HS-ote: " ... suomalaiset pioneerit komennettiin teloittamaan viisi paikallista siviiliä ja kaksi sotavankia ... ".
Se voidaan todeta, että Saksan kolmannen valtakunnan SS-järjestöissä, ei edes Waffen-SS' ssä, jossa suomalaiset palvelivat vapaaehtoisesti vieraan kypärän alla - toteltiin käskyjä - aina.
Suomi oli Saksalle aseveli kesästä 1941, kun osallistuimme Jatkosotana Adolf Hitlerin operaatio Barbarossaan, joka muodostui lopulta tuhoamissodaksi ja sotahistorian verisimmäksi erillissodaksi - myös siviilejä kohtaan.
Meillä oli innokkuutta osallistumiseen; oli vahva usko Saksan voittoon ja laajennetun Karjalan palautumiseen - valloittamiseen - mentäessä vanhan rajan yli vieraalle maalle. Suur-Suomen rakentajien mielissä siinsi myös Kuola.
Kun Waffen-SS' ssä käskettiin, ei ollut kahta vaihtoehtoa. SS' ssä toteltiin esimiestä, valakin oli tehty Saksan johtajalle Adolf Hitlerille. Rintamilla Waffen-SS oli tehokas koneisto, ja se kärsi paljon suurempia menetyksiä kuin Saksan tavanomainen armeija - Wehrmacht.
SS teki myös tulosta - se oli paikalla, kun tarvittiin tehokkuutta. Kaikki tämä kasvatti miehiä lähes "sokeaan tottelevaisuuteen" - oltiin eliittijoukkoa, ja siellä ei siedetty vastaansanomisia.
Suomalaiset SS-Viking-divisioonan vapaaehtoiset eivät olleet teloittajia
Käskyä oli toteltava, ja tässä vaiheessa kaivataan varmoja todisteita, sillä nyt pieninkään epävarmuus tai luulo ei saa loukata sellaista isänmaallisuutta, jonka myötä muun muassa Saksa auttoi Suomea ratkaiseville hetkillä - meidän siviilejä viljalla ja perunalla sekä erityisesti 1944, kun Puna-armeija hyökkäsi vahvasti.
Saksa lähetti lento-osasto Kuhlmeyn, jota täydennettiin lennosta - suurin uhrauksin aseveljen edestä. Saimme ratkaisevasti aseita, ammuksia ja varusteita. Tuolloin presidentti Risto Ryti myi itsensä ja uhrasi uransa - isänmaansa edestä. Saksa auttoi, senkin vuoksi, että suomalaiset Waffen-SS sotilaat olivat ansainneet arvonsa tehokkaina sotilaina - käskyjen mukaisesti.
Ehkä on suuremmasta asiasta kysymys - kansakunta ei enää luota perinteelliseen mediaan?
Päätoimittaja on suodatin, joka katsoo, että media-alustan linjaus ja omistajien vaateet toteutuvat. Suodatin ei ole enää nykyaikaista tiedonvälitystä. Perinteellinen media on tiedon välittäjä – siis välikerros ”totuuden ja lukijan välissä”. On aika uudistua.
Kansalaismedia avaa ovia kaikkialla. On syntynyt roskaa ja helmiä sekä kaikkea tuolta väliltä. Tiedollisen paikkansa pitävyyden evoluutio kerää voimia ja kansalaismedia jalostuu vastuullisemmaksi ja samalla suoristaa tiedon kulku-uran tavallaan lukijalta toiselle – tuottajalta lukijalle.
Viisasta lukijoiden luottamuksen palauttamiseksi olisi tiedonvälittämisen filosofia, jossa osataan avata molemmat silmät, korvat ja nenäreiätkin ---
Ote Tampereen yliopiston journalistiikan professori Jussi Pullisen tekstistä:
” … Vaikka kaikki eivät somessa roiku, toimituksen sisään sulkeutunut journalistinen tai kabinetteihin kääriytynyt poliittinen päätöksenteko eivät enää nauti kansalaisten varauksetonta luottamusta … ”
Kommentti: … ... Lukijat ovat osin jo menettäneet luottamustaan perinteelliseen mediaan. Kansalaismedia nostaa yhä väkevämmin päätään! [2 … … [2 Esimerkiksi ... Facebook on kasvanut massiiviseksi tietoväyläksi - nyt peräänkuulutetaan vastuullisuutta itse Naamakirjalta kuin myös siellä operoivilta kansalaiskirjoittajilta. Kukaan, edes Facebook ei tiedä miten se hallitsee tietovirtoja tulevaisuudessa! … ~ http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005376407.html -
Printtilehti tekee hiljalleen kuolemaa – tilausmäärät kannettuna inforatana kutistuu ja tieto siirtyy reaaliaikaisemmaksi ja hätiköidymmäksi sähköisille alustoille – internetin protokollien valtakuntaan.
