Kasvikunta - metsät ja niiden puut ovat saaneet kehittyä pidempään kuin yksikään eläinkunnan edustaja - ehkä jopa 600 miljoonaa vuotta. Tuona aikana evoluutio on hionut "tuotekehityksenään" sopeuman ja keskinäisyyden täydelliseksi - yhdestä lajista (puut metsänä - metsää puilta) kokonaisiin kasvuympäristöihin. Täydellisyys hipoo niin hienostuneena, ettei käsityksemme sen ymmärtämiseen riittänyt - kun aloimme kaatamaan tuota monimuotoista osaa biosfääristä.
Emme ole ymmärtäneet, että metsä hengittää kokonaisuutena - joukkueena, joka "kommunikoi" monin sellaisin signaalein, joita emme tunnista emmekä tunne. Metsä on kokonaisvaltainen biomassa, jonka tehtävänä on tuottaa lisääntymistä - lajeittain, kuten evoluutio edellyttää kaikilta eliö- ja oliolajeilta - pienimmästä suurimpaan. Evoluutio on melkoisen suuren orkesterin kapellimestari - tavalla, jota sitäkään emme tunne. Metsä on myös hengityskone, jolla on biologinen tehtävä
Metsäinen biomassa tarvitsee hiilidioksidia kasvaakseen ja lisääntyäkseen. Hengittävän biomassan määrä ratkaisee miten paljon hiilidioksidia imetään ilmakehästä - myös maaperästä, sillä koko elämän perusalkuaine - hiili, esiintyy monin muodoin liki kaikkialla.
Metsä hengittää luontaisesti syntymästä kuolemaan ja kuolemankin jälkeen se tuottaa energiaa, ravintoa ja hivenaineita itselleen ja kymmenille tuhansille muille lajeille, jotka elävät metsästä.
Ihminen kaatoi tuosta hengityskoneesta valtavat määrät puuta - ensin tietyin aluein - puulaivoiksi ja nykyään viimeisen noin 250 vuoden aikana vieläkin suuremmat määrät, lähinnä kasvavaa biomassaa, mihin eloa junaileva evoluutio ei osannut hitaan kellotaajuutensa myötä synkronoitua.
Me yksinkertaisesti sotkimme tuon metsäisen biomonimuotoisuuden talousmetsiksi, joka valjastettiin vain meidän omien tarpeiden lähteeksi - vaikkapa selluksi, joista tehdään Kiinassa miljardeja kertakäyttöpahvilaatikoita - lähetettäväksi meille "zalandoina".
Nyt ulkoministeriö saadun tiedon mukaan on varautunut koko suomalaisyhteisön paluuseen kotiin. Siis varautunut, ei operoitunut - tuossa on suuri ero.
Suomea sitoo kansainvälinen sopimuspolitiikka. Lapset eivät ole politiikkaa, mutta heillä on oikeuksia omaan maanhansa, johon sitoo kansalaisuus. Lähtökohtaisesti perheitä ei pidä hajottaa - perheet ovat myös läntisen maailmannäkemyksen mukaisesti yhteiskunnan ytimiä.
Toisaalta rikokset ovat lakiin säädettyjä - vaikka ne olisivat tehty ulkomailla. Suomessa on hyvä oikeuslaitos, joskin ruuhkainen, mutta se osaa käsitellä (suurin kustannuksin) nämäkin rikosepäilyt ja niihin kohdistuvat syytökset.
Suomessa tulisi olla myös järjestelyt suojasäilöstä - tulijoiden omaksi kuin ulkopuolisten turvallisuuden takaamiseksi, kunnes saadaan selville onko rikoksia tehty, ja miten ne rangaistaan. Vai pitäisikö rikosepäilyt käsitellä tapahtumamaassa - entä jos siellä on kuolemantuomiorangaistus? Tässä en ota kantaa itse rikoksiin - vaan lapsiin, perheyhteyteen ja kasvatusvelvollisuuteen.
Voidaanko meihin nähden väärään idealismiin orientoituneet "uudelleen kouluttaa" - on myös pohdinnan arvoinen asia!
