Voisimmeko estää tämän uskonsodiksi mahdollisesti kiihtyvän tapahtumasarjan?
2 - Kyllä - muuttamalla tapaa ajatella oikeuksista toisten kustannuksella "humorisoida" ja olla toisia loukkaamalla. Uskonnonvapaus antaa oikeuden omaansa, eikä se anna oikeutta halveksien piirrellä muka hauskan humoristisesti sellaista, joka käy toisen syvästi uskovan oleellisimpiin pyhiin asioihin.
Olisiko vaikeaa omaksua lännessä nyt jopa sananvapauden nimissä edes pinnallista kunnioitusta olla tekemättä sellaista, mikä loukkaa toisia syvästi?
Väitän, että antamalla arvo, eikä tarvitse edes itse sitä omaksua sisällään, saadaan kierre katkaistua
Jätetään syyn ja seurauksen lain alkutekijä tekemättä, niin seurauskaan ei toteudu - ja jos näin, niin ehkä ketju jatkuu "taaksepäin" sitten, että parjatuistakin huomataan, ettei mikään ole toistaan ylevämpi, vaan jumaluudet ovat yhteisiä ja niille kukin viiteryhmä voi antaa haluamiaan/ perittyjä/ kirjoitettuja pyhiä nimityksiä ja nimiä.
Mitä siis teemme?
Kiellämme lännessä muiden uskontojen, minkään uskon ja kenenkään hartauden olevan pilapiirroksien kohteina - kyllä poliitikoissa riittää piirrettävää, ehkä kansalaisominaisuuksissa ja kansanluonteissakin - kunhan emme loukkaa sellaisia arvoja, jotka ovat pyhiä kannattajilleen. Tämä olisi diplomatiaa, suvaitsevaisuutta ja hiljaista arvostusta, kuten me kaikki itseämme kohden lopulta aina toivomme. e [1]
Syvin ja vaikuttavin muistikuva Gambian matkalta oli se ilo ja hymy, mikä herkästi ilmestyi kaikesta sellaisen puutteesta huolimatta, mikä meillä täällä Suomessa on itsestään selvää - gambialaiset olivat tavallansa onnellisia pienestä - siitä niin pienestä, ettei se meillä olisi aikaansaanut kuin jurinaa ja murinaa - ainakin osassa kasvuhokemaan tottuneilta.
Onnen lähde on suhteellisuus, huomioiminen ja hyväksytyksi tuleminen
Gambiassa oli juuri tuolloin rauhan aika ja valtiossa ei ollut valtataistelua paikasta "kuninkaan" - maa oli auki vieraille.
Niin tai näin - miten Gambiassa olisi ollut, ellei valkoinen eurooppalainen olisi koskaan jalallaan astunut noille hiekkarannoille, joista joka aamu kalastajat lähtivät hakemaan päivittäistä ateriaansa - ja saaden ylijäämästä vähän rahaa niihin hyvin harvoihin tavaroihin, joita he kaipasivat - kaipauksia oli vielä tuolloin meihin nähden hyvin vähän.
Hymyä oli kaukaa pohjolasta tulleelle kuitenkin paljon - entä maailmallinen tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus pallollisiin varantoihimme ja ympäristöjäljenjätön vastuisiin, joista ei tuolloin puhuttu - missään. Levottomuuden aiheutti oma pahaolo etuoikeuksista, joita me valkoiset nautimme.
Entä sitten, kun Maailmamme kuusi miljardia ihmistä huomaa, miten miljardi Elää? e
Kävin Afrikan Gambiassa poikani kanssa vuonna 1990 - se oli valtava yllätys, järkytys ja lopulta laittoi oman sisäisen tyytyväisyyden levottomaksi
1 - Silti Banjulin torilla gambialaiset näyttivät aivan tyytyväisiltä, kun saivat hypistella raakoja liha-läskipaloja hiekasta, jonne kauppiaat olivat niitä laittaneet kaikkien hiplattaviksi ... kärpästen määrä oli valtava ja kuumuus yltyi yli 35 asteeseen. Kaikki se oli normaalia heille, ei meille suomalaisille ...
