2 - Jo muinaiset egyptiläiset hieroglyfein tarjosivat ylösmerkintää kuvamerkintöinä jälkipolville ja niitä osataan nykyään tulkita, ammattipiireissä - entä miten me tavalliset sitten tulkitsemme kiinalaisten kuvamerkkejä?
Mitä on sitten kymmenien tuhansien kuvamerkkien ero meidän muutaman kymmeneen kirjaimeen - jää vain opiskelun mahdollisuudeksi, olla iholla ja ymmärryksen pinnalla. ..
Suomessa on, ainakin Helsingissä kaksi peruskoulun ala-astetta, joista voidaan aloittaa mandariinin kiinalla. Noihin ala-asteisiin voi hakea myös perintösuomalainen ja näin hän saa erinomaisen lähtökohdan myöhempään ymmärrykseen, mitä merkitsee maailman vanhin korkeakulttuuri.
Meille Kiina on kaikkinensa suuri mahdollisuus - meidät koetaan kaukaa idästä puolueettomana Venäjän vierusvaltiona, joka osaa nokkelasti asemoitua erikoiseen tilaansa paikassa maailmallisessa geopolitiikassa.
Meitä arvostetaan Kiinassa!
Vaikka olemme pieniä. jokaisella suomalaisella on Kiinassa noin 250 toveria, ystävää, kaupallista mahdollisuutta kuin uteliasta kyselijää miten täällä meillä, josta Joulupukkikin on kotoisin - pärjätään.
Meidän ilmanlaatua kaivataan ja tänne haluttaisiin tulla kertomaan tarkemmin mitä tuo kiinalaisuus merkitseekään - kiinalaisuus, joka ei halua yksinapaista valtahegemoniaa, vaan yhteistyötä ratkomaan maailmalliset ympäristöongelmat.
Tässä meille Elämäntehtävä - sillä me voisimme olla sillanpää kiinalaisille - muualle Eurooppaan -ainakin Pohjois-Eurooppaan ...
Aivan ensimmäiskesi Savonlinnaan Kiinan kielen- ja kulttuurin tutkimuskeskus - avaamaan lännelle näkymiä mitä tämä 4000 vuotta vanha historia todellisuudessa on ... sitten mahdollisia liiketoimia:
Koillisväylä, Jäämerenrata ja jopa tunneli "saareltamme" ... Mitä voisimmekaan tehdä, joka toisi toimeliaisuutta kestävällä tavalla. e
1 - Mandariinin-kiina on eniten puhuttu äidinkieli maailmassamme, jossa ihminen koettaa ymmärryksellä kanssakäydä toistensa kanssa - vuorovaikuttaen niin kulttuurissa, kaupassa kuin valitettavasti sodissakin.
Meillä on kielimuurit, kuten uskontojen ja perinnekulttuurien suuret eroavaisuudet - luoden uhkia mutta myös mahdollisuuksia.
Konfliktoituminen ja eskaloituminen alkavat ymmärtämättömyydestä toistaan kohtaan. Tai sitten vallitsee "lebensraum-tila", jossa elintila on käynyt vähiin ja täytyy lahteä laajentumaan omin tavoin, kulttuurein ja kielin sekä valitettavasti usein asein - niin särkemisenä kuin henkisenä agitaationa ja manipulaationa. Kiinan kielen ymmärtäjiä on Suomessa hyvin vähän - liian vähän
Kiina on tänään maailman suurin talous (bkt/PPP - IMF 2014/-15), Kiina on maailman suurin viejävaltio ja on itsessään maailman suurin sisämarkkinapotentiaali - jonne halutaan, niin kauan kuin kaupalliset rajat ovat vähänkään auki ja tulee aikaansaada liiketoiminnallista voittoa.
Kiina on suuri mahdollisuus, joskin monille moniongelmainen - ymmärtämättömyyden vuoksi
Kiinalainen perinne, tavat ja kulttuuri ovat maailman vanhimpia yhtäjaksoisia yhteiskuntaelon korkeakulttuureja, joita kungfutselaisuus on värittänyt tuhansia vuosia. Historian saatossa 'kuvallinen kirjoitus videoituna ajatteluna', jossa kuvat soljuvat ymmärryksen editse, aikaansaaden Elämällisen näkemyksen edistämistä - erityisesti periaatteina olla sekaantumatta toisten itsenäisten omiin sisäisiin asioihin. Tämä on ollut vaikea pala läntisen kulttuurin edustajille.
Kiinan kieli on eräänlainen hieroglyfinen maailma kuvista, joita virtaa silmien ohi sielun ymmärrykseen
Se on meille kirjaimellinen haaste - osata nähdä analogiaa - tiukan kirjaindigitaalisuuden ohi, vaikka meilläkin sana voidaan käsittää lauseessa niin eri tavoin - spontaanisti, mutta myös harkiten >
Täysin rehellinen ja toisensa aidosti huomioiva työmarkkina - osapuolineen ei tarvitse mitään edunvalvontaa!
1 - Tosin meitä ihmisiä erottelee osaaminen, huomioivuus, neuvokkuus, oveluus ja ahneus - sekä olla omahyväisominaisuudessa, jossa koetaan olevamme parempia kuin joku/ jotkut toinen/ toiset.
Tunnetusti niskan päällä oleva määrittää olosuhteet ja toimintamallit - yleensä paljolti omaksi edukseen, ja vain toiselle juuri sen verran antaen, että tekee "vapaaehtoisesti" sen mitä pyydetään ja teettäjän näkökulmasta vähän enemmän.
Kolmanneksi meillä on käsitteistö, joka ei aina osaa katsoa oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa, vaan on luulo ja näkemys että toinen on ansaitsevampi, siis se osapuoli jonka tuleekin saada enemmän - näin ainakin sen saajan mielestä.