Erityisesti läntisen EU-Euroopan asukkaiden ympäristöllinen jalanjälki - henkilökohtaisena mittauksena on suuri, yllättävän suuri ja vielä jatkunut kumuloiden ympäristö-ongelmia jo vuosikymmenien ajan - ellei peräti yli 100 vuotta.
Onkin vastuullista EU' n julistaa "kaikkien aikojen ympäristöllinen hoito-ohjelma" - vähentämisineen, esimerkin näyttönä nouseville ja kehittyville maille (Kiinalle ja Intialle ... ) - puhumattakaan kehitysmaista, jotka olivat vielä reilu puolivuosisataa sitten paljolti länsi-eurooppalaisten alusmaita - kolonioita. Euroopasta oltiin isäntiä - monin osin surullisin ja dramaattisin lopputulemin.
EU-Eurooppa voi näyttää nyt mallia, miten asukaskohtainen ympäristöjalanjälki pienenee sellaisiin tasoihin, joilla pärjäämme myös nykykiinalaisille. Yllättäen yhden kiinalaisen jalanjälki ympäristöönsä on pienempi kuin meidän EU' laisten! Tosin Kiinassa on ihmisiä maanpäällisesti 1,4/7,8 - kun meitä EU' laisia on 0,5/7,8 (britit vielä mukana).
Toinen merkittävä tekijä tehdä historiallinen suurprojekti pelastamaan ympäristömme - on se, että se tuottaa valtavasti työtä - suunnittelusta valmistukseen ja käyttöoperointiin.
Ihmiskunta suorastaan tarvitsee nyt ja heti kaiken sen kestävän teknologian, jolla ojennetaan ympäristöllinen jalanjälkemme mittoihin, josta se jaksaa elättää meidät kaikki - myös ympäristöskeptikot, jotka eivät usko tehtyjä tutkimuksia, vaan pitävät tapahtumasarjoja luontaisina.
Ihmisen osuus on kiistatta ylivoimaisesti suurin, varsinkin jos katsomme vertailua edustamamme biomassan kokoa muuhun biosfääriin nähden; sehän on lähes olematon, mutta muunnosjälkemme biosfääriin on ylivertaisen suurta. On selvää, että tuolloin myös jäljen jättö on kiistatta merkittävää.
Silti emme tarkoin tiedä mitä huominen tuo mukanaan. Saattaa olla, että ympäristökehitys on jo karannut "mittareista" ja käännettä entiseen ei enää ole. Miten ihminen siihen sopeutuu - on puhtaasti evolutiivinen asia. Apuvälineiden apu loppuu aina aikanaan!
Turvallisuus on hyvin korkealla Maslowin tarvehierarkiassa, mutta lisääntyminen eli lapset ovat vieläkin korkeammalla; vain välitön happi-ilmaseoksen tarve, vesi ja ravinto ylittävät tuon lapsien teon. Voimme siis sanoa karrikoidusti, ettemme tarvitse turvallisuutta, ellei meillä ole lapsia - jatkamassa evoluution järjestelemää geeniperimäämme.
Lapset ovat lähtökohtaisesti aina viattomia niihin olosuhteisiin missä ovat tai minne ovat joutuneet. Seuraavaksi tulee vanhempien vastuu ja velvollisuus kasvatukseen, jotta lapsesta tulee kuhunkin yhteiskuntajärjestykseen kelpoinen, jossa tulee asumaan. Tässä on se tärkeä pointti!
Voimme sanoa, että jokaiselle maailman ihmiselle on olemassa se oma isänmaa, jossa hänen tulisi tulla toimeen omalla äidinkielellä. Onko nyt näin al-Holin vankileirillä - on jo tarkemman tutkinnan arvoinen. Nyt ulkoministeriö saadun tiedon mukaan on varautunut koko suomalaisyhteisön paluuseen kotiin. Siis varautunut, ei operoitunut - tuossa on suuri ero.
Suomea sitoo kansainvälinen sopimuspolitiikka. Lapset eivät ole politiikkaa, mutta heillä on oikeuksia omaan maanhansa, johon sitoo kansalaisuus. Lähtökohtaisesti perheitä ei pidä hajottaa - perheet ovat myös läntisen maailmannäkemyksen mukaisesti yhteiskunnan ytimiä.