(”Lukeminen kannattaa aina” –Jörn Donner. Kirjasto yhdistää, monipuolistaa ja kierrättää tietoa ja nykyään jo paljon muutakin. Kirjasto kansalaisten kokoontumispaikkana ehkäisee yksinäisyyttä ja tuo ystävyyden likemmäksi)
[ … kahvikupposen ääressä tietokoneella selailee ’seuraa haetaan’ -palstoja elämää nähnyt ja kokenut mies, vieressään toistaiseksi tuntematon nainen, joka haaveilee vielä kerran ystävästä jakamaan iltoja ja viikonloppuja kuin arkista elämääkin – ehtoo on menossa ja vieressä saattoi istua se sopiva … -todellinen tapahtumatilanne Lassilan kirjaston ikkunanvierustietokonerivistössä! … ]
Helsingin Lassilan sivukirjasto innostaa innostavan henkilökunnan voimalla. Kirjasto tarjoaa erinomaisia klassikkoja poistoina hintaan 0,2 euroa per kappale. Valikoima on laaja ja jokaiselle löytyy iltojen iloa lukemisharrastuksensa kehittämiseksi tai peräti aloittamiseksi. Kirjastossa on myös kansalaisten oma kierrätyskirjasto – ota ilmaiseksi ja tuo ilmaiseksi.
Kirjasto Lassilassa (Pohjois-Haaga) on osannut hienosti asetella uutuudet ja ajankohtaisuudet omaksi hyllykökseen. Jos haluat tietää enemmän kuin iltapäivälehdistön lööpit huutavat kissan kokoisesti, astu kirjastoon, selaa ja mieluummin lainaa taustoitusta väitteisiin, mitä pinnalta voit ruokakaupan kassajonossa lehtitelineestä lukea. Lukeminen avartaa.
Äitiys- ja isyyslomalaiset ja hoitovapaalaiset saavat mielenvirkistystä – kirjastosta löytyy myös lastennurkkaus ja ”hys hiljaa” on kirjastojen menneisyyttä. Kirjasto on osa elämää. Kirjasto kannattaa verokohteena aina – niinpä kansalaiset käyvät sankoin joukoin kirjastojen lakkauttamista vastaan. Kirjasto on suomalaisena kehitysilmiönä miltei vientituote.
Kirjasto ei maksa suoranaisesti käyttäjälleen mitään, ja tästä lahjasta saa vielä hyötyä – hyllyistä löytyy kaikille jotain. On kiva tietää ja on mukava tyydyttää uteliaisuutta. Uteliaisuus tiedon janona on hyve. Kirjastosta löytyy tiedon nälkään apu.
Tähän on pakko hakea omakohtainen kokemus, ei tosin 1930-luvulta, mutta vuodelta 1963, jolloin olin ainoa juuri kaupungista maalle Joulun viettoon tullut lapsi. Suuressa jouluaattomaalaistuvassa oli paljon jouluisia ihmisiä, suuressa takassa paloi tuli, ei ollut keskuslämmitystä - vain tuli lämmittämään varpaita, mieltä ja sielua.
Olin vanhin serkku ja mukana myös isäni nuorempia tätejä, jotka eivät kovin paljon minua vanhempia olleet - olin juuri alle kouluikäinen, ja kyllä muistikuva pelaa vieläkin hyvin.
Odotettu joulupukki tuli, ja hänellä oli iso vasullinen (pärekorillinen) lahjapaketteja - olin aivan innoissani, saisin noin paljon lahjoja - huisin kivaa, niin paljon. Ilo karisi pian, kun isäni nuorin veli, Leevi - jo aikuinen tuolloin - sanoi nätisti, että vasussa on lahja jokaiselle - yksi lahja jokaiselle. Meitä oli parikymmentä - kaikkiaan.
Olin pettynyt, en saanutkaan kaikkia lahjoja. Jostain syystä juuri tänään - yltäkylläisyyden aikana, kun itsellä on kahden aikuisen lisäksi vielä kaksi 6-vuotiasta tyttöä, ja olen nähnyt mitä joulupukki on tuomassa.
Jään miettimään, millaisia lahjoja gambialaiset lapset saavat, kun viimeeksi siellä käydessäni maassa oli ravinnosta paha pula - lapset olivat laihoja - erityisesti maalla. Kävimme vierailulla maaseutukoulussa. Olin varannut Suomesta matkalaukkuun 24 mainoskuulakärkikynää - annoin se koululaisille. Heidän ilme on yhtä hyvin muistissa 1990-luvun alusta kuin tuo jouluaattomuisto vuodelta 1963.
Aikaansa kutakin, kun jouluostoksille oli kiire - ja aina kulloisenkin ostovoiman, tarpeen ja muodin mukaisesti. Entinen pajlon saattaisi tänään olla alle "konmarituksen" ja minimalismin. Asenne saattaisi olla sama - pitää ostaa, mutta miten paljon.
Jos katsomme Joulun alusviikkojen myyntiä, ostosmatkailua ja jopa törsäämistä eri vuosikymmeninä - niin uskoisin verrannoksi kelpaavan per asukas tilanteen - siis keskiarvona, ja sosiaaliluokittain - verrantona 1930-luku kontra 2010-luku.
