Läntinen markkinatalous perustuu kuluttamiseen ja sen manipulointiin markkinoinnin osa-alueella - mainonnalla. Mainokset ovat yhä enemmän alitajuisuutta johonkin ylevään, kunnialliseen ja hyveelliseen.
Oli Black Friday, joka suorastaan huutaa kasvuhokemaa, johon yhtyvät "yllättäen" myös poliitikot, talousviisaat ja suuri osa kuluttajista - sillä onhan hienoa elää näyttö- ja vertailutaloudessa, jossa oma kykyisyys esiintyy/ esittäytyy ostospäätöksinä, joita näyttää "naapurille"!
Tämä on niin sanottu autoteollisuuden hevosvoimakilpailu tuplapakoputkin - siis näyttävyyttä, kykyisyyttä ja machomaisuutta, kuitenkin niin, että kauppa käy, banjot soi ja tuotantolinjat huutavat täyttä käyttöastetta!
Japanista on rantautunut "konmaritus", tosin sekin on jo julkaissut oman verkkokauppansa, josta voi ostaa "konmarittamalla" - itselleen hyvää oloa, olla mukana jossain virrassa.
Virrassa olo on turvallisuutta, kuulun tällöin johonkin joukkoon - siis ryhmähenkisyyttä - mikä taas lähestyy kaiken kattavaa reviiriajattelua - jota taas meille rakas mainonta kovaa kyytiä ajaa muotivirtauksina - lapsilla se esiintyy massiivisena disney-ilmiönä.
Siis kulutus on kaiken "hyvinvoinnin" edelläkävijä - näinkö, kun tuloksena on EU' stakin julistettu ilmastohätätila, tai oikeastaan älyllisesti kerrottuna: Biosfäärillisen ympäristön hätätila. Kuluttaa voi kestävästi, ja niinpä tuotantolinjojen kauhuksi second hand nostaa päätään kirppareina, ja henkilökohtaisina "x-kierrättää" some-alustoina - jopa kunnittain.
Kirppari on trendipaikka*, eikä enää hävetä pukea toisen käyttämää hupparia, T-paitaa tai muutakaan ei aivan henkilökohtaista tekstiiliä.
Nykyinen elämämme perustuu kuluttamiseen (se tuo työtä - kohta roboteille?), se on kaiken talousajattelun ydinteema - lisäksi pitää kasvaa. Tämä kasvuhokema on ympäristökorjauksen pahin perusongelma ja haitake, ehkä jopa turhake.
"Vastuu velvoittaa" -hauskasta ja omintakeisesta esiintymishabituksesta huolimatta. Brittien PM Boris Johnson sai mandaatin vailla vertaa, siksi että kansa oli sen sisällön jo antanut vallankäyttäjien käyttöön, jo Brexit-kansanäänestyksestä - joku vuosi sitten.
Tuota ensimmäistä mandaattia ei osattu kansan valitsemien poliitikkojen kautta käyttää!
Kansa turhaantui - haukuttiin kansaa ajattelemattomaksi, "ehkä mietittiin vaihtaa kansa", kun se ei parastaan hoksannut. Kansa hoksasi kuitenkin itsenäisyyden autuuden - olla kykenevä päättämään itse omat tärkeät asiansa. Oli koettu liiaksi EU-Brysselin holhousta - korkealla hintalapulla. Voimme sanoa, että kyllä "kansa lopulta tietää" - niin tässäkin.
Mediakin osallistui innolla Brexitin mollaamiseen, nyt se on laantunut - kun britit toisen kerran poikkeavan reippaasti antoivat toisen, vieläkin jykevämmän mandaatin - ja juuri omintakeiselle Johnsonille. Vielä vaalien loppumetreillä media koetti mollata Borista - "pakeni kylmäkeittiöön, eikä katsonut surullista kuvaa pienestä pojasta".
Vastuu tulla tupsahti kansalta, jopa toverienkin avustamana hienostosta pulpahtaneelle snobistiselle Johnsonille - se kertoo asiaytimen siitä, mitä brittikansa halusi. Se halusi eroon Brexitistä, ja antoi sen avaimet Boris Johnsonin taskuun. Tosin toverit palaavat kotiin jo seuraavista parlamenttivaaleista, mutta tämä Brexit-parlamenttivaali olikin poikkeava ja vain kerran elämässä.
Brittikansa antoi vallanavaimet Borikselle, joka voi nyt säätää Brexitin haluamakseen, mutta tuossa piilee se vastuu, sillä kansa ei sitä olmatta kertaa enää anna. Boriksen on onnistuttava neuvotteluissa uusien kauppasopimuksien myötä - US' n ja tietysti EU' n, sillä kaupallisesti EU on Iso-Britannian suurin kauppakumppani.
Boris tietää yhden merkittävän tekijän - se on ostovoima. Brittikansa omaa suuren ostovoiman - 60 miljoonalla suulla; nuo suut syövät ja niiden jatke haluaa kuluttaa, kuten muutkin. Tätä ei yksikään kauppaa käyvä valtio voi unohtaa!