Rannalle, minne me suomalaiset muutamat matkasimme hotellistamme, jossa ei ollut ilmastointia, aiheuttaen jupinaa pohjoismaalaisten taholta - niin rannalla juoksenteli vähissä vaatteissa (näyttivät aina päällä pidetyiltä) paljon poikia potkien rääsyistä tehtyjä palleroita, jotka markkeerasivat jalkapalloa.
Pojat tulivat hymyillen opetelluin lausein kertomaan, että jalkapallokengät olisi suuri Elämän täyttymys ... ja pelit jatkuivat ja rääsypallo lenteli paljaasta jalasta toiseen. Se oli rantaelämää. Olimme hiljaa tyytyväisiä, mutta levottomia, sillä pahaolo valtasi yhä enemmän - ehkä säälikin.
Sääliä he eivät kaivanneet - vaan omaa sellaista eloa ilman valkoista eurooppalaisen perintöjäämää, joka kuristi tätä Afrikan osaa isäntinä, kolonialisteina - hyödyntäen viekkaasti sen varantoja eurooppalaisten omaksi itsekkääksi hyväksi.
Hotellista tehtiin kiertomatkoja Gambian maaseudulle - josta silmiin ilmestyi hyvin laihoja lapsia, pienissä kyläkoulussa, jossa lattiaa teki paljas maa - kaikki oli kuin kivikaudelta, mutta lapset selvästä ravinnon puutteestaan huolimatta olivat ilmeeltään iloisia, telmiviä ja keskenään touhuavia - kuten meilläkin, kun vielä viattomuus paistoi silmistä.
Ilo muuttui leveäksi hymyksi, kun sain mahdollisuuden ojentaa opettajalle 20 kuulakärkikynää (minua oli informoitu kynien puutteesta jo Suomessa - ennen matkalle lähtöä). Gambialaiset oppilaat tässä luokassa saivat Elämänsä ensimmäiset kuulakärkikynät, joissa luki erään suomalaisen yhtiön nimi >
1 - 2
Useita hyökkäyksiä ranskalaisia vastaan samana päivänä: Taustalla kiehuu Ranskan ja muslimimaiden kiista, ja tutkijan mukaan uhka voi yhä kasvaa
2 - Kyllä - muuttamalla tapaa ajatella oikeuksista toisten kustannuksella "humorisoida" ja olla toisia loukkaamalla. Uskonnonvapaus antaa oikeuden omaansa, eikä se anna oikeutta halveksien piirrellä muka hauskan humoristisesti sellaista, joka käy toisen syvästi uskovan oleellisimpiin pyhiin asioihin.
Olisiko vaikeaa omaksua lännessä nyt jopa sananvapauden nimissä edes pinnallista kunnioitusta olla tekemättä sellaista, mikä loukkaa toisia syvästi?
Väitän, että antamalla arvo, eikä tarvitse edes itse sitä omaksua sisällään, saadaan kierre katkaistua
Jätetään syyn ja seurauksen lain alkutekijä tekemättä, niin seurauskaan ei toteudu - ja jos näin, niin ehkä ketju jatkuu "taaksepäin" sitten, että parjatuistakin huomataan, ettei mikään ole toistaan ylevämpi, vaan jumaluudet ovat yhteisiä ja niille kukin viiteryhmä voi antaa haluamiaan/ perittyjä/ kirjoitettuja pyhiä nimityksiä ja nimiä.
Mitä siis teemme?