Noiden ylläolevien vallitsevuuksien vuoksi on syntynyt edunvalvonta, ja sen väkevämpää se on, mitä enemmän siinä ryhmänä on vaikuttavuutta - kuuluisimpina toimena yleislakko*, jossa koko toverikunta panee 'p*rseet penkkiin' ja laittaa tuotantokoneistot seis, kun toveria ei ole tekemässä pienimpänäkään tuotannontekijänä osuuttaan yhteiseen koitokseen.
Lakko on vastakkaisuus kaikelle sille mikä on ahneutta, oveluutta ja luuloa omasta paremmasta asemasta, josta on saatava enemmän kuin muut - näin ovat nämä edunvalvontakoneistot pitäneet pintansa, kunnes ---
Nyt Metsäteollisuus ry teki temput yksipuoliset - ilmoitti, ettei laajaa liittokohtaista konsensusta enää noudateta!
Nyt ryhdytään pilkkomaan toverikuntien keskinäisvoimaa, ensin yhtiökohtaiseksi/ tuotannonalakohtaiseksi ja lopulta päämääränä lienee työnantaja yhtiönä kontra toveri yksilönä.
Vain parhaat toverit pärjäävät, koska heitä aina tarvitaan, todennäköisesti kuitenkin yhä vähemmän - automaatio, tekoäly ja robotisaatio tekevät yhä enemmän toverien työt. Yksilö joutuu kamppailemaan nyt itse paikasta palkkapussijonossa.
2 -Unohdetaan sitten tuo edunvalvonta työväenliikkeenä ja korvataan se kuluttajaliittoina - joilla on se väkevin voima - ostopäätökset
Kuluttajat ratkaisevat pelin, jos metsäyhtiö X'n sellusta valmistettua takapuolipehmoa ei osteta, ei yhtiökään menesty.
Entä miten tuo kuluttajaedunvalvonta eli "annetaan markkinoiden ratkaista" saa tarkkuusvoimansa itse Metsäyhtiö x' ään nähden. Ei mitenkään, koska sen tekemää sellua ei voida jäljittää muutamaa liiketoimitapahtumaa pidemmälle, ellei sitten lainsäädäntö pakota tuotantoketjut täysin läpinäkyviksi, jolloin Kauppaketju y' ssä asteleva kuluttajatoveri tietää että - ahaa - tuon takapuolipehmon sellun onkin tehnyt tuo yhtiö x.
Jaaha, siis emme osta sitä pehmoa - käytän keskitettyä kuluttajavoimaa ja enimmillään saamme koko yhtiö x' n sellutuotepohjaiset kulutustuotteet boikottiin ja näin toverista kuluttajana on jälleen tullut ostovoimallansa edunvalvoja ...
Miten tuo uusi kuluttajapohjainen edunvalvonta oikein järjestellään?
Nykyaikainen mobiliteetti, reaaliaikaisuus, luotettavat tuotteiden haittatarrat ja sisällyskertomus, nokkelat paikkatietojärjestelmät ja laki, joka määrittää tuotanto- ja liiketoimiketjut täysin läpinäkyviksi - yhdessä some-alustojen kanssa tuovat kuluttajalle kuninkuuden ja tässä ratkaiseekin sitten massavoima - laaja jäsennelty ostovoima.
Olisiko toista vaihtoehtoa?
Kyllä - se olisi huomioiva yhteistyö - omistajista tovereihin, jossa toverikunta otetaan aidosti osaksi tuotannontekijyyttä ja annetaan sille oikeudenmukaisesti se mikä toverille kuuluu - jopa aikaansaadusta voitosta huomioiden riskienottotekijyydet.
Kannetaan siis vastuuta, jopa yhteiskuntavastuuta!
MUTTA myös hetkillä, jolloin menee huonosti. Eli palkka- ja kaikki kustannus- ja jakoerät (!) tuotantoketjujen läpi joustavat - myös toverien palkat!
Luottamus, arvostus ja huomioimisen talous ratkaisevat uuden edunvalvonnan kun ollaan kaikki samalla puolella. e
Täysin rehellinen ja toisensa aidosti huomioiva työmarkkina - osapuolineen ei tarvitse mitään edunvalvontaa!
1 - Tosin meitä ihmisiä erottelee osaaminen, huomioivuus, neuvokkuus, oveluus ja ahneus - sekä olla omahyväisominaisuudessa, jossa koetaan olevamme parempia kuin joku/ jotkut toinen/ toiset.
Tunnetusti niskan päällä oleva määrittää olosuhteet ja toimintamallit - yleensä paljolti omaksi edukseen, ja vain toiselle juuri sen verran antaen, että tekee "vapaaehtoisesti" sen mitä pyydetään ja teettäjän näkökulmasta vähän enemmän.
Kolmanneksi meillä on käsitteistö, joka ei aina osaa katsoa oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa, vaan on luulo ja näkemys että toinen on ansaitsevampi, siis se osapuoli jonka tuleekin saada enemmän - näin ainakin sen saajan mielestä.
Noiden ylläolevien vallitsevuuksien vuoksi on syntynyt edunvalvonta, ja sen väkevämpää se on, mitä enemmän siinä ryhmänä on vaikuttavuutta - kuuluisimpina toimena yleislakko*, jossa koko toverikunta panee 'p*rseet penkkiin' ja laittaa tuotantokoneistot seis, kun toveria ei ole tekemässä pienimpänäkään tuotannontekijänä osuuttaan yhteiseen koitokseen.
Lakko on vastakkaisuus kaikelle sille mikä on ahneutta, oveluutta ja luuloa omasta paremmasta asemasta, josta on saatava enemmän kuin muut - näin ovat nämä edunvalvontakoneistot pitäneet pintansa, kunnes ---
Nyt Metsäteollisuus ry teki temput yksipuoliset - ilmoitti, ettei laajaa liittokohtaista konsensusta enää noudateta!
Nyt ryhdytään pilkkomaan toverikuntien keskinäisvoimaa, ensin yhtiökohtaiseksi/ tuotannonalakohtaiseksi ja lopulta päämääränä lienee työnantaja yhtiönä kontra toveri yksilönä.