Toisaalta rikokset ovat lakiin säädettyjä - vaikka ne olisivat tehty ulkomailla. Suomessa on hyvä oikeuslaitos, joskin ruuhkainen, mutta se osaa käsitellä (suurin kustannuksin) nämäkin rikosepäilyt ja niihin kohdistuvat syytökset.
Suomessa tulisi olla myös järjestelyt suojasäilöstä - tulijoiden omaksi kuin ulkopuolisten turvallisuuden takaamiseksi, kunnes saadaan selville onko rikoksia tehty, ja miten ne rangaistaan. Vai pitäisikö rikosepäilyt käsitellä tapahtumamaassa - entä jos siellä on kuolemantuomiorangaistus? Tässä en ota kantaa itse rikoksiin - vaan lapsiin, perheyhteyteen ja kasvatusvelvollisuuteen.
Voidaanko meihin nähden väärään idealismiin orientoituneet "uudelleen kouluttaa" - on myös pohdinnan arvoinen asia!
Totta! Suomelle luontui kuin "nurkan takaa" huolella suunniteltu mahdollisuus: "Nuorten naisten yhteisvoima" ja kyky nähdä huomiseen; ympäristönkin näkökulmasta. Enemmänkin - ja nyt geopolitiikkaan! Suomihan on tunnetusti idän ja lännen vedenjakajalla - EU-puheenjohtajamaana - juuri nyt.
PM Sanna Marin on etsikkoaikansa edessä - juuri nyt, tässäkin! Sanna voi ottaa esille puheenjohtajakokouksessaan Euroopn menestyksen - koko Euroopan, sillä EU ei ole koko Eurooppa, vaan Eurooppa jatkuu kauas Venäjän Uralille.
Me olemme pisimmällä EU-rajalla kiinni tuossa maailman raaka-ainevarastossa, jota EU' kin tarvitsee, ja kohta hyvin kipeästi. Maakaasulla voidaan nopeasti korvata hiili, jonka ympäristöjälki on huomattavasti suurempi kuin maakaasulla.
Eikä vain energia, vaan eurooppalainen turvallisuuspolitiikka lähtee liikkeelle kokonaisvaltaisesta Euroopasta, jossa Venäjä muodostaa merkittävän suuren osan - ollen myös raja "loputtomaan" Aasiaan, joka nousee, ja nopeammin kuin arvaammekaan.
Pääministerimme voi avata loppupuheenvuorossaan ajatuksen kokonaisvaltaisesta Euroopasta, jossa yhteistyö päättää hokeman Venäjän uhasta. Kun EU näkee eurooppalaisuuden laajana spektrinä, olisi se meille toimeliaisuuden alku. Venäjällä odottaa valtavat ympäristöongelmat, suuri kansa, jonka uinuva ostovoima kiinnostaa ainakin Saksaa - Euroopan talousveturia.
Sanna voisi olla oven avaaja, sillä Suomi on koko EU' n näkökulmasta ainutlaatuisessa asemassa Venäjään, jonka mittaamattomat varannot ovat myös piriste EU-Euroopan tuotantokoneelle.
Jos EU osaisi katsoa metsää puilta - huomattaisiin yksi merkittävä tavoite, mikä on eurooppalainen uusi turvallisuus. Jos Venäjä ei olisi enää hoettu uhka, se voisi poistua luuloisesta viholliskandidaattiudesta, jolloin EU' lla ei olisi lainkaan maantieteellistä uhkaa!
Yhdessä Venäjän kanssa on se voitto, jossa Venäjä suurine varantoineen ei lipsahda kokonaan Kiinan - maailman suurimman talouden - taskuihin! Venäjä on osa Eurooppaa - US ei.
Ydinvoima on energiaa maailmojen alusta. Big Bang alkuräjähdys loi täydellisyydestä pikkiriikkisen epätäydellisyyden ja synnytti vetovoimatekijöinä atomien osaset, joista syntyi ajan saatossa kevyitä atomeja – ja lopulta paljon myöhemmin supernovien myötä myös alkuainetta – uraania, jota nyt halotaan loputtomaan energian nälkäämme.
