tiistai 13. lokakuuta 2020

Ilkka Luoman HS-kommentit 09102020 - III

 .

  • 1 - 2

  • Etulyöntiasemassa

    Ilkka Luoma 
    2 - Kunnes koitti 2013, jolloin luoja antoi vielä kaksoset - tyttöjä

    Jälleen synnytyksessä mukana. ajat olivat muuttuneet, kaikki isät olivat mukana ja ero vuoteen 1981 oli valtava. Nyt autoon hankittiin turvalliset kantokaukalot, olivat testattuja. Huolehdittiin lähes kaikesta - 1981-kaavan mukaan jopa "turhasta". Kaikki on aina aikakautista, voimme vain kuvitella miten äidit hoitivat lapsensa kivikaudella.

    Isien aktiivisuus tällä vuosikymmenellä jatkuu yhä

    Ekaluokkalaiset viedään kouluun, haetaan pyörällä ja hankitaan kännykät, nehän ovat jokaisella. 1981 syntyneelläkin oli, mutta se oli ainoa koko koulussa - ei ilennyt pitää edes virtaa päällä. Nyt opettajat tekevät työtä, jotta virta pysyy poissa.

    Nyt seurataan missä lapsi ja kännykkä liikkuvat ja mitä appeja lapsi lataa - valvonta on tarkkaa - tai sitten ei. Koulukiusaaminenkaan ei ole taakse jäänyttä - vaan toimii kuten jo 1960-luvulla, kun kansakoulua kävin. Piti olla poliitikon vikaa, että selvisi koulukiusaajista - tänään enempikin on some-kiusaajia, kun kiusaajien mieliala ja itsekunnioitus ovat kadoksissa.

    Entä lapset?

    On rikkautta saada osallistua. Osallistuminen on kansalaishyve, ja se tuottaa yhteistyökykyisiä nuoria, joiden uteliaisuuden tulisi vastata huomisen haasteisiin, jotka ovat kovemmat kuin meillä 1950-luvulla syntyneillä.

    Tänään monet isät kuuntelevat, ovat mukana ja huolehtivat

    Toista oli ennen - keskimäärin 1960-luvulla isä oli töissä - toi rahat ja äiti huolehti kaiken muun. Nyt äidit ovat töissä, tai ainankin haluavat olla enemmän töissä. Miten oli kivikaudella, kun silloinkin todistettavasti onnistuttiin saamaan lapset lisääntymiskykyisiksi.

    Elinajanodote kasvaa koko ajan

    Tämän päivän lapset joutuvat Elättämään suuren joukon juuri ikäisiäni, meitä on paljon ja on suorastaan onni, että nyt 63-vuotiaana saa tehdä aktiivisesti kasvatusta, joko oikein tai väärin, mutta kuitenkin.

    Toivotan kaiken ikäisille iseille parasta Elämää, sillä sitä on lapsien kanssa vain aikansa. e
  • 1 - 1

  • Etulyöntiasemassa

    Ilkka Luoma 
    Jotain niin inhimillistä - lapset kuvanamme

    1 - Ihminen on luotu lisääntymään - se on eräänlainen velvollisuus omille vanhemmille, jotka tekivät sen mitä tikanpoika - kiivetessään puuhun. Näin oli tapahtunut ikiajat, sillä evoluutio rakentaa meille lopulta vain kaksi tehtävää:

    Lisäänny ja huolehdi jälkikasvu siten, että hän ja he selviytyy/ -vät omassaan.

    Poikani syntyi vuonna 1981 - olin ainoa isä synnytysvalmennuksessa. Olin siis harvinainen ilmiö synnytyksessä, joka jätti ikuisen jäljen muistoksi Elämän sinnikkyydestä.

    Maailma oli erilainen vuonna 1981

    Autossamme oli harvinaisuus - lapsen turvaistuin, kaukalon jälkeen, joka oli styroksia, ei ehkä olisi täyttänyt nykyvaatimuksia. Poika-vauvaa työnneltiin vaunuissa niin pakkasissa kuin tuiskuissa - mummot voivottelivat, että paleltuuhan tuo - nyt sisälle ja äkkiä. Tänään poika on 39-vuotias ja terve. Koulutkin kävi, valmistui ja perusti perheen - toivon heille onnellisuutta, se on enää isän ainoa huoli - ikään kuin velvollisuus - Elämä jatkuu ...