Vain parhaat toverit pärjäävät, koska heitä aina tarvitaan, todennäköisesti kuitenkin yhä vähemmän - automaatio, tekoäly ja robotisaatio tekevät yhä enemmän toverien työt. Yksilö joutuu kamppailemaan nyt itse paikasta palkkapussijonossa >
2 -Työnteko on murroksessa; ensi toverit linjoilla joutuivat maailmanlaajuiseen työn uudelleenjaon taisteluun -
Esimerkiksi itään, lähinnä Kiinaan siirrettiin Suomesta parissa vuosikymmenessä 70 000 työpaikkaa - ilmiselvien syiden vuoksi.
Kiinaan siirryttiin lähinnä kolmen syyn vuoksi: 1) Edullinen, ahkera, uteliaan oppiva toveri, joka ei lakkoillut, kun ei voinut - ei ollut edunvalvonan koneistoja, 2) Heti tehtaan oven takana maailman suurin sisämarkkinapotentiaali ja 3) Alussaan olemattomat ympäristölait - näin onkin helppo arvata miksi Kiina kiinnosti omistajia ja teettäjiä.
Tekijän ja teettäjän rakenteita murskataan nyt myös automaatiolla (hyvänä esimerkkinä juuri paperiteollisuus), tekoälyllä ja lopulta robotisaatiolta, joka työskentelee 24/7 - vain kk-huoltokatkot ja vuosihuollot pysyttävät linjat. Miten käy toverin, miten robotteja olisi verotettava, kun tulontasaukseen nykyaikainen demokratia kuitenkin pyrkii.
Kuluttajan ostopäätökset määräävät monin osin markkinatalouden!
Toverille jää omaksi edukseen eräs kiistaton keino - se on kuluttajavoima, sillä tekijät ovat suurin ihmisryhmä, ja jos he osaavat löytää keskinäisen, monin osin markkinatalouden, olisi se vieläkin väkevämpi vaikuttaja kuin ammattiyhdistysliike. Luotammeko yhtenäisyyteemme?
Kuluttaja ratkaisee mitä hän ostaa ja jos voidaan generoida yhteistä tahtoa, on se pakko huomioida teettäjän/ tuottajan/ omistajien kerroksissa, kun kysyntä laskee, jopa nollaan. Jotta tähän ei tarvitsisi mennä - olisikin hyvä aika nyt löytää PM Sanna Marinin esille nostama laaja yhteiskuntavastuuajattelu. Tarvitsemme toinen toisemme - olemme kuitenkin niin pieni tekijä maailmassamme.
Samalla herää vastuu meitä kaikkia Elättävästä luontobiologiasta. Rajallisesta kun ei voida nyhtää loputonta kasvuhokemaa - täyttääksemme näyttö- ja vertailutalouden rinnastepyrkyryydet. e
1 - Ideaalisin keskinäistapaus olisi "kauhun tasapaino", jossa niin teettäjä kuin tekijä olisivat yhtä päteviä, tarvittavia ja hyödyllisiä - vuorosuuntaisesti. Molemmat tunnustaisivat vilpittömästi ja itselleen hyödylliseksi kummankin välttämättömän tarpeellisuuden.
Yt-menettely ei tätä täyttä molemminpuolista tarpeellisuutta vastuullisesti tunnusta - vaan toinen väistyy, yleensä tekijä ja teettäjä jää lopulta paikoilleen oman pääomansa kanssa, joka yleensä jatkuu taseellisena reaalieränä, ellei sitten kilpailu, kysyntä ja tehokkuus ole ajanut tuotannontekijöinä esimerkiksi tuotantokoneistoa ja kokonaista tehdasta arvottomIksi, mikä sekin on mahdollista.
Toisekseen on kysymys luottamuksesta - kestävästä luottamuksesta, jossa niin hyvinä kuin pahoina aikoina jatketaan elastisella kokonaiskulurakenteella, mikä merkitsee palkka- ja sivukulujen joustavuutta. Yleensä palkoista ei tingitä - siihen on ymmärrettävä syy - tekijä on ohuemmilla varannoilla ja paljon riippuvaisempi siitä "pienemmästä kk-tulosta".
Mutta, yhtiöillä on myös hyviä aikoja, jopa erinomaisia, jolloin kauppa käy, liikevaihto nousee ja voitot lisääntyvät. Voimme myös sanoa, että tekijällä on aina roolinsa myös nousussa, jolloin hänen panostaan voitaisiin arvostaa parhaimmillaan vapaaehtoisesti ylimääräisenä bonuksena. Mikäli näin - loisi se luottamusta alamäkiin, jolloin työt jatkuvat pienemmillä kulurakenteilla.
Lopulta on kuitenkin kyse suhteellisesta asenteesta omaan hyväänsä - omistaja vetoaa riskiin, nokkeluuteen, johtamisen haasteisiin ja kykyyn nähdä markkinat. Näiltä osin on herännyt kysymys kuinka hyvin omistaja/ teettäjä haluaa käyttää edukseen laajasti koko työvoimaansa - jo aikaanaan oli muun muassa aloitepalkkiota ... >
2 -[2012] Maapallo on vain yksi pallo, vaikka tuntuu siltä, että kaikkein kiihkeimmät kasvuhokijat eivät sitä taloustehokiihkossaan näe. Näkevät vain oman elinpiirin ja ostovoiman jatkuvan kasvattamisen. Olisikin aika miettiä, kuinka alennamme ostovoimaa, koska itäiset toverit tulevat ottamaan rajallisesta pallostamme sen, mikä heille kuuluu. Oppi populaatiosuhteesta käytettävissä oleviin resursseihin ja varantoihin on aasialaisten koulujen opetusohjelmissa jo nyt.
Oppi elintilasta kaikuu historiasta – minne ulotamme rajamme ja miten?