Uskoisin, että volyymit ja sen myötä ympäristöjäljet ostajaa kohden joululahjoista ovat huimasti suuremmat tänä meidän aikanakautena. Samoin olisi kiintoisaa tietää millainen tuo joulupukin kontti oli ennen sotia ja millainen se on nyt. Ehkä 1930-luvulla ei Kiinasta tuotu mitään, nyt ehkä puolet, jopa enemmän.
Entä itse tehdyt lahjat - ja miten lahjakontti erosi maalla ja kaupungeissa. Entä joulupöytä, ero on varmaan liki "murhaava", jos mietitään kaloreita, rasvaa, työntekoa ja kulutusta itse ihmisen omalla lihasmoottorilla. Voisin arvata että joulumatkailu on 100-kertainen 1930-lukuun nähden?
Olisi ajatellut, että toimittaja olisi tässä nimenomaan kertonut todellisuuden miehistöjen viennistä avaruuteen. On vain yksi (tai oikeastan kaksi) - Venäjän Sojuzit kuljettavat vuodesta toiseen ainoana miehistöjä ISS-kansainväliselle avaruusasemalle. On hienoa, että tässä kohdin itä-länsi yhteistyö toimii! Muutoinhan on meneillään rankka vastakkainasettelu lännen ja idän välillä.
Tosin kiinalaiset "Pitkämarssi" -raketit ovat myös kuljettaneet taikonautteja avaruuteen.
USA lopetti Sukkuloiden käytön kahden onnettomuuden jälkeen, joissa tuhoutui yli kymmenen astronauttia - monien teknisten ongelmien vuoksi - muun muassa kuumuudenestolevyjen viallisuudesta johtuen.
Nyt USA' lla on kiire kehittää riittävän suuri ja luotettava raketti viemään astronautit Kuuhun, sillä Kiinalla on omat suunnitelmat - samoin Kiinalla on suunnitelma kehitteillä Mars-matkalle, joka olisi taikonautitettu!
Kokeekohan USA trumppistisesti oman kansallisen turvallisuuden uhatuksi, jos Kiina saavuttaa nyt uuskuuvalloituksessa ensimmäisen sijan, ja sen ollessa ponnahdus todelliseen kilpaan - Mars-planeetalle.
Se on kuitenkin varmaa, ettei ilman riittävän suurnostovoimaista ja luotettavaa rakettia mennä edes Kuuhun, saati sitten Marsiin.
1969 USA oli suvereeni - Apollo 11' ta jälkeen. Nyt tilanne on jo toinen. Kiinan suunnitteluvoima lienee jo maailman suurin ja sitä ei ainakaan heikennä yhteistyö (?) Venäjän avaruusosaamisen kanssa.
Pieni suuri asia - liittyy informatiiviseen tuotekehitykseen - eräänlaiseen median käyttöevoluutioon. Lukija on tottunut katsomaan nopeasti keitä jutussa on mukana - on helppo huomata boldaus (kirjainvahvistus). Nyt boldauspoisto sai lukijat vastakarvaan - ei löydetty henkilöitä, joita käsiteltiin jutussa.
Toinen usein käytetty mediatehoste on kertoa esitetyn henkilön titteli ja/tai ammatti, jotta lukija saisi käsityksen miten henkilö vaikuttaa. On hyvä tietää onko tohtori vai kassanhoitaja Prismassa. Tosin tuo ammattinimike saattaa johtaa väärille urille - lukija-arviona. Kassalta on ponnisteltu pääministeriksi saakka.
Onkin tärkeää tuottaa sellaista tietoutta lukijoille - täytenä totuutena, jotta lukija voi tehdä omia päätelmiä - oman kykynsä puitteissa. Nythän monissa mediateksteissä unohdetaan ja/tai halutaan unohtaa paljon sellaista, joka oli tärkeää muodostettaessa omaa mielikuvaa ja ajatusmaailmaa käsiteltävästä aiheesta. Esimerkiksi tähän sopinee HS-juttu Joulukanterin Syyria-luukkuna! Suosittelen lukemaan.
Henkilönimen boldaus ensimmäisen kerran on hyvin perusteltua, koska jo nopea silmäys tekstiin tuo esille henkilöt, joita juttu käsittelee. Boldauksen poisjättö oli neutralisointia - siis ei korosteellista informaatiovirtaa. Lukijat halusivat korosteellisuuden takaisin vahvikkeellisesti - vahvistamaan näkökulma-ajattelua.
Evoluutio luonnossa tekee koko ajan testejä, tuotekehitystä ja muutosprosessointia - saavuttaakseen sopeuman - kaikille, ja vielä siten, että kilpailu säilyy tasa-arvoisena ja siten, että vain "heikot syödään" - evoluutio haluaa pysyä "ikuisesti hengssä"!