Energia puhuttaa hallituseroina, sotina ja valtapoliittisina virtauksina meillä Euroopassakin – maakaasu on luontoystävällisempää energiaa kuin kivihiili tai raakaöljy. Kaikki nuo kolme ovat hiilielämän kiertojäänteitä kovasta paineesta ja vuosimiljoonien takaa. Tankkaamme siis muinoin elänyttä elämää, niinpä hiilijae-energialla on suorat yhteydet elämään ja biomassoihin - ihmistenkin!
Ihmisen energian nälkä on kasvava ilmiö – hyötysuhteiden kehittymisestä ja energiaverotuksesta huolimatta. Elintasomme mitataan näyttö- ja vertailutaloutena ja noihin liittyy väkevästi energeettinen osio muunneltaessa materioita meitä palveleviksi tuotteiksi, välineiksi, kulkuneuvoiksi kuin lämmöksi ja viilennykseksikin. Enemmän energiaa.
Miksi meidän on niin vaikeaa vähentää energiankulutustamme?
Miksi meidän on saatava lisää, enemmän ja useammin. Mikä on meidän energiankäyttö ihmisinä yhtä biomassakiloa kohden. Helppo veikata enemmän kuin millään muulla eliölajilla. Syömmekö muiden mahdollisuuksia – vai onko sama millaista biomassaa kuolonhetkellä biokiertoon kiertyy?
Mikä on meidän ihmisten välinen energiankäyttö ja materioiden muuntelu – helppo tämäkin arvata; markkinataloudet kuluttavat enemmän kuin kehitysmaiden ihmiset. Näin palaamme jälleen tuohon markkinamekanistiseen kulutushoettuun näyttö- ja vertailutalouteen.
Tässäkin herää kysymys ihmisoikeudellisesta kyvystä saada käyttöönsä kansoittain suhteellisesti maapallomme energia- ja raaka-ainevaroja. Materiamuuntelu on ylikansallinen oikeus ja vastuu, käytön jälkeisestä ”palautuksesta” kiertoon, josta saadaan ja jossa menetetään energiaa.
Voiko äänestäjä luottaa ehdokkaaseensa läpi koko nelivuotiskauden? Onko valitun pidettävä kiinni lupauksistaan äänestäjille, vaikka nelivuotiskaudella maamme tilanne ja olosuhteet muuttunut merkittävästi? Onko niin, että annamme vain luottamuksen äänellämme valitsemallemme edustajalle – teki hän sitten millaisia päätöksiä tahansa – äänestyksissä ja valiokuntatyöskentelyssä.
Miten me voisimme taata oma näkyvyytemme yhteisissä asioissa paremmin, kun maan asioita huolehditaan. Olisiko meillä oltava kansalaisäänestyksien myötä osallistumisoikeus ratkaisuihin – onhan kuitenkin niin, että tavalliset veronmaksajat maksavat kaikki ne ”viulut”, mitä valitsemamme päätöskoneisto tuottaa.
Onko huomisen päätösprosessit vuorovaikutteisia kansakunnan ja edustuslaitoksen kesken. Pitääkö meidän saada antaa arvio – jopa kaikkiin ratkaisuehdotuksiin mitä eduskunta tuottaa? Kykenemmekö me olemaan hyödyllisempiä itsellemme – puuttumalla jokaiseen päätösprosessiin; pitäisikö meidän mielipidettä kysyä kaikkiin lainsäätötapahtumiin – vai luotammeko vain valintoihimme?
Äänestäjä antaa luottamuksensa suureen saliin!
Edustuksellisuus on jäänne ajoilta, jolloin ei ollut informaatiologistiikan välineitä suoraan kansalaisvaikuttamiseen. Useasti kuulee kabineteissa puhuttavan, että nykyisen yhteiskunnan ollessa niin monijakoinen, ei suoraa määräysvaltaa voi antaa helposti mediaohjattavalle kansalle. Pitää kuitenkin muistaa, että eduskunta on koko kansa pienoiskoossa miinus äänestämättömät. Edustuksellisuus suuressa salissa ei koskaan luotsaa koko kansan tuntoja.
Vaaleissa äänestämättömät ovat yhtä kuin ihmiset suoran kansalaisvaikuttamisen ulkopuolella
Jokainen ihminen ottaa osaa kansalaisvaikuttamiseen, jopa tahtomattaan, tekemällä ostopäätöksiä. Markkinatalous yrittää kaikin keinoin ymmärtää päätökset, saadakseen huomisen kauppoihin juuri sitä, mitä kansa haluaa.
1
Ympäristöministeri Mikkonen Suomen metsien hiilinielujen romahtamisesta: ”Viesti on vakava”
Emme ole ymmärtäneet, että metsä hengittää kokonaisuutena - joukkueena, joka "kommunikoi" monin sellaisin signaalein, joita emme tunnista emmekä tunne. Metsä on kokonaisvaltainen biomassa, jonka tehtävänä on tuottaa lisääntymistä - lajeittain, kuten evoluutio edellyttää kaikilta eliö- ja oliolajeilta - pienimmästä suurimpaan. Evoluutio on melkoisen suuren orkesterin kapellimestari - tavalla, jota sitäkään emme tunne.
Metsä on myös hengityskone, jolla on biologinen tehtävä
Metsäinen biomassa tarvitsee hiilidioksidia kasvaakseen ja lisääntyäkseen. Hengittävän biomassan määrä ratkaisee miten paljon hiilidioksidia imetään ilmakehästä - myös maaperästä, sillä koko elämän perusalkuaine - hiili, esiintyy monin muodoin liki kaikkialla.
Metsä hengittää luontaisesti syntymästä kuolemaan ja kuolemankin jälkeen se tuottaa energiaa, ravintoa ja hivenaineita itselleen ja kymmenille tuhansille muille lajeille, jotka elävät metsästä.
Ihminen kaatoi tuosta hengityskoneesta valtavat määrät puuta - ensin tietyin aluein - puulaivoiksi ja nykyään viimeisen noin 250 vuoden aikana vieläkin suuremmat määrät, lähinnä kasvavaa biomassaa, mihin eloa junaileva evoluutio ei osannut hitaan kellotaajuutensa myötä synkronoitua.
Me yksinkertaisesti sotkimme tuon metsäisen biomonimuotoisuuden talousmetsiksi, joka valjastettiin vain meidän omien tarpeiden lähteeksi - vaikkapa selluksi, joista tehdään Kiinassa miljardeja kertakäyttöpahvilaatikoita - lähetettäväksi meille "zalandoina".
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!
2
Oikeustieteilijät ihmettelevät ulkoministeri Haaviston toimia al-Holin pakolaisleirin kysymyksessä
Suomea sitoo kansainvälinen sopimuspolitiikka. Lapset eivät ole politiikkaa, mutta heillä on oikeuksia omaan maanhansa, johon sitoo kansalaisuus. Lähtökohtaisesti perheitä ei pidä hajottaa - perheet ovat myös läntisen maailmannäkemyksen mukaisesti yhteiskunnan ytimiä.
Toisaalta rikokset ovat lakiin säädettyjä - vaikka ne olisivat tehty ulkomailla. Suomessa on hyvä oikeuslaitos, joskin ruuhkainen, mutta se osaa käsitellä (suurin kustannuksin) nämäkin rikosepäilyt ja niihin kohdistuvat syytökset.
Suomessa tulisi olla myös järjestelyt suojasäilöstä - tulijoiden omaksi kuin ulkopuolisten turvallisuuden takaamiseksi, kunnes saadaan selville onko rikoksia tehty, ja miten ne rangaistaan. Vai pitäisikö rikosepäilyt käsitellä tapahtumamaassa - entä jos siellä on kuolemantuomiorangaistus? Tässä en ota kantaa itse rikoksiin - vaan lapsiin, perheyhteyteen ja kasvatusvelvollisuuteen.
Voidaanko meihin nähden väärään idealismiin orientoituneet "uudelleen kouluttaa" - on myös pohdinnan arvoinen asia!