Euro-eurooppa on vedenjakajallansa, Saksa johtajanaan. Saksan kyky tiedetään – kun aseilla ei saatu, niin rahalla sitten – mutta nyt uusin keskustelevin ja ojentavin menetelmin. Saksassa uuden alku näkyy ahkerassa demokratiakyselyssä valtion kansan valitsemalta parlamentilta. Kriisien koittaessa nykydemokratia sana- ja menetelmäepäselvyytenä väistyy ja tilalle astuu valistunein arvaus ja arvaaja [näkijä] – riittävän vahvalla tahdolla nähdä jonnekkin ja jotain, mitä massat niin kansalaisina kuin poliitikkoina eivät näe.
[LINK] On meneillään globaalitalouden työn uudelleen jaon taistelu (Puhutaan kiinalaisten vuosisadasta)
Itäinen toveri haluaa omansa, sen mikä hänelle maapallollisessa tasajaossa kuuluu. Tasajaolle on vain yksi este – se on ahneus, joka on geenistöön istutettu pyrkyryytenä viedä perimäänsä eteenpäin ja sehän istuu lujassa. Antaa istua – sille on yksi este ja rajoite, se on reviiripuolustus, jolla ahneus rajataan pienempään hallittavaan muotoon. Vuosimiljoonainen muu kuin ihmiseläinkunta on rakentunut tehokkaasti reviiripuolustukseen, jossa kulkevat tiukat rajat. Näiden rajojen taakse ei ole pääsäännön mukaan kurkittu, vaan rajan takainen on toisten asia ja elämä. .. [Nyt] Saksa taipui ja vapautti euron painokoneet - ei haluttu Italian eroa - Englannin jatkoksi. Miten käy EU' n, kun saksalainen itsevarmuus nousee ja tämä kokee oman eurooppalaisen vastuunsa - Euroopassa, joka jatkuu aina Venäjän Uralille saakka. e
Metsäteollisuudellamme on Kiinassa ja muuallakin halpatoverien maissa tehtaita - omia tehtaita, koska Kiinassa palkat ovat edelleen vain vajaa puolet omistamme, ja silti työn laatu ja ahkeruus kiitettävää tasoa. Olemme olleet jo vuosikausia maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa.
Sellu viedään Kiinaan, tehdään sitten siellä pahviksi ja pehmoksi
Kiinalla on ollut varaa vaatia monien tuotteiden osalta maailman suurimmille sisämarkkinoille tuotannonsiirtoa heidänkin etuja valvoen - näin on saatu palkkatasot nousemaan ja opittu paljon sangen hyödyllistä.
Kiina on noussut IMF' n tilastojen mukaan ostovoimakorjatulla bruttokansantuotteella jo US' n ohi - vuodesta 2015 lukien. Tosin lännessä moititaan arvaillen kiinalaisten tilastojen virheellisyydestä ja epätarkkuudesta. Tarkkoja todisteita väitteille ja luuloille ei ole esitetty.
Sen verran voidaan sanoa, että suuruus tuo aina lajinsa verran epätarkkuuksia
Kiinassa on meille jokaiselle suomalaiselle ~250 kiinalaista ystävää, toveria, ostajakandidaattia kuin suuren mahdollisuuden saada Lappiimme paljon rahaa käyttäviä matkailijoita. Kiina edustaa koko maailmallisesta ihmispopulaatiosta 1,4/7,8 osuutta. US' n vastaava lukupari on 0,33/7,8 ja yhdessä EU' n kanssa noin 0,77/7,8. Entä palkat?
On loogista, että palkkaus siirtyy yhä enemmän vastaamaan todellista tuottavuutta - per työntekijä. Tämän palkanmuodostumistavan ovat myyjät - kaupparatsut - oppineet provisioidensa kautta, joissa palkka syntyy vain työnantajalle tuotetuista tuloista. Rehellistä - inhimillistä?
MUTTA!
Kaikkea ei voida excelöidä mitattaviksi tuotoiksi, ellei lainsäädäntö ala väkisin vaatimaan mittausta ja mittaukselle arvonmuodostusta. Näinkö siirrytään totaaliseen rahavallan piiriin, jonka vastakkaisuudesta PM Sanna Marininkin esittämä laaja-alainen yhteiskuntavastuu saa inhimillisiä piirteitä. Me kaikki emme ole 'parhaita ja nokkelimpia' - mutta ihmisiä kuitenkin, jotka haluavat oikeudenmukaisuutta. e
1 - Yleensäkin teollisuus teki ensimmäisen loogisen tekonsa jo pari vuosikymmentä sitten, kun siirsi lähinnä yksinkertaisia liukuhihnallisia kokoonpanotöitä kauko-itään, erityisesti Kiinaan.
Näin siirrettiin Suomestakin noin 90 000 työpaikkaa (Kauppapolitiikka 3-2020, sivu 22) halvempien toverien linjoille, joissa tämä ahkera, lakkoilematon ja uteliaasti oppiva toveri tuotti paremmat voitontekomahdollisuudet - anteeksi, pitää sanoa kilpailukykyisemmät tuotteet kilpailluille markkinoille.
Yritykset hakevat liikevaihtoa, eli markkinoita, lisäksi haetaan voittoja jaettavaksi omistajille osinkoina. Suuruus on kaunista - vallalla on se kuuluisa kasvuhokema pönkittämään voittoja keräävien näyttö- ja vertailutaloutta.
Suomi on Elänyt metsästä - mutta 'samalla olemme menneet metsään', emmekä vain "pentti linkoloina", vaan erehdyksinä tarkkaavaisuuden ruostuessa maailmallisten kulutuskäyttäytymismuutosten osalta.