Boldaus oli mediaevoluutiota, jossa toimittajat halusivat kokeilla lukijoiden reaktioita - vastine tuli nopeasti ja mediaevoluutio perääntyi - palatakseen näyttämölle jossain uudessa muodossa, sillä media ja toimituksellisuuskin kehittyvät, koska on kilpailutilanne suoran kansalaismedian kanssa - ja tosissaan jonkun vuoden kuluessa, kun lukija huomaa olevansa tiedon lähteillä.
Sipoon säilyttämisen puolesta kerättiin paljon nimiä. Sipoolaisista aikuisista noin 40 prosenttia kirjoitti adressin, jottei Helsinki tule pilkkomaan maaseutumaista Sipoota - pilkkominen tapahtui hallinnollis-oikeudellisella päätöksellä - kuitenkin. [2006] Taistelusta ei saa tehdä poliittista, kuten se on selvästi nyt muodostumassa. Vanhanen kosii Keskustalle ääniä helsinkiläisiltä ollen Sipoon maaryöstön kannalla. Kuntaministeri ei saata ymmärtää enää huomisen kehitystä - vastakohtana suurkaupunkien ahdingolle ruuhkineen, savukaasuineen, yksinäisine vanhuksineen ja juurettomine lapsineen sekä nuorineen.
Sipoo-asia on noussut koko maan asiaksi. Mikäli vastoin kuntalakia, suurinta osaa Sipoon väestöä, tehdään päätös suuremman voimaa myötäillen, on vaarana kyselemättömät pakkoliitokset.
Tulevaisuudessa ei ole lainkaan varmaa, että kaupungit vain kasvavat? On sen sijaan todennäköistä, että elämän- ja luonnonarvot lisäävät kannatustaan ja perheet valitsevat jälkeläisilleen maanläheisemmät elinympäristöt.
Sipoo voisi täysin uudella omaehtoisella kaavoituksella rakentaa huomisen ekokaupungin, jossa testataan ja kokeillaan aivan uusia asumisen - työnteon ja vapaa-ajan mahdollisuuksia ja keskinäissynergioita. Maailmalla leviää kulovalkean tavoin kysyntä tutkimukselle, mitä tarkoittavat huomisen ekokaupungit.
Suomalaisia pyydetään nyt yhteiseen rintamaan Sipoon taakse puolustamaan pientä, pippurista kuntaa -- nyt meidän ei kannata takertua kaksikielisyyden intohimoihin, vaan keskittyä torjumaan huomisen uhka loputtoman kasvun haennasta, joka silmin nähden lähenee loppuaan.
Kasvun jargoniat ja hegemoniat näkyvät luonnossamme. Nyt voimme suoralla kansalaisvaikutteella pysäyttää tämä kulkusuunta mahdottomana -- uskoisin, että haluamme lapsillemme elämiskelpoisen ja ihmisläheisen luontoympäristön, jossa ihmiset tuntevat olevansa lähellä luontoa, mistä elämämme kokonaisuudessaan ammennamme. [kirjoitettu vuonna 2006]
HS-ote: " ... suomalaiset pioneerit komennettiin teloittamaan viisi paikallista siviiliä ja kaksi sotavankia ... ".
Se voidaan todeta, että Saksan kolmannen valtakunnan SS-järjestöissä, ei edes Waffen-SS' ssä, jossa suomalaiset palvelivat vapaaehtoisesti vieraan kypärän alla - toteltiin käskyjä - aina.
Suomi oli Saksalle aseveli kesästä 1941, kun osallistuimme Jatkosotana Adolf Hitlerin operaatio Barbarossaan, joka muodostui lopulta tuhoamissodaksi ja sotahistorian verisimmäksi erillissodaksi - myös siviilejä kohtaan.
Meillä oli innokkuutta osallistumiseen; oli vahva usko Saksan voittoon ja laajennetun Karjalan palautumiseen - valloittamiseen - mentäessä vanhan rajan yli vieraalle maalle. Suur-Suomen rakentajien mielissä siinsi myös Kuola.
Kun Waffen-SS' ssä käskettiin, ei ollut kahta vaihtoehtoa. SS' ssä toteltiin esimiestä, valakin oli tehty Saksan johtajalle Adolf Hitlerille. Rintamilla Waffen-SS oli tehokas koneisto, ja se kärsi paljon suurempia menetyksiä kuin Saksan tavanomainen armeija - Wehrmacht.
SS teki myös tulosta - se oli paikalla, kun tarvittiin tehokkuutta. Kaikki tämä kasvatti miehiä lähes "sokeaan tottelevaisuuteen" - oltiin eliittijoukkoa, ja siellä ei siedetty vastaansanomisia. Suomalaiset SS-Viking-divisioonan vapaaehtoiset eivät olleet teloittajia
Käskyä oli toteltava, ja tässä vaiheessa kaivataan varmoja todisteita, sillä nyt pieninkään epävarmuus tai luulo ei saa loukata sellaista isänmaallisuutta, jonka myötä muun muassa Saksa auttoi Suomea ratkaiseville hetkillä - meidän siviilejä viljalla ja perunalla sekä erityisesti 1944, kun Puna-armeija hyökkäsi vahvasti.
Saksa lähetti lento-osasto Kuhlmeyn, jota täydennettiin lennosta - suurin uhrauksin aseveljen edestä. Saimme ratkaisevasti aseita, ammuksia ja varusteita. Tuolloin presidentti Risto Ryti myi itsensä ja uhrasi uransa - isänmaansa edestä. Saksa auttoi, senkin vuoksi, että suomalaiset Waffen-SS sotilaat olivat ansainneet arvonsa tehokkaina sotilaina - käskyjen mukaisesti.
1
Suomalaisten SS-miesten osallisuus Kaukasuksen teloituksiin varmistui, kertoo Kansallisarkiston selvitys
Se voidaan todeta, että Saksan kolmannen valtakunnan SS-järjestöissä, ei edes Waffen-SS' ssä, jossa suomalaiset palvelivat vapaaehtoisesti vieraan kypärän alla - toteltiin käskyjä - aina.
Suomi oli Saksalle aseveli kesästä 1941, kun osallistuimme Jatkosotana Adolf Hitlerin operaatio Barbarossaan, joka muodostui lopulta tuhoamissodaksi ja sotahistorian verisimmäksi erillissodaksi - myös siviilejä kohtaan.
Meillä oli innokkuutta osallistumiseen; oli vahva usko Saksan voittoon ja laajennetun Karjalan palautumiseen - valloittamiseen - mentäessä vanhan rajan yli vieraalle maalle. Suur-Suomen rakentajien mielissä siinsi myös Kuola.
Kun Waffen-SS' ssä käskettiin, ei ollut kahta vaihtoehtoa. SS' ssä toteltiin esimiestä, valakin oli tehty Saksan johtajalle Adolf Hitlerille. Rintamilla Waffen-SS oli tehokas koneisto, ja se kärsi paljon suurempia menetyksiä kuin Saksan tavanomainen armeija - Wehrmacht.
SS teki myös tulosta - se oli paikalla, kun tarvittiin tehokkuutta. Kaikki tämä kasvatti miehiä lähes "sokeaan tottelevaisuuteen" - oltiin eliittijoukkoa, ja siellä ei siedetty vastaansanomisia.
Suomalaiset SS-Viking-divisioonan vapaaehtoiset eivät olleet teloittajia
Käskyä oli toteltava, ja tässä vaiheessa kaivataan varmoja todisteita, sillä nyt pieninkään epävarmuus tai luulo ei saa loukata sellaista isänmaallisuutta, jonka myötä muun muassa Saksa auttoi Suomea ratkaiseville hetkillä - meidän siviilejä viljalla ja perunalla sekä erityisesti 1944, kun Puna-armeija hyökkäsi vahvasti.
Saksa lähetti lento-osasto Kuhlmeyn, jota täydennettiin lennosta - suurin uhrauksin aseveljen edestä. Saimme ratkaisevasti aseita, ammuksia ja varusteita. Tuolloin presidentti Risto Ryti myi itsensä ja uhrasi uransa - isänmaansa edestä. Saksa auttoi, senkin vuoksi, että suomalaiset Waffen-SS sotilaat olivat ansainneet arvonsa tehokkaina sotilaina - käskyjen mukaisesti.
2
Valemedia MV-lehden puuhamiehet perustivat ”Toimittajaliiton”, jonka taustalla on Venäjä-yhteyksistään tunnettu Johan Bäckman
Päätoimittaja on suodatin, joka katsoo, että media-alustan linjaus ja omistajien vaateet toteutuvat. Suodatin ei ole enää nykyaikaista tiedonvälitystä. Perinteellinen media on tiedon välittäjä – siis välikerros ”totuuden ja lukijan välissä”. On aika uudistua.
Kansalaismedia avaa ovia kaikkialla. On syntynyt roskaa ja helmiä sekä kaikkea tuolta väliltä. Tiedollisen paikkansa pitävyyden evoluutio kerää voimia ja kansalaismedia jalostuu vastuullisemmaksi ja samalla suoristaa tiedon kulku-uran tavallaan lukijalta toiselle – tuottajalta lukijalle.
Viisasta lukijoiden luottamuksen palauttamiseksi olisi tiedonvälittämisen filosofia, jossa osataan avata molemmat silmät, korvat ja nenäreiätkin ---
Ote Tampereen yliopiston journalistiikan professori Jussi Pullisen tekstistä:
” … Vaikka kaikki eivät somessa roiku, toimituksen sisään sulkeutunut journalistinen tai kabinetteihin kääriytynyt poliittinen päätöksenteko eivät enää nauti kansalaisten varauksetonta luottamusta … ”
Koko teksti linkin ~ http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005376026.html – alta.