3
EU julkisti kaikkien aikojen kunnianhimoisimman ilmasto-ohjelmansa: ”Tämä hetki vetää vertoja historialliselle kuukävelylle”
Onkin vastuullista EU' n julistaa "kaikkien aikojen ympäristöllinen hoito-ohjelma" - vähentämisineen, esimerkin näyttönä nouseville ja kehittyville maille (Kiinalle ja Intialle ... ) - puhumattakaan kehitysmaista, jotka olivat vielä reilu puolivuosisataa sitten paljolti länsi-eurooppalaisten alusmaita - kolonioita. Euroopasta oltiin isäntiä - monin osin surullisin ja dramaattisin lopputulemin.
EU-Eurooppa voi näyttää nyt mallia, miten asukaskohtainen ympäristöjalanjälki pienenee sellaisiin tasoihin, joilla pärjäämme myös nykykiinalaisille. Yllättäen yhden kiinalaisen jalanjälki ympäristöönsä on pienempi kuin meidän EU' laisten! Tosin Kiinassa on ihmisiä maanpäällisesti 1,4/7,8 - kun meitä EU' laisia on 0,5/7,8 (britit vielä mukana).
Toinen merkittävä tekijä tehdä historiallinen suurprojekti pelastamaan ympäristömme - on se, että se tuottaa valtavasti työtä - suunnittelusta valmistukseen ja käyttöoperointiin.
Ihmiskunta suorastaan tarvitsee nyt ja heti kaiken sen kestävän teknologian, jolla ojennetaan ympäristöllinen jalanjälkemme mittoihin, josta se jaksaa elättää meidät kaikki - myös ympäristöskeptikot, jotka eivät usko tehtyjä tutkimuksia, vaan pitävät tapahtumasarjoja luontaisina.
Ihmisen osuus on kiistatta ylivoimaisesti suurin, varsinkin jos katsomme vertailua edustamamme biomassan kokoa muuhun biosfääriin nähden; sehän on lähes olematon, mutta muunnosjälkemme biosfääriin on ylivertaisen suurta. On selvää, että tuolloin myös jäljen jättö on kiistatta merkittävää.
Silti emme tarkoin tiedä mitä huominen tuo mukanaan. Saattaa olla, että ympäristökehitys on jo karannut "mittareista" ja käännettä entiseen ei enää ole. Miten ihminen siihen sopeutuu - on puhtaasti evolutiivinen asia. Apuvälineiden apu loppuu aina aikanaan!
4
Onko suomalaisten turvallisuus tärkeämpi kuin lasten oikeudet? HS kokosi kolme näkökohtaa siitä, miksi päätös al-Holin suomalaisten kotiuttamisesta on niin vaikea
Lapset ovat lähtökohtaisesti aina viattomia niihin olosuhteisiin missä ovat tai minne ovat joutuneet. Seuraavaksi tulee vanhempien vastuu ja velvollisuus kasvatukseen, jotta lapsesta tulee kuhunkin yhteiskuntajärjestykseen kelpoinen, jossa tulee asumaan. Tässä on se tärkeä pointti!
Voimme sanoa, että jokaiselle maailman ihmiselle on olemassa se oma isänmaa, jossa hänen tulisi tulla toimeen omalla äidinkielellä. Onko nyt näin al-Holin vankileirillä - on jo tarkemman tutkinnan arvoinen. Nyt ulkoministeriö saadun tiedon mukaan on varautunut koko suomalaisyhteisön paluuseen kotiin. Siis varautunut, ei operoitunut - tuossa on suuri ero.
Suomea sitoo kansainvälinen sopimuspolitiikka. Lapset eivät ole politiikkaa, mutta heillä on oikeuksia omaan maanhansa, johon sitoo kansalaisuus. Lähtökohtaisesti perheitä ei pidä hajottaa - perheet ovat myös läntisen maailmannäkemyksen mukaisesti yhteiskunnan ytimiä.
Toisaalta rikokset ovat lakiin säädettyjä - vaikka ne olisivat tehty ulkomailla. Suomessa on hyvä oikeuslaitos, joskin ruuhkainen, mutta se osaa käsitellä (suurin kustannuksin) nämäkin rikosepäilyt ja niihin kohdistuvat syytökset.
