"* - oli löydettävä uusi aikakausi, jossa puoluepolitiikka jää vähemmälle.
Perinteellisen puoluepolitiikan tilalle tulee kahden nuoren naisen yhteinen julistus (eilen Yle 1/ a-Studio), jossa hallitusohjelma ylittää yksilöt hyvyydessään ja sitä ei muuteta. Aika radikaalia, mutta hyvin loogista, sillä Suomi on monin osin ratkaisevien valintojen kauhoissa.
* Ilman konkreettista kokoontumista; intuitiona ja huolena vähistä vauvoista, kun luottamus on kansakunnalta kadonnut - on siis aika uudistua! >