1
Perhe kokeili, pystyvätkö he elämään ilmastotavoitteiden mukaisesti: ”Ei tässä pimeään, kylmään telttaan nälissään tarvitse muuttaa”
Oli Black Friday, joka suorastaan huutaa kasvuhokemaa, johon yhtyvät "yllättäen" myös poliitikot, talousviisaat ja suuri osa kuluttajista - sillä onhan hienoa elää näyttö- ja vertailutaloudessa, jossa oma kykyisyys esiintyy/ esittäytyy ostospäätöksinä, joita näyttää "naapurille"!
Tämä on niin sanottu autoteollisuuden hevosvoimakilpailu tuplapakoputkin - siis näyttävyyttä, kykyisyyttä ja machomaisuutta, kuitenkin niin, että kauppa käy, banjot soi ja tuotantolinjat huutavat täyttä käyttöastetta!
Japanista on rantautunut "konmaritus", tosin sekin on jo julkaissut oman verkkokauppansa, josta voi ostaa "konmarittamalla" - itselleen hyvää oloa, olla mukana jossain virrassa.
Virrassa olo on turvallisuutta, kuulun tällöin johonkin joukkoon - siis ryhmähenkisyyttä - mikä taas lähestyy kaiken kattavaa reviiriajattelua - jota taas meille rakas mainonta kovaa kyytiä ajaa muotivirtauksina - lapsilla se esiintyy massiivisena disney-ilmiönä.
Siis kulutus on kaiken "hyvinvoinnin" edelläkävijä - näinkö, kun tuloksena on EU' stakin julistettu ilmastohätätila, tai oikeastaan älyllisesti kerrottuna: Biosfäärillisen ympäristön hätätila. Kuluttaa voi kestävästi, ja niinpä tuotantolinjojen kauhuksi second hand nostaa päätään kirppareina, ja henkilökohtaisina "x-kierrättää" some-alustoina - jopa kunnittain.
Kirppari on trendipaikka*, eikä enää hävetä pukea toisen käyttämää hupparia, T-paitaa tai muutakaan ei aivan henkilökohtaista tekstiiliä.
Nykyinen elämämme perustuu kuluttamiseen (se tuo työtä - kohta roboteille?), se on kaiken talousajattelun ydinteema - lisäksi pitää kasvaa. Tämä kasvuhokema on ympäristökorjauksen pahin perusongelma ja haitake, ehkä jopa turhake.
2
Pääministeri Boris Johnson sai äänestäjiltä vallan mutta myös suuremman vastuun
Tuota ensimmäistä mandaattia ei osattu kansan valitsemien poliitikkojen kautta käyttää!
Kansa turhaantui - haukuttiin kansaa ajattelemattomaksi, "ehkä mietittiin vaihtaa kansa", kun se ei parastaan hoksannut. Kansa hoksasi kuitenkin itsenäisyyden autuuden - olla kykenevä päättämään itse omat tärkeät asiansa. Oli koettu liiaksi EU-Brysselin holhousta - korkealla hintalapulla. Voimme sanoa, että kyllä "kansa lopulta tietää" - niin tässäkin.
Mediakin osallistui innolla Brexitin mollaamiseen, nyt se on laantunut - kun britit toisen kerran poikkeavan reippaasti antoivat toisen, vieläkin jykevämmän mandaatin - ja juuri omintakeiselle Johnsonille. Vielä vaalien loppumetreillä media koetti mollata Borista - "pakeni kylmäkeittiöön, eikä katsonut surullista kuvaa pienestä pojasta".
Vastuu tulla tupsahti kansalta, jopa toverienkin avustamana hienostosta pulpahtaneelle snobistiselle Johnsonille - se kertoo asiaytimen siitä, mitä brittikansa halusi. Se halusi eroon Brexitistä, ja antoi sen avaimet Boris Johnsonin taskuun. Tosin toverit palaavat kotiin jo seuraavista parlamenttivaaleista, mutta tämä Brexit-parlamenttivaali olikin poikkeava ja vain kerran elämässä.
Brittikansa antoi vallanavaimet Borikselle, joka voi nyt säätää Brexitin haluamakseen, mutta tuossa piilee se vastuu, sillä kansa ei sitä olmatta kertaa enää anna. Boriksen on onnistuttava neuvotteluissa uusien kauppasopimuksien myötä - US' n ja tietysti EU' n, sillä kaupallisesti EU on Iso-Britannian suurin kauppakumppani.
Boris tietää yhden merkittävän tekijän - se on ostovoima. Brittikansa omaa suuren ostovoiman - 60 miljoonalla suulla; nuo suut syövät ja niiden jatke haluaa kuluttaa, kuten muutkin. Tätä ei yksikään kauppaa käyvä valtio voi unohtaa!