Kommentti:
… ... Lukijat ovat osin jo menettäneet luottamustaan perinteelliseen mediaan. Kansalaismedia nostaa yhä väkevämmin päätään! [2 …
…
[2 Esimerkiksi ... Facebook on kasvanut massiiviseksi tietoväyläksi - nyt peräänkuulutetaan vastuullisuutta itse Naamakirjalta kuin myös siellä operoivilta kansalaiskirjoittajilta. Kukaan, edes Facebook ei tiedä miten se hallitsee tietovirtoja tulevaisuudessa! … ~ http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005376407.html -
Kansalaiset eivät suurelta osin luota perinteelliseen mediaan
[ Kolmas osa lukijoista luottaa mediaan ~ http://www.hs.fi/lehdistonvapaus/art-2000005004337.html - ]
Printtilehti tekee hiljalleen kuolemaa – tilausmäärät kannettuna inforatana kutistuu ja tieto siirtyy reaaliaikaisemmaksi ja hätiköidymmäksi sähköisille alustoille – internetin protokollien valtakuntaan.
3
Kirjastotyöntekijät osaavat innostaa lapsia lukemaan
(”Lukeminen kannattaa aina” –Jörn Donner. Kirjasto yhdistää, monipuolistaa ja kierrättää tietoa ja nykyään jo paljon muutakin. Kirjasto kansalaisten kokoontumispaikkana ehkäisee yksinäisyyttä ja tuo ystävyyden likemmäksi)
[ … kahvikupposen ääressä tietokoneella selailee ’seuraa haetaan’ -palstoja elämää nähnyt ja kokenut mies, vieressään toistaiseksi tuntematon nainen, joka haaveilee vielä kerran ystävästä jakamaan iltoja ja viikonloppuja kuin arkista elämääkin – ehtoo on menossa ja vieressä saattoi istua se sopiva … -todellinen tapahtumatilanne Lassilan kirjaston ikkunanvierustietokonerivistössä! … ]
Helsingin Lassilan sivukirjasto innostaa innostavan henkilökunnan voimalla. Kirjasto tarjoaa erinomaisia klassikkoja poistoina hintaan 0,2 euroa per kappale. Valikoima on laaja ja jokaiselle löytyy iltojen iloa lukemisharrastuksensa kehittämiseksi tai peräti aloittamiseksi. Kirjastossa on myös kansalaisten oma kierrätyskirjasto – ota ilmaiseksi ja tuo ilmaiseksi.
Kirjasto Lassilassa (Pohjois-Haaga) on osannut hienosti asetella uutuudet ja ajankohtaisuudet omaksi hyllykökseen. Jos haluat tietää enemmän kuin iltapäivälehdistön lööpit huutavat kissan kokoisesti, astu kirjastoon, selaa ja mieluummin lainaa taustoitusta väitteisiin, mitä pinnalta voit ruokakaupan kassajonossa lehtitelineestä lukea. Lukeminen avartaa.
Äitiys- ja isyyslomalaiset ja hoitovapaalaiset saavat mielenvirkistystä – kirjastosta löytyy myös lastennurkkaus ja ”hys hiljaa” on kirjastojen menneisyyttä. Kirjasto on osa elämää. Kirjasto kannattaa verokohteena aina – niinpä kansalaiset käyvät sankoin joukoin kirjastojen lakkauttamista vastaan. Kirjasto on suomalaisena kehitysilmiönä miltei vientituote.
Kirjasto ei maksa suoranaisesti käyttäjälleen mitään, ja tästä lahjasta saa vielä hyötyä – hyllyistä löytyy kaikille jotain. On kiva tietää ja on mukava tyydyttää uteliaisuutta. Uteliaisuus tiedon janona on hyve. Kirjastosta löytyy tiedon nälkään apu.
4
Perinteistä kaupallista joulua!
Olin vanhin serkku ja mukana myös isäni nuorempia tätejä, jotka eivät kovin paljon minua vanhempia olleet - olin juuri alle kouluikäinen, ja kyllä muistikuva pelaa vieläkin hyvin.
Odotettu joulupukki tuli, ja hänellä oli iso vasullinen (pärekorillinen) lahjapaketteja - olin aivan innoissani, saisin noin paljon lahjoja - huisin kivaa, niin paljon. Ilo karisi pian, kun isäni nuorin veli, Leevi - jo aikuinen tuolloin - sanoi nätisti, että vasussa on lahja jokaiselle - yksi lahja jokaiselle. Meitä oli parikymmentä - kaikkiaan.
Olin pettynyt, en saanutkaan kaikkia lahjoja. Jostain syystä juuri tänään - yltäkylläisyyden aikana, kun itsellä on kahden aikuisen lisäksi vielä kaksi 6-vuotiasta tyttöä, ja olen nähnyt mitä joulupukki on tuomassa.
Jään miettimään, millaisia lahjoja gambialaiset lapset saavat, kun viimeeksi siellä käydessäni maassa oli ravinnosta paha pula - lapset olivat laihoja - erityisesti maalla. Kävimme vierailulla maaseutukoulussa. Olin varannut Suomesta matkalaukkuun 24 mainoskuulakärkikynää - annoin se koululaisille. Heidän ilme on yhtä hyvin muistissa 1990-luvun alusta kuin tuo jouluaattomuisto vuodelta 1963.
5
Perinteistä kaupallista joulua!
Jos katsomme Joulun alusviikkojen myyntiä, ostosmatkailua ja jopa törsäämistä eri vuosikymmeninä - niin uskoisin verrannoksi kelpaavan per asukas tilanteen - siis keskiarvona, ja sosiaaliluokittain - verrantona 1930-luku kontra 2010-luku.
Uskoisin, että volyymit ja sen myötä ympäristöjäljet ostajaa kohden joululahjoista ovat huimasti suuremmat tänä meidän aikanakautena. Samoin olisi kiintoisaa tietää millainen tuo joulupukin kontti oli ennen sotia ja millainen se on nyt. Ehkä 1930-luvulla ei Kiinasta tuotu mitään, nyt ehkä puolet, jopa enemmän.
Entä itse tehdyt lahjat - ja miten lahjakontti erosi maalla ja kaupungeissa. Entä joulupöytä, ero on varmaan liki "murhaava", jos mietitään kaloreita, rasvaa, työntekoa ja kulutusta itse ihmisen omalla lihasmoottorilla. Voisin arvata että joulumatkailu on 100-kertainen 1930-lukuun nähden?
6
Boeingin miehittämätön avaruuslento meni pieleen, kapseli palaa Maahan jo kahden päivän kuluttua
Tosin kiinalaiset "Pitkämarssi" -raketit ovat myös kuljettaneet taikonautteja avaruuteen.
USA lopetti Sukkuloiden käytön kahden onnettomuuden jälkeen, joissa tuhoutui yli kymmenen astronauttia - monien teknisten ongelmien vuoksi - muun muassa kuumuudenestolevyjen viallisuudesta johtuen.
Nyt USA' lla on kiire kehittää riittävän suuri ja luotettava raketti viemään astronautit Kuuhun, sillä Kiinalla on omat suunnitelmat - samoin Kiinalla on suunnitelma kehitteillä Mars-matkalle, joka olisi taikonautitettu!
Kokeekohan USA trumppistisesti oman kansallisen turvallisuuden uhatuksi, jos Kiina saavuttaa nyt uuskuuvalloituksessa ensimmäisen sijan, ja sen ollessa ponnahdus todelliseen kilpaan - Mars-planeetalle.
Se on kuitenkin varmaa, ettei ilman riittävän suurnostovoimaista ja luotettavaa rakettia mennä edes Kuuhun, saati sitten Marsiin.
1969 USA oli suvereeni - Apollo 11' ta jälkeen. Nyt tilanne on jo toinen. Kiinan suunnitteluvoima lienee jo maailman suurin ja sitä ei ainakaan heikennä yhteistyö (?) Venäjän avaruusosaamisen kanssa.
7
Kokeilimme poistaa haastateltavien nimien lihavoinnin, ja se osoittautui huonoksi ideaksi
Toinen usein käytetty mediatehoste on kertoa esitetyn henkilön titteli ja/tai ammatti, jotta lukija saisi käsityksen miten henkilö vaikuttaa. On hyvä tietää onko tohtori vai kassanhoitaja Prismassa. Tosin tuo ammattinimike saattaa johtaa väärille urille - lukija-arviona. Kassalta on ponnisteltu pääministeriksi saakka.
Onkin tärkeää tuottaa sellaista tietoutta lukijoille - täytenä totuutena, jotta lukija voi tehdä omia päätelmiä - oman kykynsä puitteissa. Nythän monissa mediateksteissä unohdetaan ja/tai halutaan unohtaa paljon sellaista, joka oli tärkeää muodostettaessa omaa mielikuvaa ja ajatusmaailmaa käsiteltävästä aiheesta. Esimerkiksi tähän sopinee HS-juttu Joulukanterin Syyria-luukkuna! Suosittelen lukemaan.
Henkilönimen boldaus ensimmäisen kerran on hyvin perusteltua, koska jo nopea silmäys tekstiin tuo esille henkilöt, joita juttu käsittelee. Boldauksen poisjättö oli neutralisointia - siis ei korosteellista informaatiovirtaa. Lukijat halusivat korosteellisuuden takaisin vahvikkeellisesti - vahvistamaan näkökulma-ajattelua.
Evoluutio luonnossa tekee koko ajan testejä, tuotekehitystä ja muutosprosessointia - saavuttaakseen sopeuman - kaikille, ja vielä siten, että kilpailu säilyy tasa-arvoisena ja siten, että vain "heikot syödään" - evoluutio haluaa pysyä "ikuisesti hengssä"!
Boldaus oli mediaevoluutiota, jossa toimittajat halusivat kokeilla lukijoiden reaktioita - vastine tuli nopeasti ja mediaevoluutio perääntyi - palatakseen näyttämölle jossain uudessa muodossa, sillä media ja toimituksellisuuskin kehittyvät, koska on kilpailutilanne suoran kansalaismedian kanssa - ja tosissaan jonkun vuoden kuluessa, kun lukija huomaa olevansa tiedon lähteillä.
8
Helsingin laajeneminen itään on ohi, sanovat pysähtyneen kehityksen keskelle jääneet Östersundomin asukkaat
[2006] Taistelusta ei saa tehdä poliittista, kuten se on selvästi nyt muodostumassa. Vanhanen kosii Keskustalle ääniä helsinkiläisiltä ollen Sipoon maaryöstön kannalla. Kuntaministeri ei saata ymmärtää enää huomisen kehitystä - vastakohtana suurkaupunkien ahdingolle ruuhkineen, savukaasuineen, yksinäisine vanhuksineen ja juurettomine lapsineen sekä nuorineen.
Sipoo-asia on noussut koko maan asiaksi. Mikäli vastoin kuntalakia, suurinta osaa Sipoon väestöä, tehdään päätös suuremman voimaa myötäillen, on vaarana kyselemättömät pakkoliitokset.
Tulevaisuudessa ei ole lainkaan varmaa, että kaupungit vain kasvavat? On sen sijaan todennäköistä, että elämän- ja luonnonarvot lisäävät kannatustaan ja perheet valitsevat jälkeläisilleen maanläheisemmät elinympäristöt.
Sipoo voisi täysin uudella omaehtoisella kaavoituksella rakentaa huomisen ekokaupungin, jossa testataan ja kokeillaan aivan uusia asumisen - työnteon ja vapaa-ajan mahdollisuuksia ja keskinäissynergioita. Maailmalla leviää kulovalkean tavoin kysyntä tutkimukselle, mitä tarkoittavat huomisen ekokaupungit.
Suomalaisia pyydetään nyt yhteiseen rintamaan Sipoon taakse puolustamaan pientä, pippurista kuntaa -- nyt meidän ei kannata takertua kaksikielisyyden intohimoihin, vaan keskittyä torjumaan huomisen uhka loputtoman kasvun haennasta, joka silmin nähden lähenee loppuaan.
Kasvun jargoniat ja hegemoniat näkyvät luonnossamme. Nyt voimme suoralla kansalaisvaikutteella pysäyttää tämä kulkusuunta mahdottomana -- uskoisin, että haluamme lapsillemme elämiskelpoisen ja ihmisläheisen luontoympäristön, jossa ihmiset tuntevat olevansa lähellä luontoa, mistä elämämme kokonaisuudessaan ammennamme. [kirjoitettu vuonna 2006]
9
SS-miesten perinneyhdistys Kansallisarkiston selvityksestä: ”Selkeä näyttö siitä, että suomalaiset eivät syyllistyneet sotarikoksiin”
Se voidaan todeta, että Saksan kolmannen valtakunnan SS-järjestöissä, ei edes Waffen-SS' ssä, jossa suomalaiset palvelivat vapaaehtoisesti vieraan kypärän alla - toteltiin käskyjä - aina.
Suomi oli Saksalle aseveli kesästä 1941, kun osallistuimme Jatkosotana Adolf Hitlerin operaatio Barbarossaan, joka muodostui lopulta tuhoamissodaksi ja sotahistorian verisimmäksi erillissodaksi - myös siviilejä kohtaan.
Meillä oli innokkuutta osallistumiseen; oli vahva usko Saksan voittoon ja laajennetun Karjalan palautumiseen - valloittamiseen - mentäessä vanhan rajan yli vieraalle maalle. Suur-Suomen rakentajien mielissä siinsi myös Kuola.
Kun Waffen-SS' ssä käskettiin, ei ollut kahta vaihtoehtoa. SS' ssä toteltiin esimiestä, valakin oli tehty Saksan johtajalle Adolf Hitlerille. Rintamilla Waffen-SS oli tehokas koneisto, ja se kärsi paljon suurempia menetyksiä kuin Saksan tavanomainen armeija - Wehrmacht.
SS teki myös tulosta - se oli paikalla, kun tarvittiin tehokkuutta. Kaikki tämä kasvatti miehiä lähes "sokeaan tottelevaisuuteen" - oltiin eliittijoukkoa, ja siellä ei siedetty vastaansanomisia.
Suomalaiset SS-Viking-divisioonan vapaaehtoiset eivät olleet teloittajia
Käskyä oli toteltava, ja tässä vaiheessa kaivataan varmoja todisteita, sillä nyt pieninkään epävarmuus tai luulo ei saa loukata sellaista isänmaallisuutta, jonka myötä muun muassa Saksa auttoi Suomea ratkaiseville hetkillä - meidän siviilejä viljalla ja perunalla sekä erityisesti 1944, kun Puna-armeija hyökkäsi vahvasti.
Saksa lähetti lento-osasto Kuhlmeyn, jota täydennettiin lennosta - suurin uhrauksin aseveljen edestä. Saimme ratkaisevasti aseita, ammuksia ja varusteita. Tuolloin presidentti Risto Ryti myi itsensä ja uhrasi uransa - isänmaansa edestä. Saksa auttoi, senkin vuoksi, että suomalaiset Waffen-SS sotilaat olivat ansainneet arvonsa tehokkaina sotilaina - käskyjen mukaisesti.