Suomessa tulisi olla myös järjestelyt suojasäilöstä - tulijoiden omaksi kuin ulkopuolisten turvallisuuden takaamiseksi, kunnes saadaan selville onko rikoksia tehty, ja miten ne rangaistaan. Vai pitäisikö rikosepäilyt käsitellä tapahtumamaassa - entä jos siellä on kuolemantuomiorangaistus? Tässä en ota kantaa itse rikoksiin - vaan lapsiin, perheyhteyteen ja kasvatusvelvollisuuteen.
Voidaanko meihin nähden väärään idealismiin orientoituneet "uudelleen kouluttaa" - on myös pohdinnan arvoinen asia!
5
Suomella on viimeinen hetki hoitaa EU-puheenjohtajuus kotiin, ja Sanna Marinilla on siihen kaikkien aikojen mahdollisuus
PM Sanna Marin on etsikkoaikansa edessä - juuri nyt, tässäkin! Sanna voi ottaa esille puheenjohtajakokouksessaan Euroopn menestyksen - koko Euroopan, sillä EU ei ole koko Eurooppa, vaan Eurooppa jatkuu kauas Venäjän Uralille.
Me olemme pisimmällä EU-rajalla kiinni tuossa maailman raaka-ainevarastossa, jota EU' kin tarvitsee, ja kohta hyvin kipeästi. Maakaasulla voidaan nopeasti korvata hiili, jonka ympäristöjälki on huomattavasti suurempi kuin maakaasulla.
Eikä vain energia, vaan eurooppalainen turvallisuuspolitiikka lähtee liikkeelle kokonaisvaltaisesta Euroopasta, jossa Venäjä muodostaa merkittävän suuren osan - ollen myös raja "loputtomaan" Aasiaan, joka nousee, ja nopeammin kuin arvaammekaan.
Pääministerimme voi avata loppupuheenvuorossaan ajatuksen kokonaisvaltaisesta Euroopasta, jossa yhteistyö päättää hokeman Venäjän uhasta. Kun EU näkee eurooppalaisuuden laajana spektrinä, olisi se meille toimeliaisuuden alku. Venäjällä odottaa valtavat ympäristöongelmat, suuri kansa, jonka uinuva ostovoima kiinnostaa ainakin Saksaa - Euroopan talousveturia.
Sanna voisi olla oven avaaja, sillä Suomi on koko EU' n näkökulmasta ainutlaatuisessa asemassa Venäjään, jonka mittaamattomat varannot ovat myös piriste EU-Euroopan tuotantokoneelle.
Jos EU osaisi katsoa metsää puilta - huomattaisiin yksi merkittävä tavoite, mikä on eurooppalainen uusi turvallisuus. Jos Venäjä ei olisi enää hoettu uhka, se voisi poistua luuloisesta viholliskandidaattiudesta, jolloin EU' lla ei olisi lainkaan maantieteellistä uhkaa!
Yhdessä Venäjän kanssa on se voitto, jossa Venäjä suurine varantoineen ei lipsahda kokonaan Kiinan - maailman suurimman talouden - taskuihin! Venäjä on osa Eurooppaa - US ei.
6
Ydinvoimamyönteisyys kertoo realismin tajusta
Ydinvoima on energiaa maailmojen alusta. Big Bang alkuräjähdys loi täydellisyydestä pikkiriikkisen epätäydellisyyden ja synnytti vetovoimatekijöinä atomien osaset, joista syntyi ajan saatossa kevyitä atomeja – ja lopulta paljon myöhemmin supernovien myötä myös alkuainetta – uraania, jota nyt halotaan loputtomaan energian nälkäämme.
Energia puhuttaa hallituseroina, sotina ja valtapoliittisina virtauksina meillä Euroopassakin – maakaasu on luontoystävällisempää energiaa kuin kivihiili tai raakaöljy. Kaikki nuo kolme ovat hiilielämän kiertojäänteitä kovasta paineesta ja vuosimiljoonien takaa. Tankkaamme siis muinoin elänyttä elämää, niinpä hiilijae-energialla on suorat yhteydet elämään ja biomassoihin - ihmistenkin!
Ihmisen energian nälkä on kasvava ilmiö – hyötysuhteiden kehittymisestä ja energiaverotuksesta huolimatta. Elintasomme mitataan näyttö- ja vertailutaloutena ja noihin liittyy väkevästi energeettinen osio muunneltaessa materioita meitä palveleviksi tuotteiksi, välineiksi, kulkuneuvoiksi kuin lämmöksi ja viilennykseksikin. Enemmän energiaa.
Miksi meidän on niin vaikeaa vähentää energiankulutustamme?
Miksi meidän on saatava lisää, enemmän ja useammin. Mikä on meidän energiankäyttö ihmisinä yhtä biomassakiloa kohden. Helppo veikata enemmän kuin millään muulla eliölajilla. Syömmekö muiden mahdollisuuksia – vai onko sama millaista biomassaa kuolonhetkellä biokiertoon kiertyy?
Mikä on meidän ihmisten välinen energiankäyttö ja materioiden muuntelu – helppo tämäkin arvata; markkinataloudet kuluttavat enemmän kuin kehitysmaiden ihmiset. Näin palaamme jälleen tuohon markkinamekanistiseen kulutushoettuun näyttö- ja vertailutalouteen.
Tässäkin herää kysymys ihmisoikeudellisesta kyvystä saada käyttöönsä kansoittain suhteellisesti maapallomme energia- ja raaka-ainevaroja. Materiamuuntelu on ylikansallinen oikeus ja vastuu, käytön jälkeisestä ”palautuksesta” kiertoon, josta saadaan ja jossa menetetään energiaa.
7
Poliitikkojen pitäisi tehdä tekoja, jotka lisäävät kansalaisten luottamusta
Voiko äänestäjä luottaa ehdokkaaseensa läpi koko nelivuotiskauden? Onko valitun pidettävä kiinni lupauksistaan äänestäjille, vaikka nelivuotiskaudella maamme tilanne ja olosuhteet muuttunut merkittävästi? Onko niin, että annamme vain luottamuksen äänellämme valitsemallemme edustajalle – teki hän sitten millaisia päätöksiä tahansa – äänestyksissä ja valiokuntatyöskentelyssä.
Miten me voisimme taata oma näkyvyytemme yhteisissä asioissa paremmin, kun maan asioita huolehditaan. Olisiko meillä oltava kansalaisäänestyksien myötä osallistumisoikeus ratkaisuihin – onhan kuitenkin niin, että tavalliset veronmaksajat maksavat kaikki ne ”viulut”, mitä valitsemamme päätöskoneisto tuottaa.
Onko huomisen päätösprosessit vuorovaikutteisia kansakunnan ja edustuslaitoksen kesken. Pitääkö meidän saada antaa arvio – jopa kaikkiin ratkaisuehdotuksiin mitä eduskunta tuottaa? Kykenemmekö me olemaan hyödyllisempiä itsellemme – puuttumalla jokaiseen päätösprosessiin; pitäisikö meidän mielipidettä kysyä kaikkiin lainsäätötapahtumiin – vai luotammeko vain valintoihimme?
Äänestäjä antaa luottamuksensa suureen saliin!
Edustuksellisuus on jäänne ajoilta, jolloin ei ollut informaatiologistiikan välineitä suoraan kansalaisvaikuttamiseen. Useasti kuulee kabineteissa puhuttavan, että nykyisen yhteiskunnan ollessa niin monijakoinen, ei suoraa määräysvaltaa voi antaa helposti mediaohjattavalle kansalle. Pitää kuitenkin muistaa, että eduskunta on koko kansa pienoiskoossa miinus äänestämättömät. Edustuksellisuus suuressa salissa ei koskaan luotsaa koko kansan tuntoja.
Vaaleissa äänestämättömät ovat yhtä kuin ihmiset suoran kansalaisvaikuttamisen ulkopuolella
Jokainen ihminen ottaa osaa kansalaisvaikuttamiseen, jopa tahtomattaan, tekemällä ostopäätöksiä. Markkinatalous yrittää kaikin keinoin ymmärtää päätökset, saadakseen huomisen kauppoihin juuri sitä, mitä kansa haluaa.