Paperin kohtalo siunaantui jo internetin noustessa maihin Suomeen 1995
Tuolloin vielä elettiin viiranopeuden ja sen leveyden aikakautta - nopeammin ja leveämmin. Suuri oli kaunista ja kansa siirtyi hiljalleen lukemaan uutisensa ja juorunsa kuvaruuduilta. Tänään voimme kysyä selluloosan - paperiin nähden puolituotteen tai vain raaka-aineen - kohtaloa. Millaista roolia tulevat näyttelemään näiden modernien biotuotetehtaiden "muut tuotteet" - vaatteisiin ja muovin korvaajiksi? Metsäteollisuus puhuu ja intoilee biotuotetehtaillaan
Nyt alussaan nuo "äänekosket" takovat hyvää tulosta selluna, koska Kauko-itä tarvitsee sitä magalomaanisesti - pitää pakata pahviin ja pyyhkiä takapuolta pehmolla. Tosin Kiinassa valmistetaan suurin osa tuosta kartongista ja pehmopaperista - me toimitamme vain raaka-aineen; paperi oli paljolti jo lopputuote. Maailma muuttuu >[2]
1 - 2
Nyt pitää panostaa kiinan kielen osaamiseen
Mitä on sitten kymmenien tuhansien kuvamerkkien ero meidän muutaman kymmeneen kirjaimeen - jää vain opiskelun mahdollisuudeksi, olla iholla ja ymmärryksen pinnalla.
..
Suomessa on, ainakin Helsingissä kaksi peruskoulun ala-astetta, joista voidaan aloittaa mandariinin kiinalla. Noihin ala-asteisiin voi hakea myös perintösuomalainen ja näin hän saa erinomaisen lähtökohdan myöhempään ymmärrykseen, mitä merkitsee maailman vanhin korkeakulttuuri.
Meille Kiina on kaikkinensa suuri mahdollisuus - meidät koetaan kaukaa idästä puolueettomana Venäjän vierusvaltiona, joka osaa nokkelasti asemoitua erikoiseen tilaansa paikassa maailmallisessa geopolitiikassa.
Meitä arvostetaan Kiinassa!
Vaikka olemme pieniä. jokaisella suomalaisella on Kiinassa noin 250 toveria, ystävää, kaupallista mahdollisuutta kuin uteliasta kyselijää miten täällä meillä, josta Joulupukkikin on kotoisin - pärjätään.
Meidän ilmanlaatua kaivataan ja tänne haluttaisiin tulla kertomaan tarkemmin mitä tuo kiinalaisuus merkitseekään - kiinalaisuus, joka ei halua yksinapaista valtahegemoniaa, vaan yhteistyötä ratkomaan maailmalliset ympäristöongelmat.
Tässä meille Elämäntehtävä - sillä me voisimme olla sillanpää kiinalaisille - muualle Eurooppaan -ainakin Pohjois-Eurooppaan ...
Aivan ensimmäiskesi Savonlinnaan Kiinan kielen- ja kulttuurin tutkimuskeskus - avaamaan lännelle näkymiä mitä tämä 4000 vuotta vanha historia todellisuudessa on ... sitten mahdollisia liiketoimia:
Koillisväylä, Jäämerenrata ja jopa tunneli "saareltamme" ... Mitä voisimmekaan tehdä, joka toisi toimeliaisuutta kestävällä tavalla. e
1 - 1
Nyt pitää panostaa kiinan kielen osaamiseen
Meillä on kielimuurit, kuten uskontojen ja perinnekulttuurien suuret eroavaisuudet - luoden uhkia mutta myös mahdollisuuksia.
Konfliktoituminen ja eskaloituminen alkavat ymmärtämättömyydestä toistaan kohtaan. Tai sitten vallitsee "lebensraum-tila", jossa elintila on käynyt vähiin ja täytyy lahteä laajentumaan omin tavoin, kulttuurein ja kielin sekä valitettavasti usein asein - niin särkemisenä kuin henkisenä agitaationa ja manipulaationa.
Kiinan kielen ymmärtäjiä on Suomessa hyvin vähän - liian vähän
Kiina on tänään maailman suurin talous (bkt/PPP - IMF 2014/-15), Kiina on maailman suurin viejävaltio ja on itsessään maailman suurin sisämarkkinapotentiaali - jonne halutaan, niin kauan kuin kaupalliset rajat ovat vähänkään auki ja tulee aikaansaada liiketoiminnallista voittoa.
Kiina on suuri mahdollisuus, joskin monille moniongelmainen - ymmärtämättömyyden vuoksi
Kiinalainen perinne, tavat ja kulttuuri ovat maailman vanhimpia yhtäjaksoisia yhteiskuntaelon korkeakulttuureja, joita kungfutselaisuus on värittänyt tuhansia vuosia. Historian saatossa 'kuvallinen kirjoitus videoituna ajatteluna', jossa kuvat soljuvat ymmärryksen editse, aikaansaaden Elämällisen näkemyksen edistämistä - erityisesti periaatteina olla sekaantumatta toisten itsenäisten omiin sisäisiin asioihin. Tämä on ollut vaikea pala läntisen kulttuurin edustajille.
Kiinan kieli on eräänlainen hieroglyfinen maailma kuvista, joita virtaa silmien ohi sielun ymmärrykseen
Se on meille kirjaimellinen haaste - osata nähdä analogiaa - tiukan kirjaindigitaalisuuden ohi, vaikka meilläkin sana voidaan käsittää lauseessa niin eri tavoin - spontaanisti, mutta myös harkiten >
3 - 1
Metsäteollisuus irtisanoutuu yleisistä työehtosopimuksista ja aikoo sopia työehdoista vain yhtiöiden ja työntekijöiden välillä
1 - Tosin meitä ihmisiä erottelee osaaminen, huomioivuus, neuvokkuus, oveluus ja ahneus - sekä olla omahyväisominaisuudessa, jossa koetaan olevamme parempia kuin joku/ jotkut toinen/ toiset.
Tunnetusti niskan päällä oleva määrittää olosuhteet ja toimintamallit - yleensä paljolti omaksi edukseen, ja vain toiselle juuri sen verran antaen, että tekee "vapaaehtoisesti" sen mitä pyydetään ja teettäjän näkökulmasta vähän enemmän.
Kolmanneksi meillä on käsitteistö, joka ei aina osaa katsoa oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa, vaan on luulo ja näkemys että toinen on ansaitsevampi, siis se osapuoli jonka tuleekin saada enemmän - näin ainakin sen saajan mielestä.
Noiden ylläolevien vallitsevuuksien vuoksi on syntynyt edunvalvonta, ja sen väkevämpää se on, mitä enemmän siinä ryhmänä on vaikuttavuutta - kuuluisimpina toimena yleislakko*, jossa koko toverikunta panee 'p*rseet penkkiin' ja laittaa tuotantokoneistot seis, kun toveria ei ole tekemässä pienimpänäkään tuotannontekijänä osuuttaan yhteiseen koitokseen.
Lakko on vastakkaisuus kaikelle sille mikä on ahneutta, oveluutta ja luuloa omasta paremmasta asemasta, josta on saatava enemmän kuin muut - näin ovat nämä edunvalvontakoneistot pitäneet pintansa, kunnes ---
Nyt Metsäteollisuus ry teki temput yksipuoliset - ilmoitti, ettei laajaa liittokohtaista konsensusta enää noudateta!
Nyt ryhdytään pilkkomaan toverikuntien keskinäisvoimaa, ensin yhtiökohtaiseksi/ tuotannonalakohtaiseksi ja lopulta päämääränä lienee työnantaja yhtiönä kontra toveri yksilönä.
Vain parhaat toverit pärjäävät, koska heitä aina tarvitaan, todennäköisesti kuitenkin yhä vähemmän - automaatio, tekoäly ja robotisaatio tekevät yhä enemmän toverien työt. Yksilö joutuu kamppailemaan nyt itse paikasta palkkapussijonossa.
Mitä tilalle toverikunta? >
4 - 2
Ensimmäinen lokakuuta jää Suomen työmarkkinahistoriaan, ja moni ala saattaa pian seurata Metsäteollisuuden päätöstä
2 - Unohdetaan sitten tuo edunvalvonta työväenliikkeenä ja korvataan se kuluttajaliittoina - joilla on se väkevin voima - ostopäätökset
Kuluttajat ratkaisevat pelin, jos metsäyhtiö X'n sellusta valmistettua takapuolipehmoa ei osteta, ei yhtiökään menesty.
Entä miten tuo kuluttajaedunvalvonta eli "annetaan markkinoiden ratkaista" saa tarkkuusvoimansa itse Metsäyhtiö x' ään nähden. Ei mitenkään, koska sen tekemää sellua ei voida jäljittää muutamaa liiketoimitapahtumaa pidemmälle, ellei sitten lainsäädäntö pakota tuotantoketjut täysin läpinäkyviksi, jolloin Kauppaketju y' ssä asteleva kuluttajatoveri tietää että - ahaa - tuon takapuolipehmon sellun onkin tehnyt tuo yhtiö x.
Jaaha, siis emme osta sitä pehmoa - käytän keskitettyä kuluttajavoimaa ja enimmillään saamme koko yhtiö x' n sellutuotepohjaiset kulutustuotteet boikottiin ja näin toverista kuluttajana on jälleen tullut ostovoimallansa edunvalvoja ...
Miten tuo uusi kuluttajapohjainen edunvalvonta oikein järjestellään?
Nykyaikainen mobiliteetti, reaaliaikaisuus, luotettavat tuotteiden haittatarrat ja sisällyskertomus, nokkelat paikkatietojärjestelmät ja laki, joka määrittää tuotanto- ja liiketoimiketjut täysin läpinäkyviksi - yhdessä some-alustojen kanssa tuovat kuluttajalle kuninkuuden ja tässä ratkaiseekin sitten massavoima - laaja jäsennelty ostovoima.
Olisiko toista vaihtoehtoa?
Kyllä - se olisi huomioiva yhteistyö - omistajista tovereihin, jossa toverikunta otetaan aidosti osaksi tuotannontekijyyttä ja annetaan sille oikeudenmukaisesti se mikä toverille kuuluu - jopa aikaansaadusta voitosta huomioiden riskienottotekijyydet.
Kannetaan siis vastuuta, jopa yhteiskuntavastuuta!
MUTTA myös hetkillä, jolloin menee huonosti. Eli palkka- ja kaikki kustannus- ja jakoerät (!) tuotantoketjujen läpi joustavat - myös toverien palkat!
Luottamus, arvostus ja huomioimisen talous ratkaisevat uuden edunvalvonnan kun ollaan kaikki samalla puolella. e
4 - 1
Ensimmäinen lokakuuta jää Suomen työmarkkinahistoriaan, ja moni ala saattaa pian seurata Metsäteollisuuden päätöstä
1 - Tosin meitä ihmisiä erottelee osaaminen, huomioivuus, neuvokkuus, oveluus ja ahneus - sekä olla omahyväisominaisuudessa, jossa koetaan olevamme parempia kuin joku/ jotkut toinen/ toiset.
Tunnetusti niskan päällä oleva määrittää olosuhteet ja toimintamallit - yleensä paljolti omaksi edukseen, ja vain toiselle juuri sen verran antaen, että tekee "vapaaehtoisesti" sen mitä pyydetään ja teettäjän näkökulmasta vähän enemmän.
Kolmanneksi meillä on käsitteistö, joka ei aina osaa katsoa oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa, vaan on luulo ja näkemys että toinen on ansaitsevampi, siis se osapuoli jonka tuleekin saada enemmän - näin ainakin sen saajan mielestä.
Noiden ylläolevien vallitsevuuksien vuoksi on syntynyt edunvalvonta, ja sen väkevämpää se on, mitä enemmän siinä ryhmänä on vaikuttavuutta - kuuluisimpina toimena yleislakko*, jossa koko toverikunta panee 'p*rseet penkkiin' ja laittaa tuotantokoneistot seis, kun toveria ei ole tekemässä pienimpänäkään tuotannontekijänä osuuttaan yhteiseen koitokseen.
Lakko on vastakkaisuus kaikelle sille mikä on ahneutta, oveluutta ja luuloa omasta paremmasta asemasta, josta on saatava enemmän kuin muut - näin ovat nämä edunvalvontakoneistot pitäneet pintansa, kunnes ---
Nyt Metsäteollisuus ry teki temput yksipuoliset - ilmoitti, ettei laajaa liittokohtaista konsensusta enää noudateta!