    Maailma meni jälleen eteenpäin ja ensimmäinen tyttäreni syntyi 1988

    Sääntöjen vuoksi synnytykseen ei päässyt. Kaikki meni hyvin ja maailma oli jälleen muuttunut. Oli päivähoidossa jopa sellainen erikoisuus, että sai olla erityistapauksissa jopa yli yön, kun työajat oli sellaiset, ettei yöksi kotiin päässyt. Kokeilu päättyi, kun Suomi ajelehti lamaan - monille vuorotyöläisille tuiki tärkeä palvelu lopetettiin.

    1980-luvulla syntyneet joutuivat näkemään kurjistuvan ja pilkkoutuvan Suomen

    - Helsingissäkin koittivat aamut, jolloin Kehä I' n oli lähes tyhjä. Työttömiä oli Suomessa satoja tuhansia ja monet lapset kärsivät perheiden hajoamisista.

    Itsellä kävi onni, sai tehdä työtä koko laman ajan. Kokemuksia kertyi niin hyvästä kuin melkoisista haasteista olla isänä. Eroja syntyi tuhansia ja paljon pahempaakin. Oli etuoikeus selvitä noista ajoista, kun asuntojen hinnat puolittuivat - toisille onneksi ja monille onnettomuudeksi >2
  • 3

  • Maailmalle luvassa aivan liian lämmintä

    Ilkka Luoma 
    IPCC julkisti tylyn, uhkaavan ja lohduttoman kuvan ympäristöstämme ja ilmastonmuutoksesta ja poliitikkomme vastaavat, joka on ryöstäytynyt käsistämme – oman ahneutemme vuoksi.

    Ilmastoapostolit ovat puhuneet/ kirjoittaneet vuosikausia tästä nyt julkistetusta ilmaston- ja ympäristönmuutosjatkumosta.

    Maaemo kuumenee – miksi, siksi, että nyt on näytetty toteen kiistatta meidän ihmisten oma osuus ympäristömme elinolojen vaikuttajana, tuhoajana ja ”lopullisesti muuttajana”. Me haluamme yhä enemmän, nopeammin ja useammin.

    Meidän pitää kasvaa – kuuluu ympäristöllemme hyytävä kasvuhokema. Poliitikot vaativat kasvua, liikemiehet huutavat ja ja kansa komppaa – lisää, enemmän ja nopeammin. Näyttö- ja vertailutalous jylläävät - mutta miten pitkään?


    Helsingin Sanomat kirjoittaa toimittajien Minttu Mikkosen ja Heli Saavalaisen näppäimistöiltä ---

    Ilmastoteoissa pitää kiristää tuntuvasti tahtia – Maailman pelastaminen vaatii tutkijoiden mukaan muutoksia myös tavallisilta ihmisiltä

    LINK ~ https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005854489.html -

    Gaia kuumenee - jäähdyttelemmekö kulutustamme?

    Gaia on maaemo, intiaanien pyhä äiti maa. Aloitetaan kulutuksemme jäähdyttely - puolitatko sen? Viaton kysymys: miten käy, jos kaikki kiinalaiset ja intialaiset kuluttavat kuten amerikkalaiset?

    Kiinan ja Intian väkilukusuhde on ~2,8/7,8 ja amerikkalaisten ~0,32/7,8. Millainen on amerikkalaisten päästömäärä kumuloituneena viimeiseltä sadalta vuodelta, entä kiinalaisten?

    Entä per capita kehitys graafisena esityksenä samalta sadalta vuodelta? Vakavia kysymyksiä - entä meidän suomalaisten osuus per capita ajattelussa ja sekin viimeiseltä sadalta vuodelta?

    Kysyin tätä kirjoitellessani itseltäni: mitä minä teen tämän yhteisen talkoon hyväksi. Entä Sinä?

...
                 Ilkka Luoma

                              BLOG


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti