2 - Tehtävä oli täyttää maa arjalaisuuden hyveellä, joka suorastaan rakennettiin palvelemaan yhtä asiaa - perustettiin jopa siittoloita puhdasverisille SS-sotilaille! Oli ajatus antaa näille SS-sotilaille ja heidän perheilleen maa-alueita valloitetusta Neuvostoliitosta ...
Kansallinen tehtävä oppimaterialisoitiin tiukasti muottiin, josta ei ollut lipeämisiin mahdollisuutta. Varaa aateharhailuun ei ollut siksi, että vallitsi samankaltaisten joukossa kova kuri, joka piti yläluokan (puolueen jäsenet) omassa valtahegemoniassaan, jota johti yksi ja sama mies - Adolf Hitler.
Hitler kirjoitti kaiken ylös jo 1920-luvulla ollessaan Landaun vankilassa
'Huominen nähtiin siis jo eilen' - kunhan vain oivalsi lukea. Kerrotaan, että Venäjän vastaava diktaattori Josif Stalinille tuo Hitlerin "Taisteluni" käännettiin erityisesti - jo monta vuotta ennen Saksan kohtalokasta idän retkeä - operaatio Barbarossaa, johon Saksa lopulta kaatui.
Hitlerille nainen ja äiti oli luomisvoimaa, kasvattaja ja sen inhimillisyyden pilkahduksen ainoa luoja, jossa Hitler saattoi Elää hetkinä harvoina, kun ajan vei tuotanto- ja sotakoneisto.
Hitler oivalsi jo varhain - mahdollisesti äitinsä perua, että nainen on säilyttäjä, ja siis varmin tae aatteen ja opin etenemiselle - sillä jokainen äiti halusi ja haluaa edelleen lapsilleen vain parasta huolehdintaa ja Hitler osasi huomioida naiset - tässä kohdin kannattaa lukea kirja Hitlerin yksityissihteerin tekemänä: Christa Schroeder: Olin Hitlerin yksityissihteeri.
Naisen velvollisuutta Hitleriä kohtaan kertovat erinomaisesti - lentäjä Hanna Reitsch ja elokuvaohjaaja Leni Riefenstahl.
Tänä päivänä on varmaa, että edelleen kannattajia kansallissosialistiselle aatemaailmalle löytyy, vaikka nykyinen Saksa tekee kaikkensa padotakseen tuon harvojen intohimon.
Se kaikkien kysymysten äiti on se, mikä tekee ihmisestä niin uskovaisen omaan luuloon omasta ylivertaisuudesta. e[1]
HS-otsikointiin nähden 'ei mikään' - se kuitenkin, että voimme kokea aidosti onnea hetkenä, lyhyenä ja vähän pidempänä
Täydellisyys on mahdoton - ihmisen mielissä (ehkä tässäkin hetkenä), emme ole lopullisia - emmekä täydellisiä, siitä pitää huolen vähintäänkin evoluutio, joka muuttuu, muuntuu - harmonisoituu ja perääntyy.
Onni ja täydellisyys ovat vain ihmismielen sanoja, joiden vaikutteita voimme nähdä myös muissa eläimissä - hetkittäin.
Ihminen tutkimuksineen utaliaisuutena ja vertailuherkkänä on onnistunut luettelemaan maailman onnellisimmat kansat - ehkä myös täydellisimmät valtiot, mistä näkökulmista? -herää kysymys!
Suomalaiset luetteloidaan onnellisimmaksi. Tuo Onni on suhteellista - aikanaan käydessäni silloisen 10-vuotiaan poikani kanssa Afrikan Gambiassa - koin ja näin Onnea sellaisista olosuhteista, joita meillä ei edes ole - vaatimattomuutena, vähäisyytenä kuin suoranaisena puutteena.
Yllättäen täydellisyyden loputtomana ilmiönä voimme kuvitella hetkestä, jolloin maailmamme saavuttaa täyttymyksensä absoluuttisena lämpötila nollana, jolloin kaikkeus pysähtyy ja "jäätyy" viimeiseen hetkeensä. Fysikaalista ja kemiallista täydellisyyttä? Aivommekin on "vain" sähkökemiallisten prosessien alaista toimintaa - rakkauskin!
Edellä olevaa absoluuttisuutta ei voida nykytiedon mukaan saavuttaa
Onni voidaan kuitenkin luoda harmoniana itsensä kanssa - stoalaisella hyväksynnällä kaikesta siitä mitä Elomme aikajan saatossa kohtaamme - hyvässä ja pahassa. Onni on hetkessä.
Täydellisyys vain mielikuvissamme, koska täydellisyyden jälkeen ei ole enää mitään - muutos pysähtyy siihen - ei ole enää parannettavaa. Voisimme kait sanoa, että onni ja täydellisyys ovat suhteellisia kuin aika soljuvuudessaan.
1 - 2
Goebbelsin pariskunnan tarina on kuin suoraan Kauniista ja rohkeista pettämisineen ja kolmiodraamoineen: Tuore teos paljastaa myös, että kolmas pyörä liitossa oli itse Hitler
Kansallinen tehtävä oppimaterialisoitiin tiukasti muottiin, josta ei ollut lipeämisiin mahdollisuutta. Varaa aateharhailuun ei ollut siksi, että vallitsi samankaltaisten joukossa kova kuri, joka piti yläluokan (puolueen jäsenet) omassa valtahegemoniassaan, jota johti yksi ja sama mies - Adolf Hitler.
Hitler kirjoitti kaiken ylös jo 1920-luvulla ollessaan Landaun vankilassa
'Huominen nähtiin siis jo eilen' - kunhan vain oivalsi lukea. Kerrotaan, että Venäjän vastaava diktaattori Josif Stalinille tuo Hitlerin "Taisteluni" käännettiin erityisesti - jo monta vuotta ennen Saksan kohtalokasta idän retkeä - operaatio Barbarossaa, johon Saksa lopulta kaatui.
Hitlerille nainen ja äiti oli luomisvoimaa, kasvattaja ja sen inhimillisyyden pilkahduksen ainoa luoja, jossa Hitler saattoi Elää hetkinä harvoina, kun ajan vei tuotanto- ja sotakoneisto.
Hitler oivalsi jo varhain - mahdollisesti äitinsä perua, että nainen on säilyttäjä, ja siis varmin tae aatteen ja opin etenemiselle - sillä jokainen äiti halusi ja haluaa edelleen lapsilleen vain parasta huolehdintaa ja Hitler osasi huomioida naiset - tässä kohdin kannattaa lukea kirja Hitlerin yksityissihteerin tekemänä: Christa Schroeder: Olin Hitlerin yksityissihteeri.
Naisen velvollisuutta Hitleriä kohtaan kertovat erinomaisesti - lentäjä Hanna Reitsch ja elokuvaohjaaja Leni Riefenstahl.
Tänä päivänä on varmaa, että edelleen kannattajia kansallissosialistiselle aatemaailmalle löytyy, vaikka nykyinen Saksa tekee kaikkensa padotakseen tuon harvojen intohimon.
Se kaikkien kysymysten äiti on se, mikä tekee ihmisestä niin uskovaisen omaan luuloon omasta ylivertaisuudesta. e[1]
2
Mikä tekee yhteiskunnasta täydellisen ja kansasta onnellisen? Heikki Aittokoski löysi vastauksia niin Bhutanista, Yhdysvalloista kuin Pohjoismaistakin
Täydellisyys on mahdoton - ihmisen mielissä (ehkä tässäkin hetkenä), emme ole lopullisia - emmekä täydellisiä, siitä pitää huolen vähintäänkin evoluutio, joka muuttuu, muuntuu - harmonisoituu ja perääntyy.
Onni ja täydellisyys ovat vain ihmismielen sanoja, joiden vaikutteita voimme nähdä myös muissa eläimissä - hetkittäin.
Ihminen tutkimuksineen utaliaisuutena ja vertailuherkkänä on onnistunut luettelemaan maailman onnellisimmat kansat - ehkä myös täydellisimmät valtiot, mistä näkökulmista? -herää kysymys!
Suomalaiset luetteloidaan onnellisimmaksi. Tuo Onni on suhteellista - aikanaan käydessäni silloisen 10-vuotiaan poikani kanssa Afrikan Gambiassa - koin ja näin Onnea sellaisista olosuhteista, joita meillä ei edes ole - vaatimattomuutena, vähäisyytenä kuin suoranaisena puutteena.
Yllättäen täydellisyyden loputtomana ilmiönä voimme kuvitella hetkestä, jolloin maailmamme saavuttaa täyttymyksensä absoluuttisena lämpötila nollana, jolloin kaikkeus pysähtyy ja "jäätyy" viimeiseen hetkeensä. Fysikaalista ja kemiallista täydellisyyttä? Aivommekin on "vain" sähkökemiallisten prosessien alaista toimintaa - rakkauskin!
Edellä olevaa absoluuttisuutta ei voida nykytiedon mukaan saavuttaa
Onni voidaan kuitenkin luoda harmoniana itsensä kanssa - stoalaisella hyväksynnällä kaikesta siitä mitä Elomme aikajan saatossa kohtaamme - hyvässä ja pahassa. Onni on hetkessä.
Täydellisyys vain mielikuvissamme, koska täydellisyyden jälkeen ei ole enää mitään - muutos pysähtyy siihen - ei ole enää parannettavaa. Voisimme kait sanoa, että onni ja täydellisyys ovat suhteellisia kuin aika soljuvuudessaan.