Nyt ryhdytään pilkkomaan toverikuntien keskinäisvoimaa, ensin yhtiökohtaiseksi/ tuotannonalakohtaiseksi ja lopulta päämääränä lienee työnantaja yhtiönä kontra toveri yksilönä.
Vain parhaat toverit pärjäävät, koska heitä aina tarvitaan, todennäköisesti kuitenkin yhä vähemmän - automaatio, tekoäly ja robotisaatio tekevät yhä enemmän toverien työt. Yksilö joutuu kamppailemaan nyt itse paikasta palkkapussijonossa >
6 - 2
Metsäteollisuus hajottaa sopimiskulttuuria
Esimerkiksi itään, lähinnä Kiinaan siirrettiin Suomesta parissa vuosikymmenessä 70 000 työpaikkaa - ilmiselvien syiden vuoksi.
Kiinaan siirryttiin lähinnä kolmen syyn vuoksi: 1) Edullinen, ahkera, uteliaan oppiva toveri, joka ei lakkoillut, kun ei voinut - ei ollut edunvalvonan koneistoja, 2) Heti tehtaan oven takana maailman suurin sisämarkkinapotentiaali ja 3) Alussaan olemattomat ympäristölait - näin onkin helppo arvata miksi Kiina kiinnosti omistajia ja teettäjiä.
Tekijän ja teettäjän rakenteita murskataan nyt myös automaatiolla (hyvänä esimerkkinä juuri paperiteollisuus), tekoälyllä ja lopulta robotisaatiolta, joka työskentelee 24/7 - vain kk-huoltokatkot ja vuosihuollot pysyttävät linjat. Miten käy toverin, miten robotteja olisi verotettava, kun tulontasaukseen nykyaikainen demokratia kuitenkin pyrkii.
Kuluttajan ostopäätökset määräävät monin osin markkinatalouden!
Toverille jää omaksi edukseen eräs kiistaton keino - se on kuluttajavoima, sillä tekijät ovat suurin ihmisryhmä, ja jos he osaavat löytää keskinäisen, monin osin markkinatalouden, olisi se vieläkin väkevämpi vaikuttaja kuin ammattiyhdistysliike. Luotammeko yhtenäisyyteemme?
Kuluttaja ratkaisee mitä hän ostaa ja jos voidaan generoida yhteistä tahtoa, on se pakko huomioida teettäjän/ tuottajan/ omistajien kerroksissa, kun kysyntä laskee, jopa nollaan. Jotta tähän ei tarvitsisi mennä - olisikin hyvä aika nyt löytää PM Sanna Marinin esille nostama laaja yhteiskuntavastuuajattelu. Tarvitsemme toinen toisemme - olemme kuitenkin niin pieni tekijä maailmassamme.
Samalla herää vastuu meitä kaikkia Elättävästä luontobiologiasta. Rajallisesta kun ei voida nyhtää loputonta kasvuhokemaa - täyttääksemme näyttö- ja vertailutalouden rinnastepyrkyryydet. e
6 - 1
Metsäteollisuus hajottaa sopimiskulttuuria
Yt-menettely ei tätä täyttä molemminpuolista tarpeellisuutta vastuullisesti tunnusta - vaan toinen väistyy, yleensä tekijä ja teettäjä jää lopulta paikoilleen oman pääomansa kanssa, joka yleensä jatkuu taseellisena reaalieränä, ellei sitten kilpailu, kysyntä ja tehokkuus ole ajanut tuotannontekijöinä esimerkiksi tuotantokoneistoa ja kokonaista tehdasta arvottomIksi, mikä sekin on mahdollista.
Toisekseen on kysymys luottamuksesta - kestävästä luottamuksesta, jossa niin hyvinä kuin pahoina aikoina jatketaan elastisella kokonaiskulurakenteella, mikä merkitsee palkka- ja sivukulujen joustavuutta. Yleensä palkoista ei tingitä - siihen on ymmärrettävä syy - tekijä on ohuemmilla varannoilla ja paljon riippuvaisempi siitä "pienemmästä kk-tulosta".
Mutta, yhtiöillä on myös hyviä aikoja, jopa erinomaisia, jolloin kauppa käy, liikevaihto nousee ja voitot lisääntyvät. Voimme myös sanoa, että tekijällä on aina roolinsa myös nousussa, jolloin hänen panostaan voitaisiin arvostaa parhaimmillaan vapaaehtoisesti ylimääräisenä bonuksena. Mikäli näin - loisi se luottamusta alamäkiin, jolloin työt jatkuvat pienemmillä kulurakenteilla.
Lopulta on kuitenkin kyse suhteellisesta asenteesta omaan hyväänsä - omistaja vetoaa riskiin, nokkeluuteen, johtamisen haasteisiin ja kykyyn nähdä markkinat. Näiltä osin on herännyt kysymys kuinka hyvin omistaja/ teettäjä haluaa käyttää edukseen laajasti koko työvoimaansa - jo aikaanaan oli muun muassa aloitepalkkiota ... >
8 - 2
Saksa yhdistyi mutta maailma jakautui
Oppi elintilasta kaikuu historiasta – minne ulotamme rajamme ja miten?
Euro-eurooppa on vedenjakajallansa, Saksa johtajanaan. Saksan kyky tiedetään – kun aseilla ei saatu, niin rahalla sitten – mutta nyt uusin keskustelevin ja ojentavin menetelmin. Saksassa uuden alku näkyy ahkerassa demokratiakyselyssä valtion kansan valitsemalta parlamentilta. Kriisien koittaessa nykydemokratia sana- ja menetelmäepäselvyytenä väistyy ja tilalle astuu valistunein arvaus ja arvaaja [näkijä] – riittävän vahvalla tahdolla nähdä jonnekkin ja jotain, mitä massat niin kansalaisina kuin poliitikkoina eivät näe.