Kiellämme lännessä muiden uskontojen, minkään uskon ja kenenkään hartauden olevan pilapiirroksien kohteina - kyllä poliitikoissa riittää piirrettävää, ehkä kansalaisominaisuuksissa ja kansanluonteissakin - kunhan emme loukkaa sellaisia arvoja, jotka ovat pyhiä kannattajilleen. Tämä olisi diplomatiaa, suvaitsevaisuutta ja hiljaista arvostusta, kuten me kaikki itseämme kohden lopulta aina toivomme. e [1]
2 - 2
Onnellinen kansa asuu hyvin ja elää turvassa
Onnen lähde on suhteellisuus, huomioiminen ja hyväksytyksi tuleminen
Gambiassa oli juuri tuolloin rauhan aika ja valtiossa ei ollut valtataistelua paikasta "kuninkaan" - maa oli auki vieraille.
Niin tai näin - miten Gambiassa olisi ollut, ellei valkoinen eurooppalainen olisi koskaan jalallaan astunut noille hiekkarannoille, joista joka aamu kalastajat lähtivät hakemaan päivittäistä ateriaansa - ja saaden ylijäämästä vähän rahaa niihin hyvin harvoihin tavaroihin, joita he kaipasivat - kaipauksia oli vielä tuolloin meihin nähden hyvin vähän.
Hymyä oli kaukaa pohjolasta tulleelle kuitenkin paljon - entä maailmallinen tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus pallollisiin varantoihimme ja ympäristöjäljenjätön vastuisiin, joista ei tuolloin puhuttu - missään. Levottomuuden aiheutti oma pahaolo etuoikeuksista, joita me valkoiset nautimme.
Entä sitten, kun Maailmamme kuusi miljardia ihmistä huomaa, miten miljardi Elää? e
2 - 1
Onnellinen kansa asuu hyvin ja elää turvassa
1 - Silti Banjulin torilla gambialaiset näyttivät aivan tyytyväisiltä, kun saivat hypistella raakoja liha-läskipaloja hiekasta, jonne kauppiaat olivat niitä laittaneet kaikkien hiplattaviksi ... kärpästen määrä oli valtava ja kuumuus yltyi yli 35 asteeseen. Kaikki se oli normaalia heille, ei meille suomalaisille ...
Rannalle, minne me suomalaiset muutamat matkasimme hotellistamme, jossa ei ollut ilmastointia, aiheuttaen jupinaa pohjoismaalaisten taholta - niin rannalla juoksenteli vähissä vaatteissa (näyttivät aina päällä pidetyiltä) paljon poikia potkien rääsyistä tehtyjä palleroita, jotka markkeerasivat jalkapalloa.
Pojat tulivat hymyillen opetelluin lausein kertomaan, että jalkapallokengät olisi suuri Elämän täyttymys ... ja pelit jatkuivat ja rääsypallo lenteli paljaasta jalasta toiseen. Se oli rantaelämää. Olimme hiljaa tyytyväisiä, mutta levottomia, sillä pahaolo valtasi yhä enemmän - ehkä säälikin.
Sääliä he eivät kaivanneet - vaan omaa sellaista eloa ilman valkoista eurooppalaisen perintöjäämää, joka kuristi tätä Afrikan osaa isäntinä, kolonialisteina - hyödyntäen viekkaasti sen varantoja eurooppalaisten omaksi itsekkääksi hyväksi.
Hotellista tehtiin kiertomatkoja Gambian maaseudulle - josta silmiin ilmestyi hyvin laihoja lapsia, pienissä kyläkoulussa, jossa lattiaa teki paljas maa - kaikki oli kuin kivikaudelta, mutta lapset selvästä ravinnon puutteestaan huolimatta olivat ilmeeltään iloisia, telmiviä ja keskenään touhuavia - kuten meilläkin, kun vielä viattomuus paistoi silmistä.
Ilo muuttui leveäksi hymyksi, kun sain mahdollisuuden ojentaa opettajalle 20 kuulakärkikynää (minua oli informoitu kynien puutteesta jo Suomessa - ennen matkalle lähtöä). Gambialaiset oppilaat tässä luokassa saivat Elämänsä ensimmäiset kuulakärkikynät, joissa luki erään suomalaisen yhtiön nimi >