[LINK] On meneillään globaalitalouden työn uudelleen jaon taistelu
(Puhutaan kiinalaisten vuosisadasta)
Itäinen toveri haluaa omansa, sen mikä hänelle maapallollisessa tasajaossa kuuluu. Tasajaolle on vain yksi este – se on ahneus, joka on geenistöön istutettu pyrkyryytenä viedä perimäänsä eteenpäin ja sehän istuu lujassa. Antaa istua – sille on yksi este ja rajoite, se on reviiripuolustus, jolla ahneus rajataan pienempään hallittavaan muotoon. Vuosimiljoonainen muu kuin ihmiseläinkunta on rakentunut tehokkaasti reviiripuolustukseen, jossa kulkevat tiukat rajat. Näiden rajojen taakse ei ole pääsäännön mukaan kurkittu, vaan rajan takainen on toisten asia ja elämä.
..
[Nyt] Saksa taipui ja vapautti euron painokoneet - ei haluttu Italian eroa - Englannin jatkoksi. Miten käy EU' n, kun saksalainen itsevarmuus nousee ja tämä kokee oman eurooppalaisen vastuunsa - Euroopassa, joka jatkuu aina Venäjän Uralille saakka. e
9 - 2
Metsäteollisuus otti loogisen askeleen
Metsäteollisuudellamme on Kiinassa ja muuallakin halpatoverien maissa tehtaita - omia tehtaita, koska Kiinassa palkat ovat edelleen vain vajaa puolet omistamme, ja silti työn laatu ja ahkeruus kiitettävää tasoa. Olemme olleet jo vuosikausia maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa.
Sellu viedään Kiinaan, tehdään sitten siellä pahviksi ja pehmoksi
Kiinalla on ollut varaa vaatia monien tuotteiden osalta maailman suurimmille sisämarkkinoille tuotannonsiirtoa heidänkin etuja valvoen - näin on saatu palkkatasot nousemaan ja opittu paljon sangen hyödyllistä.
Kiina on noussut IMF' n tilastojen mukaan ostovoimakorjatulla bruttokansantuotteella jo US' n ohi - vuodesta 2015 lukien. Tosin lännessä moititaan arvaillen kiinalaisten tilastojen virheellisyydestä ja epätarkkuudesta. Tarkkoja todisteita väitteille ja luuloille ei ole esitetty.
Sen verran voidaan sanoa, että suuruus tuo aina lajinsa verran epätarkkuuksia
Kiinassa on meille jokaiselle suomalaiselle ~250 kiinalaista ystävää, toveria, ostajakandidaattia kuin suuren mahdollisuuden saada Lappiimme paljon rahaa käyttäviä matkailijoita. Kiina edustaa koko maailmallisesta ihmispopulaatiosta 1,4/7,8 osuutta. US' n vastaava lukupari on 0,33/7,8 ja yhdessä EU' n kanssa noin 0,77/7,8.
Entä palkat?
On loogista, että palkkaus siirtyy yhä enemmän vastaamaan todellista tuottavuutta - per työntekijä. Tämän palkanmuodostumistavan ovat myyjät - kaupparatsut - oppineet provisioidensa kautta, joissa palkka syntyy vain työnantajalle tuotetuista tuloista. Rehellistä - inhimillistä?
MUTTA!
Kaikkea ei voida excelöidä mitattaviksi tuotoiksi, ellei lainsäädäntö ala väkisin vaatimaan mittausta ja mittaukselle arvonmuodostusta. Näinkö siirrytään totaaliseen rahavallan piiriin, jonka vastakkaisuudesta PM Sanna Marininkin esittämä laaja-alainen yhteiskuntavastuu saa inhimillisiä piirteitä. Me kaikki emme ole 'parhaita ja nokkelimpia' - mutta ihmisiä kuitenkin, jotka haluavat oikeudenmukaisuutta. e
9 - 1
Metsäteollisuus otti loogisen askeleen
Näin siirrettiin Suomestakin noin 90 000 työpaikkaa (Kauppapolitiikka 3-2020, sivu 22) halvempien toverien linjoille, joissa tämä ahkera, lakkoilematon ja uteliaasti oppiva toveri tuotti paremmat voitontekomahdollisuudet - anteeksi, pitää sanoa kilpailukykyisemmät tuotteet kilpailluille markkinoille.
Yritykset hakevat liikevaihtoa, eli markkinoita, lisäksi haetaan voittoja jaettavaksi omistajille osinkoina. Suuruus on kaunista - vallalla on se kuuluisa kasvuhokema pönkittämään voittoja keräävien näyttö- ja vertailutaloutta.
Suomi on Elänyt metsästä - mutta 'samalla olemme menneet metsään', emmekä vain "pentti linkoloina", vaan erehdyksinä tarkkaavaisuuden ruostuessa maailmallisten kulutuskäyttäytymismuutosten osalta.
Paperin kohtalo siunaantui jo internetin noustessa maihin Suomeen 1995
Tuolloin vielä elettiin viiranopeuden ja sen leveyden aikakautta - nopeammin ja leveämmin. Suuri oli kaunista ja kansa siirtyi hiljalleen lukemaan uutisensa ja juorunsa kuvaruuduilta. Tänään voimme kysyä selluloosan - paperiin nähden puolituotteen tai vain raaka-aineen - kohtaloa. Millaista roolia tulevat näyttelemään näiden modernien biotuotetehtaiden "muut tuotteet" - vaatteisiin ja muovin korvaajiksi?
Metsäteollisuus puhuu ja intoilee biotuotetehtaillaan
Nyt alussaan nuo "äänekosket" takovat hyvää tulosta selluna, koska Kauko-itä tarvitsee sitä magalomaanisesti - pitää pakata pahviin ja pyyhkiä takapuolta pehmolla. Tosin Kiinassa valmistetaan suurin osa tuosta kartongista ja pehmopaperista - me toimitamme vain raaka-aineen; paperi oli paljolti jo lopputuote. Maailma muuttuu >[2]